Edes mallikelpoinen kotoutuminen ei riitä – Iittalassa järkytyttiin perheen käännytyspäätöksestä
Hämeenlinnan Iittalaan syyskuussa tullut irakilainen turvapaikanhakijaperhe sai käännytyspäätöksen viime keskiviikkona. Taajamassa on virinnyt kansalaistoimintaa päätöksen perumiseksi, sillä perhe on jo tullut osaksi paikallista yhteisöä. Tilanne saa pohtimaan nopean kotouttamisen mielekkyyttä.
Takarivissä Sarita Virtanen Adnan Al-Khafaji ja Tiina Hiekkaranta, etualalla Salama ja Hertta Virtanen
Irakilaisperheen kielteinen turvapaikkapäätös koetaan Iittalassa koko yhteisön menetykseksi. Takarivissä Sarita Virtanen, Adnan Al-Khafaji ja perheen tukihenkilö Tiina Hiekkaranta, etualalla Salama ja Hertta Virtanen. Kuva: Nina Keski-Korpela / Yle
Hämeenlinna
Adnan Allawi Mohammed Al-Khafaji ja hänen vaimonsa Senaa Oodah Hasan tulivat Suomeen syyskuussa kahden poikansa, Alin, 15, ja Abdullahin, 9, kanssa. Diplomi-insinööri-isän henkeä uhattiin Irakissa, koska hän oli töissä Irakin energiaministeriössä eikä suostunut osallistumaan korruptioon projektinjohtotehtävissään. Rikollisorganisaation miehet ampuivat hänen ajamaansa autoa, joka suistui tieltä. Sen jälkeen hänen työpöydälleen jätettiin uhkauskirje ja luoti. Silloin Adnan irtisanoutui työstään ja lähti perheineen maasta.
Tuhansia kilometrejä myöhemmin Suomessa heidät sijoitettiin Iittalaan hätämajoitusyksikköön ja pojat aloittivat koulun Iittalan Yhteiskoulussa. Isä lähti heti mukaan vapaaehtoistyöhön: hän teki muun muassa rakennustyötä, kirjanpitoa, tulkkausta ja vanhusten ulkoilutusta. Opettajana työskennellyt Senaa teki erilaisia töitä vastaanottokeskuksessa. Adnan on vastuunkantamisestaan saanut lisänimen Iittalan "sheikki". Hän on se, jonka luokse vastaanottokeskuksessa mennään, jos on jotain ongelmia.
Pojat ovat olleet opinnoissaan aktiivisia ja integroituneet hyvin suomalaiseen koulujärjestelmään. Suomen kielikin sujuu jo molemmilta lapsilta, ja perhe on suorastaan kisannut siitä, kuka oppii suomea ensimmäiseksi. Perhe on ehtinyt saada jo paljon ystäviä Iittalasta.
Kyllä siinä nieleskellessä meni muutama vuorokausi.
– Sarita Virtanen
Kun Maahanmuuttoviraston päätös perheen käännytyksestä sitten viime viikolla tuli, se iski koko yhteisöön. SPR:n vapaaehtoinen ja perheen ystävä Sarita Virtanen on järkyttynyt ja kyyneleet pyrkivät pintaan.
– Se oli ihan järkyttävä shokki. En missään vaiheessa antanut itselleni edes mahdollisuutta ajatella, että näin kävisi ja siksi se oli henkilökohtaisesti aika kova pala. Kyllä siinä nieleskellessä meni muutama vuorokausi. Nyt sitten on herännyt sellainen, että tälle on tehtävä jotain, että saataisiin oikeutta.
– Yritän työntää päällimmäistä tunnetta pois ja pitää toimintakykyni tallella, mutta kyyneleet aina tulevat, kun ajattelee asiaa. Mutta toivoa on vielä.
Iittala puolustaa perhettä: Työtä ja asuntoja tarjolla
Perheen lapset ovat toivottomia ja itkuisia ja sanovat jäävänsä Suomeen joka tapauksessa. Perheen äiti Senaa on käännytyspäätöksestä ehkä järkyttynein, hän on lähes lukkiutunut huoneeseensa, itkee ja syö tuskin mitään, kertoo Adnan.
– Perheelleni oli hyvin vaikeaa kuulla kielteinen päätös. Päätöksen jälkeen kaikki on muuttunut perheessäni. Vaimoni on sairas, samoin vanhin poikani, ja yritämme löytää jonkin tavan pysyä Suomessa. Kunnioitan Migrin päätöstä, mutta valitan päätöksestä niin monta kertaa kuin voin, koska tarvitsemme turvallisen asuinpaikan.
Salama Virtanen (vas.), Adnan Al-Khafaji ja Hertta Virtanen
Sarita Virtasen lapset Salama (vas.) ja Hertta Virtanen kutsuvat Adnania ammuksi eli sedäksi. Kuva: Nina Keski-Korpela / Yle
Lakkautettava Iittalan yksikkö tyhjenee asukkaista joka tapauksessa heinäkuun loppuun mennessä. Mutta Iittalassa ei haluta luopua Adnanin perheestä, sanoo Sarita Virtanen.
– Meillä on tyhjennetty pari huonetta ihan siltä varalta, että jos he haluaisivat meille jäädä. He ovat niin pyyteettömiä eivätkä halua olla vaivaksi, tästä asiasta keskustellaan. Äitinikin on tarjonnut heille asuinpaikkaa.
Tukiryhmä kokoaa nimiä adressiin ja työpaikkojakin on tarjottu perheen aikuisille – Virtasen mukaan tiedossa on jo muutamakin paikka, joihin voisi päästä.
– Ensin valitetaan päätöksestä, mutta toinen vaihtoehto on, että haetaan oleskelulupaa, kun me saadaan heille nämä työpaikat. Heitä eivät kiinnosta tuet vaan turvallinen paikka asua.
Kotouttamisen kääntöpuoli?
Hämeenlinnassa on tavoitteena olla Suomen paras kotouttaja. Iittalassa esimerkiksi turvapaikanhakijalasten koulunkäynti järjestettiin pikavauhtia. Nopean kotoutumisen vuoksi monet sydämet murtuvat, kun ystävykset joutuvat eroamaan. Sarita Virtanen sanoo silti, että ei muuttaisi mitään.
Ehdottomasti pitää jatkaa sitä, että heti ihmisiä otetaan mukaan toimintaan ja suomalaiseen elämään.
– Sarita Virtanen
– Mulle on muutamaankin kertaan sanottu, että "mitäs mä sanoin, ei kannata niihin liikaa kiintyä, kun ne voi joutua palaamaan", mutta minun mielestäni se on ihan naurettava ajattelutapa. Eihän
Hämeenlinnan Iittalaan syyskuussa tullut irakilainen turvapaikanhakijaperhe sai käännytyspäätöksen viime keskiviikkona. Taajamassa on virinnyt kansalaistoimintaa päätöksen perumiseksi, sillä perhe on jo tullut osaksi paikallista yhteisöä. Tilanne saa pohtimaan nopean kotouttamisen mielekkyyttä.
Takarivissä Sarita Virtanen Adnan Al-Khafaji ja Tiina Hiekkaranta, etualalla Salama ja Hertta Virtanen
Irakilaisperheen kielteinen turvapaikkapäätös koetaan Iittalassa koko yhteisön menetykseksi. Takarivissä Sarita Virtanen, Adnan Al-Khafaji ja perheen tukihenkilö Tiina Hiekkaranta, etualalla Salama ja Hertta Virtanen. Kuva: Nina Keski-Korpela / Yle
Hämeenlinna
Adnan Allawi Mohammed Al-Khafaji ja hänen vaimonsa Senaa Oodah Hasan tulivat Suomeen syyskuussa kahden poikansa, Alin, 15, ja Abdullahin, 9, kanssa. Diplomi-insinööri-isän henkeä uhattiin Irakissa, koska hän oli töissä Irakin energiaministeriössä eikä suostunut osallistumaan korruptioon projektinjohtotehtävissään. Rikollisorganisaation miehet ampuivat hänen ajamaansa autoa, joka suistui tieltä. Sen jälkeen hänen työpöydälleen jätettiin uhkauskirje ja luoti. Silloin Adnan irtisanoutui työstään ja lähti perheineen maasta.
Tuhansia kilometrejä myöhemmin Suomessa heidät sijoitettiin Iittalaan hätämajoitusyksikköön ja pojat aloittivat koulun Iittalan Yhteiskoulussa. Isä lähti heti mukaan vapaaehtoistyöhön: hän teki muun muassa rakennustyötä, kirjanpitoa, tulkkausta ja vanhusten ulkoilutusta. Opettajana työskennellyt Senaa teki erilaisia töitä vastaanottokeskuksessa. Adnan on vastuunkantamisestaan saanut lisänimen Iittalan "sheikki". Hän on se, jonka luokse vastaanottokeskuksessa mennään, jos on jotain ongelmia.
Pojat ovat olleet opinnoissaan aktiivisia ja integroituneet hyvin suomalaiseen koulujärjestelmään. Suomen kielikin sujuu jo molemmilta lapsilta, ja perhe on suorastaan kisannut siitä, kuka oppii suomea ensimmäiseksi. Perhe on ehtinyt saada jo paljon ystäviä Iittalasta.
Kyllä siinä nieleskellessä meni muutama vuorokausi.
– Sarita Virtanen
Kun Maahanmuuttoviraston päätös perheen käännytyksestä sitten viime viikolla tuli, se iski koko yhteisöön. SPR:n vapaaehtoinen ja perheen ystävä Sarita Virtanen on järkyttynyt ja kyyneleet pyrkivät pintaan.
– Se oli ihan järkyttävä shokki. En missään vaiheessa antanut itselleni edes mahdollisuutta ajatella, että näin kävisi ja siksi se oli henkilökohtaisesti aika kova pala. Kyllä siinä nieleskellessä meni muutama vuorokausi. Nyt sitten on herännyt sellainen, että tälle on tehtävä jotain, että saataisiin oikeutta.
– Yritän työntää päällimmäistä tunnetta pois ja pitää toimintakykyni tallella, mutta kyyneleet aina tulevat, kun ajattelee asiaa. Mutta toivoa on vielä.
Iittala puolustaa perhettä: Työtä ja asuntoja tarjolla
Perheen lapset ovat toivottomia ja itkuisia ja sanovat jäävänsä Suomeen joka tapauksessa. Perheen äiti Senaa on käännytyspäätöksestä ehkä järkyttynein, hän on lähes lukkiutunut huoneeseensa, itkee ja syö tuskin mitään, kertoo Adnan.
– Perheelleni oli hyvin vaikeaa kuulla kielteinen päätös. Päätöksen jälkeen kaikki on muuttunut perheessäni. Vaimoni on sairas, samoin vanhin poikani, ja yritämme löytää jonkin tavan pysyä Suomessa. Kunnioitan Migrin päätöstä, mutta valitan päätöksestä niin monta kertaa kuin voin, koska tarvitsemme turvallisen asuinpaikan.
Salama Virtanen (vas.), Adnan Al-Khafaji ja Hertta Virtanen
Sarita Virtasen lapset Salama (vas.) ja Hertta Virtanen kutsuvat Adnania ammuksi eli sedäksi. Kuva: Nina Keski-Korpela / Yle
Lakkautettava Iittalan yksikkö tyhjenee asukkaista joka tapauksessa heinäkuun loppuun mennessä. Mutta Iittalassa ei haluta luopua Adnanin perheestä, sanoo Sarita Virtanen.
– Meillä on tyhjennetty pari huonetta ihan siltä varalta, että jos he haluaisivat meille jäädä. He ovat niin pyyteettömiä eivätkä halua olla vaivaksi, tästä asiasta keskustellaan. Äitinikin on tarjonnut heille asuinpaikkaa.
Tukiryhmä kokoaa nimiä adressiin ja työpaikkojakin on tarjottu perheen aikuisille – Virtasen mukaan tiedossa on jo muutamakin paikka, joihin voisi päästä.
– Ensin valitetaan päätöksestä, mutta toinen vaihtoehto on, että haetaan oleskelulupaa, kun me saadaan heille nämä työpaikat. Heitä eivät kiinnosta tuet vaan turvallinen paikka asua.
Kotouttamisen kääntöpuoli?
Hämeenlinnassa on tavoitteena olla Suomen paras kotouttaja. Iittalassa esimerkiksi turvapaikanhakijalasten koulunkäynti järjestettiin pikavauhtia. Nopean kotoutumisen vuoksi monet sydämet murtuvat, kun ystävykset joutuvat eroamaan. Sarita Virtanen sanoo silti, että ei muuttaisi mitään.
Ehdottomasti pitää jatkaa sitä, että heti ihmisiä otetaan mukaan toimintaan ja suomalaiseen elämään.
– Sarita Virtanen
– Mulle on muutamaankin kertaan sanottu, että "mitäs mä sanoin, ei kannata niihin liikaa kiintyä, kun ne voi joutua palaamaan", mutta minun mielestäni se on ihan naurettava ajattelutapa. Eihän
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miksi kenekään tarvitsee enään noudattaa lakeja kun ei edes pakolaisasoissa enään noudateta millään taholla?
Linkki uutiseen ?
http://yle.fi/uutiset/edes_mallikelpoinen_kotoutuminen_ei_riita__iittalassa_jarkytyttiin_perheen_kaannytyspaatoksesta/8936739
..
Ja mistä lähtien joku omassa maassa tapahtunu rikollisuus on ollu syy saada turvapaikka? Mitäs jos Abdul marssisit ihan ensimmäiseks omassa maassas poliisiaseman ovesta sisään etkä tuppaa tänne ollenkaan noin noloilla meriselityksillä turvapaikkaa hakemaa!
On täällä sinisilmäistä sakkia. Kyllä se jo nähty on mitä porukkaa sieltä tänne tunkee.
Hyvä. Lisää tämmöisiä uutisia. Loiset takaisin.
Suvakit vaahtoaa vaikka eivät tiedä asian taustoja miksi käännytetään
Heitä eivät kiinnosta tuet vaan turvallinen paikka asua.
No sepäs hyvä kun irakin on todettu turvalliseksi niin mitään esteitä ei siis ole perhe on tyytyväin lippu kouraan ja kohti irakia virtasen sari lähtee varmasti omilla rahoilla saattamaan
Totuus juurikin päinvastainen. Taskut täynnä korruptiorahaa. Miten sitä muuten olisi perheellä varaa matkustella. Olisi joutunut vankilaan kotimaassaan, mutta täällä tarjotaan kaikki valmiina hopeavadilla kaikille kriminaaleille.
Voi että, kun kaikki osataan vääntää niin söpöksi. Heidän on varmaan ihan mahdollista palata joillekin muille alueille, jossa esim. sukulaisia, joten voivat asettua asumaan kotimaahansa. Totuus tästäkin "kuolemanvaarasta" voi olla hyvin toisenlainen. Nämä tutkitaan ihan varmasti jokainen tapaus erikseen. Ja Suomessa ainakin kolme kertaa
Ruotsilla on käännytyssopimus Irakin kanssa miten sen selitätte kaikki voidaan palauttaa?
Miksi moni maa ei päästä edes maahan onko siitä itketty?
ja eikö nämä pakolaiset pidä ottaa pakolaisleireiltä eikä ohi jono....
Pitäs kai syksyllä tais olla jo 160 000 mitkä piti jakaa muutama sata on nyt jaettu heistä ja kohta vuosi mennyt toki lisää jaettavia on tullut joka päivä sitten viime syksyisen 160 000 jaettavan lisäksi.
Jokohan nämä alkaa kyllästyttämään ja kyynelkanavat kuivamaan, kun jokaisen kielteisen päätöksen jälkeen tulee tämmöinen nyyhkytarina.
Kyllähän tietysti, jos muutama partainen miespuolinen kuntosalistaan valittava tekopakolainen sitten oikeasti lähetettäisiin kotiin, niin mieluummin asuttaisi Suomea näillä perheillä. Varsinkin jos edes yrittävät kotoutua ja varsinkin, jos ovat kristittyjä.
Siksi muut maat ei kiinnosta ku niissä ei anneta rahaa eikä mitään muuta.
BBC:n hard talkissa haastateltiin filosofi Peter Singeriä, jonka mielestä hyvä pitäisi jakaa kaikkien kesken, mutta myönsi kuitenkin itse panevansa omat lapset etusijalle. Tosin sanoi, ettei hänenkään lapsien ihan kaikkea hienoutta tarvitse saada.
Siinä ohjelmassa toimittaja kertoi esimerkin, kun hän oli joskus Irakissa/Iranissa? vierailemassa sairaalassa, jossa oli paljon potilaita, mutta puuttui varusteita ja lääkkeitä ja lääkäreitä. Siellä oli vaikeasti sydänsairas pieni tyttö, jota ei voitu auttaa niillä resursseilla ja hän teki jutun mediaan tytöstä.
Seurasi aivan hillitön lahjoitusten tulva, ja tyttö lennätettiin Brittien parhaan sydänkirurgin leikattavaksi. Kuitenkin hänelle oli tullut aivoihin paha hapenpuute sydänsairauksen takia, ja hän jos hän elää, niin elää pahasti vammaisena jossain köyhässä paikassa.
Kuulemma niillä lahjoitusraholla olisi kevyesti laittettu se koko sairaala kuntoon ja autettu satoja jos ei tuhansia ihmisiä.
Siinäpä pieni utilitaristinen moraalinen dilemma.