[Juho Laine. Köynnöksiä.]
Sun kelpaa, pääsky, kun leikiten
voit pilvihin asti kiitää!
Voit ilmain halki sa laulellen
Maan äärihin vaikka liitää.
Niin silmätä saat sä meret, maat,
Ja seutua verrata seutuun saat.
Sun kelpaa, pääsky, oi, kelpaahan
Maa jättää ja toisehen lentää;
Voit jättää nää pakkaset Pohjolan
Ja etelän riemuihin entää.
Kuink' oisikin armas vaihtaa niin
Syyskenttiä laaksoihin tuoksuviin!
Vaan murheellisnapa laulus soi
Kun rnieles on matkahan mennä.
Miks iloinen et sä olla voi,
Et riemuun riemuiten lennä?
On virtesi huolta, huolta vaan
Ja kaihoa rintasi tulvillaan.
Sun lauluis tuosta on haikeaa
Ja tuostapa kaihoa kannat:
Sun jättää täytyvi synnyinmaa,
Veet, ilmat ja rakkahat rannat.
Ah, täälläpä vaan sun hauska ois
Siks itkein riennät sä täältä pois.
Kun taas käy Päivynen Iempimään
Tuhansien järvien maata,
Niin lähdet, pääskykin, lentämään,
Et kauemmin viipyä saata.
Ja silloin, oi, tervetullut taas!
Ja lämmin on ihana synnyinmaas!
Sun kelpaa, pääsky, kun leikiten
voit pilvihin asti kiitää!
Voit ilmain halki sa laulellen
Maan äärihin vaikka liitää.
Niin silmätä saat sä meret, maat,
Ja seutua verrata seutuun saat.
Sun kelpaa, pääsky, oi, kelpaahan
Maa jättää ja toisehen lentää;
Voit jättää nää pakkaset Pohjolan
Ja etelän riemuihin entää.
Kuink' oisikin armas vaihtaa niin
Syyskenttiä laaksoihin tuoksuviin!
Vaan murheellisnapa laulus soi
Kun rnieles on matkahan mennä.
Miks iloinen et sä olla voi,
Et riemuun riemuiten lennä?
On virtesi huolta, huolta vaan
Ja kaihoa rintasi tulvillaan.
Sun lauluis tuosta on haikeaa
Ja tuostapa kaihoa kannat:
Sun jättää täytyvi synnyinmaa,
Veet, ilmat ja rakkahat rannat.
Ah, täälläpä vaan sun hauska ois
Siks itkein riennät sä täältä pois.
Kun taas käy Päivynen Iempimään
Tuhansien järvien maata,
Niin lähdet, pääskykin, lentämään,
Et kauemmin viipyä saata.
Ja silloin, oi, tervetullut taas!
Ja lämmin on ihana synnyinmaas!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Herää, Suomi
[Arvi Jännes. Muistoja ja toiveita.]
Suomeni, kansani, synnyinmaa!
Äitini kurja ja kallis!
Kärsinyt ain' olet sorrantaa;
Vieläkö kärsinet kauvempaa,
Vieläkö luontosi sallis?
Suottako, kansani, keskeen jään
Raivasit maan ihanimman,
Suottako suojasit suojas tään,
Suottako välkytit peitses pään
Keskellä taistojen vimman?
Turhaanko kantelo soinut lie
Väinämön, tenhoisa, raikas?
Turhaanko synnyt kaikk' opit sie
Turhako Sammon nouanta-tie,
Turha sun muinainen taikas?
Vieras sun runteli ruumistas,
Suomeni suur', jalopeuran',
Sorti sun äänes ja valtas kaas,
Ilkkuen kuolontaisteloas,
Niin kuni isketyn teuraan.
Poikaskin moni kunnoton, oi,
Pöyhkänä päätäsi tallaa,
Maidon, jonk' utaristas joi,
Pilkoin palkiten, min vain voi, –
Rintansa täynnä on hallaa.
Herää, Suomi, niin loppuu yö,
Nouse jo pois, jalopeura!
Ken sua kieltävi, sortaa, syö,
Luotasi luo tahi maahan lyö!
Suuri on lastesi seura.
Vasta kun leijona valveutuu,
Loppuvi kärsimys Suomen;
Kun kuka kansoa halveksuu,
Sortuvi niin kuni juureton puu,
Silloin on Suomessa huomen.
Suomeni, kansani, synnyinmaa!
Äitini kultainen, kallis!
Kyllin jo kärsit sä sorrantaa,
Ellös kärsikö kauvempaa,
Ei sitä Luojasi sallis!