"On myös mahdollista, ettei päädytä vaikean tilanteen kautta suurvaltojen sopimukseen vaan todelliseen sotilaalliseen kriisiin. Siihen voi johtaa vahinko tai se, että eskalaation loppupelissä Venäjä päätyy esimerkiksi nurkkaan ajettuna katsomaan, uhraako Yhdysvallat todella New Yorkin Narvan vuoksi."
Yhdysvaltojen ja Naton sotaharjoitukset Suomessa
ERommel
19134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kuva Yhdysvaltojen ja Naton sotaharjoituksista Suomessa on tarkentunut kevään mittaan.
Hankkeen suomalaisesta päätöksenteosta on liikkeellä runsaasti erilaisia tietoja, mutta korkealta taholta on kuultu, että keskeisessä asemassa oli maan sotilasjohto. Myös viime vuosikymmenellä oli samoja pyrkimyksiä, mutta presidentti Halosen ja pääministeri Vanhasen aikana tilanne pysyi kohtuullisesti hallinnassa.
Toinen havainto on merkittävä muutos Suomen ulkopolitiikassa. Presidentti Mannerheimista ja presidentti Paasikivestä alkaen linjaus on ollut, ettei Suomi anna aluettaan Venäjän vihollisten käyttöön. Nyt Venäjän mahdollisen vihollisen maa-, meri- ja ilmavoimat tulevat harjoittelemaan operointia Suomen alueelta Venäjän toisen pääkaupungin ja elintärkeiden liikenneyhteyksien viereen.
Yhden komppanian maihinnousuharjoitus kaukana Länsi-Suomessa ei vaaranna Venäjää muualla kuin tiltujen valeissa.
Harjoittelu hyödyttää Suomea, eikä vaaranna Venäjää.
Kyse on kriisinhallintaharjoituksesta.
Kolmanneksi tulee vastaan ongelma. Millä tasolla tehdyllä päätöksellä ja millä motiivilla Yhdysvallat etenee näkyvästi sotilaallisesti Venäjän suuntaan kokonaan uuteen maahan tai tuo Itämerelle strategisia ydinaseisiin soveltuvia B-52 pommikoneita? Reaalisessa Baltian maiden kriisissä näitä koneita ei tuotaisi näihin maisemiin vihollisen ilmatorjunnan helpoksi maaliksi.
Pohjoismaiden ja Yhdysvaltojen kokous Washingtonissa toi pohjoisen Euroopan kilpavarusteluun kokonaan uuden tason. Se on näköala Yhdysvaltojen etenemisestä suoraan Baltian-Pohjoismaiden alueelle ja näin muodostaa Euraasian mantereelle uusi tukialue. Tämä taas avaa kysymyksen, perustuuko pohjoisen Euroopan tulevaisuus geopoliittiseen tasapainoon vai Yhdysvaltojen pyrkimykseen muodostaa tänne hegemonia. Jälkimmäinen vaihtoehto lupaisi vuosiksi ehkä vuosikymmeniksi levottomia aikoja.
Washingtonin kokousta valmisteltiin vuosi, ja se olisi tehnyt mahdolliseksi prosessin, joka tavoittelee jännityksen lieventämistä Itämerellä. Nyt matka kuitenkin tehtiin etsien ja antaen tukea konfliktiin.
"Kolmanneksi tulee vastaan ongelma. Millä tasolla tehdyllä päätöksellä ja millä motiivilla Yhdysvallat etenee näkyvästi sotilaallisesti Venäjän suuntaan kokonaan uuteen maahan tai tuo Itämerelle strategisia ydinaseisiin soveltuvia B-52 pommikoneita?"
Kyseessä voi olla joko todellinen valmistautuminen Venäjän nujertamiseen sotilaallisesti ja maailmanherruuden lopullinen päämäärä, tai sitten aseteollisuuden intressit.
Strategia voi olla: 1. Houkutellaan yhä uusia maita Natoon lietsotulla Venäjän pelolla. 2. Pannaan maat uusimaan aseistustaan NATO-yhteensopivaksi= amerikkalaisia aseita, tuloja aseteollisuuteen. 3. Järjestetään näissä maissa näyttäviä yhteisharjoituksia, joka pakottaa Venäjän satsaamaan puolustukseensa. 3. Lietsotaan tällä perustella lisää Venäjän pelkoa, maat varustautuvat lisää, ottavat mm. ohjustukikohtia alueelleen= amerikkalaisia aseita, lisää tuloja aseteollisuuteen. 4. Venäjä vastaa, ottaa ehkä jonkin alueen hallintaansa= Lisää pelkoa, lisää amerikkalaisia aseita, lisää tuloja aseteollisuuteen.
Koko tämä tapahtumaketju lisäksi muokkaa mielipiteitä kotimaassa, kansalaiset ovat yhä valmiimpia tukemaan aseteollisuuteen investoimista niin yksityisellä sektorilla, kuin valtion taholta. Homma toimii hienosti niin kauan, kun Venäjää ei ahdisteta täysin nurkkaan ja uhata tuholla, jolloin se vastaisi ydinasein suoraan USA:han.
Kysymys on laajemmista kuvioista ja vaarana on jo se, että jenkit jättävät kalustoa Suomeen....onko ja ketkä tehneet lukua, paljonko jenkkien kalustoa on maahan tullut ja paljonko aikanaan lähtee?
Itämeren alueen todellisuus
Lyypekistä Pietariin ja Tornioon Itämeren alueen 90 miljoonan asukkaan jokapäiväinen hyvinvointi on täysin riippuvainen vakaan rauhan jatkumisesta Itämerellä. Alueen sotilaallinen kriisi olisi siis myös alueen kymmenen valtion asukkaiden taloudellinen kriisi. Itämerellä liikkuu joka hetki lähes 2000 alusta, joiden varassa on alueen kansantalouksien vienti ja tuonti – Suomen osalta lähes sataprosenttisesti.
Elämä Itämeren alueella on käynyt surrealistiseksi. Me 90 miljoonaa ihmistä elämme täällä arkista elämäämme, ja samaan aikaan idän ja lännen sotilaiden bunkkereissa meitä tähtäillään näyttöpäätteillä.
Venäjän kokonaisviennistä ja öljyn viennistä noin 40 prosenttia kulkee Itämeren kautta, ja koko maan talous on sen häiriöttömästä kulusta riippuvainen. Kuka uskoo vakavasti, että presidentti Putin jonakin päivänä määräisi kenraaleille ammunnat omiin jalkoihin eli aloittamaan Itämerellä kriisin, joka viennin estymisen kautta romahduttaisi Venäjän ja erityisesti Pietarin talouden?
Putin saa syyttää tästä AIVAN YKSIN ITSEÄÄN ja harrastamaansa väkivaltaista seikkailupolitiikkaa!
Krimistä tulee ryssälle ÄÄRETTÖMÄN KALLIS temppu ja kaiken huipuksi Venäjä joutuu aivan pakolla siitä luopumaan ellei sitten sen vuoksi halua uudeksi Pohjois-Koreaksi.
Uskomatonta hirttäjä hinttari kiukuttelee taas itsensä kanssa, että voikin paskahousu punikki olla sekaisin, mutta sotaa se sekasikiö muistaa kuitenkin julistaa.
Sairas säälittävä paskiainen.
Pyysit kohteliaasti lisää totuutta Nato palstalle ....siitä kiitos.
Baltia ja Pietari meriliikenteineen ovat kuin kaksi rinnakkaista ruutitynnyriä, jotka kumpikin räjähtävät, jos toinen sytyttää naapurin tynnyrin. Huomioon ottaen myös kylmän sodan jälkeiset sotilaalliset järjestelyt Itämerellä on ollut molemminpuoliseen etuun ja uhkaan perustuvan vakaan rauhan materiaaliset edellytykset.
Kunkin alueen vakaa rauha voi perustua joko yhden valtion ylivoimaan tai kaikkien tasapainoon, jossa kukaan ei voi hankkia etua menettämättä vastareaktioiden vuoksi myös itse. Itämerellä Yhdysvallat ei voi saavuttaa sotilaallista ylivoimaa suhteessa Venäjään, eikä Venäjä voi edetä Nato -maiden vahingoksi kärsimättä itse.
Palstan plussaterroristin pyynnöstä lisää asiaa Nato palstalle.
Itämeren alueen maantiede ja sotilaalliset tekijät yhdessä muodostavat siis jatkuvasti vakaan rauhan aineelliset edellytykset. Antaessaan turvatakuut Naton kautta Baltian maille Yhdysvalloilla on kylmän sodan jälkeen ollut Itämeren alueella myönteinen vakautta turvaava rooli. Tosin aluksi oli ongelmana taipumus etääntyä ja saada Suomi kokoaan suurempaan vastuuseen Baltiasta. Nyt taas on taipumus ampua yli ja pyrkimys saada Suomi siihen mukaan.
Plussaterroristi 44.DIV kaipaa täyttä asiaa.
Tällä hetkellä on ongelma, miksi Washingtonin, Berliinin ja Moskovan poliittiset johdot antavat Itämerellä jatkua sotilaallisen eskalaation, josta jokaisen osapuolen skenaariot lupaavat niille itselleen – ja kaikille alueen 90 miljoonalle asukkaalle – vain huonoja tuloksia.
Varmasti kaipaisi moni muukin, sen sijaan tulee ketjun täydeltä paskahousu punikin mielisairasta sekoilua.
On näköjään itähuora saanut taas uudet ohjeet tehtaankadulta, sen verran sekavaa mantraa taas tulee, eikä taida pikku paskiainen itse edes ymmärtää mitä satuilee.
Onkohan se hinttari jakanut niitä hirttotuomioita tarpeeksi, kun aikaisemmat savustusprojektit menivät hiukka heikosti.