Sofi Oksasen pysäyttävä kirjoitus infosodasta

Sofi Oksasen pysäyttävä kirjoitus infosodasta – Tätä on kirjoittaa Venäjästä
Kotimaa26.5. 18.02 Harri Toivola

Sofi Oksanen huomasi Pro-Putin-aktivistien ja informaatiosoturien aktivoituneen Suomessakin samaan aikaan, kun Puhdistuksen ja muiden hänen teostensa lukijamäärä kasvoi nopeasti.

Kirjailija Sofi Oksanen kertoo informaatiosodasta ja neuvostotyylisestä painostuksesta. Puhdistuksen ja muiden menestyskirjojensa jälkeen Oksanen joutui kokemaan omakohtaisesti, miten Moskova käyttää sananvapautta aseenaan.

Kirjailija Sofi Oksanen piti luennon ”Millaista on kirjoittaa Venäjästä” Lillehammerin kirjallisuusfestivaaleilla Norjassa tänään torstaina.

Lännen Median lehdet julkaisevat Sofi Oksasen puheenvuoron kirjailijan luvalla, ainoina Suomessa:

Julkaisin vuonna 2003 Suomessa esikoisromaanini, Viron lähihistoriaa käsittelevän Stalinin lehmät. Törmäsin toimittajiin, jotka kutsuivat kirjaani “neuvostovastaiseksi”, suomettuneen Suomen perussanastoon kuuluvalla, aikoinaan hyvinkin negatiivisella määreellä. Törmäsin myös vasemmistolaistoimittajiin, joiden tiedot Neuvostoliitosta olivat niin hatarat, että he kysyivät hämmentyneesti, miksi neuvostolehdissä ei kirjoitettu virolaisten kyydityksistä, joita käsittelin romaanissani. Törmäsin vanhoihin taistolaisiin, 1960­ ja 70­luvun radikaalivasemmistolaisiin, jotka olivat vakuuttuneita siitä, että kodit, maatilat ja muut omaisuus oli korvattu talonpojille ennen kuin he olivat liittyneet kolhoosiin. Oikeassa elämässä kolhoosiin liittyminen ei ollut vapaaehtoista, eikä omaisuutta korvattu.

Se, että Viron miehityksestä ja neuvostoelämän realiteeteista liikkui paljon totuutena pidettyjä valheita, oli tavallista arkea. Olin kasvanut maailmassa, jossa miehittäjä oli päässyt kirjoittamaan Viron historian mieleisekseen ja neuvostopropagandan jäljet ulottuivat myös Neuvostoliiton rajojen ulkopuolelle. Tuolloin Suomessa elettiin vielä aikaa, jota voisi kutsua jälkisuomettuneeksi.

Propagandalla, kuten valheella aina, on pitkät jäljet, ja ellei valhetta korjata, se jää elämään.

Olin aloittanut
Stalinin lehmien kirjoittamisen pari vuotta aikaisemmin. Vaikka olin toki tietoisesti kirjoittamassa juuri romaania, Viron lähihistoria päätyi sen aiheeksi vahingossa, ja käsitys siitä, että aihepiiri oli tärkeä, vahvistui vasta kirjoittamisen myötä.

Uudelleenitsenäistyneessä Virossa lähihistorian käsittely oli yhä polttavan ajankohtaista, mutta ikätoverini Suomessa pitivät Neuvostoliittoa aiheena, joka oli menneen talven lumia. Sirppi ja vasara ­teepaitoja osteltiin huumorimielessä. Niiden huumoriarvo ei avautunut kenellekään Virossa tai muualla Itä­Euroopassa. Läntisessä ilmapiirissä oli optimismia, joka uskoi Venäjän olevan kohta aivan kuten länsi. Viittä vaille demokratia. Venäjää ei nähty imperiumina eikä osattu kuvitella, että se aikoisi yhä harjoittaa imperialistista politiikkaansa, vaikka samaan aikaan se sotkeutui jatkuvasti Baltian maiden pyrkimykseen kirjoittaa omaa historiaansa ja osoittautui hyvin hankalaksi ja neuvottelutahdottomaksi osapuoleksi esimerkiksi rajojen vahvistamisen suhteen.

Rautaesiripun romahtamisen jälkeen Venäjää ei vaadittu tilille menneistä rikoksia, kuten Saksaa sodan jälkeen, ja menneisyydenselvittelytyö jäi täysin Baltian ja Itä­Euroopan maiden harteille.

Monissa maissa työtä hankaloittivat Venäjän lisäksi se, että vallassa oli henkilöitä, joiden oma neuvostotausta ei kestänyt päivänvaloa, maan oma korruptio ja Venäjän avustuksella valtaan päässeet hallitsijat. Esimerkiksi Ukrainan ex­presidentti Viktor Janukovitsh suhtautui lähihistorian hutkimiseen aggressiivisesti, joten vasta hänen syrjäyttämisensä mahdollisti sen, että historiantutkijat pääsivät jälleen rauhassa työnsä pariin.

Ukrainan kansallisen muisti­instituutin uudeksi johtajaksi nimetty Volodymyr Vlatrovych on sitä mieltä, että kansallinen muistipolitiikka on paras keino estää menneisyyden rikosten toistuminen: jokaisella kansalaisella on oltava vapaa pääsy faktojen äärelle, jotta hän voi muodostaa oman mielipiteensä niiden perusteella. Hänen mukaansa Ukrainan tilanteen kriisiytymisen yksi syy oli se, että viimeisen 25 vuoden aikana Ukraina ei analysoinut historiaansa eikä kehittänyt työkaluja, joilla selvittäisiin totalitarismin seurauksista. Nyt vapaaehtoisvoimin koottu ja ylläpidetty elektroninen arkisto tarjoaa kaikille pääsyn KGB-arkistoihin. Mutta tähän tilanteeseen pääsy vei vuosikymmeniä ja edessä on paljon työtä.

Puolan lustraatiopolitiikka puolestaan tarkoittaa sitä, että turvallisuuspalveluiden palveluksessa toimineet henkilöt ja tiedonantajat eivät voi toimia valtion virkamiehinä, yliopistossa, toimittajina tai lakimiehinä, ja Puolan Kansallisen muistin instituutin työhön kuuluu tarkistaa, valehtelevatko ihmiset, kun he allekirjoittavat kyseiseen tehtävään pyrkiessään todistuksen, jossa he joko myöntävät tai kieltävät yhteistyön turvallisuuspalveluiden kanssa. Instituutin motto on: ”Historiamme luo identiteettimme.” Instituutti perustettiin vuonna 1998 ja se aloitti toimi

Sofi Oksanen ja narkki Jessika Aro ovat kaksi pehmeäpäistä Venäjänvihaajaa ja viimeksi mainittu vielä Ylen Natorolli!

ketään ei kiinnosta sohvin mielipiteet?

Lisäpöytäkirja: Tekopyhä arvoyhteisö
Kotimaa28.5. 18.00 Päivitetty 18.01
Kari Huoviala
Missä on se mahti, joka puuttuu eduskunnalta? Kysymys esitettiin jo 1960-luvun lopulla vasemmistohenkisessä musiikkikappaleessa, mutta aina se vaan tuntuu ajankohtaiselta.

Venäjällä on helppo vastata, missä on eduskunnalta puuttuva mahti. Siellä Vladimir Putin duumailee oman mielensä mukaan.

Sitä sanotaan suvereeniksi demokratiaksi. Suvereeni tarkoittaa Putinia.

Länsimaissa presidentti Putinia yleensä vierastetaan ja jopa boikotoidaan.

Samaan aikaan lännen johtajat yrittävät olla hyvää pataa Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoganin kanssa.

Erdogan on itsevaltainen vapauksien tukahduttaja, joka ei suvaitse itseensä kohdistuvaa arvostelua.

Puolessatoista vuodessa Erdogan on nostanut omia kansalaisiaan vastaan yli 1 800 oikeusjuttua presidentin loukkaamisesta.

Syytettyjen joukossa on toimittajia, julkisuuden henkilöitä, toisinajattelijoita, jopa koululaisia.

Uudessa puolen miljardin euron palatsissaan Erdogan vaalii itsestään messiaanista käsitystä valittuna Turkin suuruuden palauttajana.

Oireyhtymään kuuluu, ettei Erdogan suvaitse ulkomailla esitettyä kritiikkiäkään.

Saksalainen Erdogan-irvailu johti diplomaattiseen selkkaukseen ja vaatimukseen anteeksipyynnöstä.

Puhumattakaan siitä, että Erdoganin hallinto on käyttänyt maan asevoimia suoranaiseen sotaan omia kansalaisia vastaan.

Kurdivähemmistöä kurittaessaan Turkin armeija on ulottanut iskujaan myös naapurimaiden puolelle.

Miksi Putinin Venäjää ei haluta ymmärtää, mutta Erdoganin Turkin rikkomuksia ollaan valmiit katsomaan läpi sormien?

Euroopan unioni painostaa talouspakottein Venäjää oikealle tielle, mutta Turkin kanssa se on neuvottelevinaan jopa EU-jäsenyydestä.

Kun kuulet puhuttavan ääni väristen läntisestä arvoyhteisöstä, useimmiten kuulet puhuttavan palturia.

Arvot ovat tietenkin tärkeitä, mutta mieluiten niitä vaalitaan kauniilla säällä. Tiukan paikan tullen oma etu työntää arvot tieltään.

Yhdysvallat ja EU silittävät Turkkia myötäkarvaan, koska Turkki on niille strategisesti tärkeä liittolainen Euroopan ja Aasian rajalla, kuohuvan Lähi-idän laidassa.

Eurooppa tarvitsee Turkin apua myös pakolaiskriisissään. Portinvartijana Turkki voi säädellä Eurooppaan pyrkivien virtaa.

Lännen ”arvoyhteisö” anelee lännen arvoista piittaamatonta Erdogania apuun selviytyäkseen omista ongelmistaan.

Hölmöhän Erdogan olisi, ellei hän ymmärtäisi avainasemaansa ja käyttäisi sitä hyväkseen polkien siinä sivussa lännen arvoja jalkoihinsa.

Mieleen palaa kylmän sodan aika, jolloin suurvallat ylevine arvoineen suvaitsivat diktaattoreita, kunhan he vain olivat oman puolen miehiä.

Tuhannen taalan kysymykseksi jää, milloin Eurooppa tunnustaa, että Venäjäkin on demokratiavajeineen ja muine arvopuutteineen sittenkin hyödyllisempi liittolaisena kuin vihollisena.


http://www.aamulehti.fi/kotimaa/lisapoytakirja-tekopyha-arvoyhteiso/

Jaa se onkin tämä Oksaskan akan tyttö samanlainen viihdekemikaaleilla salaliittoteorioilla mielensäpahoittanut ja -sairastuttaja kuin tuo surullisenkuuluisa YLEn Aro?

(Vai oliko tässä nyt kyse pelkästään Stalinin lehmät (vain 55,55 € kaikista hyvinvarustelluista kirjakaupoista! :) kirjan piilomainoskampanjasta, koska jutun alussa piti oikein moneen kertaan mainita Stalinin lehmät? :) Koska Stalinin lehmäthän ON ihan Stalinin lehmämäisen hyvä ostos! Jos Stalin itse vielä eläisi (onneksi ei!) niin HÄNKIN ostaisi Stalinin lehmät! :) )

Uusnatsin kootut tunnustukset; http://intokustannus.fi/kirja/mina-perustin-uusnatsijarjeston-suomen-vastarintaliikkeen-ex-johtajan-muistelmat/

Putlerismista voi eheytyä.

Oksasen syntymärumasta korppikotkasta ei ole muuta hyötyä kuin hänestä tehty kopio-Sofi. Asensin vanhaan kilpapyörän satulaan violetiksi värjätyn mopin, sen päälle kiedoin paskaisen hantuukin, kiinnitin satulaan vielä vanhat isot aurinkolasit ja lopuksi teelmys kiinni haravan varteen. Laitoin sen mansikkamaalle ja se on pitänyt mansikoita vaanivat rastaat pois sekä ei vettä kerjääviä mustalaisiakaan ole näkynyt hetkeen pihapiirissä. Naapuri pyysi minua rakentamaan hänelle samanlaisen "Sofin" joten jos jollain on vanha ylimääräinen kilpapyörän satula niin se otetaan kiitollisena vastaan.

Useamman vuoden vanha ketju, mutta yhäkin kovin ajankohtainen.

Onneksi Sofi Oksanen jatkaa rohkeaa linjaansa ja toi kriittisesti esille Tarja Halosen kommentit YLE:n haastattelusta. Toveri-presidentti Halonen kieltäytyi kutsumasta Neuvostoliiton tekemää Baltian maiden miehitystä "miehitykseksi" vaan puhui vain "kollektiivisistä turvajärjestelyistä".

Hänen nimensä julkaistulla Stasi-listalla on ansaittu:

https://suomensotilas.fi/2022/03/24/stasi-lista/

Neuvosto juutalaiset miehitti kyllä muitten maita ja Latviaa viroa jne varasteli maita eli tämä kommunismin idea meni yli pahasti. Siis kibbutsi on ilman palkkaa yhteiset työkalut juttua mutta sitten alettiin varastaa myös muiden maista.