Edes jalat liikkumaan

Erityisesti porvareita kutkuttaa haave saada Suomen yhteiskunnalliset rakenteet hajotetuksi. Tällä kertaa ei suoraan puhuta hallitusta rakennemuutoksesta, vaan on ikään kuin modernia tavoitellen ryhdytty messuamaan uudistumisesta. Jopa valtakunnansovittelija, jolle yhteiskunnan rakenneasiat kaikkein vähiten kuuluvat, näkyy äityneen julmistelemaan työmarkkinoiden jäykkyyksistä ja työmarkkinaosapuolten välisistä kyräilyistä.

Yhteiskunta on kuitenkin sen verran suuri ja sensitiivinen kokonaisuus, että muutokset onnistuakseen vaativat tarkkaa suunnittelua ja hyvää osaamista. Vallankumoukset yleensä vain sotkevat asioita pikemminkin kuin tuottavat toimivia kokonaisuuksia.

MM –jääkiekossa oli peli-ilmettä onnistuttu muuttamaan hämmästyttävän hyvin, mutta pääasia siinäkin näkyi unohtuneen. Unohdettiin, että kysymys on urheilusta. Siksi olisi ollut elintärkeää, että peliä olisivat pelanneet urheilijat, eivätkä lähinnä elämäntapaintiaanit. Kovin oli kummallista, että ainoa pelaaja, joka hieman näytti urheilijalta oli Atte Ohtamaa. Kenties Mikko Rantanen myös. Kannattaa vielä näidenkin kohdalla painottaa ilmausta näytti. Eihän, hyvänen aika, urheilijalla voi olla kaksoisleukaa ja kilokaupalla ylipainoa. Osaavaa nuorisoakin vaivasi armoton hitaus ja ilmeiset ongelmat hapen saannissa.

Kanada voitti pelin vanhalla hapatuksella ottamalla vastustajalta ajan ja tilan pois. Siinä kaikki. Ei siihen tarvittu sen enempää luovuutta kuin taitoakaan. Suomen olisi pitänyt olla urheilullisempi. Olisi pitänyt olla kestävä ja erityisesti nopea. Kun peluri on nopea, niin silloin syntyy niin aikaa kuin tilaakin. Siksi tärkein taito on taito irtautua vastustajasta.

Suomen talouspolitiikka, jos sellaisesta edes voi puhua, perustuu apinoimiseen. Yritetään hampaat irvessä vääntää talouden rakenteita sellaisiksi kuin niin kutsutuissa kilpailijamaissakin. Myös jokin ihmeellinen kustannustaso on muka este talouden kohentumiselle. Kustannustaso, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä ulkomaankaupan kanssa. Kustannusten sijaan pitäisi huomio kiinnittää nopeaan reagoimiseen, ymmärrykseen ja tilanteen tasalla olemiseen. Ongelma on sama kuin jääkiekossa. Suomi on jäänyt omaan päätyyn lähes seisoville jaloille, kun pitäisi olla tukka putkella menossa kohti uusia haasteita.
061
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Seppo_Ilmarinen kirjoitti:

Erityisesti porvareita kutkuttaa haave saada Suomen yhteiskunnalliset rakenteet hajotetuksi. Tällä kertaa ei suoraan puhuta hallitusta rakennemuutoksesta, vaan on ikään kuin modernia tavoitellen ryhdytty messuamaan uudistumisesta. Jopa valtakunnansovittelija, jolle yhteiskunnan rakenneasiat kaikkein vähiten kuuluvat, näkyy äityneen julmistelemaan työmarkkinoiden jäykkyyksistä ja työmarkkinaosapuolten välisistä kyräilyistä.

Yhteiskunta on kuitenkin sen verran suuri ja sensitiivinen kokonaisuus, että muutokset onnistuakseen vaativat tarkkaa suunnittelua ja hyvää osaamista. Vallankumoukset yleensä vain sotkevat asioita pikemminkin kuin tuottavat toimivia kokonaisuuksia.

MM –jääkiekossa oli peli-ilmettä onnistuttu muuttamaan hämmästyttävän hyvin, mutta pääasia siinäkin näkyi unohtuneen. Unohdettiin, että kysymys on urheilusta. Siksi olisi ollut elintärkeää, että peliä olisivat pelanneet urheilijat, eivätkä lähinnä elämäntapaintiaanit. Kovin oli kummallista, että ainoa pelaaja, joka hieman näytti urheilijalta oli Atte Ohtamaa. Kenties Mikko Rantanen myös. Kannattaa vielä näidenkin kohdalla painottaa ilmausta näytti. Eihän, hyvänen aika, urheilijalla voi olla kaksoisleukaa ja kilokaupalla ylipainoa. Osaavaa nuorisoakin vaivasi armoton hitaus ja ilmeiset ongelmat hapen saannissa.

Kanada voitti pelin vanhalla hapatuksella ottamalla vastustajalta ajan ja tilan pois. Siinä kaikki. Ei siihen tarvittu sen enempää luovuutta kuin taitoakaan. Suomen olisi pitänyt olla urheilullisempi. Olisi pitänyt olla kestävä ja erityisesti nopea. Kun peluri on nopea, niin silloin syntyy niin aikaa kuin tilaakin. Siksi tärkein taito on taito irtautua vastustajasta.

Suomen talouspolitiikka, jos sellaisesta edes voi puhua, perustuu apinoimiseen. Yritetään hampaat irvessä vääntää talouden rakenteita sellaisiksi kuin niin kutsutuissa kilpailijamaissakin. Myös jokin ihmeellinen kustannustaso on muka este talouden kohentumiselle. Kustannustaso, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä ulkomaankaupan kanssa. Kustannusten sijaan pitäisi huomio kiinnittää nopeaan reagoimiseen, ymmärrykseen ja tilanteen tasalla olemiseen. Ongelma on sama kuin jääkiekossa. Suomi on jäänyt omaan päätyyn lähes seisoville jaloille, kun pitäisi olla tukka putkella menossa kohti uusia haasteita.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu