Tervehdys veljet ja sisaret, rauha teille!
Monasti olen omalla kohdallani miettinyt että kuinka aidosti loppujen lopuksi onnistun otsikon mukaisessa toiminnassa ja poikkeuksetta olen tullut siihen tulokseen että aika huonosti. Eniten kompastun muiden ihmisten, veljieni ja sisarteni kohtelussa ja arvostelussa huonossa valossa sanoin ja ajatuksin sen sijaan että rakastaisin lähimmäisiäni niinkuin itseäni. Tässä minulla olisi siis omasta mielestäni parannuksen teon paikka ja tähän pyrinkin.
Tähän ketjuun saa siis halutessaan laittaa omia omakohtaisia mietteitä omasta tilanteesta.
Monasti olen omalla kohdallani miettinyt että kuinka aidosti loppujen lopuksi onnistun otsikon mukaisessa toiminnassa ja poikkeuksetta olen tullut siihen tulokseen että aika huonosti. Eniten kompastun muiden ihmisten, veljieni ja sisarteni kohtelussa ja arvostelussa huonossa valossa sanoin ja ajatuksin sen sijaan että rakastaisin lähimmäisiäni niinkuin itseäni. Tässä minulla olisi siis omasta mielestäni parannuksen teon paikka ja tähän pyrinkin.
Tähän ketjuun saa siis halutessaan laittaa omia omakohtaisia mietteitä omasta tilanteesta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Taruolennon seuraaminen on haastavaa.
Raamatun tarukijassa esitetty Jeesus oli kuoleva, kuten sinäkin, joten hänen seuraamisensa tulee sinullekin vielä ajankohtaiseksi. Samalla tavalla sinunkin maalliset jäänökset häviävät, kuten Jeesuksenkin, joka on maatunut ja muuttunut mullaksi jo n. 2000 vuotta sitten.
Ja jos hän oli avaruus porukkaa niin laskeskele kuinka paljon avaruus laajenee 2000 vuodessa ? Lupas tulla takasi mutta jos sattui jotain matkalla ja meni laskut pieleen ja nyt tuumivat ettei ton paskaporukan takia kannata kävästä enää katsomassa miten ne pärjää , kun se valonnopeus raketti piiputtaa ja ne maan älypäät oon niin saat,,, tyhmää sakkia ettei niille mikään järkipuhe mene jakeluun ! Isis ja poika uhrattiin ja sillai eteenpäin , kaikille noutaja tulee jos on jollekkin jääny epäselväksii!
Hmm.. Ateistien vakaumusta kunnioittaen ja heidät huomioon ottaen voisivat he lukea tuon otsakkeen vaikkapa "Raamatun kuvaaman Jeesuksen moraaliin samaistuminen".
Mielenkiintoinen asia. Kaipasinkin tänne jotakin muutakin keskusteltavaa kuin ne ainaiset opinkohtakeskustelut.
Mikä on aitoa seuraamista? Tai näin adventistiselta kannalta ajateltuna, mikä on riittävän aitoa seuraamista? Monethan meistä ovat kovia suorittajia. Voisiko tämä tuoda siihen vastauksen:
Jeesus sanoo, jos te pysytte minun sanassani, niin te olette minun opetuslapsiani. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin mitä ikinä minulta pyydätte, sen te saatte.
Kun kerran ihminen on syntinen joka tapauksessa, pystyykö hän sitten pysymään Jumalan sanassa? Voiko sellaisen ihmisen sanoa pysyvän sanassa, joka tekee syntiä? Ilmeisesti voi, muuten kai Jeesus ei olisi voinut näin sanoakaan. Ehkä kyse on ennemminkin vilpittömästä yrityksestä pysyä sanassa ja aidosta halusta olla kuuliainen sille. Tosin, ilmeisesti aika harva pysyy hänen sanassaan, sillä kuinka moni voi sanoa, että pysyy sanassa niin, että saa Jumalalta, mitä ikinä häneltä pyytääkään?
Minulla on ollut elämässäni sellaisia ajanjaksoja, että olen saanut Jumalalta hurjan paljon rukousvastauksia ja vastauksia pyyntöihin ja välillä on tuntunut siltä, että hassua, miten pieniin ja turhamaisiin pyyntöihin Jumala vastaakaan. Mutta on ollut sellaisiakin ajanjaksoja, että on tuntunut siltä, että Jumala on hiljaa. Mutta vastauksien saamisen ajankohdalla ei ole ollut mielestäni selkeää yhteyttä siihen, miten hyvin on tullut sanassa pysyttyä.
Tuntuu siltä, että samat synnit toistuvat mutta ne vain vaihtavat muotoaan. Jos onkin helpompaa antaa anteeksi yhdelle naapurille, niin silti jollekin muulle vastaantulijalle ei olekaan niin helppoa antaa anteeksi. Tai jos yrittää rakastaa yhtä ihmisryhmää ja saa ennakkoluulonsa karisemaan viettämällä aikaa heidän parissaan, niin silti jotain toista ihmisryhmää on vaikeaa rakastaa. Välillä tuntuu, että elämä on yhtä koulunkäyntiä.
Mutta aivot toimivat upealla tavalla. Kun aikansa yrittää välttää synnin tekemistä ja yrittää toimia rakastavalla tavalla, niin aivot tottuvat hyvän tekemiseen ja hyviin ajatuksiin ja hyvästä elämästä tulee helpompaa; ihan niinkuin aivot tottuvat syntiinkin. Uskovan on helpompaa tehdä syntiä, jos hän hellii syntisiä ajatuksiaan ja tekojaan. Tähän vaikutta suuresti se ympäristö, missä elää. Ihminen ikäänkuin kasvaa hyvään, jos olosuhteet tukevat sitä. Jotkut puhuvat tässä kohtaa pyhityselämästä, toiset luonteen kehittämisestä. Minä en käytä kumpaakaan termiä. Molemmat termit kuulostavat minusta siltä, että taas pitää tehdä jotakin savuttaakseen pelastuksen. Minusta tuo rakkauden lisääntyminen ja pahasta pois pyrkiminen tapahtuu luonnostaan jos ihminen rakastaa Jumalaa ja haluaa toimia hänen tahtonsa mukaisesti. Jumala on luonut ihmisen sellaiseksi, että Jumalan läsnä ollessa ihminen muuttuu ilman, että hän voi siihen itse vaikuttaa. Tarvitaan vain halu pysyä Jumalassa ja rakkaus häntä kohtaan.
Minä käyn välillä läpi myös semmoista, että milloin on oikein sallia itselleen jotakin hyvää, kun toisilla menee huonosti. Onko oikein ostaa sitä taikka tätä kun joku elää puutteessa. Himoitsenko silloin omaisuutta tai mammonaa kun teen näitä päätöksiä itselleni suosiollisesti?
Välillä uskonelämä on helpompaa ja välillä vaikeampaa. Se vaan tuskastuttaa kun lankeaa uudelleen ja uudelleen. Välillä on vaikea ymmärtää Jumalan pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä mutta onneksi minä en vajavaisena ihmisenä ole tuomitsemassa itseäni vaan siinä roolissa on rakastava Jumalamme. Kun antaa koko elämänsä hänelle, siirtyy iso osa murheitakin hänen kannettavakseen. Jumalalla riittää armoa ja rakkautta joka päivälle. Se on lohdullista. 😊
Jeesuksen aito seuraaminen olisi tällaista:
Kokoaisit itselle 12 opetuslasta ja alkaisit heidän kanssaan tuomaan esille ja arvostelemaan fundamentalistiuskovaisten typeryyksiä ja lahkojen tiukkoja opinkohtia. Kutsut teologeja käärmeen sikiöiksi.
Lopulta antaudut joukossasi olevan petturin pettämäksi ja saat kuolemantuomion.