Vapaus - välttämätöntä oikeassa elämässä?

Onkin mielenkiintoista että Jumala on laittanut aivan jokaisen ihmisen sydämeen oman lakinsa, eli rakkauden Jumalaan ja lähimmäiseen (se sydämeen pantu laki ei siis todellakaan ole mikään 10 käskyä vaan nimenomaan rakkaus).

UT:n sanoma oikeasta elämästä keskittyykin oikeaan valintaan ja sen mukaiseen vapauteen; jos valintaperusteesi ovat oikeat, on kaikkien kannalta hyvä asia että voit elää vapaudessa ja tehdä siksi oikein ja hyvää jokaiselle. Ja se oikea valintaperuste jokaisen sydämessä on juuri se omatunto, joka on annettu oikeana mutta jonka ihminen omalla itsekkyydellään voi turruttaa tai saastuttaa.

Jokainen luotu tietää sydämessään jo syntyessään mikä on oikein tai väärin.

Exap kirjoitti:

Onkin mielenkiintoista että Jumala on laittanut aivan jokaisen ihmisen sydämeen oman lakinsa, eli rakkauden Jumalaan ja lähimmäiseen (se sydämeen pantu laki ei siis todellakaan ole mikään 10 käskyä vaan nimenomaan rakkaus).

UT:n sanoma oikeasta elämästä keskittyykin oikeaan valintaan ja sen mukaiseen vapauteen; jos valintaperusteesi ovat oikeat, on kaikkien kannalta hyvä asia että voit elää vapaudessa ja tehdä siksi oikein ja hyvää jokaiselle. Ja se oikea valintaperuste jokaisen sydämessä on juuri se omatunto, joka on annettu oikeana mutta jonka ihminen omalla itsekkyydellään voi turruttaa tai saastuttaa.

Jokainen luotu tietää sydämessään jo syntyessään mikä on oikein tai väärin.

Lue lisää

Kaikesta voi samalla tavoin sanoa, että Jumala on laittanut sen siihen, aivan kaikesta.

Silti ei ole mitään havaintoa tuosta Jumalasta. Se on vain puhetapa.

Alex kirjoitti: «Mutta kuka (ja kuinka) vapauttaa sinut synnin orjuudesta - ja huonosta omastatunnostasi - itsehän sinä et sitä voi tehdä.»

Miksi en voi tehdä sitä itse? Jos en voi tehdä sitä itse, miten muka joku muu voi tehdä sen puolestani?

Minua ei auta tippaakaan jokin kertomus Jumalasta, jonka poika syntyy ihmiseksi ja tapetaan. En näe mitään järjellistä yhteyttä tuolla kertomuksella ja huonosta omastatunnosta vapautumisella.

Voin pyytää anteeksi, kun ymmärrän siihen olevan aihetta. Voin jopa pyrkiä korvaamaan aiheuttamiani vahinkoja mahdollisuuksieni puitteissa. Ja sitten tehtäväni on antaa itselleni anteeksi, koska olen tehnyt voitavani.

Siitä eteenpäin voin hakeutua mielentilaan, jossa ymmärrän ihmiskunnan ja kaiken elämän ykseyden ja kunnioitan sitä, jotta en vahingoittaisi itseäni.

Tämän teen kyllä ihan itse, siis omasta aloitteestani.

Tietenkin tarvitsen siihen, kuten joka päivä niin moneen asiaan, muita ihmisiä ja koko tätä elämän mahdollistavaa ympäristöä. Siinä mielessä on turhaa ylimielisyyttä väittää selviytyvänsä asioista yksin. Mutta vastuu ja aloite on itsellä.

v.aari :
##
Miksi en voi tehdä sitä itse? (Siis vapautua alexin mainitsemasta sinut synnin orjuudesta) Jos en voi tehdä sitä itse, miten muka joku muu voi tehdä sen puolestani?

Minua ei auta tippaakaan jokin kertomus Jumalasta, jonka poika syntyy ihmiseksi ja tapetaan. En näe mitään järjellistä yhteyttä tuolla kertomuksella ja huonosta omastatunnosta vapautumisella.

Voin pyytää anteeksi, kun ymmärrän siihen olevan aihetta. Voin jopa pyrkiä korvaamaan aiheuttamiani vahinkoja mahdollisuuksieni puitteissa. Ja sitten tehtäväni on antaa itselleni anteeksi, koska olen tehnyt voitavani.

Siitä eteenpäin voin hakeutua mielentilaan, jossa ymmärrän ihmiskunnan ja kaiken elämän ykseyden ja kunnioitan sitä, jotta en vahingoittaisi itseäni.

Tämän teen kyllä ihan itse, siis omasta aloitteestani.

Tietenkin tarvitsen siihen, kuten joka päivä niin moneen asiaan, muita ihmisiä ja koko tätä elämän mahdollistavaa ympäristöä. Siinä mielessä on turhaa ylimielisyyttä väittää selviytyvänsä asioista yksin. Mutta vastuu ja aloite on itsellä.
##

No, olen tietenkin eri kannalla - ainakin osittain.
Minulle itselleni on synnin orjuudesta vapautuminen ilman että joku joka voi minut vapauttaa - mahdottomuus - toisin sanoen olen tietoinen ja tunnustan että itse olen siihen kyvytön. Tuo mitä kirjoitit Jumalasta ei myöskään ole kuvausta minun käsityksestäni siitä minkälainen Jumala On.
Ymmärrän kuitenkin mitä tarkoitat - tosin et oikeastaan kirjoita synnin seurauksista (orjuudesta) > vapautumista - vaan synnin orjuudessa elämisestä ja siihen sopeutumisesta. Olen kuitenkin paljossa samaa mieltäkin - varsinkin siinä että ymmärrys ihmisten puutteellisuuksista ja siitä todellisuudesta missä me elämme on tärkeää ja että tuomitsemalla sen enempää itseämme kuin muita emme pääse milliäkään eteenpäin - sanottu ajatuksella, että totuutta ei pidä pyöristellä.

Joku sanoi että "joka aamu alkaa elämä uudestaan" ja siinä on jotain elämän viisautta jota syntinen voi käyttää ... tosin sekään ei vapauta synnin orjuudesta ..

alex

v.aari kirjoitti:

Alex kirjoitti: «Mutta kuka (ja kuinka) vapauttaa sinut synnin orjuudesta - ja huonosta omastatunnostasi - itsehän sinä et sitä voi tehdä.»

Miksi en voi tehdä sitä itse? Jos en voi tehdä sitä itse, miten muka joku muu voi tehdä sen puolestani?

Minua ei auta tippaakaan jokin kertomus Jumalasta, jonka poika syntyy ihmiseksi ja tapetaan. En näe mitään järjellistä yhteyttä tuolla kertomuksella ja huonosta omastatunnosta vapautumisella.

Voin pyytää anteeksi, kun ymmärrän siihen olevan aihetta. Voin jopa pyrkiä korvaamaan aiheuttamiani vahinkoja mahdollisuuksieni puitteissa. Ja sitten tehtäväni on antaa itselleni anteeksi, koska olen tehnyt voitavani.

Siitä eteenpäin voin hakeutua mielentilaan, jossa ymmärrän ihmiskunnan ja kaiken elämän ykseyden ja kunnioitan sitä, jotta en vahingoittaisi itseäni.

Tämän teen kyllä ihan itse, siis omasta aloitteestani.

Tietenkin tarvitsen siihen, kuten joka päivä niin moneen asiaan, muita ihmisiä ja koko tätä elämän mahdollistavaa ympäristöä. Siinä mielessä on turhaa ylimielisyyttä väittää selviytyvänsä asioista yksin. Mutta vastuu ja aloite on itsellä.

Lue lisää

"Miksi en voi tehdä sitä itse? Jos en voi tehdä sitä itse, miten muka joku muu voi tehdä sen puolestani?"
Vaikka voit pyrkiä korjaamaan aiheuttamaasi vahinkoa, et voi tietenkään tehdä tehtyä tekemättömäksi. Jos olet vaikkapa toista vahingoittanut pysyvästi, edes anteeksi saaminen ei poista sitä tosiasiaa että olet toiminut elämää tuhoavasti.

Voit saada siis täydellisesti anteeksi vain siltä jonka luoma ja jonka omaisuutta on kaikki luomakunta ja kaikki elämä. Vain sitä kautta "rekisterisi" luomakuntaa tuhoavana yksilönä voi olla puhdas.

Et myöskään kaikista yrityksistäsi huolimatta voi päästä vapauteen synnin orjuudesta - tai sanotaanko omasta vajavaisuudestasi, johon alex usein viittaa.

Myös siihen asiaan ainoa tapa on että ihminen syntyy uudesti, suostuu siihen että hänen ruumiinsa jossa synti vaikuttaa ja asuu, hävitetään, siten että vain ihmisen sielu = minuus jää olemaan. Sen toteutumaa tässä elämässä on vaikea ymmärtää, mutta Paavali pyrkii sitä kuvaamaan omalla tavallaan tämän elämän aikana. Loppujen lopuksi synnistä eroon pääseminen kuitenkin tapahtuu vasta silloin kun saamme uuden hengellisen ruumiin, joka ei houkuta meitä syntiin.

Siksi et voi tehdä sitä itse. Voit pyrkiä parempaan - ja toki jokaisen tulisi niin tehdä - mutta täydellisyyteen ei ihminen omin ponnistuksin pääse - ei kummassakaan.

Tuo voi olla tottakin, sillä uskontoja on maailmassa niin monia ja on aina ollut.

Uskonto on sitä mihin uskotaan ja siksi sanoisin että ateismi on sekin uskoa - vaikka ateisti ei Jumalaan uskokaan - niin hän uskoo että Jumalaa ei ole ja ties mihin muuhun - kuka mihinkin. Ja aivan samalla tavalla kuin ateistit uskovat eri tavalla eri asioista - tekevät myös uskovat - siis samaistetaanko ateistit yhdeksi samalla tavalla ?? kuin esimerkiksi sinä samaistat uskovat ?? :))

Olisiko sellaisessa mitään järkeä? Ei minusta. Sellainen käpertyy jo omaan typeryyteensä.

Mutta jos se antaa sinulle jonkinlaista tyydytystä kirjoitella sillä tavalla ... niin mikäs ettei ... asia ei kuitenkaan tule kirjoittamisella sen viisaammaksi. :)

alex

Hyvä.
End of the story.

alex