Hei olen teini-ikäsen äiti ja nyt joulun akaan selvisi, että 15v tyttäreni viiltelee itsään. Mitä kannattaa tehädä ja mihin yhteyttä ottaa. Hyvät neuvot ovat nyt tarpeen.
Omasta mielestäni tyttären "kotiympäristö" on turvallinen, omaa hyvän harrastuksen, turvallisia ihmisiä ympärillä, avioerosta noin 4v.
Viiltely
sanni 38
23
2490
Vastaukset
- Tilli
Olin 14-vuotias kun aloitin viiltelemään itseäni. Minun kotiympäristö ei ollut turvallinen, mutta olisin kaivannut sellaista kovin.
Sanotaan, että viiltely on viesti itsemurhasta. Se on myös hätähuuto siitä että kaikki ei ole hyvin.
Kannattaa ottaa yhteyttä kouluun; opettajaan, terveydenhoitajaan, kuraattoriin... sitä kautta on helppo päästä esim. nuorisopolille. Suoraankin voi toki yrittää, mutta paikat ovat aika ruuhkaisia..:(
Se mitä sinä äitinä voit tehdä, on olla läsnä, kuunnella, vastata, pitää sylissä ja lukea iltasatua. Huuto ja syyllistäminen ei auta. Puhun siis sen kannalta, mitä itse olisin kaivannut.
Ei välttämättä lohduta, mutta viiltely ei tätä nykyä ole mitenkään harvinainen ilmiö. Meidän silloisen luokkamme 25 henkilöstä 8 viilteli itseään jossain vaiheessa. Se ei ole harvinaista, muttei missään nimessä normaaliakaan. Viiltely on kuin huume, siihen jää helposti koukkuun ja irti pääseminen on sitä vaikeampaa mitä pidempään se saa jatkua.
Jos haluat jutella lisää, voit antaa meiliosoitteesi. Autan mielelläni sen minkä voin.
Voimia ja jaksamusta paljon. - saman kokenut
Mä olen ihan aikuinen ihminen ja myös viillellyt itseäni. Viiltelijä provisoi kaikki kielteiset asiat itseensä. Fyysinen kipu on helpompi kestää kuin tuo henkinen.
Älä kauhistu tai syyllistä. Ole tukena. Tyttäresi tarvitsee apua. Onneksi hänellä on sinut turvanaan. Kuraattori, koulutervey-denhoitaja tai terveyskeskuslääkäri ovat varmaan ne ensimmäiset paikat mistä apua kannattaa hakea.- sanni 38
Kiitos.
Olen tässä muutaman päivän ehtinyt "nielskelemään" tätä viiltämis asiaa ja ottanut yhteyden kouluun opettajaan ja terveydenhoitajaan. Tänään lisäksi on soitto aika lääkärille jonka luokse neiti menee. Neuvottelen hänen kanssaan asiasta miten kannattaa toimia ja missä järjestyksessä.
Nyt osana syynä tähän kamalaan pahaa oloon taitaa olla se, että pitää itseään vähäpätöisenä, inhottavana, rumana, hyljättynnä...
Mitä kummaa tuon listan helpottamiseksi voi tehdä, sillä olen hiukan yllättynyt, että neiti noin ajattelee. Sillä omasta mielestäni on saanut ne asiat mitä on halunnut, harrastaa sitä mitä haluaa ja harrastuksiin on kuljettu monen vuoden ajan. Lisäksi kotona on ollut usein aikuinen johon on voinut tukeutua jos on joutunut esim koulu kiusatuksi. Aina kuitenkin on löytynyt ihmien, joka kuuntelee. Aikuisena ei voi kuin ihmetellä, kuinka nuori voi tuntea olevansa noin totaalisesti hyljätty. Mutta kaikki tehdään mitä tehtävissä on ja vierellä seistään niin sateessa kuin tuulessakin. - nimi kivessä
sanni 38 kirjoitti:
Kiitos.
Olen tässä muutaman päivän ehtinyt "nielskelemään" tätä viiltämis asiaa ja ottanut yhteyden kouluun opettajaan ja terveydenhoitajaan. Tänään lisäksi on soitto aika lääkärille jonka luokse neiti menee. Neuvottelen hänen kanssaan asiasta miten kannattaa toimia ja missä järjestyksessä.
Nyt osana syynä tähän kamalaan pahaa oloon taitaa olla se, että pitää itseään vähäpätöisenä, inhottavana, rumana, hyljättynnä...
Mitä kummaa tuon listan helpottamiseksi voi tehdä, sillä olen hiukan yllättynyt, että neiti noin ajattelee. Sillä omasta mielestäni on saanut ne asiat mitä on halunnut, harrastaa sitä mitä haluaa ja harrastuksiin on kuljettu monen vuoden ajan. Lisäksi kotona on ollut usein aikuinen johon on voinut tukeutua jos on joutunut esim koulu kiusatuksi. Aina kuitenkin on löytynyt ihmien, joka kuuntelee. Aikuisena ei voi kuin ihmetellä, kuinka nuori voi tuntea olevansa noin totaalisesti hyljätty. Mutta kaikki tehdään mitä tehtävissä on ja vierellä seistään niin sateessa kuin tuulessakin.Viiltely johtuu nimenomaan itsevihasta. Tämän itsevihan lapsi oppii ympäristöstään.
Kun vanhemmat ovat hyljänneet sisimmän itsensä, lapsi aistii sen, ja tulkitsee tämän aivan oikein itsevihaksi. Hän alkaa toteuttaa tätä itsevihaa toisella tavalla esim. viiltely, itsensä piikittäminen, lävistykset yms.
Tämä yhteiskunta ruokkii itsevihaa. Nykyinen opiskelu ja työelämä johtaa auttamatta itsensä hylkäämiseen. Kun ihmiset pakotetaan hylkäämään sisimpänsä, alitajuntaan alkaa keräytyä torjuttuja tarpeita ja tunteita. Nämä ovat aikapommi.
Koska ihminen on kylvänyt tuulta, nyt hän leikkaa myrskyä. Nyky-yhteiskunnan kylvämä sato alkaa jo orastaa. Itsensä jatkuva hylkääminen on johtanut lasten todelliseen pahoinvointiin. Paljon ei ole tehtävissä. Joka tapauksessa on niitettävä se, mitä on kylvänyt. Voi ainoastaan varmistaa, ettei enää kylvä itsevihan siementä pieniin sydämiin.
- gleo
Varmaan kannattaisi kysyä tytöltä, että suostuuko ammattiauttajalle..Itse parisen vuotta vanhempana ja vuosia viillelleenä toivon vain jonkun huomaavan pahan oloni ja patistavan ammattiauttajalle.
Haluaisi niin auttaa, tuossa asiassa, mutta harmikseni itsekään en ole tavasta päässyt irti..
Voimia.- sanni 38
... en viime päivinä ole oikein kyennyt tekemään kuin kertomaan, että rakasta ja välitän. Onnekseni/onnettomuudekseen tyttö on hyvin järkevä joten uskoisin, että uskoo mitä sanotaan tai anakin kuuntelee. Mutta mitä tehdä tälle kalvavalle pelolle jossa itsekkin olen? huh on tässä mietittävää taas kerrakseen
- Little_Vampire
sanni 38 kirjoitti:
... en viime päivinä ole oikein kyennyt tekemään kuin kertomaan, että rakasta ja välitän. Onnekseni/onnettomuudekseen tyttö on hyvin järkevä joten uskoisin, että uskoo mitä sanotaan tai anakin kuuntelee. Mutta mitä tehdä tälle kalvavalle pelolle jossa itsekkin olen? huh on tässä mietittävää taas kerrakseen
tuo pelkäämisen tunne on aivan normaalia.. toiv. sinulla ei ole niin suurta pelkoa kuin omalla äidilläni.. hän asuu tällä hetkellä kuopiossa ja minä porissa. kun äitini sai tietää itsemurha yrityksistäni, hän alkoi pelätä todenlailla.. ainoa henkilö jolta äitini kuuli mitä minulle kuuluu oli isäni.. eikä hänkään tiedä kaikkea.. ole tyttäresi tukena.. oma äitini ei ollut.. osittain sen takia minut vietiin keskus-sairaalan kautta harjavallan suljetulle-osastolle..
- nimi kivessä
En tiedä mitä mahdat tarkoittaa "turvallisella kotiympäristöllä", mutta luulen ettei tyttäresi ole koskaan saanut tilaa syntyä omaksi itseksi. Hän ei ole kokenut sitä turvalliseksi.
Oletteko mahdollisesti painostanut tytärtänne parempiin arvosanoihin koulussa vedoten hänen parhaaseensa?
Ehkä olette myös valikoinut hänelle sopivat ja epäsopivat kaverit?
Oletteko päättäneet tyttärenne puolesta, että tämä menee lukioon? Tai oletteko tehneet hänen puolestaan muita samankaltaisia ahdasmielisiä päätöksiä?
Oletteko puhuneet tyttärenne kanssa avoimesti ja rehellisesti avioeronne syistä? Hän voi aistia, että hänelle on valehdeltu.
Jos tyttäresi puolestaan valehtelee sinulle, niin hän joko pelkää sinua tai matkii sinua. Valehtelevilla vanhemmilla on valehtelevat lapset.
Pelkäättekö tyttärenne tulevan raskaaksi? Onko teidän oma seksielämänne tyydyttävää? Johtuvatko tyttäreenne kohdistuvat pelot omista seksuaalisuuteen liittyvistä komplekseistanne?
Onko tyttärenne "hyvä harrastus" hyvä myös hänen itsensä mielestä? Vai oletteko te kenties valinneet hänelle tämän "hyvän harrastuksen"?
Entä turvalliset ihmiset hänen ympärillään? Mitkä ovat turvallisuuden kriteerit? Iso pankkitili? Hyvä yhteiskunnallinen asema?
Joulun aikaan alkanut viiltely puhuu myös alitajuisesta uskonnollisesta pelosta. Oletteko opettaneet tyttärellenne, että synnin tekijät joutuvat helvettiin? Onko hänellä uskonnollisia traumoja?
Milloin olette viimeksi kuunnelleet tytärtänne, ettekä pelkästään olleet oikeassa? Voisiko tyttärenne kapinoida vain teidän omia ahtaita mielipiteitänne vastaan, joita te itse pidätte totuutena?- Tilli
Turhaa tuo "rehellinen Itsetutkinta.." Ahdasta, sanoisin. Mielestäni sinulla ei ole perusteita kyseenalaistaa eikä tuomita, miltä kirjoituksesi kovasti kuulosti. En tiedä, oliko tarkoituksesi auttaa? Kummallista. Pitäisi miettiä, kuinka tästä eteenpäin eikä mitä on tullut tehtyä väärin ja huonosti. Se ei auta, päin vastoin. Mielestäni....
Sanni38; "Aikuisena ei voi kuin ihmetellä, kuinka nuori voi tuntea olevansa noin totaalisesti hyljätty." luulen, että vaikka kotona kuinka otettaisiin huomioon, välitettäisiin, rakastettaisiin jne, mutta kaveripiirissä on aivan toisin, ulkopuolinen ,väärinymmärretty, vähätelty(?)... hyljätty olo tulee väistämättä. Kaverit, ystävät kun ovat niin tärkeitä etenkin tässä iässä. Masentuneelle nuorelle ystävät, jotka erityisesti ottavat huomioon ja välittävät ovat todella tärkeitä.
On hyvä, että tyttäresi on nyt menossa lääkärille. Toivotaan vielä, että on suostuvainen ottamaan apua vastaan.
Voimia taas ja edelleen. - sanni 38
...
Mikä on turvallinen ympäristö? ymmärtääkseni koti jossa välitetään ja kunnioitetaan? jossa voi kertoa jos joku aisa huolestuttaa. Mutta eihän se kukkokaan käsien laula.
En patista lukioo. Minulle riittää, että käy peruskoulun loppuun ja sitten miettii mitä haluaa tehdä, mennäkkö lukioon tai ammikseen. Kotia ei koulun jälkeen kuitenkaan jäädä makaamaan vaan jos ei koulun käynti maistu niin sitten saa luvan mennä töihin.
Harrastus on ihan itse valittu ja kehitys on ollut valtava. Viime keväänä halusi lopettaa aktiivi harastuksen ja asia oli ok. Syksyllä alkoi harrastus taas kiinnostaa joten etismme seuran jossa pysytyy kysiestä harrastusta harrastamaan "kevyemmin" 2x viikko.
Avioeroa ei varmastikkaan olla käsitelty kovinkaan perusteellisti, sillä en minä enkä x mieheni ole asiasta sen kummemmin puhuneet. x otti patjansa lä läks. Ei siinä puhumaan ruvettu. Hippäs vain ja oli muutaman vuoden hyvin heikosti yhteydessä lapsiinsa.
Tyttäreni seksielämä ei varmastikkaan ihan vielä ole ajankohtainen sillä, ei ole vielä itsekkään sinut itsensä kanssa ja sitten, kun seksiä rupeaa harrastamaan niin toivottavasti kaveri ei olisi lähes 10v vanhempi. Vaan löytäisi itselleen sopivamman ikäisen.
Muuten en puutu kavereihin ja valintoihin kenen kanssa saa kulkea ja olla. Haluan vain, että olen nähnyt kaverit ja että tietää voivansa viettää kavereiden kanssa aikaa myös kotonaan.
Turvallisella ympäristöllä tarkoitan sitä, että aina on ollut ihminen lähellä jolle tarvittavasti voisi kertoa jos joku asia huoletuttaa. En tarkottanut suinkaa paksua lompakkoa,enkä tärkeätä asemaa.
Mikä on totuus? eikös meillä kaikilla ole oma totuus, jotka kaikki poikkeavat toisistaan enemmän tai vähemmän?
Voi olla, että olen ahdasmielinen, mutta kaikesta huolimatta koitan olla oikeudenmukainen ja ymmärtää mitä toinen sanoi. - sanni 38
Tilli kirjoitti:
Turhaa tuo "rehellinen Itsetutkinta.." Ahdasta, sanoisin. Mielestäni sinulla ei ole perusteita kyseenalaistaa eikä tuomita, miltä kirjoituksesi kovasti kuulosti. En tiedä, oliko tarkoituksesi auttaa? Kummallista. Pitäisi miettiä, kuinka tästä eteenpäin eikä mitä on tullut tehtyä väärin ja huonosti. Se ei auta, päin vastoin. Mielestäni....
Sanni38; "Aikuisena ei voi kuin ihmetellä, kuinka nuori voi tuntea olevansa noin totaalisesti hyljätty." luulen, että vaikka kotona kuinka otettaisiin huomioon, välitettäisiin, rakastettaisiin jne, mutta kaveripiirissä on aivan toisin, ulkopuolinen ,väärinymmärretty, vähätelty(?)... hyljätty olo tulee väistämättä. Kaverit, ystävät kun ovat niin tärkeitä etenkin tässä iässä. Masentuneelle nuorelle ystävät, jotka erityisesti ottavat huomioon ja välittävät ovat todella tärkeitä.
On hyvä, että tyttäresi on nyt menossa lääkärille. Toivotaan vielä, että on suostuvainen ottamaan apua vastaan.
Voimia taas ja edelleen.Olet koikeassa. Syyttely ei tässä auta, toisaalta se laittaa minulla ainakin kaikki piikit pystyyn ja suojautumis mekanismi vain voimistuu.
Itse en tullut etes ajatelleeksi tuota kaveripiiriä!
Tuossa on mielenkiintoinen tutkimus reitti. Sillä laji mitä tyttäreni harrastaa on joukkuelaji ja tälläisessa harrastuksessa tulee aina väkisinkin kilpailutilanne ja tulee verrattua itseään muihin. Täytyy ottaa tämä asian kanssa puheeksi tässä viikonlopun aikana. - nimi kivessä
sanni 38 kirjoitti:
...
Mikä on turvallinen ympäristö? ymmärtääkseni koti jossa välitetään ja kunnioitetaan? jossa voi kertoa jos joku aisa huolestuttaa. Mutta eihän se kukkokaan käsien laula.
En patista lukioo. Minulle riittää, että käy peruskoulun loppuun ja sitten miettii mitä haluaa tehdä, mennäkkö lukioon tai ammikseen. Kotia ei koulun jälkeen kuitenkaan jäädä makaamaan vaan jos ei koulun käynti maistu niin sitten saa luvan mennä töihin.
Harrastus on ihan itse valittu ja kehitys on ollut valtava. Viime keväänä halusi lopettaa aktiivi harastuksen ja asia oli ok. Syksyllä alkoi harrastus taas kiinnostaa joten etismme seuran jossa pysytyy kysiestä harrastusta harrastamaan "kevyemmin" 2x viikko.
Avioeroa ei varmastikkaan olla käsitelty kovinkaan perusteellisti, sillä en minä enkä x mieheni ole asiasta sen kummemmin puhuneet. x otti patjansa lä läks. Ei siinä puhumaan ruvettu. Hippäs vain ja oli muutaman vuoden hyvin heikosti yhteydessä lapsiinsa.
Tyttäreni seksielämä ei varmastikkaan ihan vielä ole ajankohtainen sillä, ei ole vielä itsekkään sinut itsensä kanssa ja sitten, kun seksiä rupeaa harrastamaan niin toivottavasti kaveri ei olisi lähes 10v vanhempi. Vaan löytäisi itselleen sopivamman ikäisen.
Muuten en puutu kavereihin ja valintoihin kenen kanssa saa kulkea ja olla. Haluan vain, että olen nähnyt kaverit ja että tietää voivansa viettää kavereiden kanssa aikaa myös kotonaan.
Turvallisella ympäristöllä tarkoitan sitä, että aina on ollut ihminen lähellä jolle tarvittavasti voisi kertoa jos joku asia huoletuttaa. En tarkottanut suinkaa paksua lompakkoa,enkä tärkeätä asemaa.
Mikä on totuus? eikös meillä kaikilla ole oma totuus, jotka kaikki poikkeavat toisistaan enemmän tai vähemmän?
Voi olla, että olen ahdasmielinen, mutta kaikesta huolimatta koitan olla oikeudenmukainen ja ymmärtää mitä toinen sanoi."Kotia ei koulun jälkeen kuitenkaan jäädä makaamaan vaan jos ei koulun käynti maistu niin sitten saa luvan mennä töihin."
Jo pelkästään tämän lauseen perusteella voisin sanoa, että olette jo käytännöllisesti katsoen menettänyt tyttärenne.
Tyttärenne on kasvatettu "Tottele tai tulet hylätyksi"-mentaliteetilla. Alitajuntaan istutettu hylätyksi tulemisen pelko on saanut tyttäressänne aikaan poikkeavaa käytöstä. Viiltely on merkki alitajuntaan torjutuista sisäisistä tunteista ja tarpeista.
Sanotte, että tyttärenne ei ole valmis seksiin, mutta toisaalta väitätte, että hän olisi valmis tekemään kahdeksan tuntia töitä. Olette kenties yrittänyt saada tyttärenne myös kesäksi töihin.
Kuulkaahan, hänen työnsä on vielä leikki. Sillä leikki on lapsen työtä. Lapsuus kestää aina kahdeksaantoista ikävuoteen asti.
Jo koulu itsessään on riittävä tekijä ryöstämään lapselta lapsuuden. Miksi haluatte viedä häneltä lopunkin vapaa ajan? Sen ajan, joka tulisi käyttää itsensä tutkimiseen ja toteuttamiseen. Leikki on lapselle paras tapa löytää itsensä. Ei työ, vaikka te niin luulettekin.
Koti merkitsee tällä hetkellä lapsellenne paikkaa, jossa hyväksyntä pitää ostaa kouluarvosanoilla tai työllä. Siksi lapsenne kapinoi. Hän kokee tulleensa hylätyksi omana itsenään, eikä jaksa enää ansaita rakkautanne.
Uhkaatte lastanne, ettei tämä voi jäädä kotiin makaamaan. Se on kohtalokas virhe. Hän tulee etsimään vielä itselleen paikan, jossa hän saa "maata". Ehkä tällainen paikka löytyy jonkun huumehörhön luota.
Hän tulee etsimään itselleen "kodin", jossa ei vaadita mitään. "Kodin", jonne saa tulla ja jossa saa olla, vaikkei olisi koulussa tai töissä.
Tyttärenne etsii vanhemmuutta. Siinä suhteessa pelkonne vanhemmasta miehestä voi vielä osoittautua oikeaksi. Tämä vanhempi mies tulee edustamaan tyttärellenne turvallista kotia. Sellaista kotia, joka antaa lapsen kehittyä ja kasvaa rauhassa omaksi itsekseen.
Teidän tulisi luopua vaatimuksista tyttärenne suhteen. Ette voi vaatia häntä ansaitsemaan itselleen oikeutta kotona olemiselle. "Et saa olla kotona, jos et ansaitse paikkaasi!" Tämä on kohtalokas vaatimus. Sen tulette vielä näkemään.
Jokaisella lapsella on oikeus kotiin. Heillä on oikeus olla kotona, vaikka eivät olisi vanhempiensa tai yhteiskunnan mielestä ansainneet sitä. Siksi teidän tulisi vakuuttaa tyttärellenne, että hän saa olla olemassa ilman yhteiskunnallista statusta.
Hän on arvokas pelkästään siksi, että on syntynyt ihmiseksi. Tähän tarvitsette sanojen lisäksi tekoja. Tyttärenne tarvitsee sisäistä varmuutta ja turvallisuuden tunnetta siitä, ettei häntä hylätä, vaikka hän ei kykenisi selviytymään yhteiskunnallisista vaatimuksista. Koti ei saa edustaa näitä samoja vaatimuksia. Kodin tehtävä on tarjota turvapaikka. - sanni 38
nimi kivessä kirjoitti:
"Kotia ei koulun jälkeen kuitenkaan jäädä makaamaan vaan jos ei koulun käynti maistu niin sitten saa luvan mennä töihin."
Jo pelkästään tämän lauseen perusteella voisin sanoa, että olette jo käytännöllisesti katsoen menettänyt tyttärenne.
Tyttärenne on kasvatettu "Tottele tai tulet hylätyksi"-mentaliteetilla. Alitajuntaan istutettu hylätyksi tulemisen pelko on saanut tyttäressänne aikaan poikkeavaa käytöstä. Viiltely on merkki alitajuntaan torjutuista sisäisistä tunteista ja tarpeista.
Sanotte, että tyttärenne ei ole valmis seksiin, mutta toisaalta väitätte, että hän olisi valmis tekemään kahdeksan tuntia töitä. Olette kenties yrittänyt saada tyttärenne myös kesäksi töihin.
Kuulkaahan, hänen työnsä on vielä leikki. Sillä leikki on lapsen työtä. Lapsuus kestää aina kahdeksaantoista ikävuoteen asti.
Jo koulu itsessään on riittävä tekijä ryöstämään lapselta lapsuuden. Miksi haluatte viedä häneltä lopunkin vapaa ajan? Sen ajan, joka tulisi käyttää itsensä tutkimiseen ja toteuttamiseen. Leikki on lapselle paras tapa löytää itsensä. Ei työ, vaikka te niin luulettekin.
Koti merkitsee tällä hetkellä lapsellenne paikkaa, jossa hyväksyntä pitää ostaa kouluarvosanoilla tai työllä. Siksi lapsenne kapinoi. Hän kokee tulleensa hylätyksi omana itsenään, eikä jaksa enää ansaita rakkautanne.
Uhkaatte lastanne, ettei tämä voi jäädä kotiin makaamaan. Se on kohtalokas virhe. Hän tulee etsimään vielä itselleen paikan, jossa hän saa "maata". Ehkä tällainen paikka löytyy jonkun huumehörhön luota.
Hän tulee etsimään itselleen "kodin", jossa ei vaadita mitään. "Kodin", jonne saa tulla ja jossa saa olla, vaikkei olisi koulussa tai töissä.
Tyttärenne etsii vanhemmuutta. Siinä suhteessa pelkonne vanhemmasta miehestä voi vielä osoittautua oikeaksi. Tämä vanhempi mies tulee edustamaan tyttärellenne turvallista kotia. Sellaista kotia, joka antaa lapsen kehittyä ja kasvaa rauhassa omaksi itsekseen.
Teidän tulisi luopua vaatimuksista tyttärenne suhteen. Ette voi vaatia häntä ansaitsemaan itselleen oikeutta kotona olemiselle. "Et saa olla kotona, jos et ansaitse paikkaasi!" Tämä on kohtalokas vaatimus. Sen tulette vielä näkemään.
Jokaisella lapsella on oikeus kotiin. Heillä on oikeus olla kotona, vaikka eivät olisi vanhempiensa tai yhteiskunnan mielestä ansainneet sitä. Siksi teidän tulisi vakuuttaa tyttärellenne, että hän saa olla olemassa ilman yhteiskunnallista statusta.
Hän on arvokas pelkästään siksi, että on syntynyt ihmiseksi. Tähän tarvitsette sanojen lisäksi tekoja. Tyttärenne tarvitsee sisäistä varmuutta ja turvallisuuden tunnetta siitä, ettei häntä hylätä, vaikka hän ei kykenisi selviytymään yhteiskunnallisista vaatimuksista. Koti ei saa edustaa näitä samoja vaatimuksia. Kodin tehtävä on tarjota turvapaikka..... mutta suhteellisen hyvin osuttu väärään. Olen edellee sitä mieltä, että ihimsellä pitää olla joku kosketus pinta todellisuuden kanssa. Joku saa sen ollessaan töissä toiset koulussa toiset jostain muusta.
En sinulle ala puolustelemaan tekmisiäni enkä sanomiasiani vaan itse tiedän mikä on totuus. Et voi tuomita minua siitä, että myös lapsella on tietyt velvollisuudet niin koton kuin koulussakin.
En missään nimessä kannata "vapaata kasvatusta" vaan kaikessa toiminnassa tulee olla edes jonkinlainen järki mukana.
Kuinka lapsi on tässä nykymaailmassa lapsi? tästä elämästä ei kertakaikkiaan selviä jos ei edes yritä. Epäonnistuminen on sallittavaa.
- Dani
Aloin itse viiltelemään kun olin n. 15 vuotias. Ja teen sitä näin 8 vuoden jälkeenkin satunnaisesti.
Tuntuu että itsensä satuttaminen auttaa pahaan oloon.
15-17 vuotiaana toivoin että joku auttaisi, yksin auttaminen itseään on vaan niin vaikeaa.
Äitini ihmetteli asiaa mutta ei tehnyt mitään, myöhemmin se paljastui myös avopuolisolleni eikä hänkään tehnyt mitään.
Nyt yritän salata viillot ja olla tekemättä vaikka mieleni tekisi ettei kukaan huomaisi pahaa oloani ja olisin kuin muut.
Pahasta olosta ja masennuksesta valehtelu ja hyvän olon teeskentely rasittaa ja joskus tuntuu ettei jaksa.
Tuntuu että ainoastaan sellainen ihminen joka kokee saman voi vain ymmärtää...
Olen yksinä yrittänyt päästä irti masennuksesta ja sen mukana tuomista huonoista asioista, ei onnistu.
On hyvä olla tukea kun sitä tarvitsee ja onnellinen kun sitä saa... - Little_Vampire
viiltelyyn voi olla moniakin syitä.. en rupea esimerkkejä luetteloimaan, mutta siihen on varmasti syynsä.. voisin sanoa että ennemmin tai myöhemmin hän lopettaa viiltelyn. jos haluat ottaa asian puheen aiheeksi, kannattaa lähestyä varoen. eikä kuin minun vanhempani, suoraan asiaan ja vakavaa keskustelua huutaen ja meltoten.. siitä ei tule kuin pahaa mieltä yms..
- nimi kivessä
Helou vampire:) Olemme näet jälleen samalla foorumilla.
Oletko jo tehnyt itsellesi hautakiven? Entä jatkanut hirtettyjen enkeleiden yms. piirtelemistä? Se on hyvää terapiaa, auttaa sinua löytämään sisäisen lähteesi.
Ristin viiltäminen iholle kertoo minulle sisäisestä kaipuustasi. Itse piirtelin joskus Jeesusta ristille hampun varsien keskelle yms. Myöhemmin tajusin, että sisäinen ihmiseni oli koko ajan nähnyt perille saakka.
Sinussa on luovuutta. Anna sen elää. Älä välitä maailmasta, joka yrittää vaikuttaa sinun alitajuntaasi. Sinä et ole alitajuntasi. Sinun minuutesi on paljon syvemmällä itsessäsi. Se on sinun sisäinen lähteesi. Olet taiteilijasielu, anna taiteen elää sinussa. Sinun elämästäsi voi tulla taidetta. - Little_Vampire
nimi kivessä kirjoitti:
Helou vampire:) Olemme näet jälleen samalla foorumilla.
Oletko jo tehnyt itsellesi hautakiven? Entä jatkanut hirtettyjen enkeleiden yms. piirtelemistä? Se on hyvää terapiaa, auttaa sinua löytämään sisäisen lähteesi.
Ristin viiltäminen iholle kertoo minulle sisäisestä kaipuustasi. Itse piirtelin joskus Jeesusta ristille hampun varsien keskelle yms. Myöhemmin tajusin, että sisäinen ihmiseni oli koko ajan nähnyt perille saakka.
Sinussa on luovuutta. Anna sen elää. Älä välitä maailmasta, joka yrittää vaikuttaa sinun alitajuntaasi. Sinä et ole alitajuntasi. Sinun minuutesi on paljon syvemmällä itsessäsi. Se on sinun sisäinen lähteesi. Olet taiteilijasielu, anna taiteen elää sinussa. Sinun elämästäsi voi tulla taidetta.hei vaan.
kyllä mä olen niitä piirrelly.
ihan hienoi niistä on tullu..
innostuin piirtämään huumepiikkejä tässä jonkin aikaa sitten.. se oli jo aika mielenkiintoista... en ole vielä saanut hautaani valmiiksi. olen vasta saanut suunniteltua hautakiven koriteet ja materiaalin yms.. odotan että lumet sulais pois ni maaperään on helpompi kaivaa lapiolla kuin että maa olisi jäässä ja lumessa.
- tuumailija
itse olen 40v en ole koskaan viillellyt itseäni,mutta muutama nuoruuden aikainen tuttu viilteli itseään teini-iässä. Yritän kovasti muistella syitä,sillä asioista joskus juteltiinkin.
Kannattaa tehdä matka ihmisen sydämeen,kuunnella ja kysellä,ei käskeä ja komentaa,vaan varovasti utelematta haluta saada selvää mikä mieltä askarruttaa. Onko koulukiusattu,tunteeko itsensä "turhaksi",mitä ihminen haluaa,eli antaa vilpittömästi aikaa,huomiota ja osoittaa siten ihmiselle että ihminen on tärkeä,merkittävä ja rakas.
Tällaisia,ei neuvoja eikä ohjeita,vaan muistoja käydyistä keskusteluista...ei siitä niin kauan kuitenkaan ole,kun itse oltiin nuoria( no ollaanhan me vieläkin) :) - millama_88
hei sanni38 ei viiltely aina johdu koti oloista voi olla että tyttärelläsi on oikeasti todella paha olla ....
Mä aloin viiltelee kun mut seksuaalisesti hyväksi käytettiin tai siis vuosi sen jälkeen aloin vasta älyy asian oikean laidan.
Olen ollut suljetulla kaksi kertaa sen takia kun olen ollut siinä pisteesssä että tapan itseni. Oikeasti kannattaa hakea ammattiapua ennen kuin on liian myöhäistä. - Hullu 12.v
Oon 12.v poika ja viiltelen. Se tuntuu helpottavan kaikkee. Anna tytön viiltää jos tahtoo. Saatan kuulostaa aikuiselta sadomasokisti pedofiililtä mut oon vaa 12.v poika
- viisasaikuinenneuvoo2011
Viiltely on tupakoinnin lailla muotia teinien keskuudessa. Sillä yritetään saada draamaa aikaiseksi ja hakea huomiota. Sano viiltelevälle lapsellesi ettei hänellä ole järkeä päässään kun on tehnyt sellaista.
Jos oikeasti olisit ahdistunut, et tarvitsisi siihen viiltelyä.
Jos oikeasti haluaisit kuolla, tappaisit itsesi ja onnistuisit siinä.
Jos oikeasti vihaisit itseäsi, miettisit syyn sille ja korjaisit asian.
Jos oikeasti sinulla olisi paha olo, puhuisit ongelmistasi jollekin aikuiselle.
Jos joskus järkiinnyt ja kasvat aikuiseksi, tajuat miten lapsellista viilteleminen on. - Anonyymi
Viiltelen itse
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ja taas ammuttu kokkolassa
Kokkolaisilta pitäisi kerätä pois kaikki ampumaset, keittiöveitset ja kaikki mikä vähänkään paukku ja on terävä.303621Kukka ampu taas Kokkolassa?
T. olisi hetkeä aiemmin lähtenyt johonkin. Naapuri kai tekijä J.K., ei paljasjalkainen Kokkolalainen, vaan n. 100km pääs91678Kuinka kauan
Olet ollut kaivattuusi ihastunut/rakastunut? Tajusitko tunteesi heti, vai syventyivätkö ne hitaasti?1131493Milli-helenalla ongelmia
Suomen virkavallan kanssa. Eipä ole ihme kun on etsintäkuullutettu jenkkilässäkin. Vähiin käy oleskelupaikat virottarell2241310Helena Koivu on äiti
Mitä hyötyä on Mikko Koivulla kohdella LASTENSA äitiä huonosti . Vie lapset tutuista ympyröistä pois . Lasten kodista.143981Kun näen sinut
tulen iloiseksi. Tuskin uskallan katsoa sinua, herätät minussa niin paljon tunteita. En tunne sinua hyvin, mutta jotain34913Purra saksii taas. Hän on mielipuuhassaan.
Nyt hän leikkaa hyvinvointialueiltamme kymmeniä miljoonia. Sotea romutetaan tylysti. Terveydenhoitoamme kurjistetaan. ht243905- 60889
Ja taas kerran hallinto-oikeus että pieleen meni
Hallinto-oikeus kumosi kunnanhallituksen päätöksen vuokratalojen pääomituksesta. https://sysmad10.oncloudos.com/cgi/DREQ67872Löydänköhän koskaan
Sunlaista herkkää tunteellista joka jumaloi mua. Tuskin. Siksi harmittaa että asiat meni näin 🥲98839