Olkaamme täydelliset, kuten Jumala on, joka antaa aurinkonsa paistaa, niin syntiselle, kuin hurskaalle.
44. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, 45. että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. 46. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? 47. Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? 48. Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." (Matt 5:44-48)
44. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, 45. että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. 46. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? 47. Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? 48. Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." (Matt 5:44-48)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ajankohtaista minulle. Olen erästä kaveria, joka on vihollinen ruokkinut muutaman kuukauden ja alkaa kyllästyttää. On lohdullista tietää, että Jumala katsoo täydelliseksi sellaisen juuri joka sietää vihollista pitkään ja sallii tämän saada sateita ja ruokaakin.
Itse en ole täydellinen tässä suhteessa, vaan juuri tänään ja eilen meinasi hermot mennä tyystin. Se on yllättävän vaikeaa hyväksyä arvottoman miehen saavan sateita ja ruokaa ja jatkavan päiviään. Ihmetyttää nyt kun on itse sen kokenut miten maanviljelijät jaksavat sietää ruokkia ja ajaa arvottomien etuja. (Joihin itsekin olen pitkään kuulunut).
Aina ei niin ole ollut, jos arvottomat ovat nousseet kapinoimaan eivätkä vain kärsivällisesti siedä omaa osaansa. Silloin menee hermot monta kertaa nopeammin. Mutta tämä opetuksenne tuli todella tarpeeseen. Olkaamme siis täydellisiä ja eläkäämme ja sallikaamme muidenkin elää!
Tämä Matteus 5:44 on yksi lempi Raamatun paikkojani varsinkin vanhan biblian mukaan:
"Mutta minä sanon teille: rakastakaat vihollisianne; siunatkaat niitä, jotka teitä sadattavat; tehkäät niille hyvin, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaat niiden edestä, jotka teitä vainoovat ja vahingoittavat"
Tämä tunnetaan lammafilosofiana.
Laumassa kulkeva eläin on tarvittaessa helppo viedä teuraaksi, kun johdattaa vain laumanjohtajan sinne ensin. Muut seuraavat määkien perässä, kun omaa aivotoimintaa ei uskonharhaisella ole.
Mutta siitähän tässä on kysymys. Kristus on meidän teuraslampaamme ja esikuvamme jota seurata. Kristusta seuraava antaa mieluummin oman päänsä katkaistavaksi kuin alkaa katkomaan toisten päitä. Täällä suomessa tuo voi tietenkin tuntua kaukaa haetulta, mutta esim Isis aluilla kristityiksi tunnustautuvat joutuvat tekemään jatkuvasti valintansa noiden kahden väliltä ovatko teuraita vai taurastajia.
Uskonto on tai paremminkin oli mainio maallisen vallankäytön väline, kuten isis, taliban ja uskonnolliset valtiot ovat todistaneet. Intian kastijärjestelmän tarkoitus on samanlainen.
Ympäröivän yhteisön uskonharha, siis harha siitä, että muut uskovat tuohon satuun ihan oikeasti, saa epäilevänkin käyttäytymään ryhmäpaineen alla epärationaalisesti ja kyykkäämään vaikka sen 5 kertaa päivässä perse kohti mekkaa.
Kristinuskonharhaisten väkivallanteot ovat vain pinnan alla. Kun sitä pikkuisen saarnastuolista painostetaan ja luetaan sopivat värssyt satukirjasta, alkaa tapahtua. Muistuttaisin Pohjois-Irlannin tapauksesta, jossakaksi erilailla uskovaa kristinuskonharhaista porukkaa pisti toisiaan hylkyyn ihan urakalla.
Tuo oli yksi syy minkä vuoksi minäkin lähdin uskonnosta ulos jo vuosia sitten mistä sinäkin kirjoitit.
Ihminenhän voi olla täysin arvoton ja hyödytön, vaikka olisi saanut pyhän hengen. Itselläni alkoi aktiivinen vaihe matkasta Israeliin noin 1996 ja silti vaikka tuolloin tein monia mielestäni hyödyllisiä asioita; niin Jehova nuhteli silti juuri tuolloin kun olin aktiivisin elämässäni, että olen täysin hyödytön ilman yhteyttä Jehovan todistajiin.
Vaikka sain pyhän hengen 1991 ja pyhän hengen armolahjan 1996 Israelissa niin olin täysin arvoton ja hyödytön. Tuo pyhän hengen olin saanut, koska olin tottelevainen siis omista ansioista. Mutta joskus 2000-luvun alkuvuosina tapasin JT vanhimman, joka laittoi kätensä hengessään pääni päälle ja sain silloin toisen pyhän hengen eli tiedon ja ??? pyhän hengen. Hän nimittäin sääli minua ja sain armosta enkä ansiosta sen.
Sen jälkeen vasta kun olin saanut tämän toisen pyhän hengen aloin olla hyödyllinen omissa silmissäni ainakin. Tutkin islamia, luin pyhiä kirjoituksia, skannasin virsiä jne. Sain Koraania lukemalla johdatusta ja niin pois päin. Aloin ottamaan muita kiinni tiedoissa ja taidoissa hitaasti mutta varmasti.
Eli opetus on siinä, että saattaa olla tuollainen arvoton ja hyödytön lähimmäinen saanut tottelevaisuuden takia pyhän hengen, mutta hän saattaa tottelevaisuuden vuoksi olla myös taakka. Vasta kun hän saa armosta ja säälistä toisen pyhän hengen tuo pyhä henki tekee hänessä työtä hänen vajavaisuuksiensa poistamiseksi.
Aina ei ole kyse vihollisen pään päälle kerätyistä tulisista hiilistä, vaan ärsyttävä tyyppi voi tarvita pitkämielisen, säälin ja armollisen kohtelun sen vuoksi, että hän on vielä keskeneräinen tai vailla seurakuntaa hyödytön. Ja vaikka olisi saanut jo pyhän hengen niin kannattaa jatkaa anomista ja toivoa vielä toista tai jopa kolmatta henkeä.
Uskovaistenkin näkee olevan hyödyttömiä, jos vain hokevat, että kuinka tärkeää on olla uskossa, mutta eivät elä sitä.
Itse en kuulu seurakuntii, enkä myöskään rukoile pyhää henkeä, sillä jos rukoilisin, niin todistaisin itselleni, että minussa ei ole henkeä.
Tämän päivän seurakunnissa oleskelu, ei tee ihmisestä hurskasta tai lujaa, vaan usko, ja oikeamielisyys. Itse olen saanut kasvaa vahvaksi seurakuntin ulkopuolella, ja surullista on nähdä miten toisinaan ihmiset hyökkäävät siitä, jos ei vietä aikaansa heidän seurakunnissa, ja heidän tavoissaa, joita monesti Raamatukkaan ei edes tunne.
Jumala odottaa, että me elämme hyvän elämän, hänen pyhän poikansa seuraajina.
Ja jos minä joskus seurakuntaan menisin, niin en oppimaan uutta, ja vahvistumaan vaan vahvistamaan muita.
Eläkää hyvin Herrassa ilman syntiä.