Elikkäs lukion ekan vuoden lopettelin ja ihan kiva fiilis tähän asti kunnes tajusin etten ole ollut vapaa-ajalla kavereiden kanssa kuin pari kertaa pelaamassa futista tai kattomassa peliä. Olin jotenkin varautunut, että nyt lähtis niin helvetin kovaa tänä iltana, mutta yhtäkään kutsua bailuihin ei tullut ja en mä nyt sinne ylimääräsenä viittii lähtee tunkeenkaan.
Kaveripiiri vapaa-ajalla aina ollut suht pieni lukuunottamatta alakoulua, jossa joka päivä leikin jonkun kanssa kaikki päivät ja illat. Seiskalla tajusin, että ei kukaan oo mua pyytänyt ulos pariin vuoteen ja rupes jotenkin hävettämään ja vituttamaan oma säälittävyys. Tähän vielä lisänä yläkoulun alun uudet kasvot ja oma lievä ylipaino ja jäin nopeasti pois entisistä piireistä. Tää otti ihan helvetisti mielialaan ja koulussa olin yksin ja masentuneen olonen koko ajan joka vaan pahensi syrjäytymistä. Ysiin mennessä sain kuitenkin osan kaveripiiristä takaisin vaikkei vapaa-ajalla vielä mitään tekemistä ollut. Nyt lukiossa juttu luistaa kaikkien kanssa, ei mulla vihamiehiä oo enkä kenestäkään puhu paskaa selän takana. Laihduin myös reippaasti sieltä ylipainon puolelta pois ja ajattelin, että ehkä mut oltiin jätetty ulkopuolelle kun näytin joltain helvetin perunalta kaikkien muiden kreikkalaisten jumalten keskellä. Mut ei ku ei se tainnu siitäkään olla kiinni.
Tämmönen pikkunen avautuminen ja oman lumihiutalesyndrooman tunnustaminen. Kellään vastaavia kokemuksia/vinkkejä joilla omaa itsetuntoa vois hieman kohottaa?
Kaveripiiri vapaa-ajalla aina ollut suht pieni lukuunottamatta alakoulua, jossa joka päivä leikin jonkun kanssa kaikki päivät ja illat. Seiskalla tajusin, että ei kukaan oo mua pyytänyt ulos pariin vuoteen ja rupes jotenkin hävettämään ja vituttamaan oma säälittävyys. Tähän vielä lisänä yläkoulun alun uudet kasvot ja oma lievä ylipaino ja jäin nopeasti pois entisistä piireistä. Tää otti ihan helvetisti mielialaan ja koulussa olin yksin ja masentuneen olonen koko ajan joka vaan pahensi syrjäytymistä. Ysiin mennessä sain kuitenkin osan kaveripiiristä takaisin vaikkei vapaa-ajalla vielä mitään tekemistä ollut. Nyt lukiossa juttu luistaa kaikkien kanssa, ei mulla vihamiehiä oo enkä kenestäkään puhu paskaa selän takana. Laihduin myös reippaasti sieltä ylipainon puolelta pois ja ajattelin, että ehkä mut oltiin jätetty ulkopuolelle kun näytin joltain helvetin perunalta kaikkien muiden kreikkalaisten jumalten keskellä. Mut ei ku ei se tainnu siitäkään olla kiinni.
Tämmönen pikkunen avautuminen ja oman lumihiutalesyndrooman tunnustaminen. Kellään vastaavia kokemuksia/vinkkejä joilla omaa itsetuntoa vois hieman kohottaa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.