Jotenkin puiden muoto, varsinkin nyt kesällä, kun niiden ylös korkealle nouseva pyöristyvä vihreä muoto, ja niiden oksat, jotka levittäytyvät ylempänä leveämmälle kuin vihreät kädet tai useammat vihreät käsivarret. Ja niiden lehvästö. Lehvästö joka on aina valmiina lukemattomine lehtineen heiluttelemaan ja vilkuttelemaan lehtiä, kuin ihminen kämmeniä heti kun pienikin tuulenvire ottaa puihin kiinni. Voisiko puilla olla silmät? Joilla ne sittenkin katsoisivat ja tarkkailisivat meitä? Tämäkin ajatus tulee mieleen puita, niiden muotoa, niiden olemusta katsoessa. Tuntuu, ikäänkuin niillä olisi todella paljon kerrottavaa meille ihmisille. Me emme vain osaa lukea, vielä, niiden kieltä.
Kun menen ulos ja katson edessäni ylös nousevaa kolmea lähikoivuani, minulle on tullut yhä useammin tunne että nämä koivut ikäänkuin katselisivat ja tarkkailisivat minua, minun liikkumistani, minun käsieni liikkeitä. Tai minulle tulee tunne siitä että ne ainakin jollain tapaa pystyisivät minun tarkkailuun. Ne ikäänkuin aistivat minut, minun läsnäolon, ulos tulemiseni, minun ulkona olemisen. Ja sitten ihmeellisin juttu. Minusta tuntuu siltä, että kun seison siinä näiden vihreälehtisten isojen koivujen edessä, että nämä koivut saisivat itse aikaiseksi niiden ympärillä lehtiä liikuttelevat tuulenvireet. Nimittäin, vaikka olisi kuinka tyyntä joka paikassa ympärilläni ja niiden ympärillä, niin aina jostain se pieni tai suurempikin tuulenvire vaan tulee ja liikuttelee niiden lehtiä. Tulipa hassu ajatus mieleen - jos minä alkaisinkin kutsumaan näitä minulle tuttuja koivuja hän-muodolla, kuten nyt on alkanut ihmisten pariin tulla villitys jossa kaikkia kotieläimiä ja kaikkia muitakin eläimiä kutsutaan hän-muodossa eikä enää se-muodossa.
On yksi kohta Raamatussa mikä tukee ajatustani ja se löytyy Jesajan kirjasta, 55. luvun 12. jakeesta ja se kuuluu näin:
Jesaja 55 : 8 Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
9 Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.
10 Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän,
11 niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.
12 Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan; vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Jes. 55:1&rnd=1465737287321
Kedon puut siis "paukuttavat, taputtavat käsiänsä". Tämähän kuulostaa todella hienolta analyysiltä ja se tulee vielä Jesajan suusta! Hienoa.
Tähän sopisi Jeesuksen sanat Pyhästä hengestä myös, Johannes 3 : 8 jakeessa :
Joh. 3 : 5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
8 Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."
Jatkan omalla analyysilläni vielä. Se tuntuu jokseenkin varmalta ettei puilla olisi näkö- eikä kuulo- eikä makuaistia, mutta koska niiden lehvät liikkuvat melkeinpä koko ajan pienilläkin tuulilla, niin puiden täytyy olla kehittyneitä TUNTOaistimuksiltaan todella tarkoiksi ympäristöään havainnoiviksi olioiksi. Samaten saattaa olla niiden hajuaistimustenkin kanssa. Puilla ei ole kasvojenilmeitä eikä suuta joilla huutaa ulos tuskansa kun niistä riivitään ja revitään ja katkotaan lehtiä ja oksia, saatikka sahataan isompia oksia taikka kun kaadetaan koko puu nurin. Siispä me ihmiset emme voi tietää puiden kärsimyksistä tällä hetkellä oikein mitään. Jotkut ovat väittäneet ettei kaloillakaan olisi tuntoaistia ollenkaan, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaloillakaan ei ole ilmeitä joilla ne voisivat viestittää meille tunnetilojaan. Mutta onneksi kalojakin on alettu suojella enemmän, ja niitä ei kiduteta pitkään enää kun ne on pyydystetty syötäviksi.
Jokainen elävä olento tuntee, jollain lailla, kuului sitten kasvikuntaan tai hyönteis- tai kalakuntaan tai eläinkuntaan. Tämä on minulle itsestäänselvyys. Tämä oli nyt tällainen ajatelma puista tällä kertaa, joka mietityttää minua näköjään. Kun menen seuraavan kerran ulos, niin aion tarkalla ja herkällä silmällä ja korvalla ja tunnolla seurata uusia ystäviäni, kolmea koivua, ja taputtaa ja lyödä kättä niille. Minulla on sellainen tuntemus, että ne saattavat vastata taputuksiini ym. muihin kosketteluihini!
Erittäin mielenkiintoista ja Hyvää Kesän jatkoa kaikille.
Kun menen ulos ja katson edessäni ylös nousevaa kolmea lähikoivuani, minulle on tullut yhä useammin tunne että nämä koivut ikäänkuin katselisivat ja tarkkailisivat minua, minun liikkumistani, minun käsieni liikkeitä. Tai minulle tulee tunne siitä että ne ainakin jollain tapaa pystyisivät minun tarkkailuun. Ne ikäänkuin aistivat minut, minun läsnäolon, ulos tulemiseni, minun ulkona olemisen. Ja sitten ihmeellisin juttu. Minusta tuntuu siltä, että kun seison siinä näiden vihreälehtisten isojen koivujen edessä, että nämä koivut saisivat itse aikaiseksi niiden ympärillä lehtiä liikuttelevat tuulenvireet. Nimittäin, vaikka olisi kuinka tyyntä joka paikassa ympärilläni ja niiden ympärillä, niin aina jostain se pieni tai suurempikin tuulenvire vaan tulee ja liikuttelee niiden lehtiä. Tulipa hassu ajatus mieleen - jos minä alkaisinkin kutsumaan näitä minulle tuttuja koivuja hän-muodolla, kuten nyt on alkanut ihmisten pariin tulla villitys jossa kaikkia kotieläimiä ja kaikkia muitakin eläimiä kutsutaan hän-muodossa eikä enää se-muodossa.
On yksi kohta Raamatussa mikä tukee ajatustani ja se löytyy Jesajan kirjasta, 55. luvun 12. jakeesta ja se kuuluu näin:
Jesaja 55 : 8 Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
9 Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.
10 Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän,
11 niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.
12 Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan; vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Jes. 55:1&rnd=1465737287321
Kedon puut siis "paukuttavat, taputtavat käsiänsä". Tämähän kuulostaa todella hienolta analyysiltä ja se tulee vielä Jesajan suusta! Hienoa.
Tähän sopisi Jeesuksen sanat Pyhästä hengestä myös, Johannes 3 : 8 jakeessa :
Joh. 3 : 5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
8 Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."
Jatkan omalla analyysilläni vielä. Se tuntuu jokseenkin varmalta ettei puilla olisi näkö- eikä kuulo- eikä makuaistia, mutta koska niiden lehvät liikkuvat melkeinpä koko ajan pienilläkin tuulilla, niin puiden täytyy olla kehittyneitä TUNTOaistimuksiltaan todella tarkoiksi ympäristöään havainnoiviksi olioiksi. Samaten saattaa olla niiden hajuaistimustenkin kanssa. Puilla ei ole kasvojenilmeitä eikä suuta joilla huutaa ulos tuskansa kun niistä riivitään ja revitään ja katkotaan lehtiä ja oksia, saatikka sahataan isompia oksia taikka kun kaadetaan koko puu nurin. Siispä me ihmiset emme voi tietää puiden kärsimyksistä tällä hetkellä oikein mitään. Jotkut ovat väittäneet ettei kaloillakaan olisi tuntoaistia ollenkaan, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaloillakaan ei ole ilmeitä joilla ne voisivat viestittää meille tunnetilojaan. Mutta onneksi kalojakin on alettu suojella enemmän, ja niitä ei kiduteta pitkään enää kun ne on pyydystetty syötäviksi.
Jokainen elävä olento tuntee, jollain lailla, kuului sitten kasvikuntaan tai hyönteis- tai kalakuntaan tai eläinkuntaan. Tämä on minulle itsestäänselvyys. Tämä oli nyt tällainen ajatelma puista tällä kertaa, joka mietityttää minua näköjään. Kun menen seuraavan kerran ulos, niin aion tarkalla ja herkällä silmällä ja korvalla ja tunnolla seurata uusia ystäviäni, kolmea koivua, ja taputtaa ja lyödä kättä niille. Minulla on sellainen tuntemus, että ne saattavat vastata taputuksiini ym. muihin kosketteluihini!
Erittäin mielenkiintoista ja Hyvää Kesän jatkoa kaikille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.