Jeesus julisti olevansa "Sapatin Herra" ja kaiken ihmisten lakien yläpuolella.
> Matt 12:1-8
Ajan uskonnolliset opettajat olivat tehneet lepopäivästä taakan ja orjuuden 660 sapattikäskyllään.
Päivän vietto ei enää vastannut tarkoitustaan. Jeesus nuhteli fariseuksia sapattimääräyksistä ja fariseukset olivat siksi vihoissaan Jeesukselle ja etsivät syitä mistä voisivat Jeesusta syyttää. Jeesus uskalsi sanoa Jumalaa isäkseen.
Opetuslapset poimivat viljanjyviä ja fariseukset pitivät sitä sadonkorjuuna. Kun opetuslapset hieroivat kuoria irti jyvistä oli se fariseusten mielestä sadonkorjuuta. (Mark 2:23-28, Luuk 6:1-5)
Jeesus moitti fariseuksia sapattikäskyistä ja julisti olevansa ”sapatin herra.”
Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.
Opetuslapset olivat oikeutettuja syömään nälkäänsä ja Daavid oli söi jumalanpalveluskäyttöön tarkoitetut näkyleivätkin nälissään. Papitkin "rikkoivat" sapatin tekemällä työtään temppelissä, mutta olivat silti syyttömät.
"Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin Herra." (Mark 2:27-28)
Lepopäivä on Herralle pyhitetty päivä joka on ihmistä varten. >2 Moos 31:12-18, Luuk 4:16.
Kysymyksessä lampaan nostamisesta kuopasta (Matt 12:9-14) Jeesus teki selväksi että hyvää tietenkin tehdä saa vapaasti sapattina. (Matt 12:12)
Sapattina oli tarkoitus palvella Jumalaa ihmisen hyväksi. Kaikki tämän eteen tehtävä palvelu on sovussa lepopäivän käskyn kanssa. Ihmisen auttaminen hädässäkin tietenkin. Sairaat hoidetaan tietysti.
”Armahtavaisuutta minä tahdon, enkä uhria niin ette tuomitsisi syyttömiä. (Matt 12:7)
Jeesus opetti että uhrit itsessään olivat arvottomia. Uhrit olivat palveluksen välikappale. Uhrit eivät ole itse tarkoitus. Uhrien tarkoitus oli johtaa ihmiset Jumalan luo. Uhrien päätarkoitus on Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus. Rakkaus Jumalan ja ihmisen välillä, sekä sekä ihmisestä ulospäin lähimmäisiin suuntautuva rakkaus on kaikessa palveluksessa olennaista rakkaudessa. Arvoa on vain rakkaudessa tehdyllä palveluksella. Pelkkien muotomenojen noudattaminen on väärin. Fariseuksien muotomenot eivät vastanneet oikeata palvelusta yli 600:lla sapattiin liittyvillä käskyillä.
Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo rakkaudessa. Silloin ihminen panee syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa. Ihminen viettää yhden päivän viikossa kokonaan läheisten ja Jumalan seurassa. Jokaisena päivänä viikossa hengellinen uskovainen elää Jumalan hengen yhteydessä. Kuitenkin kuutena päivänä viikossa ihmisellä on erilaisia maallisia velvollisuuksia. Koulunkäynti, työ, kaupanteko, arkiaskareet ja omia harrastuksia.
Lepopäivän tarkoitus on pyhittää yksi päivä viikossa kokonaan levossa rakkaiden ja Jumalan seurassa ilman arkisia asioita. Lepopäivänä käydään kirkossa ja on sopiva päivä muistaa omaisiakin ja sairaita evankeliumin tarkoituksissakin.
Raamattu ei anna pykäliä mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä lepopäivänä eikä ”sapattikäskyjä” laadita missään muuallakaan. Ihminen käyttää omaa harkintaa ja omaatuntoaan asiassa.
Riidan ja vihan päivä ei lepopäiväkysymys koskaan voi olla, ja on yhdentekevää nimittääkö päivää ”sapatiksi” vai käyttääkö omaa äidinkieltään ”lepopäivä” tai ”vilodag” esimerkiksi.
Lepopäivä on ihmisen parhaaksi. Ihminen saa levätä huolistaan ja työstään.
”Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta.” (Jes 58:13-14)
Kaikkina maailman aikoina on ollut niitä jotka tahtovat noudattaa Jumalan itsensä antamaa alkuperäistä raamatullisen viikon seitsemättä päivää. Nykyisin päivä osuu meidän lauantaille. Monissa maissa viikkojärjestys on pysynyt samana ettei päiviä ole muutettu. Suomessa 1.1.1973 tehtiin sunnuntaista viikon seitsemäs päivä lakiasetuksella. Lauantai oli viikon seitsemäs päivä suomessa vielä vuonna 1972. Lepopäivä asetettiin jo Eedenissä luomistyön yhteydessä. (1 Moos 2:1-4) sekä lain antamisen yhteydessä vanhan liiton aikana.
Uuden liiton kansalaiselle lepopäivä on ajankohtainen kerran viikossa edelleen Jumalan levon ja ilon päivän merkityksessä. Kymmenen käskyn moraalisiveyslaki ole mihinkään poistettu vaan ajan loppuun saakka opettaa mikä on syntiä. (Room 6:23) Jaakob sanoi selvät sanat mitä merkitsee yhden käskyn rikkominen. ”Se joka kaikessa noudattaa lakia, mutta rikkoo sitä yhdessä kohdin on syypää kaikilta kohdin.” (Jaak 2:8-13) (>Ilm 14:12, 12:17, Luuk 16:17)
Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)
Jatkan heti alla >>>>>>
> Matt 12:1-8
Ajan uskonnolliset opettajat olivat tehneet lepopäivästä taakan ja orjuuden 660 sapattikäskyllään.
Päivän vietto ei enää vastannut tarkoitustaan. Jeesus nuhteli fariseuksia sapattimääräyksistä ja fariseukset olivat siksi vihoissaan Jeesukselle ja etsivät syitä mistä voisivat Jeesusta syyttää. Jeesus uskalsi sanoa Jumalaa isäkseen.
Opetuslapset poimivat viljanjyviä ja fariseukset pitivät sitä sadonkorjuuna. Kun opetuslapset hieroivat kuoria irti jyvistä oli se fariseusten mielestä sadonkorjuuta. (Mark 2:23-28, Luuk 6:1-5)
Jeesus moitti fariseuksia sapattikäskyistä ja julisti olevansa ”sapatin herra.”
Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.
Opetuslapset olivat oikeutettuja syömään nälkäänsä ja Daavid oli söi jumalanpalveluskäyttöön tarkoitetut näkyleivätkin nälissään. Papitkin "rikkoivat" sapatin tekemällä työtään temppelissä, mutta olivat silti syyttömät.
"Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin Herra." (Mark 2:27-28)
Lepopäivä on Herralle pyhitetty päivä joka on ihmistä varten. >2 Moos 31:12-18, Luuk 4:16.
Kysymyksessä lampaan nostamisesta kuopasta (Matt 12:9-14) Jeesus teki selväksi että hyvää tietenkin tehdä saa vapaasti sapattina. (Matt 12:12)
Sapattina oli tarkoitus palvella Jumalaa ihmisen hyväksi. Kaikki tämän eteen tehtävä palvelu on sovussa lepopäivän käskyn kanssa. Ihmisen auttaminen hädässäkin tietenkin. Sairaat hoidetaan tietysti.
”Armahtavaisuutta minä tahdon, enkä uhria niin ette tuomitsisi syyttömiä. (Matt 12:7)
Jeesus opetti että uhrit itsessään olivat arvottomia. Uhrit olivat palveluksen välikappale. Uhrit eivät ole itse tarkoitus. Uhrien tarkoitus oli johtaa ihmiset Jumalan luo. Uhrien päätarkoitus on Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus. Rakkaus Jumalan ja ihmisen välillä, sekä sekä ihmisestä ulospäin lähimmäisiin suuntautuva rakkaus on kaikessa palveluksessa olennaista rakkaudessa. Arvoa on vain rakkaudessa tehdyllä palveluksella. Pelkkien muotomenojen noudattaminen on väärin. Fariseuksien muotomenot eivät vastanneet oikeata palvelusta yli 600:lla sapattiin liittyvillä käskyillä.
Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo rakkaudessa. Silloin ihminen panee syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa. Ihminen viettää yhden päivän viikossa kokonaan läheisten ja Jumalan seurassa. Jokaisena päivänä viikossa hengellinen uskovainen elää Jumalan hengen yhteydessä. Kuitenkin kuutena päivänä viikossa ihmisellä on erilaisia maallisia velvollisuuksia. Koulunkäynti, työ, kaupanteko, arkiaskareet ja omia harrastuksia.
Lepopäivän tarkoitus on pyhittää yksi päivä viikossa kokonaan levossa rakkaiden ja Jumalan seurassa ilman arkisia asioita. Lepopäivänä käydään kirkossa ja on sopiva päivä muistaa omaisiakin ja sairaita evankeliumin tarkoituksissakin.
Raamattu ei anna pykäliä mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä lepopäivänä eikä ”sapattikäskyjä” laadita missään muuallakaan. Ihminen käyttää omaa harkintaa ja omaatuntoaan asiassa.
Riidan ja vihan päivä ei lepopäiväkysymys koskaan voi olla, ja on yhdentekevää nimittääkö päivää ”sapatiksi” vai käyttääkö omaa äidinkieltään ”lepopäivä” tai ”vilodag” esimerkiksi.
Lepopäivä on ihmisen parhaaksi. Ihminen saa levätä huolistaan ja työstään.
”Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta.” (Jes 58:13-14)
Kaikkina maailman aikoina on ollut niitä jotka tahtovat noudattaa Jumalan itsensä antamaa alkuperäistä raamatullisen viikon seitsemättä päivää. Nykyisin päivä osuu meidän lauantaille. Monissa maissa viikkojärjestys on pysynyt samana ettei päiviä ole muutettu. Suomessa 1.1.1973 tehtiin sunnuntaista viikon seitsemäs päivä lakiasetuksella. Lauantai oli viikon seitsemäs päivä suomessa vielä vuonna 1972. Lepopäivä asetettiin jo Eedenissä luomistyön yhteydessä. (1 Moos 2:1-4) sekä lain antamisen yhteydessä vanhan liiton aikana.
Uuden liiton kansalaiselle lepopäivä on ajankohtainen kerran viikossa edelleen Jumalan levon ja ilon päivän merkityksessä. Kymmenen käskyn moraalisiveyslaki ole mihinkään poistettu vaan ajan loppuun saakka opettaa mikä on syntiä. (Room 6:23) Jaakob sanoi selvät sanat mitä merkitsee yhden käskyn rikkominen. ”Se joka kaikessa noudattaa lakia, mutta rikkoo sitä yhdessä kohdin on syypää kaikilta kohdin.” (Jaak 2:8-13) (>Ilm 14:12, 12:17, Luuk 16:17)
Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)
Jatkan heti alla >>>>>>
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jatkoa edelliseeni;
Lepopäivän vastustus alkoi vähitellen 100 luvulla juutalaisvastaisuuden vuoksi. Lepopäivällä ei ole mitään tekemistä juutalaisuuden kanssa kuitenkaan sillä juutalaiset olivat vain Juudan jälkeläisiä ja ennen kuin maailmassa oli ensimmäistäkään juutalaista oli lepopäivän asettamisesta kulunut jo 2000 vuotta. Lain käsky lepopäivästä on siis kuulunut kaikkina aikoina koko maailmalle.
Kautta aikain on ollut ihmisiä jotka tahtovat viettää samaa päivää minkä Jumala antoi jo Eedenissä ja lain antamisen yhteydessä. (2 Moos 20:8-11, 5 Moos 5:12-15)
Vuonna 321 maaliskuun seitsemäntenä päivänä keisari Konstantinus Suuri teki työvoimapolitiikkaa ja yhdisti kansan kaksi joka viikko toistuvaa juhlaa yhdelle päivälle. Valtakunnassa oli vain yksi lepopäivä ja kuusi työpäivää ja osa kansasta vietti kristittyjen sapattia ja toinen osa kansasta auringon ja valon juhlaa Heliumin Sanday:ta. Sen ajan kirkko oli aina kaikessa päätöksenteossa mukana. Näin molempien juhlien viettäjät tekivät myönnytyksiä yhdistäen tapojaan ja perinteitään samalle uudelle lepopäivälle Sundaylle. (Dan 7:25) Lepopäivämuutos oli siis keisarin ja sen ajan kirkon johtajien käsky.
Ovatko sunnuntain viettäjät syyllisiä ?
Vuosisatoja on ollut vilpittömiä sunnuntainviettäjiä joilla ei ole ollut tietoa lepopäivän historiasta. He eivät ole syylliset että ovat ilman parempaa muuta tietoa viettäneet päivää jolla on sellaista keisarillista historiaa että ovat kajonneet 300 luvulla Jumalan käskyyn. (Dan 7:25) Vilpittömiä uskovaisia ovat viettäneet ”pyhäpäiväänsä” vuosisatoja hyvällä omalla tunnolla.
Lepopäivä on omantunnon kysymys jokaiselle ihmiselle itselleen.
Miksi Jeesus nimitti itseään ”Sapatin Herraksi?” Jeesus sanoi niin ilmeisesti koska oli itse sapattia asettamassa ja siksi valtuutettu opettamaan oikeata sapatin viettoa. (Mark 2:27-28)
Jeesus vahvisti omilla sanoillaan lain voimassaolon ihmiskunnan kaikkina aikoina. (Matt 5:17-18, Luuk 16:17) Laissa on kymmenen käskyä. (Apt 5:29) (Mal 3:20-24)
Jeesus tahtoi opettaa sapatin oikeata viettoa. (Matt 12:9-21, Luuk 13:10-17, Joh 7:22-24) - Ei kumonnut lepopäivää!
Päivän tarkoitus on pyhä ilon ja levon päivä. Riita ja viha ei pyhää eikä kristillistä koskaan ole. Ongelmia ei ole kun on viikossa viisi työpäivää. Jokainen voi rauhassa viettää omantuntonsa mukaista päivää ja vastaa siitä itse tietenkin Jumalan edessä niin kuin kaikesta muustakin itse.
Seitsemännen päivän vieton logiikan yhteenveto tiivistelmänä;
1 Moos 2:1-4, 2 Moos 20:8-11, 31:12-18, 5 Moos 5:12-15, Hes 20:20, Jes 58:13-14, Ilm 14:7; Jeesus opetti oikeata lepopäivän viettoa; Matt 12:12-13, Luuk 4:31,13:10-16, Mark 2:23-28, Lain voimassa olosta; Room 3:20,31, Matt 5:17-18, Luuk 16:16-17, Jaak 2:10-13, 1 Joh 2:1-6, Hebr 8:10, 10:12-18.
Jumalan Pyhä Henki on kristityn kasvattaja, opettaja, nuhtelija, syyttäjä ja tuomari aina.
Omantunnon kysymyksiä ei voi pakottaa. Jumalan moraalilaki on uskovan sydämessä mieluisena sydämenasiana joka uskossa taipuu Jumalan tahtoon ilolla. ( 1 Joh 5:3) Ihmisen tavat ja arvot muuttuvat elämässä. Jokainen käy itse oman kilvoittelun uskon asioissa, ihminen kasvaa ja erehtyy. Oppii lisää.
”Pitäkää pyhänä minun sapattini olkoon se merkkinä liitostamme ja muistuttakoon meitä siitä että minä olen Herra teidän Jumalanne.” Hes 20:20
Muista pyhittää lepopäivä. Jumala - Pyhä Henki - Jeesus pyhittää ihmisen. (1 Piet 13-25)
Siunauksia
Jari Laurila
Keskustelija
"Jeesus opetti että uhrit itsessään olivat arvottomia. Uhrit olivat palveluksen välikappale. Uhrit eivät ole itse tarkoitus. Uhrien tarkoitus oli johtaa ihmiset Jumalan luo. Uhrien päätarkoitus on Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus."
Tässä juuri tulee hyvin ilmi se ero, pidetäänkö lepopäivää lahjana vai velvollisuutena. Velvollisuus tarkoittaisi sitä että lepopäivän vietto on juuri uhraamista.
Sitä Jeesus juuri ajoi takaa. Lepopäivän viettäminen jonkin säännöstön perusteella ei lähennä ihmistä Jumalaan. Näinollen, jos ihminen ajattelee mielessään: "en voi tehdä tätä, koska on lepopäivä", hän itse asiassa toimittaa silloin uhritoimitusta !
Sen sijaan, lepopäivä on lahja. Se on nimenomaan lupa Jumalalta olla tekemättä kaikkea sitä mikä ihmistä pyrkisi painamaan tai "vaatimaan tehdyksitulemista". Se on lupa jättää huomiotta kaiken sen, mikä ihmisiä kietoo 6 päivää viikossa; eli ei vain oma arkityö, vaan kaikki muutkin askareet jotka "huutavat tulla tehdyksi".
Tästä lahjasta voimme nauttia ja näin rakentaa suhdettamme Jumalaan ja muihin ihmisiin. Lepopäivä on lahja eikä uhri Jumalalle.
Jumala ei tarvitse lepopäivää, vaan ihminen.
Kyllä oli Jarilla vastaansanomattoman selvät raamatulliset perusteet sapatin vietolle. Ei siitä pääse yli eikä ympäri, joten pyhitän sapatin minäkin.
Hei!
Lepopäivä on Jeesuksen. Lepopäivä on Jumala-suhteen, ihmissuhteiden, ilon ja levon sekä kristillisen vapauden päivä.
Jes 58:13-14.
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija
Lepopäivä on ihan hyvä asia.
Lauantai ei ole mikään lepopäivä sen enempää kuin mikään muukaan päivä sitä olisi. Lepopäivä on silloin, kun ihminen on väsynyt ja tarvitsee lepoa.
Toiset tekevät hyvin raskaita töitä ja he kykenevät tekemään vain 4 päivää viikossa töitä yhteen menoon, ja he lepäävät 2 päivää ja jatkavat sen jälkeen jälleen 4 päiväistä työviikkoaan. Jotkut joutuvat tekemään yhtä mittaa töitä 14 päivää ja saavat siitä hyvästä 7 päivää vapaata ennen seuraavaa kahden viikon urakkaansa.
Mitä ajatuksia tämä herättää asiasta; 1 Kor 7:
"17 Vaeltakoon vain kukin sen mukaan, kuin Herra on hänelle hänen osansa antanut, ja siinä asemassa, missä hänet Jumala on kutsunut; näin minä säädän kaikissa seurakunnissa.
18 Jos joku on kutsuttu ympärileikattuna, älköön hän pyrkikö ympärileikkaamattomaksi; jos joku on kutsuttu ympärileikkaamatonna, älköön ympärileikkauttako itseään.
19 Ei ympärileikkaus ole mitään, eikä ympärileikkaamattomuus ole mitään, vaan Jumalan käskyjen pitäminen.
20 Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu.
21 Jos olet kutsuttu orjana, älä siitä murehdi; mutta vaikka voisitkin päästä vapaaksi, niin ole ennemmin siinä osassasi.
22 Sillä joka orjana on kutsuttu Herrassa, on Herran vapaa; samoin vapaana kutsuttu on Kristuksen orja.
23 Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia.
24 Pysyköön kukin, veljet, Jumalan edessä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu."
Jeesus Kristus nousi ylös kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina. Tämä päivä on kristittyjen oikea pyhä ja lepopäivä. Lauantaisapatti on kumottu ja rauennut tyhjiin Uuden Liiton tultua. (Eri uskontoon kuuluva voi tietenkin vapaassa maassa ptää sapattia vaikkapa tiistaina...)
"Lauantaisapatti on kumottu ja rauennut tyhjiin Uuden Liiton tultua."
Höpöhöpö. On kaksi eri liittoa, eikä ensimmäistä ole kumottu, vaikka se onkin käynyt iälliseksi ja lähellä häviämistään.
Miksi sapatti on ja ketä se koskee? Miksi on niin monelaista tulkintaa sapatista?
Lauantaisapatti koskee juutalaisia = Ynpärileikattuja. Kristityt eivät tätä perinnäispäivää ole velvoitetut noudattamaan millään tavalla!
Seitsemännen päivän vieton logiikan yhteenveto tiivistelmänä;
1 Moos 2:1-4, 2 Moos 20:8-11, 31:12-18, 5 Moos 5:12-15, Hes 20:20, Jes 58:13-14, Ilm 14:7; Jeesus opetti oikeata lepopäivän viettoa; Matt 12:12-13, Luuk 4:31,13:10-16, Mark 2:23-28, Lain voimassa olosta; Room 3:20,31, Matt 5:17-18, Luuk 16:16-17, Jaak 2:10-13, 1 Joh 2:1-6, Hebr 8:10, 10:12-18.
Tuossa on logiikka. Päivä on Jeesuksen -Jumala suhteen- rakkauden- ihmissuhteiden, levon ja ilon päivä; Jes 58:13-14.
Ei asetusta ole päivien muutokselle, että ensimmäiselle päivälle olisi uudessa liitossa siirretty, -päinvastoin; Dan 7:25.
Jeesus vietti sapattia, eikä asettanut ylösnousemuksensa päivää.
Keisari Konstantinus siirsi päivän 7.3.321 lakiasetuksella "Auringon kunnianarvoiselle päivälle" lakitekstin mukaan. Valtakunnassa oli kuusipäiväinen työviikko, ja kansa vietti kahta päivää -kristittyjen sapattia 7-päivää, ja muu kansa auringon päivää- viikon 1-päivää; sanday= sunnuntai.
Suomessa keisarin työvoimapolitiikkaan siirryttiin 1.1.1973 lukien kun sunnuntai säädettiin laissa viikon 7- päiväksi. Kyllä 1973.
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija
Lepopäivä sellaisella paikalla viikkojärjestyksessä alkuperäisessä kuin Jumala itse lepopäivän sääti, koskee niitä jotka tahtovat viettää Jumalan itsensä säätämää päivää, johon ei ole ihminen viikkojärjestys-lepopäivämuutoksilla koskenut.
Kun keisari sääti päivän sunnuntaille (katso hiukan taaempana, kirjoitin siitä)
jäi joukko uskollisia Jumalan säätämälle päivälle keisarin päivän sijaan, ja perinne on jatkunut ja jatkuu ajan loppuun asti. 1 Moos 2:1-4, Ilm 14:7.
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija