Positiivisuus pelastaa
luterilainen
18134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei pelkkä positiivisuus pelasta, vaan usko Herraan Jeesukseen. Tämä on se positiivisin asia, mitä ihmiselle voi tapahtua.
Voi olla, että Isä Meidän jenkan tahtiin puhuttelee joitakin ihmisiä. Toivon kuitenkin, että kun kirkossa järjestetään erilaisia tapahtumia, muistetaan, ettei kirkosta tehdä markkinapaikkaa: kunnioittaako tämä laulu tai toiminta tai puhe Jumalaa vai onko tarkoitus pelkästään viihdyttää.
On hienoa, että kirjoituksen pappi on pystynyt tavoittamaan yliopistoväkeä, ja kirkkokansaa on enemmän.
Miksi ns, kunnioittamisen pitää näyttää haudanvakavalta - onko Jumala(si) sellainen ettei hän siedä ääntä ja iloa? Toisaalta Ei nuo vapaitten suuntien "disko-messutkaan" välkkyvaloineen nyt niin konservatiivisen jäykkiä ole, niissä huudetaan ja heilutaan lavalla ja yleisö huutaa käsiään ilmassa taputellen kuin idoli -konserteissa esim. (E, Presley) aikoinaan, semmonenhan niistä mieleen tulee. Ja onhan noita nykyisinkin..
Ja monet hengelliset laulutkin on sovittu esim, Venäläisiin aivan maallisiin säveliin.
Tosin vielä katsellut videota.
No, eipäs se video ollutkaan kuin tekstiä :)
Niin, evankeliumi on ilosanoma!
Onhan kirkossa kaiken maailman musiikkia nykyään, oikeastaan kyllästymiseen asti. Ja yleensähän noissa käykin niin, että käydään vähän aikaa ja sitten kyllästytään. Oikeastaan nykyään voisi miettiä, miten kotona olevalle, joka ei pääse kirkkoon, radiosta tulisi ihan tavallinen perinteinen messu, ja joka on riippuvainen radiosta mitä sieltä tulee. Ilmeisesti kirkossa ei tiedetä, että ei sitä radiota avaa kukaan muu, erityisesti klo 10, kuin ne, jotka haluavat kuulla ihan perinteisen.
Pienillä paikkakunnilla on tietenkin sitten taas paikan päällä niin, että ei välttämättä ole henkilöstöä järjestämään viihdykettä ja eri palveluksia, vaikka niissäkin yleensä aina välillä on joku muu.
Oma käsitykseni on, että nuoriso ei enää lainkaan kuuntelekaan virsiä, korkeintaan Samuli Edelmannin versioina.
Pisti muuten sivumennen silmään, että ruumiillinen kuritus oli normi tuohon aikaan. Ei kyllä ollut, se on enemmän 80-vuotiaiden sukupolvessa ollut niin, eikä sielläkään henkihieveriin ole ihmisiä hakattu. Tämä on taas näitä Hesarin juttuja.
Tv:stähän ei ole tullut enää ollenkaan perinteistä messua, se tulee sieltä muutenkin erittäin harvoin, ja perinteinen on tullut korkeintaan joissain valtiopäivien avajaisissa, tai sitten piispan vihkimyksessä.
Tv:stä tulee 45 min. nojatuolipalvelus tai sitten joku kokeilu, silloin harvoin kuin se tulee, siis evlutin, niissäkin on usein sitten adventistien tai muiden palveluksia.
Eikös itse Daavid tanssinut Herralle tavalla joka ahdisti tiukkapipoja.
Tämä pappi tuo todella hyvää sanomaa, ja käyttää siihen iloa:
”Laitinen haluaa löytää uusia keinoja puhutella ihmisiä, sillä jokainen ansaitsee elämäänsä armon ja ilon. Hän uskoo, että rytmimusiikki on kieli, jolla yhteyden voi luoda.”
Olenkin aina ihmetellyt sitä miksi kaikki hengellinen musiikki on ankeaa ja yleensä aika kehnoa musiikillisesti.
”…oli vahva näkemys siitä, millaista hengellisen musiikin kuuluisi olla, enkä saanut yhdistettyä iloa siihen.”
”Vaikka maallistuminen on tosiasia, Laitisen mukaan kyse on enemmän siitä, että uusi aika ja sukupolvi tarvitsee uudet muodot uskonsa ilmaisemiselle.”
http://www.hs.fi/ihmiset/a1464232025377
En itse niin räpin ystävä ole, mutta aivan varmaan tuo puolustaa paikkaansa hyvällä tavalla.
Mitä tarkoitat lauseella, että "jokainen ansaitsee elämäänsä armon ja ilon"?
Jumalan armossa on kyse eri asiasta kuin esim. mainosten You´re worth it.....
Me ihmiset ei ansaita Jumalalta muuta kuin rangaistusta. Jumalan antama armo on ansaitsematon, ja Hän antaa sen kun pyydämme syntejämme anteeksi ja teemme parannuksen. Se tuo ilon, että tietää olevansa armahdettu ja saaneensa syntinsä anteeksi.
Elämä on kyllä muutakin kuin aina tuota iänikuista syntien tunnustamista ja niiden kaivelemista.
Jumalallakin on huumorintajua. Hänhän panee ensimmäiset viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Ajatelkaa nyt sitä että palstan tosiuskoviksi itseään mainostavat pannaankin viimeisiksi. Koska Jumalakin on huumorintajuinen, miksei jumalanpalveluksetkin voisi olla hilpeitä?
Sen verran sanon, että tuossa kohdassa Raamatussa ei ole kyllä kyse Jumalan huumorintajusta, vaikka Hänellä varmaan sitäkin on.
Enkä luule itseäni tosiuskovaksi, joten en nyt puolustele ketään. Tuo kohta nyt vain kertoo ihan muusta, eikä siitä saa huumoria, vaikka kuinka yrittäisi.
Enemmänhän tulee luonnosta mieleen, kun siellä näkee hassuja olentoja tai eläimiä toisinaan. (Ja ei: en ole 6 päivän kreationisti)
Minusta siinä on mitä suurinta komiikkaa. Ne, jotka uskovat pääsevänsä varmasti taivaaseen, joutuvatkin helvettiin:)
Sama toistuu kertomuksessa Viimeinen tuomio. Siinä ne, jotka uskovat pääsevänsä taivaaseen, joutuvatkin vaivanpaikkaan.
Ei se varmaan mitään hauskaa ole niille, jotka uskovat omaan pelastumiseensa, kuulla joutuvansakin helvettiin. Niille, jotka eivät pelastumisestaan tietäneet, taas yllättyvät iloisesti.
”Me ihmiset ei ansaita Jumalalta muuta kuin rangaistusta.”
Näinhän se on, mutta ei se estä meitä iloitsemasta edes siitä mahdollisuudesta, että saamme armon jos vain sen vastaanotamme. Miksi rakentaa muureja tämän ilosanoman eteen ja karkottaa ihmiset pois?
Herraa hyvää kiittäkää iloiten ylistäkää luodut kaikki laulajaa Luojan suurta kunniaa". Ylistäminen on iloinen asia. Musiikin kielin voi ilmentää monia tunnetiloja. Suruun jokin vanha virsi. Vanha virsi Taalain maalta on suruun sopivaa musiikkia. Itse menen kirkkoon hiljentymään. Silloin siihen en kaipaa mitään suurempia kommervenkkiä ja tehokeinoja. Hiljaisuudessa nousevat Sanat tärkeimmäksi.