"Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.
- - -
Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme."
Ef. 6:17-18; Hepr. 4:12 [kr92] [kr38]
Aloitetaanpa siteeraamalla Daavidin hovissa kuninkaan hääjuhlassa käytettyä laulua eli psalmia 45. Tätä laulua on todennäköisesti käytetty useammissa kuin yksissä kuninkaallisissa häissä. Siinä ylistetään sulhasta ja morsianta.
Psalmin jakeissa 3-5 kerrotaan kuninkaan voitoista ja vallasta monien vieraiden kansojen yli. Sen kolmannessa jakeessa psalmisti kehottaa voittoisaa kuningasta seuraavalla tavalla:
"Vyötä miekka kupeellesi, sankari, pukeudu valtaan ja loistoon." (Ps. 45:3)
Kehotus sopii vallan mainiosti myös meille tämän kertaiseen aiheeseen, joka on kaikessa lyhykäisyydessään Hengen miekka. Olen melko varma, että Herra Jeesus Kristus tahtoo psalmistin sanoin kehottaa omiaan vyöttämään Hengen miekan kupeelleen. Miekan vyöttäminen ei ole pelkkää varustautumista taisteluun, vaan se on myös pukeutumista Jumalan, meidän Herramme, valtaan ja loistoon.
Katsotaanpa siis minkälaisesta miekasta tekstissämme onkaan kyse.
Miekka on sotilaan työväline
Efesolaiskirjeen hengellisen taisteluvarustuksen viimeiseksi mainittu väline on "Hengen miekka, Jumalan sana". Se on taisteluvarustuksen ainut varsinainen hyökkäysase, vaikka sitä toki käytetään myös puolustautumiseen vihollisen miekaniskuja vastaan.
Herra ei vie sotajoukkoja taistelukentälle pelkästään vihollisen nuolilta ja iskuilta suojautumaan, vaan sotilaalla on oltava myös ase, jolla hän pystyy tilanteen tullen voittamaan vihollisen, kun lähitaistelun hetki tulee. Se, että vihollinen tietää sotilaan kantavan miekan kaltaista asetta, herättää kunnioitusta ja pelkoa hänessä ja estää häntä käymästä suunnittelemattomaan raivopäiseen hyökkäykseen.
Miekka on sotilaan varsinainen työväline – hän menestyy ja kaatuu miekkansa mukana (vrt. Matt. 26:52). Niin julmalta kuin se tuntuu, sotilaan työ on viimekädessä tappamista, vaikka sitä pehmennetään kauniilla sanoilla, kuten taistelu, kunnia, puolustaminen, suojaaminen jne.
Jatkuu
http://www.kotisatama.net/fi/raamattujasana/viikonsana/sana.php?paivays=2008-11-07
- - -
Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme."
Ef. 6:17-18; Hepr. 4:12 [kr92] [kr38]
Aloitetaanpa siteeraamalla Daavidin hovissa kuninkaan hääjuhlassa käytettyä laulua eli psalmia 45. Tätä laulua on todennäköisesti käytetty useammissa kuin yksissä kuninkaallisissa häissä. Siinä ylistetään sulhasta ja morsianta.
Psalmin jakeissa 3-5 kerrotaan kuninkaan voitoista ja vallasta monien vieraiden kansojen yli. Sen kolmannessa jakeessa psalmisti kehottaa voittoisaa kuningasta seuraavalla tavalla:
"Vyötä miekka kupeellesi, sankari, pukeudu valtaan ja loistoon." (Ps. 45:3)
Kehotus sopii vallan mainiosti myös meille tämän kertaiseen aiheeseen, joka on kaikessa lyhykäisyydessään Hengen miekka. Olen melko varma, että Herra Jeesus Kristus tahtoo psalmistin sanoin kehottaa omiaan vyöttämään Hengen miekan kupeelleen. Miekan vyöttäminen ei ole pelkkää varustautumista taisteluun, vaan se on myös pukeutumista Jumalan, meidän Herramme, valtaan ja loistoon.
Katsotaanpa siis minkälaisesta miekasta tekstissämme onkaan kyse.
Miekka on sotilaan työväline
Efesolaiskirjeen hengellisen taisteluvarustuksen viimeiseksi mainittu väline on "Hengen miekka, Jumalan sana". Se on taisteluvarustuksen ainut varsinainen hyökkäysase, vaikka sitä toki käytetään myös puolustautumiseen vihollisen miekaniskuja vastaan.
Herra ei vie sotajoukkoja taistelukentälle pelkästään vihollisen nuolilta ja iskuilta suojautumaan, vaan sotilaalla on oltava myös ase, jolla hän pystyy tilanteen tullen voittamaan vihollisen, kun lähitaistelun hetki tulee. Se, että vihollinen tietää sotilaan kantavan miekan kaltaista asetta, herättää kunnioitusta ja pelkoa hänessä ja estää häntä käymästä suunnittelemattomaan raivopäiseen hyökkäykseen.
Miekka on sotilaan varsinainen työväline – hän menestyy ja kaatuu miekkansa mukana (vrt. Matt. 26:52). Niin julmalta kuin se tuntuu, sotilaan työ on viimekädessä tappamista, vaikka sitä pehmennetään kauniilla sanoilla, kuten taistelu, kunnia, puolustaminen, suojaaminen jne.
Jatkuu
http://www.kotisatama.net/fi/raamattujasana/viikonsana/sana.php?paivays=2008-11-07
Vastaukset 11
Vanhimmat
Roomalainen miekka
Miekka on Raamatussa useimmin mainittu ase. Se on asetyypeistä vanhin, ja tiettävästi kaikki muinaisten aikojen kansat käyttivät sitä. Roomalaisen sotilaan lähitaisteluase on sekin miekka, jota kutsutaan nimellä 'gladius'. Nimi on latinaa ja tarkoittaa yksinkertaisesti 'miekkaa'.
Gladius on lyhyt kaksiteräinen miekka, jota käytettiin pistämiseen ja lyömiseen, eli kyseessä on lähitaisteluase. Gladiuksen pituus vaihteli 50 - 60 cm välillä. Terä oli leveä, noin 4 - 10 cm. Ja on sanomattakin selvää, että miekka pidettiin aina terävänä, koska toki sotilaan tärkein työväline täytyi pitää aina kunnossa.
Gladius oli kaksiteräinen, mikä tarkoittaa sitä, että miekassa on terä molemmin puolin päinvastoin kuin leipä- tai lihaveitsessä, joka on tarkoitettu leikkaamiseen. Kaksiteräisyys mahdollistaa sivaltamisen kahdesta suunnasta, koska miekan kumpikin puoli leikkaa lihaa. Kaksiteräisyys tekee miekasta myös paremman pistoaseen.
Miekan kaksiteräisyys tekee siis miekasta aseen verrattuna veitseen. Veitsi on tarkoitettu leikkaamiseen, mutta miekka on suunniteltu vihollisen vahingoittamiseen. Kaksiteräinen miekka on hirmuinen ase – paljastettuna ja valmiina iskuun se herättää kunnioitusta vihollisessa ja antaa varmuutta sitä kantavalle taistelijalle.
Miekka osana taisteluvarustusta
Miekan tärkeyttä sotilaan asustuksessa kuvaa myös miekan sijoittelu taisteluvarustuksessa. Miekkaa ei pidetty paljastettuna muutoin kuin taistelutilanteessa, jolloin se oli taistelijan 'vahvemmassa' kädessä eli parhaalla paikalla.
Kun miekkaa ei käytetty aktiivisesti, sitä kannettiin vasemmalla puolella suojien päälle kiinnitetystä hihnasta tai vyöstä riippuvassa huotrassa. Huotrassa miekan terä oli suojassa, jotta se säilyi terävänä. Suoja takasi myös sen, ettei sotilas vahingossa vahingoittanut itseään miekalla. Vyöllä roikkuvan miekan sijainti oli suunniteltu niin, että miekka oli aina nopeasti saatavilla.
Paavalin kielikuvan tulkinnan kannalta gladiuksesta on tärkeää muistaa, että kyseessä on sotilaan hyökkäysase, joka on kunnioitusta herättävä pelote viholliselle, mutta se on myös ase, joka lävistää vihollisen puolustusaseistuksen. Se ei ole paloitteluun tai pilkkomiseen suunniteltu veitsi, vaan vihollisen lyömiseen suunniteltu ase. Se on sotilaan pääasiallinen työväline ja varuste, jonka mukana hän nousee tai kaatuu.
Miekka on siis työväline, joka tekee sotilaasta sotilaan. Ja Herran sotilaina me saamme kunnian olla osa hänen sotajoukkoaan. Eli kuten psalmisti kirjoittaa, miekka on varuste, jolla "sankari" puetaan "valtaan ja loistoon.
Aamenta päälle.
Ok.
ok-
ok-
ok.
Aamen, aamen.
ok.
etrre
werew
ok-