Marskin hermot pitivät sodan aikana. Tiukalla ne tietysti olivat, erityisesti keväällä -40 ja kesällä -44.
Presidenttikaudellaan hän kyllä oli henkisesti ja fyysisesti lopussa. Hän ei kyennyt sopeutumaan uuteen tilanteeseen, eikä varsinkaan yhteistyöhön Valvontakomission kansa,
Vasta Paasikiven tulo pääministeriksi sai asiat liikkeelle.
Presidenttikaudellaan hän kyllä oli henkisesti ja fyysisesti lopussa. Hän ei kyennyt sopeutumaan uuteen tilanteeseen, eikä varsinkaan yhteistyöhön Valvontakomission kansa,
Vasta Paasikiven tulo pääministeriksi sai asiat liikkeelle.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hyvinhän ne piti, neuroottisempi kaveri olis tehnyt jotain kun huomasi suurhyökkäyksen painavan päälle mutta marski oli kuin se kuuluisa ellun kana.
Kannaksen puolustuksen uudelleen ja tehosti linnoitustöitä.
Hän antoi tiukat ohjeet suurhyökkäyksen torjunnasta.
Kannakselle olisi tosin voinut siirtää pari divisioonaa enemmän joukkoja, kuten alaiset ehdottivat.
Virhe oli myös olettaa, että Suomi jää sivuun, kun sota ratkaistaan Keski-Euroopassa.
Ja kannattaa muistaa, että Marski johti sotaa, mutta Airo sotatoimia! Marski päätti suurista linjoista!
Suomi halusi säilyttää Itä-Karjalan uskoen, että sillä olisi "vaihtoarvoa" rauhanteossa! Neukkujen suurhyökkäys" aiheutti sen, että alueesta piti luopua ja siirtää joukkoja Kannakselle!
Mannerheim ja Walden kuvitteli 1944 Juhannuksen tienoolla, että Suomessa on jopa kiväärin panoksetkin lopussa. Tarvittiin Ryti laskemaan ja kertomaa niitä olevan liki 100 miljoonaa asevarikoissa. Vaikka Kannaksella jäikin paljon aseita, ammuksia ja muuta materiaalia ryssille, niin ei tilanne ollut ihan niin huono kuin maan korkein sotilasjohto hetkittäin ajatteli.
Kalliit päivät kannaksella
Tässä on hieman listaa mitä jäi tai jätettiin Kannaksella 1944 kun peräännyttiin.
Majuri Anssi Vuorenmaa: Kalliit päivät Kannaksella. Huoltoupseeri -lehti 3/1973
Tässä listaa taisteluvälineiden osalta kesäkuulta 1944:
- 675 erilaista tykkiä
- 91 000 kivääriä
- 7 700 konepistoolia
- n. 4000 konekivääriä ja pikakivääriä
- 210 erilaista kranaatinheitintä
- 9 000 000 patruunaa
- 100 000 tykistönlaukausta/ammusta
- 28 000 miinaa
Ja muuta materiaalia samalta ajalta:
- vaatteita noin neljälle divisioonalle
- tuhansia puhelimia
- 18 000 kilometriä kenttäkaapelia
- 10 000 polkupyörää
- 30 000 paria suksia
- 30 000 kg piikkilankaa
- 75 000 tukkia ja sahalaitokset ehjinä
- 70 000 litraa polttoaineita
- 3000 litraa voiteluaineita
- 11 000 kg karbiidia
- 10 divisioonan päiväannosta muonaa
- valtavasti pioneerikalustoa jne.
Lähteenä on Helge Seppälä: Suomi taisteli, osa 5, s.355, jossa artikkeli on myös julkaistu.
Kiväärinpatruunoiden määrä tuntuu pienehlöltä, sillä jossain kirjoissa puhutaan jopa kymmenien miljoonien patruunamenetyksistä. Liekkö ollut eri rintamien kokonaismäärä sitten moninkertainen. Puhuihan jotkut kenraalit päämajassa, että kiväärin patruunoistakin on pulaa. Suomi sai kesällä 1944 Saksasta kiväärin patruunoita kymmeniä miljoonia.
Kertoo korutonta kieltään siitä, ettei vetäytymisen mahdollisuutta ollut edes otettu huomioon saati mitenkään suunniteltu. Toiminta oli täysin passiivista ja reaktiivista vuoden -42 keväästä alkaen.
vetäydytty, kun ei kukaan hyökännyt?
Se on totta, että pahimpaan vaihtoehtoon ei ollut kunnolla varauduttu.
Ei ollut sitä viisautta, mikä aina on jälkiviisailla.
Entä sitten? Siinä menetettiin vain kalustoa ja varusteita, joista melkoinen osa oltiin itse saatu sotasaaliina!
Kuten sanottu niin vetäytymisvaiheessa ei yhtään ainoaa merkittävää suomalaisosastoa saarrettu tai tuhottu.
Ei ne jatkon torjuntavoiton jääneet kalustosta kiinni kuitenkaan!
Kannakselle riittävät lisäjoukot.
Ne torjuivat suurhyökkäyksen.
Myös Saksalta saatiin tukea.
on suurelta osin peräisin Talvisodasta, jota hän johti erinomaisella tavalla. Tosin virheitäkin tapahtui niin kuin sodan johtamisessa aina.
Arvovalta riitti presidentiksi asti. Tosin hän oli silloin jo loppuun palanut henkisesti ja fyysisesti, eikä kyennyt sopeutumaan uuden tilanteen vaatimuksiin. Ei edes yrittänyt.