Nykymaailmassa, jossa monoteistiset ja suvaitsemattomat kristinusko ja islam ovat valtauskontoja, syntyy helposti käsitys, että uskonto johtaa välttämättä sektariaanisuuteen, vastakkainasetteluun, pakkokäännytyksiin ja jopa muiden kuin oman kuppikunnan demonisointiin. Mutta kun ihmiskunnan vanhempaa aatehistoriaa katselee, niin niin ei tarvitse suinkaan olla. Suvaitsematon ja riidanhaluinen, muut alistamaan pyrkivä monoteismi on melko uusi ilmiö.
Vanhin tallessa oleva ihmiskunnan pyhä kirjoitus tai lausekokoelma on pronssikaudelta peräisin oleva Rigveda. Sieltä voimme lukea lauseita kuten:
"It is of One Existence that the wise ones speak in diverse ways, whether as Agni, or as Yama, or as Mãtari’švãn."
Eli:
"Viisaat puhuvat Yhdestä Olemassaolosta eri tavoin: Agnina, Yamana, tai Mãtari’švãnina."
Eri jumalat nähdään ilmentyminä Yhdestä Olemassaolosta, ja mitään sotaa ei tarvita. Tällä tavalla ylittyy polyteismin ja monoteismin rajat: on monta jumalaa, jotka ovat Yhden ilmentymiä. Tavallaan tässä ylittyy myös ateismin ja teismin rajat, koska ei ole mitään itsestä erillistä kaiken muun luojaa kuten monoteismissä, mutta samalla tunnustetaan myös, että on olemassa ihmistä korkeampia olentoja, joita voidaan kyllä nimittää jumaliksi jos halutaan. Samoin kuin Yhtä Olemassaoloa voidaan nimittää Jumalaksi jos niin halutaan. Se, miten asioita nimitetään, riippuu katsojan psykologisista silmälaseista ja taipumuksista.
Tällaista näkemystä, joka Rigvedassa esiintyy, voidaan hyvällä syyllä kutsua transteistiseksi siksi, että se ylittää niin ateismin ja teismin kuin monoteismin ja polyteisminkin rajat. Nämä rajat näkyvät Rigvedan katsantotavassa ikäänkuin pelkkinä käsitteellisinä suodattimina, joilla käsitteet ylittävää todellisuutta väritetään jonkinväriseksi mieltymysten mukaan. Toinen osapuoli näkee saman kuvauksen ateistisena ja toinen teistisenä.
Tämä mahdollisten katsantotapojen diversiteetti näkyy mm. Wikipedian artikkelissa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Rigveda#Atheism.2C_Monotheism.2C_Monism.2C_Polytheism_debate
Ensin ateistinen tieteenfilosofi näkee Rigvedassa ateismia:
"The Rigveda along with other Vedic texts, states Michael Ruse,[76] contains a "strong traditional streak that (by Western standards) would undoubtedly be thought atheistic". "
Sitten toinen näkee siinä polyteismiä:
"The initial impression one gets, states Jeaneane Fowler, is that the text is polytheistic because it praises many gods."
Heti perään tosin huomautetaan, että Rigveda ei helposti alistu länsimaisiin luokituksiin tai lineaariseen ajatteluun.
Ja niinpä siellä nähdään myös monoteismiä:
"The deities are praised depending on the context, and the hymns include an expression of monotheism."
Mutta Max Mullerin ja Stephen Phillipsin näkemyksessä se "monoteismi" on henoteismiä, koska Yhtä palvotaan monen ilmentymän kautta.
Havaitaan myös monismia:
"Thomas Urumpackal and other scholars state that monistic tendencies (Brahman is everywhere, God inside everybody) are found in hymns of chapters 1.164, 8.36 and 10.31."
Lisäksi havaitaan myös panteismia, ja lopuksi todetaan, että valinta katsantotavasta jää kullekin itselleen.
Pronssikautinen Rigveda siis sisälsi jo kaikki advaitan keskeiset elementit. Advaita tarkoittaa ei-kaksinaisuutta: "Yksi olemassaolo, johon viisaat viittaavat eri nimillä." Advaitaa voi uskontotieteilijän vaikeaa luokitella mihinkään lokeroon samoin kuin Rigvedaakin. Advaita ei ole jumalanpalvontasysteemi vaan painottaa itseoivallusta, mutta se ei ole myöskään jumaltenkieltosysteemi (kuten ei ole alkuperäinen buddhalaisuuskaan). Jumalat voivat tulla mainituksi silloin tällöin, mutta ne eivät ole systeemin keskiössä tai päämäärä itsessään. Ja missään tapauksessa oppilaalta ei vaadita minkäänlaista tietynlaista uskoa johonkin tiettyyn jumalaan, tai edes jumalten olemassaoloon ylipäätään.
Jo (vähintään) Rigvedan ajoista lähtien Intia on ollut uskonnollisen harmonian maa: samanlainen katsantotapa on säilynyt läpi historian näihin päiviin saakka. Kuningas Ashoka sanoi 3. vuosisadalla eKr:
"Kuka ylistää omaa uskontoaan ylenmääräisestä omistautuneisuudesta johtuen ja tuomitsee toiset ajatellen: 'Annettakoon minun glorifioida omaa uskontoani', vain vahingoittaa omaa uskontoaan."
Tähän on helppo yhtyä. Niin moni kristityksi itseään kutsuva pilaa kristinuskon nimen ja julkisen kuvan nimen demonisoidessaan muut uskonnot.
Vanhin tallessa oleva ihmiskunnan pyhä kirjoitus tai lausekokoelma on pronssikaudelta peräisin oleva Rigveda. Sieltä voimme lukea lauseita kuten:
"It is of One Existence that the wise ones speak in diverse ways, whether as Agni, or as Yama, or as Mãtari’švãn."
Eli:
"Viisaat puhuvat Yhdestä Olemassaolosta eri tavoin: Agnina, Yamana, tai Mãtari’švãnina."
Eri jumalat nähdään ilmentyminä Yhdestä Olemassaolosta, ja mitään sotaa ei tarvita. Tällä tavalla ylittyy polyteismin ja monoteismin rajat: on monta jumalaa, jotka ovat Yhden ilmentymiä. Tavallaan tässä ylittyy myös ateismin ja teismin rajat, koska ei ole mitään itsestä erillistä kaiken muun luojaa kuten monoteismissä, mutta samalla tunnustetaan myös, että on olemassa ihmistä korkeampia olentoja, joita voidaan kyllä nimittää jumaliksi jos halutaan. Samoin kuin Yhtä Olemassaoloa voidaan nimittää Jumalaksi jos niin halutaan. Se, miten asioita nimitetään, riippuu katsojan psykologisista silmälaseista ja taipumuksista.
Tällaista näkemystä, joka Rigvedassa esiintyy, voidaan hyvällä syyllä kutsua transteistiseksi siksi, että se ylittää niin ateismin ja teismin kuin monoteismin ja polyteisminkin rajat. Nämä rajat näkyvät Rigvedan katsantotavassa ikäänkuin pelkkinä käsitteellisinä suodattimina, joilla käsitteet ylittävää todellisuutta väritetään jonkinväriseksi mieltymysten mukaan. Toinen osapuoli näkee saman kuvauksen ateistisena ja toinen teistisenä.
Tämä mahdollisten katsantotapojen diversiteetti näkyy mm. Wikipedian artikkelissa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Rigveda#Atheism.2C_Monotheism.2C_Monism.2C_Polytheism_debate
Ensin ateistinen tieteenfilosofi näkee Rigvedassa ateismia:
"The Rigveda along with other Vedic texts, states Michael Ruse,[76] contains a "strong traditional streak that (by Western standards) would undoubtedly be thought atheistic". "
Sitten toinen näkee siinä polyteismiä:
"The initial impression one gets, states Jeaneane Fowler, is that the text is polytheistic because it praises many gods."
Heti perään tosin huomautetaan, että Rigveda ei helposti alistu länsimaisiin luokituksiin tai lineaariseen ajatteluun.
Ja niinpä siellä nähdään myös monoteismiä:
"The deities are praised depending on the context, and the hymns include an expression of monotheism."
Mutta Max Mullerin ja Stephen Phillipsin näkemyksessä se "monoteismi" on henoteismiä, koska Yhtä palvotaan monen ilmentymän kautta.
Havaitaan myös monismia:
"Thomas Urumpackal and other scholars state that monistic tendencies (Brahman is everywhere, God inside everybody) are found in hymns of chapters 1.164, 8.36 and 10.31."
Lisäksi havaitaan myös panteismia, ja lopuksi todetaan, että valinta katsantotavasta jää kullekin itselleen.
Pronssikautinen Rigveda siis sisälsi jo kaikki advaitan keskeiset elementit. Advaita tarkoittaa ei-kaksinaisuutta: "Yksi olemassaolo, johon viisaat viittaavat eri nimillä." Advaitaa voi uskontotieteilijän vaikeaa luokitella mihinkään lokeroon samoin kuin Rigvedaakin. Advaita ei ole jumalanpalvontasysteemi vaan painottaa itseoivallusta, mutta se ei ole myöskään jumaltenkieltosysteemi (kuten ei ole alkuperäinen buddhalaisuuskaan). Jumalat voivat tulla mainituksi silloin tällöin, mutta ne eivät ole systeemin keskiössä tai päämäärä itsessään. Ja missään tapauksessa oppilaalta ei vaadita minkäänlaista tietynlaista uskoa johonkin tiettyyn jumalaan, tai edes jumalten olemassaoloon ylipäätään.
Jo (vähintään) Rigvedan ajoista lähtien Intia on ollut uskonnollisen harmonian maa: samanlainen katsantotapa on säilynyt läpi historian näihin päiviin saakka. Kuningas Ashoka sanoi 3. vuosisadalla eKr:
"Kuka ylistää omaa uskontoaan ylenmääräisestä omistautuneisuudesta johtuen ja tuomitsee toiset ajatellen: 'Annettakoon minun glorifioida omaa uskontoani', vain vahingoittaa omaa uskontoaan."
Tähän on helppo yhtyä. Niin moni kristityksi itseään kutsuva pilaa kristinuskon nimen ja julkisen kuvan nimen demonisoidessaan muut uskonnot.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heenok eli ennen Vedepaisumusta ja siten Heenokinkirja on vanhempi kuin tuo hndujen kirja. Raamatussa Juudan kirjeessä on lainaus tuostA kirjasta! UuSi TestamenttI on ainoa tie autuuteen Lue vaikka useaan kertaan kannestA KANTEEN, NIIN TOTUUS VOI LÖYTYÄ!
Eenokin (Henokin) kirja saattaa olla n. kaksi tuhatta vuotta nuorempi kuin Rigveda.
Nykyisin tunnetut Henokin kirjan tekstit on ajoitettu makkabealaisajalle noin 160-luvulle eaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Henokin_kirja