Pääministeri Juha Sipilä (kesk) kertoi torstaina tiedotustilaisuudessa, että mikäli kiky-sopimukselle saadaan 90 prosentin kattavuus, hallitus tekee ensi vuonna 515 miljoonan veronkevennykset.....
SIPILÄ MAALASI SINIVIIVALTA !
VERKKOHEILAHTI
31276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Tuo 200 miljoonaa euroa näkyy keskipalkkaisen palkkapussissa jo noin 150 eurona vuodessa, jos päästään 90 prosenttiin, verrattuna siihen, että tulee minimikattavuus, Sipilä sanoi....
Jälleen etelänmatka kukkaroon.
Paraisille Turusta taksilla kerran vuodessa ?
Saa nähdä mitä de demujen kloppipoika huutaa asiasta !
Kiky on kusetusta. Paskat Suomi sillä nouse. Ainoa tapa nousta on erota EU:sta ja yhteisvaluutta eurosta. Poliitikkojen äly ei vaan riitä tajuamaan tätä yksinkertaista asiaa.
Auttaa se kuitenkin. Nyt on ensimmäisen kerran lunastettu euroon liittyvä lupaus. Sopeuttaa palkkoja euroaikaan. Tuota pitää vain jatkaa niin että sopeudutaan täydellisesti. Euro ero on sellaita haahuilua että se ei nykyisessä poliittisessa tilanteessa ole mahdollista. Jos se 10 vuoden kuluttua tapahtuu niin kuitrnkin siihekin asti on pärjättävä. Sopeuttaminen on joka tapauksessa tehtävä.
Sipilän+hallitus+on+epärehellinen+markkinoidessaan+515+miljonan+euron+verohelpotusta,+kun+se+on+sidottu+90+%:n+kattavuuteen.+Kaikki+osapuolet+tietävät,+että+näin+suureen+kattavuuteen+ei+ole+mahdollista+päästä,+koska+AKT,+Rakennusliitto+ja+muutama+muu+on+sitovasti+ilmoittanut+aiemmin,+etteivät+ne+ole+mukana+kikyssä.+Maksikattavuus+on+siis+alle+90+%+ja+se+tarkoittaisi+415+miljoonan+euron+verohelpotuksia,+joiden+nettovaikutus+on+palkansaajille+nolla+euroa.+Se+siis+varmistaa+sen,+ettei+osotovoima+heikkene,+mutta+ei+paranekaan.
Mutta+pankki+pankki,+mikset+voi+sanoa+että+AKT+on+epärehellinen.+Kun+sieltä+se+juuri+johtuu,+että+tuonne+90+%+ei+päästä.+Ja+muutenkin+AKT+johto+on+täysin+Suomi+vastainen,+jatkuvilla+laittomilla+korpilakoillaan.+Minä+olen+valmis+maksamaan+Piirakalle+lentolipun+Pohjois-Koreaan,+jos+se+on+vain+pelkkä+menolippu.+
Siinä oli taas Pankille, ja muillekin komukoille järkivastaus. Mutta eihän heidän kalloihin uppoa muu kuin kommunismi.
Suomen talouskasvu vahvistui alkuvuonna hieman. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan Suomen bruttokansantuote kasvoi tammi-maaliskuussa 0,6 prosenttia edellisestä neljänneksestä. Viime vuoden viimeisellä neljänneksellä kansantuote oli tarkentuneiden tietojen 0,5 prosentin kasvussa. Aiempi arvio oli 0,1 prosenttia. Muun muassa alkutuotannon, teollisuuden, rakentamisen ja myös palveluiden lukuja korjattiin hieman ylöspäin...
Tiedätkö sä yhtään mitä ne palvelut oli. Velkarahaa vokeille.
nappirahija, kiertyy valtiolle takaisin.
Täyttä paskaa. Öljyn hinta räjähtämässä pilviin. Koko raha valuu moninkertaisesti bensa- ja lämmityskuluihin. Kansan ostovoima romahtaa ja se tollo-Sipilän ja kokoomuksen tavoite. Rahat tuhoutuvat Talvivaaraan ja Matuihin. Sinne miljardit uppoavat eli täyteen paskaan. .. ja terroristit jo hilluvat täysin vapaasti Suomessa. Alkaa vituttaa tuo touhu.
Et näemmä ymmärrä kansantaloudesta höläsen pölähtämää..
Ei tarvikkaan. Tunne, paatos ja propakanda riittää monelle:D
ääliöt joutuivat nielemään paskansa.
paine laukaisi tilanteen.
AJANKOHTAISTA
EI NYT IHAN NIINKÄÄN.
MAALATA
Kanada
Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kanadan nimen uskotaan tulleen irokeesien sanasta kanata, joka tarkoittaa ’kylää’ tai ’asutusta’. Vuonna 1535 paikalliset asukkaat käyttivät sanaa kertoakseen Jacques Cartierille, missä Stadacona, nykyisen Québecin kaupungin alue, sijaitsee. Cartier viittasi sanalla Canada Stadaconan lisäksi Stadaconan heimopäällikkö Donnaconan vallan alaisiin alueisiin. Vuonna 1547 kartoissa alettiin käyttää samaa nimeä alueesta ja sen ympäristöstä. Lopulta nimitys vahvistui käsittämään suurin piirtein nykyistä Kanadaa, kun Britannian Pohjois-Amerikan siirtomaat yhdistettiin 1867 Kanadan dominioksi.[5]
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kanadan maantiede
Kanada satelliittikuvassa kesäkuussa
Kanada käsittää Pohjois-Amerikan pohjoisosan Alaskaa lukuun ottamatta ja on kokonaispinta-alaltaan maailman toiseksi suurin valtio Venäjän jälkeen. Suuri osa Pohjois-Kanadasta on kuitenkin kylmyyden takia viljelykelvotonta, ja niinpä Kanada onkin viljelyskelpoiselta pinta-alaltaan vasta neljänneksi suurin valtio Venäjän, Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen. Kanadan väestötiheys on 3,5 asukasta neliökilometriä kohden, mikä tekee siitä yhden maailman harvimmin asutuista maista.[6]
Maantieteellisesti Kanada voidaan jakaa kuuteen alueeseen: Kanadan kilpeen, sisämaan tasankoihin, Suurten järvien–Saint Lawrencen alankoon, Appalakeihin, Kordillieerehin ja arktisiin saariin.[7] Kanadan kilpi on vanha peruskallioalue, joka muodostaa noin puolet Kanadan pinta-alasta. Alue on muinaista kulunutta vuoristoa, joka ympäröi Hudsoninlahtea.[8] Kanadan kilven kaakkoispuolella on Suurien järvien ja Saint Lawrence -joen alue, joka ulottuu Ontarion eteläosista Quebecin lounaisosiin. Quebecin itäpuolella kohoavat Appalakit. Kanadan kilvestä lounaaseen on Kanadaan ulottuva Suurten tasankojen jatke. Länteenpäin mentäessä maa kohoaa.[9] Tasankojen länsipuolella onkin useista vuoristoista muodostunut Kordillieerit. Kalliovuoret kohoavat tasankojen länsipuolella, ja Yukonissa sijaitseva Kanadan korkein vuori Mount Logan (5 959 m) kuuluu Saint Eliasin vuoriin. Kanadan pohjoisosan muodostavat arktiset saaret, jossa on monia suuria saaria.[10]
Peräti viidesosa Kanadan pinta-alasta on järviä tai kosteikoita. Suurimmat järvet ovat Yhdysvaltain rajalla olevat Suuret järvet, Luoteisterritorioiden Iso Karhujärvi ja Iso Orjajärvi sekä Manitoban Winnipegjärvi. Noin kolme neljäsosaa Kanadasta kuuluu Jäämeren valuma-alueeseen. Jäämereen laskeva Mackenzie on Kanadan pisin joki (4 241 kilometriä) ja sen valuma-alue on 1 800 000 neliökilometriä. Suuret järvet kuuluvat Atlanttiin laskevaan Saint Lawrence -joen vesistöön. Fraser on pisin kokonaan Kanadan puolella oleva joki, joka laskee Tyyneenmereen.[7]
Maan tiheimmin asuttu alue on Quebecin ja Windsorin välinen alue Itä-Kanadassa.[11]
Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilmasto on vaihtelevaa Kanadan eri osissa. Yli puolet maasta on subarktisen ilmaston vaikutusalueella. Siellä kesät ovat viileitä ja talvet erittäin kylmiä.[12] Keskisissä eteläosissa, tasankoalueilla on puolestaan tyypillinen mannerilmasto kuumine kesineen ja kylmine talvineen. Suuret järvet puolestaan leudontavat Etelä-Ontarion ja Quebecin ilmastoa.[7]
Talvisin keskilämpötila on lähes koko maassa pakkasen puolella. Poikkeuksena on vain länsirannikko, ja esimerkiksi Vancouverin tammikuun keskilämpötila on 3 astetta. Kylmimmät talvilämpötilat ovat sisämaassa ja pohjoisosissa. Yukonin Snagissa on mitattu pakkasennätys, –63 astetta.[7] Rannikkoalueiden lämpötila on kesäisin noin 20 °C:n paikkeilla, kun taas keskisessä Kanadassa kesän keskimääräinen ylin lämpötila on yleensä noin 25–30 °C. Arktisten alueiden kesäkuukausien lämpötilat ovat korkeintaan 15 °C:n paikkeilla.
Rannikkoalueilla sataa paljon, länsirannikolla erityisesti talvikuukausina. Kordillieerit aiheuttavatkin runsaasti orografista sadetta ja paikoin Brittiläisen Kolumbian rannikolla voi sataa jopa 2 500 millimetriä vuodessa. Lännen sateet jäävät Kordillieereille, minkä vuoksi preeria-alueilla sataa vähän, harvoin yli 400 millimetriä vuodessa. Arktiset alueet saavat kuitenkin vieläkin vähemmän sadetta. Suuret järvet, Hudsoninlahti ja Atlantti kosteuttavat Kanadan itäosia, ja aivan itärannikolla sataa taas yli tuhat millimetriä vuodessa.[7]
Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kanadanhemlokki
Douglaskuusen oksa
Pohjoinen puuraja kulkee Labradorin itärannalta Ungavan niemimaan yli etelään Hudsoninlahden itärantaa pitkin ja jatkuu sitten mutkitellen luoteeseen Mackenziejoen alajuoksulle saakka ja siitä edelleen Alaskaan. Puurajan pohjoispuolella on hyvin vähän tai ei ollenkaan hedelmällistä maaperää, ja pääosa maasta onkin tundraa. Eteläisimpien tundra-alueiden kasvillisuus koostuu matalasta pensaikosta, ruohikosta ja sarakasveista. Pohjoisimmat osat ovat matalampia, sillä kymmenesosa niistä on arktisille erämaille tyypillisen sammalen peitossa.[13]
Puurajan eteläpuolella, Alaskasta Kanadan pohjoisten territorioiden yli Newfoundlandiin, sijaitsee yksi maailman suurimmista havupuualueista. Se koostuu paljolti valko- ja mustakuusesta. Muita puita ovat palsamipihta, banksinmänty ja jotkin lehtipuut, kuten paperikoivu ja haavat.[13] Idässä, Suurilta järviltä Atlantin rannikolle, kasvaa pääasiallisesti sekametsiä, joissa esiintyy muun muassa sokerivaahteroita, amerikanpyökkejä, koivuja, mäntyjä ja kanadanhemlokkeja. Etelärajan hedelmälliset alangot ovat olleet lehtimetsien peitossa ennen kuin alueet otettiin viljelysmaaksi. Siellä kukkii kuitenkin harvoissa metsätilkuissa vielä jalopähkinäpuiden, tammien ja jalavien lisäksi amerikankastanjoita, vaahteroita sekä hikkoreita.[13] Lännen vuoristoalueella ovat kuuset, douglaskuuset ja kontortamännyt laajimmin levinneitä. Ylängöillä kasvaa lisäksi haapoja ja keltamäntyjä. Sateisen Tyynenmeren rannikon kasvillisuutta hallitsevat paksut ja korkeat douglaskuuset, jättituijat ja hemlokit.[13][14]
Preeria-alueet ovat liian kuivia muuten kuin yksittäisten metsikköjen kasvattamiseen. Alkuperäisistä laajoista mäkisistä niittymaista on nykyään vain vähän jäljellä, sillä ne ovat kadonneet lähes kokonaan nykyään tunnettujen vehnävyöhykkeiden alta.[15]
Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Biisoni
Pohjoisen vesistöt tarjoavat ravintoa valaille, mursuille, hylkeille ja osittain vedessä eläville jääkarhuille. Tundralla elää myskihärkiä, karibuja, susia, naaleja ja sopuleja. Myös monet muuttolinnut, kuten ruokit, sorsat, lokit, tiirat ja monet muut merilinnut, viettävät kesän tundralla.[13]
Pohjoisen metsät ovat sopivaa elinympäristöä karibuille, vapiteille, ilveksille sekä musta- ja ruskeakarhuille. Majavat, näädät, piisamit ja minkit ovat myös vielä nykyäänkin laajalti turkiskaupan perusta. Etelässä on paljon vapiteja, kun taas tiheämmin asutuilla alueilla on ennen kaikkea pienempiä nisäkkäitä, kuten harmaa-, puna- ja maaoravia, kärppiä sekä amerikansaukkoja. Hyvin monimuotoiseen lintumaailmaan lukeutuvat muun muassa kardinaalit, kerttulit, idänlehtoturpiaalit ja naukumatkijat. Alueelle on levinnyt lisäksi eurooppalaisia lintuja, kuten varpusia ja kottaraisia. Preeria-alueilla elää pienempiä eläimiä, kuten jäniksiä, taskurottia ja suippopyrstökanoja sekä viimeiset biisonit ja hanka-antiloopit. Lännen vuoristoissa elää oloihin hyvin sopeutuneita eläinlajeja, kuten paksusarvilampaita ja lumivuohia.[13]
Luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kanadassa on 36 kansallispuistoa ja 6 kansallista luonnonsuojelualuetta.[16] Kanadan kansallispuistojärjestelmän tarkoituksena on suojella alueita jokaiselta Kanadan 39 maantieteelliseltä alueelta. Puistolla on suuria kokoeroja, sillä Saint Lawrencen saarten kansallispuisto on alle yhdeksän neliökilometrin laajuinen, kun Wood Buffalon kansallispuisto on lähes 45 000 neliökilometriä. Tunnetuimpia puistoja ovat Banffin ja Jasperin kansallispuistot.[17]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kanadan historia
Esihistoria ja löytäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
L'Anse aux Meadowsissa on todisteita viikinkien asutuksesta.
Ensimmäisten ihmisten arvellaan saapuneen Pohjois-Amerikkaan viimeisen jääkauden aikana Beringinsalmen kohdalla olleen Beringian maakannaksen yli noin 30 000–12 000 vuotta sitten. Noin 10 000 vuotta sitten vetäytyvän jään perässä muuttaneet paleointiaanit olivat asuttaneet Kanadan eteläosat.[18] Toinen muuttoaalto alkoi noin 4 500 vuotta sitten, jolloin pohjoisosiin muuttivat inuittien esi-isät. Ensimmäiset kuuluivat Dorsetin kulttuuriin, jonka syrjäytti noin vuonna 1000 Thulen kulttuuri.[19] Viikingit kävivät Newfoundlandin rannikolla jo noin vuonna 1000.[20][21]
Jacques Cartieria pidetään Kanadan löytäjänä.
Vuonna 1497 Englannin palveluksessa purjehtinut venetsialainen John Cabot nousi maihin Newfoundlandiksi kutsumallaan alueella mahdollisesti Saint Lawrence -joen suulla. Ei ole kuitenkaan varmaa, saapuiko Cabot todella nykyiseen Newfoundlandiin, Nova Scotiaan vai Maineen.[22] Cabotin jälkeen Newfoundlandin rannikolle tuli muun muassa eurooppalaisia kalastajia ja portugalilaisia retkikuntia.[23] Merkittävimmiksi tutkimusmatkoiksi osoittautuivat ranskalaisen Jacques Cartier’n kolme matkaa Saint Lawrence -joelle, jolle hän saapui 1535.[24] Cartier’n oletetaan antaneen Kanadalle myös sen nimen.[25]
Siirtomaaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1500-luvun lopulla englantilaiset alkoivat etsiä luoteisväylää, ja Humphrey Gilbert julisti 1583 Newfoundlandin Elisabet I:n nimissä Englannin hallitsemaksi alueeksi.[26] Ranskalaiset perustivat 1604 siirtokunnan, jota alettiin pian kutsua Uudeksi-Ranskaksi. Ensimmäiset asemat hylättiin, mutta vuonna 1608 Samuel de Champlain perusti Quebecin.[27] Vuonna 1663 Ludvig XIV teki Uudesta Ranskasta Ranskan siirtomaan.[28] Ranskalaiset alkoivat käydä turkiskauppaa laajalla alueella. Englantilaisetkin olivat kiinnostuneita ja perustivat 1670 Hudson's Bay Companyn. Seuraavan vuosisadan aikana ranskalaisten valta alueella alkoi murentua, ja James Wolfen johdolla englantilaiset valtasivat 1759 Quebecin ja Montrealin. Pariisin rauhassa 1763 Ranska luovutti kanadalaiset alueensa Britannialle.[25]
Kuvernööri Guy Carleton antoi kanadanranskalaisille muun muassa oikeuden omaan uskontoonsa ja varmisti näin ranskalaisten uskollisuuden Amerikan vallankumouksen aikaan. Vallankumouksen jälkeen noin 50 000 brittihallinnolle uskollista lojalistia pakeni Kanadaan Yhdysvalloista. Suurin osa heistä muutti Nova Scotiaan ja New Brunswickiin. Britit jakoivat 1784 Kanadan kahteen osaan: itäosassa sijainneeseen ranskalaiseen ja katoliseen Ala-Kanadaan, ja lännessä sijainneeseen brittiläiseen ja protestanttiseen Ylä-Kanadaan. Valta pysyi kummassakin siirtokunnassa englantilaisella kauppiaseliitillä, mikä aiheutti vastustusta varsinkin ranskalaisessa Ala-Kanadassa.[29]
Vuoden 1812 sota, käytiin Yhdysvaltain ja Britannian välillä. Siinä Kanadasta tuli merkittävä taistelukenttä. Sodan aikana Yhdysvallat yritti liittää Kanadan itseensä, mutta sota päättyi lopulta umpikujaan.[30] Gentin rauhassa 1814 palautettiin sotaa edeltävä tilanne, mutta siinä myös määritellään Yhdysvaltain ja Kanadan raja Lake of the Woodsille asti.[7] Britannian kiinnostus oli suunnattu enemmän Euroopassa käytyihin Napoleonin sotiin, joiden päätyttyä Euroopassa marraskuussa 1815 alkoi laajamittainen siirtolaisuus Euroopasta Kanadaan.[31] Vuoden 1812 sodan jälkeen pienen eliitin valta kasvoi, mikä kärjistyi 1837 kummassakin siirtokunnassa alkaneeseen kapinaan. Tämän jälkeen siirtokunnat liitettiin 1840 yhteen Kanadan provinssiksi ja perustettiin Kanadan parlamentti, johon kumpikin siirtokunnista sai yhtä monta paikkaa.[29]
Moderni Kanada syntyi, kun Nova Scotian, New Brunswickin, Prinssi Edwardin saaren, Ontarion ja Quebecin edustajat muotoilivat kansakunnan perustuksen. Perustuslaki hyväksyttiin 1867 ja itsehallinnollista konfederaatiota kutsuttiin alkujaan Kanadan dominioksi. Se alkoi heti pyrkimään laajentumaan länteen, ja ensimmäisen pääministerin John A. Macdonaldin hallitus osti 1869 Hudson’s Bay Companylta Rupertinmaan 300 000 punnalla.[32] Louis Rielin johtaman Redjoen kapinan takia osto virallistui vasta seuraavana vuonna.[33] Lisäksi kapinan seurauksena métiseille lohkaistiin uudesta Luoteisterritoriot-nimellä tunnetusta alueesta Manitoban provinssi. Brittiläinen Kolumbia liittyi 1871 dominioon talousvaikeuksien takia, ja sille luvattu Canadian Pacific Railway valmistui 1885.[32]
1900-luku ja itsenäisyyden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osittain rautatien ansiosta maahanmuutto Kanadaan vilkastui 1800-luvun lopussa, ja vuosien 1885–1914 aikana noin 4,5 miljoonaa ihmistä tuli Kanadaan.[34] Monet muuttivat preerioiden alueelle, ja Luoteisterritorioista irrotettiin 1905 heille kaksi uutta provinssia, Saskatchewan ja Alberta.[7]
Kanada oli mukana ensimmäisessä maailmansodassa osana brittiläistä imperiumia. Sodan alkuvuosina yli 300 000 vapaaehtoista lähti sotaan, mutta vuonna 1917 otettiin maassa käyttöön asevelvollisuus, mikä kiristi erityisesti quebecilaisia. Sodan jälkeen William Lyon Mackenzie King alkoi ajaa Kanadan itsenäisyyttä, ja vuonna 1919 Kanadasta tuli Kansainliiton jäsen. Kanada itsenäistyi 1931, kun Britannian parlamentti hyväksyi Westminsterin säädöksen. Britannialle jäi silti oikeus puuttua Kanadan perustuslakiin.[34]
1930-luvun lama koetteli pahasti Kanadaa ja erityisesti sen preeriaprovinsseja. Toiseen maailmansotaan Kanada osallistui itsenäisenä valtiona ja julisti sodan natsi-Saksalle 10. syyskuuta 1939. Sotaan osallistui yli miljoona kanadalaista, ja heidän panoksensa oli erityisen suuri taistelussa Atlantista.[7] Sodan jälkeen Kanada ajoi aktiivisesti Yhdistyneiden kansakuntien perustamista.[35] Kanada oli yksi 50 YK:n peruskirjan allekirjoittajista vuonna 1945.[36] Kanadalla oli keskeinen rooli myös Naton perustamisessa,[37] ja maan ulkoministeri Lester B. Pearson sai Nobelin rauhanpalkinnon ehdotettuaan Suezin kriisin aikaan YK:n rauhanturvajoukkojen perustamista.[38] Kanada on ollut jatkossakin aktiivisesti mukana YK:n rauhanturvaoperaatioissa.[7]
Quebecissä alkoi itsenäisyysliike kukoistaa 1960-luvulla, ja Quebecin vapautusarmeijan terrori huipentui 1970, kun työministeri Pierre Laporte kaapattiin ja tapettiin. Pääministeri Pierre Trudeau ajoi kaksikielisyyspolitiikkaa, mutta Quebecissa valtaan noussut Parti Québécois (PQ) kannatti provinssin itsenäisyyttä ja heikensi englannin kielen asemaa. PQ järjesti 1980 provinssissa kansanäänestyksen itsenäisyydestä, mutta eroa vastusti 59 prosenttia äänestäjistä.[39] Trudeau ajoi äänestyksen jälkeen perustuslakiin muutoksen, joka määritteli Kanadan monikulttuuriseksi ja kaksikieliseksi kokonaisuudeksi. Samalla perustuslaista poistettiin viimeiset hallinnolliset siteet Britanniaan.[40] Pääministeri Brian Mulroney yritti korjata liittovaltion ja Quebecin välejä kahdella sopimusehdotuksella, mutta kumpikin hylättiin. Quebecissa järjestettiinkin 1995 uusi kansanäänestys, jossa eron vastustajat saivat niukan enemmistön, 50,6 prosenttia äänistä.[41] Samaan aikaan kärjistyivät myös liittovaltion ja alkuperäisasukkaiden välit, ja Okan selkkauksessa kuoli yksi poliisi. Riidat liittyivät lähinnä maanomistuskysymyksiin, joiden pohjalta myös luotiin Nunavutin territorio.[42]
Kanada, Yhdysvallat ja Meksiko perustivat 1992 NAFTA-vapaakauppasopimuksen. Vaikka Kanadan ja Yhdysvaltain taloudelliset suhteet ovat olleet tiiviit, niin maiden välistä politiikkaa hiersi kuitenkin muun muassa Jean Chrétienin hallinnon päätös jättää Kanada Irakin sodan ulkopuolelle.[43] Liberaalipuolue menetti johtavan asemansa, kun marraskuussa 2005 Paul Martinin hallitus sai epäluottamuslauseen korruptioskandaalin takia. Stephen Harper nousi tämän jälkeen pääministeriksi.[7] Harperin aikana parlamentti antoi Quebecin provinssille kansakunnan statuksen.[44] Vuonna 2008 alkaneesta taantumasta Kanada selvisi muita G8-maita paremmin.[7] Joulukuussa 2011 Kanada irtaantui ensimmäisenä valtiona Kioton pöytäkirjasta.[45]
Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kanadan politiikka
Poliittinen järjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kenraalikuvernöörin virallinen lippu
Kanadan pääministeri Justin Trudeau
Kanada on perustuslaillinen monarkia, mikä on Amerikan mantereella poikkeuksellista, sillä lähes kaikki muut Amerikan maat ovat tasavaltoja. Kanadan muodollinen valtionpäämies on Yhdistyneen kuningaskunnan monarkki, vuodesta 1952 Elisabet II, mutta Kanadan ylin todellinen vallankäyttäjä on Kanadan pääministeri. Kanadan poliittisen järjestelmän pääasiallisena esikuvana on entisen siirtomaaisännän Yhdistyneen kuningaskunnan järjestelmä, eikä siinä ole varsinaisesti erotettu lainsäädäntö- ja toimeenpanovaltaa.[46] Hallintojärjestelmä on parlamentaarisen demokraattinen kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassakin. Kuitenkin se eroaa brittiläisestä järjestelmästä siinä, että maa on provinsseista ja territoriosta koostuva liittovaltio ja siinä, että maalla on kirjoitettu perustuslaki, joka ohjaa maan laillisia puitteita ja muodostuu kirjoitetusta tekstistä sekä kirjoittamattomista käytännöistä. Perustuslain tärkeimmät osat ovat liittovaltion valtiomuodon ja perustuslailliset elimet asettanut vuoden 1867 säädös ja vuoden 1982 lisäys.[47]
Kanada on osa Commonwealth realmia, yksi Kansainyhteisön jäsenistä, ja sen valtionpäämiehenä toimii virallisesti Ison-Britannian kuningatar Elisabet II. Elisabet on hallinnut Kanadaa yhtäjaksoisesti 6. helmikuuta 1952 lähtien.[48] Kuningattaren edustaja Kanadassa on kenraalikuvernööri, jonka Britannian monarkki nimittää Kanadan pääministerin neuvosta. Kenraalikuvernööri on lähinnä muodollinen virka.[7] Nykyinen kenraalikuvernööri on David Johnston, joka astui virkaansa 1. lokakuuta vuonna 2010.[49]
Hallinnollinen valta on pääministerillä ja hallituksella. Kenraalikuvernööri nimittää liittoparlamenttivaaleissa eniten ääniä saaneen puolueen johtajan pääministeriksi. Yleensä vaalit voittanut puolue pystyy muodostamaan enemmistöhallituksen, ja loput ministerit nimitetään pääministerin suosituksesta.[50] Hallituksen jäsenet tulevat joko edustajainhuoneesta tai senaatista – pääosa edustajainhuoneesta.[48] Kanadan historian ensimmäinen pääministeri oli John A. Macdonald. Nykyinen pääministeri on Liberaalipuolueen johtaja Justin Trudeau. Kanadan parlamentti koostuu edustajainhuoneesta ja senaatista. Edustajainhuoneessa istuu 308 vaaleilla valittua jäsentä, ja parlamenttivaalit pidetään viiden vuoden välein.[48] Edustajainhuoneella on enemmän valtaa, ja esimerkiksi vain se pystyy tekemään lakialoitteita, joka vaativat julkisten varojen käyttöä.[7]
Kanadan suurimmat puolueet ovat Québecin itsemääräämisoikeutta ajava Bloc Québécois, sosiaalidemokraattinen New Democratic Party, Liberaalipuolue sekä Konservatiivipuolue.[51]
Quebecin kysymys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kanadan sisäpolitiikkaa on hallinnut 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Quebecin asemaan liittyneet kysymykset. Ranskankieliseen Quebeciin on kehittynyt omanlainen kulttuurinsa, ja monet quebecilaiset kannattavat separatismia ja eroa Kanadasta. Quebecin tilanteesta on järjestetty kaksi kansanäänestystä, jotka kuitenkin molemmat päättyivät eroamista vastustavien voittoon. Quebecin asemasta on pyritty tekemään myös sopimuksia, joita kaikki provinssit voisivat kannattaa.[7] Aivan 1900-luvun lopussa Quebecin erohalut ovat kuitenkin vähentyneet. Lisäksi suurin osa nuorista ja maahanmuuttajista ei kannata eroa, joten todennäköisesti eron kannatus hiipuu entisestään.[48]
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ulkopoliittisesti Kanadan tärkein liittolainen on Yhdysvallat; maiden suhteet ovat erityisen tärkeitä taloudellisesti, sillä merkittävä osa kummankin maan viennistä suuntautuu naapurimaahan. Yhdysvaltain, Kanadan ja Meksikon välillä on solmittu NAFTA-vapaakauppasopimus. Maat eivät kuitenkaan aina myötäile toistensa poliittisia ratkaisuja, ja esimerkiksi Kanadan jättäytyminen Irakin sodan ulkopuolelle herätti närää Yhdysvalloissa. Kanada toimii ulkopolitiikassa laaja-alaisesti, ja se kuuluu kaikkiin keskeisiin maailmanjärjestöihin, kuten Yhdistyneisiin kansakuntiin, Natoon, Maailman kauppajärjestöön, OECD:hen, G8-ryhmään, Maailmanpankkiin ja Kansainväliseen valuuttarahastoon.[52]
Puolustusvoimien vahvuus ei ole ikinä ollut Kanadan turvallisuuspolitiikan keskeisin osa, ja maa käyttää puolustukseensa vähemmän resursseja kuin suurin osa sen Nato-kumppaneista.[7] Kanadalla on ammattiarmeija, ja sen puolustusvoimat jaetaan maavoimiin, ilmavoimiin ja merivoimiin. Kanada on ollut aktiivinen YK:n rauhanturvaoperaatioissa.[52]
"On laskettu, että Suomesta lähti vuosina 1881–1914 kaikkiaan noin 280 000 henkeä siirtolaisina etenkin Yhdysvaltoihin, mutta jonkin verran myös Kanadaan. Vuonna 1930 suoritetussa laskennassa saatiin suomalaissyntyisiä tai suomalaisten jälkeläisiä Yhdysvalloissa 320 000 ja Kanadassa 44 000 henkilöä.
Kaukosiirtolaisuus Yhdysvaltoihin väheni 1900-luvun edetessä johtuen maan tiukentuneesta siirtolaispolitiikasta. Nykyisin Suomesta Yhdysvaltoihin suuntautuu lähinnä korkeasti koulutettujen ihmisten vähäinen virta.
Toisen maailmansodan jälkeen pääasiallisena kohdemaana Pohjois-Amerikassa oli Kanada. Vuosien 1940 ja 1960 välisenä aikana Kanadaan muutti noin 15 200 suomalaista, mutta Yhdysvaltoihin enää alle puolet tästä eli noin 6 300 henkilöä.[4]"
https://fi.wikipedia.org/wiki/Siirtolaisuus#Suomalainen_siirtolaisuus
"Vuonna 1969 varattiin ensimmäinen eurooppalainen pelaaja (suomalainen Tommi Salmelainen St. Louis Bluesiin)
Hockey Hall of Fame sijaitsee Torontossa Kanadassa. Hall of Fame tunnetaan ensinnäkin jääkiekkomuseona ja palkintojen säilytyspaikkana. Kuitenkin myös pelaaja, erotuomari tai muu kiekkotoimija voidaan valita Hall of Famen niin kutsuttuun kunniagalleriaan erityisen ansiokkaan uran jälkeen. Suomalaisista Hall of Fameen on valittu vain Jari Kurri.
https://fi.wikipedia.org/wiki/NHL
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_NHL:ssä_pelanneista_suomalaisista
Luettelo NHL:ssä pelanneista suomalaisista:
https://urly.fi/MrE
syntynyt nyt jo,,
tuloksia tullut, mutta kiitetäänkö !