Eläkäämme tämä elämä yhdessä, se vähä mitä on jälj

ellä
11.2.2016

Jumala on kanssamme, sydämen asukit.

No, Jumala on tekemässä nyt tässä jotain hieman uutta, ja me todella nautimme siitä. Luulenpa että olen kertonut teille, että aiemmin Ezekiel oli todella hieno muusikko (ja on hän vieläkin!), mutta tuli aika, jolloin Jumala pyysi häntä siirtämään syrjään hänen musiikkinsa. Ja sitten Jumala antoi minulle musiikin lahjan. Ja hän (Ezekiel) oli taustatukenani ja tuki minua siinä.

Kiehtovia asioita on tapahtunut täällä – profeetta ilmestyi talollemme yhtenä päivänä, aivan tyhjästä – ja hänellä oli profetia Ezekielille, että hän siirtyy toiseen uskontehtävään. Ja me olemme istuneet ja katselleet ja odottaneet, mikä se voisi olla. Tämän asian hyvin paljon minua askarruttaen, yrittäen saada erään yllätyksemme tehtyä teille kaikille, mutta enimmäkseen meidän taaksejääville sukulaisillemme, on ollut hyvin hankalaa minulle saada viesti joka ilta.
Joten olemme toimineet läpsystä vaihto –periaatteella ja Jumala on puhunut Ezekielille hyvin selvästi, aivan kuten Hän puhui kirjassa Chronicles of the Bride. Kirja on jaettu kahteen osaan, toisessa on hänen aikakirjansa ja toisessa minun.

Joten, menen eteenpäin ja jaan tämän viestin kanssanne. En sano, etten anna enempää opetuksia, varmasti annan. Tässä on kyse vain järjestelyistä juuri nyt ja Jumalan koko huomio on sielujen pelastamisessa. Ja ne, jotka jäävät Maahan, tulevat tarvitsemaan niitä asioita, joita jätämme heille.

Joten, tässä on Ezekielin viesti.

Hän alkoi:

Tänä iltana minulla oli johdonmukainen tunne siitä, että Jumala halusi minun istuvan alas ja antaa meille vähän ohjausta näihin viimeisiin päiviin ja tunteihin liittyen. Minun on myönnettävä, että oli hyvin vaikeaa yrittää päästä Hänen lähelleen tänään, kun tarkoituksellisesti nukuin noin kolme tuntia liian pitkään.

Ja haluan vain lisätä tähän, että jos on fibromyalgia ja yrittää pakottaa itsensä hereille, joskus koko päivä voi mennä pilalle, koska lepoa ei ollut riittävästi. Mutta toisinaan tulen uneliaaksi ja makaan vain sängyllä ja nukahdan uudelleen. No, tämä tapahtui tänään.

Minun on myönnettävä, että oli hyvin vaikeaa yrittää päästä Hänen lähelleen tänään, kun tarkoituksellisesti nukuin noin kolme tuntia liian pitkään. Tiesin että minun oli noustava ylös ja saatava iltani käyntiin noin kuuden aikaan, kuten tavallista, mutta lihallani oli oi-niin-mukavaa noiden lämpimien peittojen alla!

Hän lähetti pieniä tökkäyksiä ja vihjeitä, kuten sen, että pientä rakasta kissaani alkoi kuvottaa. Minä jopa ajattelin yhdessä kohtaa, ’Tuo pieni viaton rassu kärsi saadakseen minut ylös ja liikkeelle.’ No, laiskuuden ja tuomiontunnon horroksen alla riuduttuani, Jumala antoi minulle armon sanoa ’EI ENÄÄ!!’, kun minä nopeasti pyörin pois sängystä ja menin suoraan Claren luokse tunnustaen laiskuuden syntini, ja pyytäen Jumalaa armollisesti antamaan anteeksi minulle.

Ajan lähetessä luulen että Jeesus saa omatuntomme yhä herkemmiksi aivan pienimmissäkin asioissa. Tarkoitan, että vajoavan tunteen voi tuntea syvällä hengessä, kun loukkaan Häntä nyt, erityisesti silloin kun se sisältää vahingon aiheuttamisen toiselle ihmiselle. Mutta tällä kertaa se oli hyvin akuuttia ja jopa sen jälkeen, kun Clare oli rukoillut kaiken väärän syyllisyyden ja valehtelevat henget pois minusta – se pysyi yhä. Tämä tunne oli juuttunut syvälle enkä pystynyt ravistaman sitä pois.

Tänä iltana Pyhä Henki antoi harvinaisesti läheisen ja henkilökohtaisen näyn, TODELLISEN näyn siitä, kuinka puhdas ja hellä Jeesuksen Sydän todella onkaan, ja kuinka usein me satutamme Hänen Sydäntään näillä näennäisen ”pienillä” synneillä. Tiesin että tämä oli aidosti Hän, ja vaikka nyyhkytin Hänen jalkojensa juuressa ja Hän vakuutti minut Hänen anteeksiannostaan ja rakkaudestaan minuun – tämä syvä katumus, jonka kanssa kamppailin seuraavat kolme tuntia, jätti paljon tarvitun merkin poltettuna omatuntooni, ja tiedän, etten ikinä halua kieltää Häneltä mitään, Hänen armollansa, en ikinä enää!

Pienen rohkaisevan rukousajan kuluttua ja Jumalan vakuutettua minulle, että olin entiselläni, Hänen huomionsa siirtyi asiaan, josta Hän halusi puhua. Ikuisena arvioijana otin käsiini pyhät kirjoitukset ”testatakseni” Henkeä. Joten näin Hän aloitti:

Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne. (Sanal1:23)

Jeesus aloitti, ”Paljon on tehtävänä näinä viimeisinä päivinä ennen kuin Tulen. On aivan ratkaisevan tärkeää, että ETTE poukkoile tehtävässänne. Pitäkää silmänne kiinnitettyinä Minuun, koko sydämenne, mielenne, henkenne ja sielunne naulittuna Minuun. On välttämätöntä että teillä on Minun Mieleni – ’Olkoon teillä se mieli’, Kristuksen Mieli. Ette pysty tekemään tätä yksin. Teidän TÄYTYY rukoilla tätä armolahjaa, ja Minä valan teidät kyvyllä ’hajottaa maahan järjen päätelmät’.”