No niin. Olen näillä palstoilla yleensä kutsunut itseäni agnostiseksi ateistiksi. Ateisti olen nimenomaan suhteessa järjestäytyneisiin uskontoihin, en ole ottanut suoraan minkään uskonnon oppeja ylimmäksi elmänohjeekseni.
Agnostinen puoli kuitenkin sanoo, että eihän sitä jumalten olemassaoloa voi täysin kumota, koska kyseessä ei ole kumottava ja todistettava järjen asia (vaikka monet uskovaiset jostain syystä perustelevatkin, miksi jumalan on PAKKO olla olemassa).
Eli nyt sitten annan Jumalan puhua. Jos hän haluaa, nyt hänellä on tilaisuutensa. Kuuntelen.
No niin. Minun Jumalani on jossain kaukana, häntä ei voi havaita, hän ei ole mies eikä nainen. Toisaalta hän on aivan lähellä, täysin pieni ja vaatimaton, niin että en edes muista häntä jos tavoittelen suuria ja monimutkaisia käsitteitä.
Hänet voin havaita kauneudessa, luonnossa, ihmisten välillä, olemisen kiistämättömässä onnessa.
Mutta onko Jumala siis minä itse, oma tietoisuuteni? Hän vastaa:
"Älä luule itsestäsi liikoja. Mutta missäpä muuallakaan minä olisin. Koko maailma nimittäin on omassa tietoisuudessasi."
Tosiaankin. On vain molekyylejä, värähtelyjä ja energiaa. Silti näen maisemia, kuulen musiikkia, tunnen humalaa ja nälkää ja janoa...Hienoa.
Entäs sitten kaikki uskonnot? Tuntevatko ne sinut?
"Ne etsivät, mutta eivät tunne. Ihmiset tuntevat. Eikä väliä mikä uskonto tai onko uskontoa lainkaan."
Täh? Eihän ateisti voi tunte sinua?
"Voihan. Juuri nyt sinä puhut minun kanssani."
Mutta jos tämä on harhaa? Minähän luon sinut omasta päästäni?
"Mistä muualtakaan sinä voisit kuulla minun ääneni? Taivaasta, sellainen mataja jyminä? Hahhah..."
Eli kuvataanko sinut jossain uskonnossa oikein?
"No jaa...aika paljon omituisia tarinoita minusta liikkuu. Eipä minua oikein voi kuvata. Koska muutun koko ajan. Tai minulle ajan kulu on saman tekevää. Olen kaikkalla ajassa."
Ahaa...olet siis elämän ydin, jotka jatkuu ihmisten kuolemasta huolimatta. Sinussa on ikuinen elämä?
"Sitähän te ihmiset toivotte, ainakin jotkut. Hahhah! No, vakavasti puhuen, minä vien elämää ja energiaa eteenpäin, eikä yksilöiden kannata kantaa huolta kuoleman jälkeisestä elämästä. He elävät nimenomaan ennen kuolemaa. Jos he elävät hyvin, he elävät ikuisesti."
Mitäs tuo sitten tarkoitti?
"..."
No, aletaanpa sitten elää hyvin. Ei kai haittaa jos olen ateisti?
"Eihän se minua haittaa. Kysy itseltäsi, haittaako se sinua."
Öh...ei. Kunhan säilytän agnostisuuden.
"Hyvä. Sillä minä olen agnostisuus."
Ai jaa? Niin helppo määritelmä. Olisiko vielä mitään hyviä elämänohjeita?
"..."
Aha. Nyt se taisi mennä. Ja minä palaan ateistiksi :)
Sellainen oli siis minun Jumalani. Tämä EI ollut mitään pelleilyä tai pilkkaa. Kuuntelin tässä ja nyt, mitä jumaluudella on minulle sanottavaa.
Olenkohan enää uskottava ateisti? Heh. No, epäilen kuitenkin omaa tekstiäni. Oman pään tuotoksia. Niin sen täytyy olla. Mutta ainakin annoin Jumalalle mahdollisuuden. Ja ehkä opin jotain. Opin itsestäni.
Mutta helpolla en Jumalaa päästä. Epäily ja agnostinen ateismi siis jatkukoon. Hän kyllä ymmärtää valintani. :)
Agnostinen puoli kuitenkin sanoo, että eihän sitä jumalten olemassaoloa voi täysin kumota, koska kyseessä ei ole kumottava ja todistettava järjen asia (vaikka monet uskovaiset jostain syystä perustelevatkin, miksi jumalan on PAKKO olla olemassa).
Eli nyt sitten annan Jumalan puhua. Jos hän haluaa, nyt hänellä on tilaisuutensa. Kuuntelen.
No niin. Minun Jumalani on jossain kaukana, häntä ei voi havaita, hän ei ole mies eikä nainen. Toisaalta hän on aivan lähellä, täysin pieni ja vaatimaton, niin että en edes muista häntä jos tavoittelen suuria ja monimutkaisia käsitteitä.
Hänet voin havaita kauneudessa, luonnossa, ihmisten välillä, olemisen kiistämättömässä onnessa.
Mutta onko Jumala siis minä itse, oma tietoisuuteni? Hän vastaa:
"Älä luule itsestäsi liikoja. Mutta missäpä muuallakaan minä olisin. Koko maailma nimittäin on omassa tietoisuudessasi."
Tosiaankin. On vain molekyylejä, värähtelyjä ja energiaa. Silti näen maisemia, kuulen musiikkia, tunnen humalaa ja nälkää ja janoa...Hienoa.
Entäs sitten kaikki uskonnot? Tuntevatko ne sinut?
"Ne etsivät, mutta eivät tunne. Ihmiset tuntevat. Eikä väliä mikä uskonto tai onko uskontoa lainkaan."
Täh? Eihän ateisti voi tunte sinua?
"Voihan. Juuri nyt sinä puhut minun kanssani."
Mutta jos tämä on harhaa? Minähän luon sinut omasta päästäni?
"Mistä muualtakaan sinä voisit kuulla minun ääneni? Taivaasta, sellainen mataja jyminä? Hahhah..."
Eli kuvataanko sinut jossain uskonnossa oikein?
"No jaa...aika paljon omituisia tarinoita minusta liikkuu. Eipä minua oikein voi kuvata. Koska muutun koko ajan. Tai minulle ajan kulu on saman tekevää. Olen kaikkalla ajassa."
Ahaa...olet siis elämän ydin, jotka jatkuu ihmisten kuolemasta huolimatta. Sinussa on ikuinen elämä?
"Sitähän te ihmiset toivotte, ainakin jotkut. Hahhah! No, vakavasti puhuen, minä vien elämää ja energiaa eteenpäin, eikä yksilöiden kannata kantaa huolta kuoleman jälkeisestä elämästä. He elävät nimenomaan ennen kuolemaa. Jos he elävät hyvin, he elävät ikuisesti."
Mitäs tuo sitten tarkoitti?
"..."
No, aletaanpa sitten elää hyvin. Ei kai haittaa jos olen ateisti?
"Eihän se minua haittaa. Kysy itseltäsi, haittaako se sinua."
Öh...ei. Kunhan säilytän agnostisuuden.
"Hyvä. Sillä minä olen agnostisuus."
Ai jaa? Niin helppo määritelmä. Olisiko vielä mitään hyviä elämänohjeita?
"..."
Aha. Nyt se taisi mennä. Ja minä palaan ateistiksi :)
Sellainen oli siis minun Jumalani. Tämä EI ollut mitään pelleilyä tai pilkkaa. Kuuntelin tässä ja nyt, mitä jumaluudella on minulle sanottavaa.
Olenkohan enää uskottava ateisti? Heh. No, epäilen kuitenkin omaa tekstiäni. Oman pään tuotoksia. Niin sen täytyy olla. Mutta ainakin annoin Jumalalle mahdollisuuden. Ja ehkä opin jotain. Opin itsestäni.
Mutta helpolla en Jumalaa päästä. Epäily ja agnostinen ateismi siis jatkukoon. Hän kyllä ymmärtää valintani. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo "Minä olen agnostisuus" on itseasiassa suorastaan nerokas lähestymistapa Jumalaan.
Kyky hylätä tieto, antaa uudelle näkemykselle/näkemyksille tilaa ja kuitenkin suhtautua siihen varovaisesti valmiina hylkäämään sen jos se on huono. Sellaista dynaamisuutta jota -ismit eivät tarjoa.
Maailmankaikkeus on agnostinen. Se ei uskonut istisesti dinosauruksiin eikä neuvostoliittoon lopullisena totuutena mutta antoi niille kuitenkin elintilaa todellisina asioina enemmän kuin riittävästi. "Katsotaan nyt"-periaattella.
Kiitos tästä ahaa-elämyksestä ystäväiseni!
Alku on oikea.Raamatusta löydät miten Jeesuksen ystävät toteuttivat Jumalan tahtoa.
Kyllä, ja muistakin uskonnollisista kirjoista löytää hyviä ajatuksia. Kaikissa niissä pyritään hahmottelemaan jumaluuden olemus.
Oma jumalani on maailmassa, tässä hetkessä, minussa.