Vedellä vaikuttaisi olevan muisti!

Biofysiikka on monitieteinen tutkimusala, joka tarkastelee biologisia järjestelmiä fysiikan mallein ja menetelmin. Biofyysikkojen toimintakenttä on elävä organismi, olivatpa kyseessä sitten kasvit, eläimet tai ihmiset. He tutkivat asian elollista puolta. Kun tutkimme materiaa, voimme järkevästi ajatellen ymmärtää vain materiaa. Tutkimus materian ja energian raja-alueella on biofysiikkaa. Se mitä kutsumme nimellä elämä, kuvaamme fysiikassa energiana. Tunnemme kuitenkin fysiikasta, että emme voi hävittää energiaa, ainoastaan muuntaa sen laatua. Ja koska emme voi hävittää energiaa, emme voi oikeastaan hävittää elämääkään. Tässä yhteydessä on tärkeää huomioida, kuinka havainnoimme materian ja energian luonnollisten yhteyksien tärkeysjärjestystä. Elintarvikkeiden (elämän välittäjien) tarkoitus on välittää elämää. Jopa luonnollisten vitamiinien yhteydessä on huomioitava niitä ylläpitävä rakenne, ts. onko niissä ylipäänsä enää elämää. Lisäravinteiden koko kenttää tarkastellaan valitettavasti liian usein pelkästään biokemiallisesti. Mutta olisiko tärkeää huomioida myös biofysiikka? Tarvitsenko tämän vitamiinin vai tarvitsenko vitamiinin sisältämän “informaation”?

Mikä energia, mikä voima tai mikä järjestysmuoto pitää materiaa koossa esimerkiksi ihmiskehossa? Luonnossa löydämme sellaisia järjestysmuotoja, joita voimme luonnehtia sanalla ykseys. Nämä järjestysmuodot tunnemme myös matematiikasta – geometriasta. Ajatelkaamme hetki kyseisen sanan merkitystä. Geo = maa, metria = massa, geometria = maamassa. Termiin kätkeytyvät maamassan historiallisesti mystiset ominaisuudet, jolle geometria rakentuu, kuten jo tiedämme kaikista platonisista solideista: tetraedri, heksaedri, oktaedri, ikosaedri ja dodekaedri. Kaikki energiahan on oikeastaan alkanut materialisoitua kiteytymisen kautta…

Pohjustan aihetta vielä vähän, joten tarkastellaan hetki kidettä – kristallia: vaikkapa vuorikidettä. Voimme todeta, ettei ole olemassa kahta samanlaista vuorikidettä. Toisaalta tiedämme kuitenkin, että jokainen näistä vuorikiteistä on geometriseltä rakenteeltaan täsmällinen ja kuuluu näin platonisiin kappaleisiin. Tässä yhteydessä kysymyksessä on pii, silikaatti. Tosin meidän olisi kysyttävä mikä on se taustavoima, joka saa aikaan sen, että tämä vuorikide on rakenteeltaan täydellisen geometrisesti tarkka.

Mitäkö tekemistä kaikella sitten on veden kanssa?

Vesi on turmeltumattomassa tilassa kiderakenteinen. Kuten kemiasta tiedämme, materiaalisessa mielessä kehitys alkaa järjestysluvulla yksi, eli vedyllä. Vesi on muodostunut vedystä. Vesimolekyyli H2O:ssa on 2 osaa vetyä ja 1 osa happea. Tämä on geometriaa. Vesimolekyyli muodostaa täydellisen tetraedrin, jossa on neljä samanlaista kolmion muotoista sivua, joilla on tietynlainen järjestys. Vesimolekyyli sisältää myös puhdasta valoenergiaa. Nämä miljardit biofotonit, valokvantit, ovat jokaisessa vesimolekyylissä eri tavalla ryhmittyneet. Siksi ei koskaan löydy kahta samanlaista vesimolekyyliä. Ja kuitenkin sanomme huolimattomasti: “Sehän on vain H2O:ta”. Vesi järjestäytyy molekyylirakenteensa avulla ja koheesion vuoksi vesi on rakenteellisempaa kuin useimmat muut nesteet. Koheesio eli samanlaisten molekyylien molekyylienvälinen yhdistävä vuorovaikutus johtuu vedessä vetysidoksista ja aikaansaa muun muassa veden pintajännityksen. Yksittäinen vetysidos kestää vain joitain sekunnin biljoonasosia, mutta uusia muodostuu alati. Eli eihän vedellä ole “rakennetta”, sehän on neste?

Sana informaatio tulee latinankielen sanasta informare, mikä tarkoittaa muodon antamista (eng. in-formation, formaatiossa eli rakenteessa). Vesi muodostuu kahdesta eri vedestä, rakenteista I ja II. Rakenteen II mukaan järjestäytynyttä vettä kutsumme tieteellisessä mielessä “kiteiseksi vaiheeksi”. Mitä korkeampi veden kiteinen rakenne on, sitä suurempi on sen informaatiosisältö mitattavien värähtelytaajuuksien muodossa. Vedessä pystytään todella mittaamaan sähkömagneettisia värähtelyjä. Mielenkiintoista on todeta, että nämä samat värähtelytaajuudet esiintyvät myös kehossamme. Kun vesi liikkuu luonnollisessa perusmuodossaan, siinä samalla virvelöityy energioita, eli implosiivisia valokvantteja, joka “levitoivat” ylöspäin. Ennekuin vesi on “kypsää” ja pulppuaa ylös maan uumenista, toisin sanoen, ennen kuin se pystyy nousemaan lähdesuonien kautta pintaan, se kuljettaa mukanaan maan sisältä geomagneettisia värähtelytaajuusmalleja, eli kaiken sen informaation, jota ilman vesi ei ole kypsää.

Tunnemme veden erilaisia olomuotoja, kaasunmuotoisena, kuten esim. vesihöyry, juoksevana, tavallisena vetenä ja jäänä. Korkein tiheys vedellä on lämpötilassa 4 astetta. Pohtikaamme hetki lunta. Kun tarkastelemme lumihiutaletta elektronimikroskoopin alla, näemme sen täydellisen geometrisen rakenteen. Mikä energia saa aikaan sen, että lumihiutale näyttää juuri sellaiselta kuin se näyttää? Kuka on pitänyt huolen siitä, että sillä on tämä täydellinen rakenne? On todella mielenkiintoista, ettei ole olemassa kahta samanlaista lumihiutalettakaan