Mormonin kirjan silminnäkijöiden lausunnot ovat olleet piikkinä kriitikkojen lihassa jo yli 150 vuotta. Jotkut kriitikot ovat yrittäneet olla välittämättä näistä todistajalausunnoista, kun taas toiset ovat yksinkertaisesti huitaisseet kintaalla niille. Jokaisen Mormonin kirjan alussa on niiden yhdentoista todistajan allekirjoitetut todistukset, jotka näkivät Mormonin kirjan levyt. Ensimmäisen todistuslausunnon ovat allekirjoittaneet kolme silminnäkijää: Oliver Cowdery, David Whitmer ja Martin Harris. Nämä kolme väittävät, että enkeli näytti heille levyt ja että ne todella olivat olemassa. Muut kahdeksan todistajaa allekirjoittivat lausunnon väittäen, että Joseph oli näyttänyt heille fyysisesti nämä levyt (ei enkeliä, ei ääniä) ja että he olivat nähneet niiden metallisen kokoonpanon ja levyillä olevat kirjainmerkit. Kukaan näistä yhdestätoista silminnäkijästä ei koskaan kieltänyt todistustaan siitä, mitä he olivat nähneet huolimatta siitä, että moni heistä erosi kirkosta eikä koskaan palannut.
Jossakin elämänsä vaiheessa jokainen kolmesta silminnäkijästä erosi kirkosta. Oliver Cowdery ja Martin Harris palasivat myöhemmin takaisin, David Withmer ei. Kuitenkin nämä kolme säilyttivät tahrattoman maineen ei-mormoniseuralaistensa silmissä mormoneista erossaolonsa aikana. Vaikka arvostelijat eivät olleet samaa mieltä Mormonin kirjasta, he kuitenkin tunnustivat, että nämä kolme miestä olivat rehellisiä miehiä, jotka todella uskoivat sen, mistä todistivat. Esimerkiksi Pomeroy Tucker, joka tunsi Harrisin, mutta joka ei uskonut Mormonin kirjaan, sanoi kerran, että oli vaikeata keksiä miten sovittaisi yhteen Harrisin Mormonin kirjan todistuksen ja sen, että Harris oli rehellinen mies. Kun Harris oli erossa kirkosta, hän etsi lohtua muista kristillisistä uskonnoista. Hänen evankeliuminilon etsintänsä johti hänet monenlaisille poluille, joista kaikilla oli jotakin tekemistä mormoneista eronneiden erilaisten ryhmien kanssa (paitsi lyhyen hetken, jolloin hän oli shakersien mukana) kunnes hän vihdoin palasi mormonien pariin. Vaikka kriitikot väittivät, että hänen hengellinen etsintänsä osoitti uskonnollista epävakaisuutta, se sen sijaan osoitti, että hän ei kerran lähdettyään MAP -kirkosta pystynyt löytämään evankeliumin iloa, jota hän kerran oli tuntenut ja jota hän rehellisesti etsi, ennen kuin hän palasi takaisin lähtökohtaansa.
Jotkut kriitikot hyökkäävät Harrisin todistusta vastaan sillä, että sanotaan hänen ollessaan shakerina tiettävästi sanoneen, että hänen uskonsa shakerismiin (vapisijoihin) on suurempi kuin Mormonin kirjaan. Se mitä hän sanoi, on parhaassa tapauksessa toisen käden tietoa, ja on hyvin mahdollista, että se ei ole täysin oikeaa. Emme tiedä raportoivatko ne, jotka tämän kertoivat, suoraan Harrisilta kuultuja sanoja, vai toistivatko he jonkun muun kertomia juoruja. Suunnilleen samoihin aikoihin, kun Harris kommentoi shakerismia, lausui hän myös todistuksensa Mormonin kirjasta kahdelle eri henkilölle, jotka tallensivat keskustelut. Monet ihmiset, jotka keskustelivat Harrisin kanssa, tallensivat keskustelut ja muistivat hänen todistuksensa Mormonin kirjan totuudesta.
Kaikki kolme silminnäkijää todistivat vielä kuolinvuoteellaankin Mormonin kirjan olevan totta. Kun Matin Harris oli lähellä kuolemaa, hänen erittäin järkevä naapurinsa Georg Godfrey oli läsnä ja odotti varta vasten hetkeä, jolloin Harris olisi vain puoliksi tajuissaan voidakseen saada Martinin sanomaan, että hänen todistuksensa pohjautui petokseen. Godfrey lähestyi Martinia vain pari tuntia ennen tämän todistajan kuolemaa. Tuolloin oli Martin heikko ja voimaton eikä pystynyt tunnistamaan kenen kanssa hän puhui. Godfrey kysyi Martinilta, olisiko mahdollista, että se, mistä hän todisti, olisikin huijausta tai petosta? Martin vastasi kuitenkin kuten aina, että hän tiesi Mormonin kirjan olevan aito. Hän oli nähnyt ja kuullut kaiken, mistä hän on todistanut; hän oli nähnyt enkelin, hän oli kuullut äänen ja nähnyt kultalevyt. Hän sanoi, että hän olisi voinut tulla rikkaaksi, jos hän olisi valehdellut ja luopunut todistuksestaan, mutta hän ei voinut pettää itseään – hän ei voinut kieltää näkemiään asioita.
Vaikka David Whitmer ei koskaan palannut kirkkoon, hän kuten toiset kaksi todistajaakaan, ei koskaan kieltänyt todistustaan.
Jossakin elämänsä vaiheessa jokainen kolmesta silminnäkijästä erosi kirkosta. Oliver Cowdery ja Martin Harris palasivat myöhemmin takaisin, David Withmer ei. Kuitenkin nämä kolme säilyttivät tahrattoman maineen ei-mormoniseuralaistensa silmissä mormoneista erossaolonsa aikana. Vaikka arvostelijat eivät olleet samaa mieltä Mormonin kirjasta, he kuitenkin tunnustivat, että nämä kolme miestä olivat rehellisiä miehiä, jotka todella uskoivat sen, mistä todistivat. Esimerkiksi Pomeroy Tucker, joka tunsi Harrisin, mutta joka ei uskonut Mormonin kirjaan, sanoi kerran, että oli vaikeata keksiä miten sovittaisi yhteen Harrisin Mormonin kirjan todistuksen ja sen, että Harris oli rehellinen mies. Kun Harris oli erossa kirkosta, hän etsi lohtua muista kristillisistä uskonnoista. Hänen evankeliuminilon etsintänsä johti hänet monenlaisille poluille, joista kaikilla oli jotakin tekemistä mormoneista eronneiden erilaisten ryhmien kanssa (paitsi lyhyen hetken, jolloin hän oli shakersien mukana) kunnes hän vihdoin palasi mormonien pariin. Vaikka kriitikot väittivät, että hänen hengellinen etsintänsä osoitti uskonnollista epävakaisuutta, se sen sijaan osoitti, että hän ei kerran lähdettyään MAP -kirkosta pystynyt löytämään evankeliumin iloa, jota hän kerran oli tuntenut ja jota hän rehellisesti etsi, ennen kuin hän palasi takaisin lähtökohtaansa.
Jotkut kriitikot hyökkäävät Harrisin todistusta vastaan sillä, että sanotaan hänen ollessaan shakerina tiettävästi sanoneen, että hänen uskonsa shakerismiin (vapisijoihin) on suurempi kuin Mormonin kirjaan. Se mitä hän sanoi, on parhaassa tapauksessa toisen käden tietoa, ja on hyvin mahdollista, että se ei ole täysin oikeaa. Emme tiedä raportoivatko ne, jotka tämän kertoivat, suoraan Harrisilta kuultuja sanoja, vai toistivatko he jonkun muun kertomia juoruja. Suunnilleen samoihin aikoihin, kun Harris kommentoi shakerismia, lausui hän myös todistuksensa Mormonin kirjasta kahdelle eri henkilölle, jotka tallensivat keskustelut. Monet ihmiset, jotka keskustelivat Harrisin kanssa, tallensivat keskustelut ja muistivat hänen todistuksensa Mormonin kirjan totuudesta.
Kaikki kolme silminnäkijää todistivat vielä kuolinvuoteellaankin Mormonin kirjan olevan totta. Kun Matin Harris oli lähellä kuolemaa, hänen erittäin järkevä naapurinsa Georg Godfrey oli läsnä ja odotti varta vasten hetkeä, jolloin Harris olisi vain puoliksi tajuissaan voidakseen saada Martinin sanomaan, että hänen todistuksensa pohjautui petokseen. Godfrey lähestyi Martinia vain pari tuntia ennen tämän todistajan kuolemaa. Tuolloin oli Martin heikko ja voimaton eikä pystynyt tunnistamaan kenen kanssa hän puhui. Godfrey kysyi Martinilta, olisiko mahdollista, että se, mistä hän todisti, olisikin huijausta tai petosta? Martin vastasi kuitenkin kuten aina, että hän tiesi Mormonin kirjan olevan aito. Hän oli nähnyt ja kuullut kaiken, mistä hän on todistanut; hän oli nähnyt enkelin, hän oli kuullut äänen ja nähnyt kultalevyt. Hän sanoi, että hän olisi voinut tulla rikkaaksi, jos hän olisi valehdellut ja luopunut todistuksestaan, mutta hän ei voinut pettää itseään – hän ei voinut kieltää näkemiään asioita.
Vaikka David Whitmer ei koskaan palannut kirkkoon, hän kuten toiset kaksi todistajaakaan, ei koskaan kieltänyt todistustaan.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ei ne mitään piikkejä ole. Jos oletetaan että he ovat nähneet joitain levyjä niin se ei todista mitään siitä mitä niihin mahdollisesti oli kirjoitettu. Edelleen, vaikka niihin olisi jotain kirjoitettu, se ei todista mitään siitä oliko tuo kirjoitettu totta.
Entä enkelin läsnäolo? Entä se, että Mormonin kirjasta voi saada varmuuden Pyhän Hengen vaikutuksesta?
Mormonin kirjasta:
Moroni 10
3 Katso, minä tahtoisin kehottaa teitä näitä asioita lukiessanne — jos on Jumalan viisauden mukaista, että saatte ne lukea — muistamaan, kuinka armollinen Herra on ollut ihmislapsille Aadamin luomisesta aina siihen aikaan asti, kun te saatte nämä asiat, ja pohdiskelemaan sitä sydämessänne.
4 Ja kun te nämä saatte, minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla.
5 Ja Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta.
6 Ja kaikki, mikä on hyvää, on oikeaa ja totta; niinpä mikään, mikä on hyvää, ei kiellä Kristusta, vaan tunnustaa, että hän on.
7 Ja Pyhän Hengen voimasta te voitte tietää, että hän on; sen tähden minä tahdon kehottaa teitä olemaan kieltämättä Jumalan voimaa, sillä hän toimii voiman kautta ihmislasten uskon mukaan, samana tänään ja huomenna ja ikuisesti.
Tässä on Mormonin kirja suomeksi netissä:
https://www.lds.org/scriptures/bofm?lang=fin
Minulla on varmuus Mormonin kirjasta. Kukaan jumalaton ei voisi kirjoittaa sellaista kirjaa, joka kehottaa uskomaan Kristukseen ja kaikkeen hyvään. Mormonin kirja on toinen todistus Kristuksesta.
Eikä ne mitään edes nähneet. Kaksi niistä oli joosepin hyvii kamui ja kolmas kertoi nähneensä kolmannella silmällään (mielikuvituksellaan).
James Strang väitti myös Josephin lailla saaneensa haltuunsa muinaisia levyjä ja kääntäneensä ne Jumalan lahjalla ja voimalla. Hänenkin levyillään on todistajia. Kenenkään Strangin levyjen silminnäkijän ei tiedetä kieltäneen todistustaan vaikka heistä useat jättivätkin Strangin kirkon.
Smith ilmeisesti valmisti/valmistutti jonkinlaiset "levyt" joita piti lakanaan/pöytäliinaan käärittynä ja puisessa laatikossa jota joidenkin oli kunnia nostella todisteeksi levyjen olemassaolosta. Nähdä noita levyjä eivät saaneet edes kirjurit "käännösprosessin" aikana, muuten olisi Jumala tappanut. Näin ainakin Martin Harrisia Smith pelotteli.
Jos joku (kahdeksan silminnäkijää) näki jotain kaiverruksia joissain levyissä se ei todista mitään sillä kukaanhan ei olisi reformoitua egyptiä edes osannut lukea, ei edes Smith joka sanelikin Mormonin kirjan tekstin pää hatussa, jonka sisälle oli laittanut rakkaan kurkistuskivensä jolla oli aikoinaan aarteita etsinyt. Niitä löytämättä. Mutta kääntäjänä toimi kuulemma ruskea kivi oikein hyvin silti.
Kolme erityistä todistajaa jostain kumman syystä näkivät levyt ja enkelin näyssä vaikka fyysisesti levyt olivat Smithin hallussa. Martin Harris ei edes ensin nähnyt mitään mutta sitten hieman sivummalla metsikössä Smithin tukemana näki näyn jota ei edes malttanut loppuun katsella kun jo huusi että jo riittää, uskon jo.
Miten niin "ilmeisesti"? Sinulla on virheellinen mielikuva siitä, millainen tuo tapaus oli. Levyt olivat silloin enkelin hallussa eikä " fyysisesti levyt olivat Smithin hallussa".
Occamin partaveitsi paljastaa, että Smith joko valmisti, valmistutti tai käytti jotain valmiita levyjä. Enkeli-vaihtoehto on helppo sulkea pois, koska enkeleitä ei ole olemassakaan.
Jotain levyjä lakanan alla ilmeisesti oli piilossa jotta olisi näyttänyt siltä kuin oikeasti olisi enkeli levyt toimittanut. Kääntämiseen noita levyjä ei kuitenkaan tarvittu, siihen riitti kivi hatussa. Joskus levyt olivat lakanaan käärittyinä, joskus laatikossa ja joskus metsässä piilossa mutta kivi se vaan käänsi hatussa.
Joseph väitti että hänen hallussaan oli muinaisia levyjä joita piilotteli lakanan alla. Miksei vain nostanut lakanaa ylös ja näyttänyt todistajille levyjä? Miksi Martinin, Oliverin ja Davidin piti mennä metsikköön rukoilemaan näkyä?
Odottaisin kyllä niitä fyysisiä todisteita jotka Joseph Smith lupasi. Silminnäkijät ovat todistetusti erittäin epäluotettavia. Lisäksi yksikään Mormonin kirjan todistajista ei ollut riippumaton. Osa oli Smithin sukulaisia ja osa oli sijoittanut rahaa Mormonin kirjaan. Ja kuten onkin mainittu, monissa muissa uskonnoissa on kirjoituksia joiden alkuperällä on todistajia mutta MAP-kirkko ei kuitenkaan hyväksy niitä pyhiksi kirjoituksiksi. Miksi Mormonin kirjan todistajat olisivat yhtään luotettavampia?
Mitä tarkoitat tällä: "Silminnäkijät ovat todistetusti erittäin epäluotettavia." Kun on useita silminnäkijöitä, niin se kelpaa oikeudessakin. Tässä tapauksessa heitä on 8.
Tarkoitan sitä, että usein silminnäkijät näkevät sitä mitä haluavat nähdä. Scientific American lehden 1.1.2010 julkaistun artikkelin mukaan 73% eräistä tuomioista jotka oli osoitettu vääräksi DNA testien perusteella perustuivat silminnäkijöiden todistukseen. 1/3 osassa niistä oli ollut useampi kuin yksi silminnäkijä.
Ja kuten sanottu aiemmin, Mormonin kirjan silminnäkijät eivät olleet sattumalta paikalle osuneita ulkopuolisia vaan sijoittajia ja Smithin sukulaisia. Sen lisäksi, että kaikki silminnäkijät jättivät MAP-kirkon, heillä oli myös erittäin "värikäs" tausta.
Kolmesta silminnäkijästä kaksi palasi kirkkoon. Harris ei palannut, mutta hänkään ei koskaan kieltänyt todistustaan. Kahdeksan siminnäkijän vaiheista en tiedä. Mihin sinun tietosi perustuu, jos tarkoitat kaikkia?
Silminnäkijätodistukset eivät ole oikeudessa arvokkaimpia todistuksia, koska ne ovat epäluotettavia. Ihmisten mieliin voidaan istuttaa uskomuksia ja uusia tulkintoja tapahtumista huonolla kysymyksen asettelulla jne.
MK:oon kirjatut silminnäkijätekstit eivät ole yksittäisten todistajien omia lausuntoja vaan Joseph Smithin kirjoittama teksi, jonka alle he ovat nimensä kirjoittaneet. Luultavasti allekirjoitukset on kirjoitettu jopa samalla hetkellä ryhmässä, jolloin allekirjoittamiselle on luotu ryhmäpaine, jolla mahdollisesti epäilevät tai empivät yksilöt on saatu nimi paperiin laittamaan.
Lisäksi MK:oon nimensä kirjoittaneet ovat jokseenkin kaikki Joseph Smithin sukulaisia tai hänen aarteenetsijätuttaviaan. Mm. Whitmereistä Mark Twain totesi satiirisesti ettei uskoisi vaikka koko Whitmerien suku todistaisi MK:n oikeellisuudesta.
MK:n silminnäkijäallekirjoitukset eivät siis kelpaa todisteena mistään eikä niitä voi ottaa vakavasti. Todistajat olivat huonomaineisia huijareita, joiden päätarkoitus lienee ollut huijata Harrisilta rahat. Koko huijaus uhkasi jopa keskeytyä kokonaan kun Joseph Smithn ensimmäinen lapsi kuoli synnytyksen jälkeen ja huijauksen päähenkilö vaipui masennukseen.
Mormonijumalalla on varsin outo käsitys miten ja millaisin eväin tehdä maailman tärkein kirja tunnetuksi. Luotettavien todistajien sijaan pitäisi uskoa tunnettuja huijareita ja kirjaa, jonka väitetyille tapahtumille ei ole mitään todisteita missään.
David Whitmer oli kerran matkalla Smithin kanssa hevosvaunuilla. David Whitmerin mukaan "vanha, miellyttävän oloinen mies" tervehti heitä sanoen: "Hyvää huomenta, on erittäin kuuma." - samalla pyyhkien hikeä kasvoiltaan. David ja kumppanit vastasivat tervehdykseen ja David pyysi vanhaa miestä tulemaan vaunuihin. Vanhus kieltäytyi sanoen olevansa matkalla Kumoralle. Sitten vaunussa matkustavat katselivat toisiaan ja kun taas katsoivat tielle eivät enää nähneetkään vanhusta. David kertoi että kyseessä oli ollut enkeli Moroni (Joseph vahvisti tämän).
Kolmen silminnäkijän todistus on Smithin kynäilemä. Oikeudessa ei olla kuultu todistajien omin sanoin kertomia kuvauksia. Olisiko David kuvaillut oikeudessa Moronia sitten vanhaksi (joskin mukavan näköiseksi) hikoilevaksi mieheksi?
Vuosia myöhemmin Davidia haastateltiin ja häneltä kysyttiin enkelistä joka oli näyttänyt levyt. David Whitmerin mukaan enkelillä ei ollut ulkomuotoa eikä hahmoa. Näkikö Whitmer metsässä siis vain jotain kirkasta valoa? Oliko kyseessä Whitmerin mielessä "kirkkauden näky" eikä konkreettinen enkelin vierailu? Koska todistajien todistuksia ei ole oikeudessa testattu (vaikka väität että ne siellä kelpaisivat) emme voi antaa Smithin kynäilemälle "todistukselle" paljoakaan painoarvoa.
David Whitmerin todistus perustui muuhun kuin kahden mun todistajan todistus. Hän oli sivummalla eli ei nähnyt enkeliä. Kuitenkin hän sai varmuuden, jonka laatua ei tarkemmin kerrota. Hän totesi siitä: "Tämä riittää," Se riittikin koko hänen elämänsä ajaksi, sillä hän ei kieltänyt todistustaan koskaan, vaikka jäi pois kirkosta. - Yleensäkin on niin, ettei ihmeeseen perustuva todistus ole niin kantava kuin Pyhän Hengen kautta saatu todistus.
Nyt kyllä puhut Martin Harrisista.
Mutta mielenkiintoista että myönnät että hän ei nähnyt enkeliä vaikka todistus MK:n alkulehdillä niin väittää. Uskon että olet oikeassa .
Varmuuden todistamiseksi Selkeyttä lainaa Mormonin kirjaa eli samaa kirjaa jonka oikeellisuuden todistamisesta on kysymys.
Miten Raamattuakaan voi tarkastella ilman että sitä tutkii? Kun haluaa saada selvän, on tehtävä oma osansa. Mormonin kirjasta saa varmuuden samaan tapaan kuin Raamatustakin.
Olen vankasti sitä mieltä, ettei kukaan voi petosmiellä kirjoittaa sellaista kirjaa, joka kehottaa kaikkeen hyvään ja uskoman Kristukseen.
Ymmärrätkö mitä tarkoittaa kehäpäätelmä?
Ei tarvitse olla enää kehässä, koska on kaksi toisiaan tukevaa todistusta Kristuksesta: Raamattu ja Mormonin kirja. Sitäpaitsi, ei varmuutta noista kirjoista saa vain lukemalla, vaan Henki todistaa niiden totuudesta, kun rakastamme totuutta ja rukoilemme.
Henki ei todista mitään, vain ihmisen oma mieli pettää hänet itsensä. Kyse on hyvin tunnetusta psykologisesta ilmiöstä.
http://exmormoni.blogspot.fi/2016/05/uskonnollinen-manipulointi-teot.html
Raamattu ei todista samasta Jeesuksesta kuin mormonin kirja, teillähän Jahve- Jeesus joka on Raamatussa tuntemattoman jumalan poika .
Tuo on juuri sitä psykologismia, jolla latistetaan fenomelogiset ilmiöt. Myös uskonnollisen totuuden entinen mormoni tuossa linkissä latistaa vain psylogismilla. - Hän on unohtanut, että ilmoitus on totta. Varmaan hänellä on ollut joskus todistus eli "kallio", jolle Kristuksen kirkko on perustettu, mutta hän on sen sivuuttanut ja koettaa puolustella "järkeillen" luopumustaan.