3 työtöntä kertoo...Kaikki kelpaa, kunhan saisi töitä!
Työnhaussa ei ole varaa nirsoilla: Kaikki kelpaa, kunhan saisi töitä
3 työtöntä kertoo...
Suomessa on noin 320 000 työtöntä. Edellisen kerran yhtä moni oli ilman työtä vuonna 1999. Sirkku Liukkonen, Silja Levälampi ja Raimo Ahonen kertovat, kuinka heistä tuli osa työttömyysongelmaa.
Helsinkiläinen Sirkku Liukkonen, 49, on hakenut kaikkia mahdollisia työpaikkoja. Taideteollisesta korkeakoulusta vaatesuunnittelijaksi vuonna 1996 valmistunut nainen ei ole rajannut työnhakua oman koulutuksensa perusteella, sillä koulutusta vastaavia työpaikkoja ei ole tarjolla.
"Tai oli yksi, kun viimeksi katsoin. Sievin kenkä haki jalkinesuunnittelijaa, mutta minulla ei ole kokemusta jalkineiden suunnittelusta", Liukkonen sanoo.
Taiteen maisteri on hakenut esimerkiksi myyjän paikkoja ja ollut haastatteluissakin, muttei ole toistaiseksi tullut valituksi. Työn perässä hän on valmis muuttamaan myös muualle päin maata.
Liukkosen kaltaisia korkeasti koulutettuja työttömiä on Suomessa jo yli 40 000.
Tilanne on ennätysmäisen vaikea. Korkeasti koulutetusta työvoimasta noin kuusi prosenttia on työttömänä, kun yleinen työttömyysprosentti on noin 10.
Enää aikoihin ei ole voinut luottaa siihen, että koulutus takaa työpaikan.
Enää aikoihin ei ole voinut luottaa siihen, että koulutus takaa työpaikan.
Enää aikoihin ei ole voinut luottaa siihen, että koulutus takaa työpaikan.
On ollut järkytys huomata, ettei työn saaminen olekaan kiinni siitä, kuinka hyvä olen", Liukkonen sanoo.
Taloudellisesti hän elää edelleen kuin opiskelija.
"Kun on opiskeluajoista lähtien tottunut tulemaan vähällä toimeen, ansiosidonnainen riittää kyllä elämiseen. Peruspäivärahalla on jo tiukkaa."
Työ on ollut Liukkoselle niin tärkeää, että uusien työsuhteiden tavoittelu on aina mennyt myös perheen perustamisen edelle.
Seuraavaksi Liukkonen haluaisi päästä 3 d -tulostamiseen liittyvään työllisyyskoulutukseen. Sitä varten hänen pitäisi löytää harjoittelupaikka jostakin alan yrityksestä.
Sirkku Liukkosella on edessään ainakin 15 vuotta työelämässä. Hän uskoo, että jonakin päivänä haaveet vielä toteutuvat.
"Silloin minulla olisi vakituinen, täysipäiväinen työ. Voisin keskittyä työntekoon enkä pelkästään epätoivoiseen työpaikkojen haalimiseen."
"Pidän onnistumisena jo sitä, että olen päässyt niin moniin haastatteluihin. Usein avoimiin paikkoihin on yli 200 hakijaa, joista osa on ylikoulutettu tehtävään.
Levälammella on käytössään myös te-toimiston myöntämä Sanssi-kortti, jolla työnantaja saa yhteiskunnalta tukea hänen palkkansa maksamiseen.
Toisaalta myös nuoria työttömiä on nyt aiempaa enemmän", hän sanoo.
Kouvolassa asuvan Raimo Ahosen, 58, on vaikea uskoa uuteen työllistymiseen.
"Väkeä on vähennetty, ja koko ajan on saanut pelätä, koska irtisanominen osuu omalle kohdalle", hän sanoo.
http://www.hs.fi/tyoelama/a1412307176103?ref=tf_iHSisboksi630-a&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=frontpage&jako=744fa2da2c952f513f4d50bf8c78f58f
Työnhaussa ei ole varaa nirsoilla: Kaikki kelpaa, kunhan saisi töitä
3 työtöntä kertoo...
Suomessa on noin 320 000 työtöntä. Edellisen kerran yhtä moni oli ilman työtä vuonna 1999. Sirkku Liukkonen, Silja Levälampi ja Raimo Ahonen kertovat, kuinka heistä tuli osa työttömyysongelmaa.
Helsinkiläinen Sirkku Liukkonen, 49, on hakenut kaikkia mahdollisia työpaikkoja. Taideteollisesta korkeakoulusta vaatesuunnittelijaksi vuonna 1996 valmistunut nainen ei ole rajannut työnhakua oman koulutuksensa perusteella, sillä koulutusta vastaavia työpaikkoja ei ole tarjolla.
"Tai oli yksi, kun viimeksi katsoin. Sievin kenkä haki jalkinesuunnittelijaa, mutta minulla ei ole kokemusta jalkineiden suunnittelusta", Liukkonen sanoo.
Taiteen maisteri on hakenut esimerkiksi myyjän paikkoja ja ollut haastatteluissakin, muttei ole toistaiseksi tullut valituksi. Työn perässä hän on valmis muuttamaan myös muualle päin maata.
Liukkosen kaltaisia korkeasti koulutettuja työttömiä on Suomessa jo yli 40 000.
Tilanne on ennätysmäisen vaikea. Korkeasti koulutetusta työvoimasta noin kuusi prosenttia on työttömänä, kun yleinen työttömyysprosentti on noin 10.
Enää aikoihin ei ole voinut luottaa siihen, että koulutus takaa työpaikan.
Enää aikoihin ei ole voinut luottaa siihen, että koulutus takaa työpaikan.
Enää aikoihin ei ole voinut luottaa siihen, että koulutus takaa työpaikan.
On ollut järkytys huomata, ettei työn saaminen olekaan kiinni siitä, kuinka hyvä olen", Liukkonen sanoo.
Taloudellisesti hän elää edelleen kuin opiskelija.
"Kun on opiskeluajoista lähtien tottunut tulemaan vähällä toimeen, ansiosidonnainen riittää kyllä elämiseen. Peruspäivärahalla on jo tiukkaa."
Työ on ollut Liukkoselle niin tärkeää, että uusien työsuhteiden tavoittelu on aina mennyt myös perheen perustamisen edelle.
Seuraavaksi Liukkonen haluaisi päästä 3 d -tulostamiseen liittyvään työllisyyskoulutukseen. Sitä varten hänen pitäisi löytää harjoittelupaikka jostakin alan yrityksestä.
Sirkku Liukkosella on edessään ainakin 15 vuotta työelämässä. Hän uskoo, että jonakin päivänä haaveet vielä toteutuvat.
"Silloin minulla olisi vakituinen, täysipäiväinen työ. Voisin keskittyä työntekoon enkä pelkästään epätoivoiseen työpaikkojen haalimiseen."
"Pidän onnistumisena jo sitä, että olen päässyt niin moniin haastatteluihin. Usein avoimiin paikkoihin on yli 200 hakijaa, joista osa on ylikoulutettu tehtävään.
Levälammella on käytössään myös te-toimiston myöntämä Sanssi-kortti, jolla työnantaja saa yhteiskunnalta tukea hänen palkkansa maksamiseen.
Toisaalta myös nuoria työttömiä on nyt aiempaa enemmän", hän sanoo.
Kouvolassa asuvan Raimo Ahosen, 58, on vaikea uskoa uuteen työllistymiseen.
"Väkeä on vähennetty, ja koko ajan on saanut pelätä, koska irtisanominen osuu omalle kohdalle", hän sanoo.
http://www.hs.fi/tyoelama/a1412307176103?ref=tf_iHSisboksi630-a&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=frontpage&jako=744fa2da2c952f513f4d50bf8c78f58f
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hmm... ihan kaikki ei kelvannut. Työtön, 58-vuotias paperimies hylkäsi entisen työnantajansa tarjouksen kesätyöstä harjoittelijan palkalla. En tosin tuota hylkäystä kovin ihmettele, kun vaihtoehtona on ansiosidonnainen päiväraha, eikä tulevaisuutta yhtiössä ole enää nähtävissä. Paikka sopii paremmin nuorelle tai alan vaihtajalle.
Jutussa mainittu 320.000 työtöntä lokakuussa 2014 on muuttunut. Uusin vastaava luku Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksesta huhtikuulta 2016 on 340.900 työtöntä työnhakijaa. Se on 2.400 enemmän kuin vuotta aikaisemmin.
köyhät kertovat elämästään...
Minulle on käsittämätöntä, että korkeaa palkkaa nauttinut 58v paperimies enää haikailee työn perään!
Ikää ei kerry yllättäen ja papruheppu on ollut tietoinen, että joskus korkeat papruansiot kuitenkin loppuvat.
58v selviää vaikeuksitta muutaman vuoden ennen oikeaa eläkettä, jota sitäkin lienee kertynyt melkoisen hyvin.
Paperimies näki työssä varmasti jotain muutakin kuin pelkän palkan. Ja saattavathan eläkesuunnitelmat olla sen verran kalliita, että lisäraha ja -eläke olisi tarpeen.
Mutta kun se työuran loppu oli jo näköpiirissä joten olisikohan ollut aika asennoitua sen mukaisesti?
Varsinkin jos ihmisen elämässä ei ole muuta kuin työ.
Eläkesuunnitelmat olisi mitoitettava resurssien eikä toiveiden varaan!
Kaikkinensa, jokainen työvuosi on pois odotettavissa olevista eläkevuosista.
Eräs hyvä kaverini olisi päässyt eläkkeelle 57-vuotisena. Työnantaja ehdotti. Luottamusmies asema suijeli häntä pakkolähdöltä. Hän oli vaimonsa kanssa suunnitellut ajelua matkailuautolla eläkevuosina ympäri ranskaa. Rouva oli vuosia opiskellut ko. kieltä ja he olivat ajelleet siellä lomillaan.
Viimein 6-kymppisenä suostui irtaantumaan työelämästä ja parin kuukauden jälkeen ilmeni sydämessä joku läppähäiriö joka oli ollut siellä syntymästä lähtien mutta oireettomana.
Kitui 2 vuotta ja vaihtoi hiippakuntaa. Jos olisi suostunut työnantajansa ehdotukseen niin olisi ainakin ehtinyt jonkin aikaa toteuttaa haavettaan.
Ps. Artikkelista ei ilmene paprun työn luonne mutta sen verran olen käytännössä perehtynyt kemiallisen puunjalostuksen haalaritason töihin, etteivät sisällöltään ole kovin haasteellisia ja antoisia.
Mielestäni alan takavuosien iltalypsyt neuvottelujen loppuvaiheissa sekä paikallisesti, johtuivat osaltaan yksitoikkoisen työn aiheuttamasta turhautumisesta.
On ymmärrettävää, että pitkään tuollaisessa ympäristössä eläneen on vaikea kuvitella mitään muuta sisältöä ja merkitystä olemiseensa.
Tämä aivan yleisesti.
No vaikeahan se on sanoa yksittäisestä miehestä, mikä oli tilanne. Saattoihan kaveri olla vaikka peliveloissa tai elatusvelvollinen moneen suuntaan, mitäpä sitä arvailemaan. Ainahan rahalle jotain käyttöä löytyy.
58 vuotisen paprun rahan tarve? Jos kokee todellista, perusteltua tarvetta niin katsokoon peiliin! On hoitanut asiansa hölmösti.
Edes puolison vaikea sairaus tai mikään vastaava ei selitä asiaa.
Ainahan rahalle jotain käyttöä löytyy. On ero siinä kuluttaako rahaa vai käyttääkö sitä. Viimemainittu vaihtoehto tarkoittaa sitä, että haluaa ja saa jokaiselle käyttämälleen eurolle tyydyttävän vastineen.
Eihän sillä kulutuksella ole pohjaa.
Monte-Carlon rantakorttelin reippaan kokoinen, läpi talon asunto olisi mukava. Tarttis rahaa.
Saman kylän vierasvenesatamaan pitäisi saada pursi joka ei häpeä seurassaan. Tarttis rahaa.
Nämä vain vaatimattomina esimerkkeinä jotka olisivat toteutettavissa paprun pitkän tähtäyksen suunnittelulla.
No minäpä tunnen miehen, joka täysillä on vielä työelämässä mukana, vaikka täyttää tänä vuonna 68-v! Työskentelee esimiesasemassa ja työn puolesta matkustaa ulkomailla, on joskus viikonloppuisinkin töissä. Hän sai 61-v lievän aivoinfarktin, mutta nopeasti toipui siitä hyvin, tosin luulin hänen hiljentävän tuon jälkeen työtahtiaan, mutta mitä vielä! Sitä en tiedä, miten kauan jatkaa työelämässä, ehkä 70-v!? 59-60-v iässä hän otti asuntolainan puolisonsa kanssa, joten ehkä sekin osasyy, ettei raaski jäädä eläkkeelle, mutta viihtyy toisaalta työssään hyvin. No ainakin eläkkensä sitten aikanaan tulee olemaan varmasti hyvä!
Ymmärän+ne+työssä+jatkajat+jotka+voivat+sillä+toteuttaa+itseään.