Raamattu ei ole kirjaimellisesti sanasta sanaan Jumalan puhetta, Jumalan sanaa. Se on ihmisten kirjoittama ja sisältää ihmisten tekemiä virheitä. Osa virheistä on syntynyt kopiointivaiheessa, kun kirjoituksia on kopioitu vuosisatojen saatossa, osa on alkuperäisiä ensimmäisen kirjoittajan tekemiä.
Jopa Jumalan suora puhe on talletettu eri kohdissa eri tavalla, mikä todistaa sen, että Jumalan puhetta ei ole kirjoitettu kirjaimellisesti sanasta sanaan jokaiseen kohtaan ylös sillä tavalla kuin Jumala on sanat sanonut. Ihmiset ovat tehneet virheitä kirjoittaessaan muistin varassa ylös Jumalan puhetta.
Puhtainta Jumalan sanaa Raamatussa ovat ne kohdat, joissa Jumala puhuu profeettojen kautta. Profeetta sanoo silloin "Näin sanoo Herra" tai ilmaisee muilla vastaavilla sanoilla sen, että Jumala puhuu hänen suunsa kautta. Silti myös näissä kohdissa on ihmisten tekemiä virheitä, kun he ovat jäljestäpäin kirjoittaneet muistiin Jumalan sanoja.
Jumala on puhunut muinoin profeettojen kautta ja viimeisinä aikoina myös poikansa Jeesuksen kristuksen, Nasaretilaisen, kautta. Jeesuksen sanat ja hänen elämänsä tärkeimmät tapahtumat on kirjoitettu Uuteen testamenttiin vuosikymmeniä itse tapahtumien jälkeen. Evankeliumeissa ja kirjeissä on sen vuoksi selviä ristiriitoja ja eroja keskenään. Itse tärkein eli sanoma ja se, mitä Jeesukselle on tapahtunut, ovat kuitenkin tosia.
Ilmestyskirja on Raamatun viimeisin kirja. Johannes on kirjoittanut siihen Jeesuksen kristuksen ilmestyksen, jonka enkeli näytti hänelle hänen ollessaan hengessä herran päivänä. Ilmestyskirjan lopussa on varoitus, jonka mukaan siihen kirjaan ei saa lisätä mitään eikä ottaa siitä mitään pois. Samanlaisia varoituksia on Vanhassa testamentissa: Jumalan sanoista ei saa ottaa mitään pois eikä lisätä niihin mitään.
Ilmestyskirja on kopioitu alkuperäisestä versiosta melko sanatarkasti kreikankielessä. Meille asti säilyneissä tekstiversioissa on silti joitakin pieniä eroja. Näemme tästä, että ihmiset ovat tehneet kopioidessaan Raamattua virheitä jopa sellaisen kirjan kohdalla, jossa sellaisten virheiden tekemisestä on rangaistuksena ikuisen elämän menettäminen ja tuliseen järveen joutuminen. Vastaavia virheitä ja käsikirjoitusten välisiä eroja on muualla Raamatussa vielä enemmän.
Raamattu pitää suoran Jumalan puheen lisäksi sisällään paljon enemmän muita sanoja: inhimillistä kerrontaa, historiankirjoitusta, sukuluetteloita, suullisen perimätiedon muuttamista kirjoitettuun muotoon, runokielisiä lauluja, viisauskirjallisuutta, mietelauselmia ja sananlaskuja. Siihen on lainattu myös Raamatun ulkopuolisia kirjoituksia: juutalaisia apokryfejä, jotka pitävät sisällään taruja ja juutalaista taikauskoa, jonka he ovat omaksuneet pakanakansoilta Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana.
Raamattuun on koottu monen eri kirjoittajan tekstejä. Jopa samassa kirjassa voi olla monen eri kirjoittajan tekstejä. Ensimmäinen Mooseksen kirja on koottu suullisesta perimätiedosta ja mahdollisesti myös aiemmista kirjoituksista, jos niitä on ollut. Joku Mooseksen aikalainen on sitten koonnut näistä aineksista yhden kokonaisen kirjan, joka on liitetty muiden Mooseksen kirjojen joukkoon.
Mooses ei ole itse kirjoittanut kaikkea sitä, mitä Mooseksen kirjat pitävät sisällään. Joku hänen jälkeensä elänyt kirjuri on täydentänyt Mooseksen alkamaa kirjoitustyötä. Näitä täydentäjiä voi olla jopa useampi henkilö. Se selittäisi sen, miksi lain tauluista kertova osuus on kahteen kertaan Raamatussa (2Moos 20 ja 5Moos 5) niin kuin myös monet lain kirjan käskyt.
Huomaa, että itsensä Jumalan sanat poikkeavat toisistaan sapatin käskyn kohdalla (2Moos 20:10-11; 31:13-17; 5Moos 5:13-15). Ensimmäisen version mukaan sapattia vietetään luomistyön muistamisen vuoksi. Toisen version mukaan silloin muistellaan sitä, kun Jahve vapautti kansansa Egyptin orjuudesta. Kumpi versio on alkuperäinen ja oikea? Vai ovatko nämä molemmat versiot sisältyneet alkuperäiseen käskyyn, mutta myöhemmin käskyn ylös kirjoittaneet kirjurit ovat erehdyksessä unohtaneet toinen toisen osan ja toinen toisen osan käskyn antamisen syistä?
Kymmenen käskyä on ikuinen moraalilaki ihmisiä koskien. Mooseksen viidennen kirjan kirjoittajan mukaan sapatin käsky on kuulunut alkuperäisen kymmenen käskyn joukkoon. (5Moos 4:13) Kymmenestä käskystä neljä ensimmäistä koskevat Jumalan ja ihmisen välisiä suhteita, kuusi viimeistä käskyä ihmisten välisiä suhteita. Kymmenen käskyä voidaan tiivistää kahteen rakkauden käskyyn: (1) Rakasta Jahvea sinun Jumalaasi yli kaiken ja (2) lähimmäistä niin kuin itseäsi. Lähimmäisen rakastamisen kuninkaallinen käsky voidaan ilmaista myös kultaisena sääntönä: tee lähimmäisille sitä hyvää, mitä tahdot heidän tekevän sinulle.
Vain kymmenen käskyn laki eli rakkauden kaksoiskäsky ovat kristittyjä sitovat ja velvoittavat käskyt, joiden noudattamista Uudessa testamentissa painotetaan. Meitä ei ole vapautettu synnin orjuudesta laittomuuteen vaan pitämään Jumalan käskyt: elämään Jumalan tahdon mukaan.
Jopa Jumalan suora puhe on talletettu eri kohdissa eri tavalla, mikä todistaa sen, että Jumalan puhetta ei ole kirjoitettu kirjaimellisesti sanasta sanaan jokaiseen kohtaan ylös sillä tavalla kuin Jumala on sanat sanonut. Ihmiset ovat tehneet virheitä kirjoittaessaan muistin varassa ylös Jumalan puhetta.
Puhtainta Jumalan sanaa Raamatussa ovat ne kohdat, joissa Jumala puhuu profeettojen kautta. Profeetta sanoo silloin "Näin sanoo Herra" tai ilmaisee muilla vastaavilla sanoilla sen, että Jumala puhuu hänen suunsa kautta. Silti myös näissä kohdissa on ihmisten tekemiä virheitä, kun he ovat jäljestäpäin kirjoittaneet muistiin Jumalan sanoja.
Jumala on puhunut muinoin profeettojen kautta ja viimeisinä aikoina myös poikansa Jeesuksen kristuksen, Nasaretilaisen, kautta. Jeesuksen sanat ja hänen elämänsä tärkeimmät tapahtumat on kirjoitettu Uuteen testamenttiin vuosikymmeniä itse tapahtumien jälkeen. Evankeliumeissa ja kirjeissä on sen vuoksi selviä ristiriitoja ja eroja keskenään. Itse tärkein eli sanoma ja se, mitä Jeesukselle on tapahtunut, ovat kuitenkin tosia.
Ilmestyskirja on Raamatun viimeisin kirja. Johannes on kirjoittanut siihen Jeesuksen kristuksen ilmestyksen, jonka enkeli näytti hänelle hänen ollessaan hengessä herran päivänä. Ilmestyskirjan lopussa on varoitus, jonka mukaan siihen kirjaan ei saa lisätä mitään eikä ottaa siitä mitään pois. Samanlaisia varoituksia on Vanhassa testamentissa: Jumalan sanoista ei saa ottaa mitään pois eikä lisätä niihin mitään.
Ilmestyskirja on kopioitu alkuperäisestä versiosta melko sanatarkasti kreikankielessä. Meille asti säilyneissä tekstiversioissa on silti joitakin pieniä eroja. Näemme tästä, että ihmiset ovat tehneet kopioidessaan Raamattua virheitä jopa sellaisen kirjan kohdalla, jossa sellaisten virheiden tekemisestä on rangaistuksena ikuisen elämän menettäminen ja tuliseen järveen joutuminen. Vastaavia virheitä ja käsikirjoitusten välisiä eroja on muualla Raamatussa vielä enemmän.
Raamattu pitää suoran Jumalan puheen lisäksi sisällään paljon enemmän muita sanoja: inhimillistä kerrontaa, historiankirjoitusta, sukuluetteloita, suullisen perimätiedon muuttamista kirjoitettuun muotoon, runokielisiä lauluja, viisauskirjallisuutta, mietelauselmia ja sananlaskuja. Siihen on lainattu myös Raamatun ulkopuolisia kirjoituksia: juutalaisia apokryfejä, jotka pitävät sisällään taruja ja juutalaista taikauskoa, jonka he ovat omaksuneet pakanakansoilta Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana.
Raamattuun on koottu monen eri kirjoittajan tekstejä. Jopa samassa kirjassa voi olla monen eri kirjoittajan tekstejä. Ensimmäinen Mooseksen kirja on koottu suullisesta perimätiedosta ja mahdollisesti myös aiemmista kirjoituksista, jos niitä on ollut. Joku Mooseksen aikalainen on sitten koonnut näistä aineksista yhden kokonaisen kirjan, joka on liitetty muiden Mooseksen kirjojen joukkoon.
Mooses ei ole itse kirjoittanut kaikkea sitä, mitä Mooseksen kirjat pitävät sisällään. Joku hänen jälkeensä elänyt kirjuri on täydentänyt Mooseksen alkamaa kirjoitustyötä. Näitä täydentäjiä voi olla jopa useampi henkilö. Se selittäisi sen, miksi lain tauluista kertova osuus on kahteen kertaan Raamatussa (2Moos 20 ja 5Moos 5) niin kuin myös monet lain kirjan käskyt.
Huomaa, että itsensä Jumalan sanat poikkeavat toisistaan sapatin käskyn kohdalla (2Moos 20:10-11; 31:13-17; 5Moos 5:13-15). Ensimmäisen version mukaan sapattia vietetään luomistyön muistamisen vuoksi. Toisen version mukaan silloin muistellaan sitä, kun Jahve vapautti kansansa Egyptin orjuudesta. Kumpi versio on alkuperäinen ja oikea? Vai ovatko nämä molemmat versiot sisältyneet alkuperäiseen käskyyn, mutta myöhemmin käskyn ylös kirjoittaneet kirjurit ovat erehdyksessä unohtaneet toinen toisen osan ja toinen toisen osan käskyn antamisen syistä?
Kymmenen käskyä on ikuinen moraalilaki ihmisiä koskien. Mooseksen viidennen kirjan kirjoittajan mukaan sapatin käsky on kuulunut alkuperäisen kymmenen käskyn joukkoon. (5Moos 4:13) Kymmenestä käskystä neljä ensimmäistä koskevat Jumalan ja ihmisen välisiä suhteita, kuusi viimeistä käskyä ihmisten välisiä suhteita. Kymmenen käskyä voidaan tiivistää kahteen rakkauden käskyyn: (1) Rakasta Jahvea sinun Jumalaasi yli kaiken ja (2) lähimmäistä niin kuin itseäsi. Lähimmäisen rakastamisen kuninkaallinen käsky voidaan ilmaista myös kultaisena sääntönä: tee lähimmäisille sitä hyvää, mitä tahdot heidän tekevän sinulle.
Vain kymmenen käskyn laki eli rakkauden kaksoiskäsky ovat kristittyjä sitovat ja velvoittavat käskyt, joiden noudattamista Uudessa testamentissa painotetaan. Meitä ei ole vapautettu synnin orjuudesta laittomuuteen vaan pitämään Jumalan käskyt: elämään Jumalan tahdon mukaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.