Uusi marsalkka Mannerheimiä käsittelevä kirja piirtää kuvan kosmopoliitikko Mannerheimistä joka vastusti Suomen joutumista suurvaltojen pelinappulaksi. Kirja antaa selvän vastauksen myös kysymykseen miten marski suhtautuisi Nato-jäsenyyteen. Hän vastustaisi sitä koska Suomi joutuisi suurvallan pelinappulaksi.
Uusi kirja: "Mannerheim vastustaisi Natoa"
lopullinen-totuus
40307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Taitaa olla tuosta Kuosan kirjasta kyse jota esiteltiin ykkösaamussa. Siinä aiheellisesti murskattiin väite että Mannerheim olisi ollut syntipukki kesän 1944 tapahtumiin. Kirjoittaja oli samaa mieltä Paavo Haavikon kanssa että marskilla on salaista tietoa enemmän käytössä kuin muilla. Armeija karkasi puna-armeijan jyrän alta turvaan ja käänsi taistelut edukseen siinä viimeisessä ratkaisevassa taistelussa. Mannerheim tajusi muita paremmin mitä joutuminen suurvaltojen pelinappulaksi joutuminen merkitsi. Mannerheim tajusi myös miten tärkeää roolia Ruotsi edusti Suomea tukiessaan.
Mielenkiintoselta kuulostaa. Mutta kun on sanottu, että Mannerheim ei uskonut suurhyökkäykseen Kannaksella ja sitten laiminlyöntiin puolustusvarustelu..miten tämä kritiikki käsitellään siinä kirjassa.
Mannerheim tiesi oikein hyvin sen että hyökkäys tulisi joko Itä-Karjalassa tai Kannaksella tai molemmissa. Hän ei tiennyt vain ajankohtaa koska venäläiset pystyivät tuomaan Leningradin alueelta joukkoja nopeasti niin Kannakselle kuin Syvärillekin. Se oli oikein hyvin tiedossa että Länsi-Kannaksen puolustaminen oli vaikeaa.
Kesällä 1944 Suomi menetti kolmanneksen vähemmän miehiä kuin 1941 kesähyökkäyksessä. Elokuussa 1944 armeija oli vahvempi kuin koskaan sodan aikana. Tämä ratkaisi sen että Suomen kohtalo erosi Baltian maista ratkaisevasti. NL kohteli Suomea myös siksi aivan eri tavoin.
Jaaha, tämä selvä, kiitos. Tosin elokuussahan 1944 olivat myös saksalaiset kääntämässä vaakakuppeja suomalaisten eduksi.
Eivät kyllä olleet. Saksan rooli oli vähäisempi. Se toimitti vain yhden divisioonan Viipurinlahdelle sekä vanhanaikaisilla syöksypommittajilla etupäässä varustetun lento-osaston. Se ei edes osallistunut Itä-Karjalan taisteluihin.
Ai ei tiennyt vai!?!
No pitää kyllä olla Suomella maailman PASKIN sotilastiedustelu jos ei muka MITÄÄN tienny koska kannakselle roudattiin sellai määrä piippalakkia (öbaut armeijakunta jokaista suomalaisdivisioonaa vastaan) et on kyllä ihme ja kumma jos noin massiivisesta joukkojen siirtelystä ei muka suomalaiset MITÄÄN TIENNY!? :/
Tärkeimmät ensin, elikkäs:
Kumman värisestä Mannerheimista kirja kertoo?
On näköjään punaamiskampanja menossa. "Mannerheim olisi suuri Putinin ihailija" viestit tulevat pian iloksemme.
Mannerheim vastusti jo vuonna 1918 Saksan joukkojen tuloa Suomeen. Senaatti petti hänet. Mannerheim köytännössä myös pelasti Leningradin joutumisen Saksan hävitettäväksi jatkosodassa. Mannerheim pysäytti hyökkäykset reilun kuukauden etenemisen jälkeen Kannaksella ja kahden kuukauden etenemisen jälkeen Syvärillä. Jatkosota oli luultua puolustuksellisempi jo kesällä 1941. Mannerheim oli myös mies YYA-sopimuksen taustalla. Hän loi ulkopoliittisen linjan jonka Paasikivi ja toinen pyrkyri Kekkonen omivat myöhemmin itselleen.
Mannerheim oli se, joka pyysi Saksaa apuun ja hän lisäsi muistelmiinsa tapauksesta kertovaan juttuun tietoisen valheen eli väärän käännöksen, siitä kuinka Suomi vain pyysi aseita eikä sotilaita Saksasta.
Asiasta todellisen kuvan paljastavan kiitossähkeen Ludendorffille hän lähetti 3 päivän kuluttua siitä, kun oli saanut tietää Saksan suostuneen apujoukkojen lähettämiseen Suomeen. Tosin ensinhän niitä tarvittiin Ahdeidenmaalle ruotsalaisia anastajia karkottamaan. Sähkeensä (Theslefille) Ludendorffille hän julkaisi muistelmissaan VAIN osittaisena ja vääränä käännöksenä, MUTTA jätti pois sen lauseen, jossa piti välttämättömänä saksalaisten välitöntä ja kiireellistä saapumista, (Verzögerung schicksalschwer = viivyttely kohtalokas) että sota voitaisiin ylipäätään voittaa täällä Suomessa.
"Jota ilman emme nyt voisi lujasti ja voitokkaasti kestää Suomen vapaustaistelussa."
Lähde: Talas kertoo kirjassaan Suomen itsenäistyminen ja Mannerheimin muistelmat, jutun ja Hjeltin kirjassa, osassa II, on se sähke kokonaisena.
Talas Onni Suomen itsenäistyminen ja Mannerheimin muistelmat
Karisto, 1953, 112 s., 1. painos
Hjelt Edv. Viherikkailta vuosilta 1-2
Otava, 1920, 322 268 s., 1. painos
YYA-sopimuksen idea syntyi Mannerheimilla jo ennen talvisotaa. Toinen suurmies joka YYA-sopimusta oli luonnostelemassa oli K.J. Ståhlberg. Mannerheim oki järkimies.
Ennen talvisotaa? Älä valehtele.
Mannerheim oli kosmopoliitikko - harvinainen ilmiö Suomen politiikassa tuohon aikaan.
Mannerheim onkin toista kaliberia kuin jotkut sivarit kuten Halla-aho ja Haglund.
Jaa no en sit tiiä?
Eninnäkin, Mannerheimhan oli venäläinen. Tai ainakin siis Venäjälle syntynyt. Ruotsinkielinen, joten siis hyvin vähän suomalainen. Ja Marskin ainoa soitatoimi jossa ihan itsekin joutu jopa pyssyn laukasemaan oli joku rajakahakka kaukana siperiassa kiinaa vastaan ja juurikin Venäjän armeijan leivissä!
Et en kyllä laskis mitenkään Mannerheimia minkään suurten sotasankarien (kuten vaikkapa Törni) joukkoon, vaikka saattais suuri sotilasjohtaja ollakin!?
Mannerheim-tutkimuksessa on edelleen aukkoja, sanoo tuoreen Tuntematon Mannerheim -kirjan tekijä, tietokirjailija, oikeustieteen lisensiaatti Tapio Kuosma.
Haastattelu kuultavissa Ylen Areenassa.
Uusi Kirja: Mannerheim tyri ennen suurhyökkäystä
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000669316.html
Marsalkka Mannerheimin vastuulla on, että Suomen päämaja oli kyvytön tekemään päteviä tilannearvioita, eikä ajanut läpi riittäviä puolustuksen tehostustoimia vuoden 1944 alkupuolella.
Näin arvioi valtiotieteen tohtori, eversti Pekka Visuri uudessa kirjassaMannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat (Docendo).
Väärät tilannearviot johtivat siihen, että Suomi koki suuria tappiota Neuvostoliiton kesän 1944 suurhyökkäyksessä. Visurin mukaan Mannerheim halusi vahvistaa mieluummin Aunuksen ja Vienan puolustusmahdollisuuksia kuin vahvistaa Kannaksen puolustusta.
Mannerheim selitti hallituksen sisäpiirille, että Itä-Karjala kannattaisi pitää suomalaisten hallussa panttina mahdollisia rauhanneuvotteluja varten. Presidentti Risto Ryti oli samaa mieltä.
Visurin mukaan tämä johti siihen, että Itä-Karjalasta muodostui loukko, johon valtaosa armeijasta oli sidottu. Karjalan Kannaksen ”pääovi” taas oli auki. Visurin mielestä 70 vuoden mittainen tutkimus päämajan toimista jättää edelleen liikaa kysymyksiä ja jatkotutkimusta tarvittaisiin.
Visurin mielestä vanhan marsalkan hermot kuitenkin pitivät, kun kriisi iski päälle. Hänen johdollaan rintama saatiin vakautettua. Hän pystyi iästään huolimatta työskentelemään pitkiä päiviä ja ”antamaan nopeiden tilannemuutosten vaatimia käskyjä”.
Visurin mielestä Saksan apu, joka taattiin Ribbentropp-sopimuksella, kannatti ottaa vastaan. Sen hintana oli Rytin antama lupaus, että Suomi ei neuvottele Neuvostoliiton kanssa rauhasta ilman Saksan suostumusta. Tämä johti pian Rytin eroon ja myöhemmin tuomitsemiseen sotasyyllisenä vankilaan. Visurin mielestä Saksan apu esti rintaman romahtamisen ratkaisevalla hetkellä.
Juhani Suomi: Mannerheim - viimeinen kortti
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000654957.html
Tapio Kuosan kirja romahduttaa Kekkosen aseman. Kekkonen varasti Mannerheimin ulkopoliittisen linjan ja omi sen itselleen. Kuosa nimittää Kekkosta pyrkyriksi. Mannerheimin ulkopoliittinen linja syntyi aikana jolloin Kekkonen ryssitteli vielä pää punaisena. Paasikivi ja Kekkonen pelasivat vaarallista peliä jatkosodan loppuvaiheessa kun vastuuntuntoiset kuten Mannerheim pyrkivät mahdollistamaan Suomen irtaantumisen sodasta armeija ja itsenäisyys säilyttäen.
Kekkonen = kepulainen. Ei siinä muita sanoja enää tarvita. Jokainen tietää millaista porukkaa kepulaiset ovat.
Haavikko ja Kuosa ovat oikeassa: ratkaisevaa oli se oliko armeija taistelukykyinen kun ratkaisutaistelut VKT-linjalla ja U-linjalla alkoivat. Everstiluutnantti Jarmo Nieminen ja eversti Sampo Ahto olivat samaa mieltä. Pointti oli se että VT-linja ei ollut se luonnollinen puolustuslinja kuten 1940 ja 1944 osoittivat. Länsi-Kannas oli liian vaikea pidettävä. Se saattoi muodostua jopa surmanloukuksi kuten saksalaisille usein kävi itärintamalla.
Ykkösaamu kohdasta 24 min. alkaen Tapio Kuosma Tuntematon Mannerheim.
http://areena.yle.fi/1-3424576?autoplay=true
Mannerheimin viesti aikamme poliitikoille on selvä: Nato-jäsenenä olisimme suurvallan eteentyönnetty tukikohta toista suurvaltaa vastaan. Muistutettakoon että talvisodan ulkoministeri Eljas Erkko oli Mannerheimin vastustaja sekä nykyisin natohihhulien pää-äänenkannattajan Hesarin voimahahmo. Mies joka uskoi sokeasti "lännen myötätuntoon".
》Mannerheim-tutkimuksessa on edelleen aukkoja, sanoo tuoreen Tuntematon Mannerheim -kirjan tekijä, tietokirjailija, oikeustieteen lisensiaatti Tapio Kuosma.!《
Taas nuollaan Marskia puhtaaksi. Ei kuulemma ollutkaan Murha-Kustaa, ei vaikka antoikin "Ammutaan paikalla-käskyn", jotta punavangeista päästiin kätevästi eroon.
Erkko piti ohjelmassa kerrotun mukaan Mannerheimiä täytenä ryssänä.
Huom: oikea otsikko olisi ollut "Uusi kirja:Mannerheim vastustaisi Suomen Nato-jäsenyyttä". S24:n otsikkoriville pitkiä rivejä ei kuitenkaan voi kirjoittaa.
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/mannerheim1918-02-25.html
Lähde: Yrjö Raevuori: Kaupungin kohtalokas kevät ja kesä. WSOY, 1960.
Ylipäällikön kuulutus 25.2.1918:
Tiedoksi ja ehdottomasti noudatettavaksi ilmoitetaan:
Henkilöt, jotka armeijan selän takana tavataan hävittämässä teitä, siltoja, kulkuneuvoja, sähkölennätin ja puhelinjohtoja, ammutaan paikalla. Samoin myös henkilöt, jotka tekevät aseellista vastarintaa maan laillista sotavoimaa vastaan, niin myös sala-ampujat ja murhapolttajat.
Jokainen jolta 8 päivää sen jälkeen kun tämä kuulutus on luettu maan kaikissa kirkoissa, löydetään ilman asianomaista lupaa säilytettyjä aseita tai jotka tavataan armeijan selkäpuolella aseistettuna, ammutaan paikalla.
Henkilöt, joiden oleskelu vapaalla jalalla on vaaraksi meidän sotatoimillemme, vangitaan.
Vangitsemismääräyksen antaa asianomainen suojeluskunnan päällikkö, jonka siitä on viipymättä komentoteitse ilmoitettava. Kiireellisissä tapauksissa on kuitenkin suojeluskuntalainen oikeutettu omalla vastuullaan ryhtymään vangitsemiseen, mutta on hänen siitä viipymättä ilmoitettava lähimmälle sotilaspäällystölle.
Vangitun kanssa on viipymättä toimitettava alustava kuulustelu joko vangitsemispaikalla tai missä rikos on tapahtunut. Kuulustelun toimittaa joku lakimies tai poliisiviranomainen tai muu siihen pätevä henkilö, kahden todistajan läsnä ollessa.
Jollei vangittua vastaan ilmene mitään raskauttavaa, on hänet viipymättä laskettava vapaaksi.
Kun toiselta paikkakunnalta oleva henkilö on epäilyksen alaisena vangittu, on hän vartioituna lähetettävä kotipaikalleen, jossa hänen kanssaan on toimitettava kuulustelu ja meneteltävä edellä määrätyllä tavalla.
Kun vanki vartioituna lähetetään paikkakunnalta toiselle, pitää kirjallinen passitus ynnä tutkintopöytäkirja seurata mukana.
Jos syytä siihen on, voidaan epäilyksen alainen henkilö määrätä oleskelemaan osoitetulla seudulla, uhalla että joka tätä määräystä vastaan rikkoo, hänet viipymättä vangitaan.
Erittäin tärkeissä tapauksissa valvonnan alaiseksi asetetun henkilön on määräaikana ilmoittauduttava asianomaisen siihen määräämälle viranomaiselle.
Jos rikos todistettavasti on tapahtunut vihollisen pakotuksesta, on tämä katsottava lieventäväksi asianhaaraksi.
Henkilö, joka todennäköisillä syillä katsotaan sotatoimille vaaralliseksi, voidaan sotilaspäällystön toimesta siirtää sopivaan paikkaan rintaman taa. Siitä on komentoteitse ilmoitus viipymättä tehtävä. Erityisen tarkasti on vartioitava vakoilusta epäiltyjä henkilöitä kuin myös niitä, jotka johtajina tai agitaattoreina ensi sijassa ovat syypäät nykyiseen kapinaan maan laillista hallitusta vastaan, ja niinikään ne, jotka ovat olleet mukana tekemässä päätöstä murhien, ryöstöjen tai murhapolttojen toimeenpanemisessa.
Mitään lupausta tai kunniasanaa älköön missään tapauksessa otettako murhaajilta ja maanpettureilta.
Kun asianomainen sotilaspäällystö ei katso voivansa laskea vangittua vapaalle jalalle, vaikka tutkinnossa häntä vastaan suorastaan sitovia asianhaaroja ei olekaan ilmennyt, on asia jätettävä lähinnä ylimmän sotilasviranomaisen ratkaistavaksi.
Muistettava on, että persoonallinen viha ja hetkellinen kiihtymys tai muu ajattelemattomuus ei saa aiheuttaa väärinkäytöksiä.
Kapinallinen, joka avoimessa taistelussa laskee aseensa ja antautuu vangiksi, vangittakoon päällikön harkinnan mukaan.
Myös on muistettava, että tässä minun kuulutuksessani, joka on laadittu minun ja Päämajassa olevain suojeluskuntain edustajien välillä tapahtuneen yhteisen neuvottelun jälkeen, määrätyt toimenpiteet eivät ole katsottavat tuomion täytäntöönpanoksi, vaan hätäpuolustukseksi.
Seinäjoki, helmikuun 25 päivänä 1918.
G. Mannerheim.
Kas kun tuo käsky sattuukin puuttumaan Puhtain asein -kokoelmasta...
Kaskimies Einari (toim.) Puhtain asein - Suomen Marsalkan päiväkäskyjä vuosilta 1918-44
Kustannus Oy Artikkeli, 1970, 215 s., painos: 1
Mannerheimin irvokas tunnus lause, jonka mukaan hän pyrki lahtauttamaan punikkeja: Candida pro causa ense candido - puhtain asein puhtaan asian puolesta.
:)
Tuo käsky ja ohjeistus oli ihan normia sota-ajan tyyliä, kovaa tietenkin. Eihän siinä kriisiapua ja terapiaa tarjottu niissä olosuhteissa. Helppo on tässä näppiksen ääressä kauhistella-.-.---
"Muistettava on, että persoonallinen viha ja hetkellinen kiihtymys tai muu ajattelemattomuus ei saa aiheuttaa väärinkäytöksiä. "
Ei siis mikään carte blanche kuten punikit väittävät.
En tiedä ovatko veljet vasemmalla miettineet loppuun asti mitä punaisten voitto vuonna 1918 olisi Suomelle ja Suomen kansalle merkinnyt. Vastausta kysymykseen voi hakea vaikkapa Itä-Karjalasta.
Vasuri on kuin neukkukansalainen, ei piittaa miten huonosti itsellä menee kunhan muilla, varsinkin komeammilla, menee huonommin ja häntä pelätään (ilmiannot).
Mannerheim tunnistaisi Erkon naivin näkemyksen tämänkin päivän hesarin ja muiden natohihhulien aivoituksissa. Nämö natohihhulit eivät tajua miten Usa haluaa eteentyönnetyn tukikohdan Venäjän vastaiselle rajalle. Hinnan maksaa Suomen kansa tyhmien suomalaisten natohihhulien hyväuskoisuuden takia.
Mannerhein kuten suuri edeltäjänsä Sprengporten tajusivat että Suomella ei ole mitään eloonjäämismahdollisuutta jos se asettaa itsensä Venäjän vastaisen liittoutuman eteentyönnetyksi tukikohdaksi. Mutta yritäppä selittää tätä hesarin, ylen ja UPI:n natohihhuleille.
Ja Mannerheim teroitti myös sitä eroa, että Saksan kansa SÄILYY TAPPIOSTA HUOLIMATTA, mutta pieni Suomen kansa tuhoutuu olemattomiin, mikäli joutuu miehitetyksi.
Anglofiili Mannerheim ilahtuisi NATOsta, tukevasta kilvestä vainolaista vastaan.
Talvisodastakin selvittiin koska Venäjä pelkäsi sotaa Länsivaltoja vastaan jos Talvisota olisi jatkunut.
Tapio Kuosma ja kirja Mannerheimista
http://vastavalkea.fi/2016/06/12/mannerheimin-syntymasta-149-vuotta/
Teoksessa Tuntematon Mannerheim selvitetään Mannerheimin elämää ja toimintaa kirjallisten lähteiden avulla ottaen erityisesti huomioon kansallissankarimme omat kirjoitukset samoin kuin hänen salaista asiamiesverkkoaan valaisevat tiedot. Kirjan lukeminen saattaa muuttaa käsityksiä niin Mannerheimista kuin toisesta maailmansodastakin.
Tapio Kuosma: Tuntematon Mannerheim (Nordbooks 2016)
http://www.adlibris.com/fi/kirja/tuntematon-mannerheim-9789523152199
http://vastavalkea.fi/2016/06/12/mannerheimin-syntymasta-149-vuotta/
Mannerheimista on kirjoitettu satakunta kirjaa eli tuskin mitään uutta löytynee.
Katso erityisesti 5. kohta!
Suomen painettu asetuskokoelma 165/1918 s. 1.
Korkeimman vallan haltijan päätös valtiorikoksiin syyllisten henkilöiden armahtamisesta.
Annettu Helsingissä, 7 päivänä joulukuuta 1918.
Tämän vuoden lokakuun 30 päivänä antamallani päätöksellä myönnettiin osanotostaan rikolliseen kapinaan, jonka tarkoituksena oli maan laillisen yhteiskuntajärjestyksen kumoaminen, ehdottomaan vapausrangaistukseen enintään neljäksi vuodeksi tuomituille oikeus päästä ehdonalaiseen vapauteen. Jotta vieläkin osa tuomittuja saisi tilaisuuden palata hyödylliseen ja rauhalliseen toimintaan yhteiskunnassa ja koskei valtion turvallisuus enää vaadi kaikkien niiden rankaisemista, joilla ei ole ollut johtavaa asemaa kapinaliikkeessä, määrään minä, Valtioneuvoston esityksestä ja sen vallan nojalla minkä maan perustuslait korkeimman vallan haltialle myöntävät, seuraavaa:
1) Se erinäisin rajoituksin ja edellytyksin myönnetty rangaistuksen lieventäminen mahdollisimman nopean ehdonalaiseen vapauteen laskemisen kautta, joka korkeimman vallan haltian lokakuun 30 päivänä 1918 antamalla päätöksellä on suotu valtiorikosoikeuksien enintään neljän vuoden vapausrangaistukseen tuomitsemille henkilöille, on samanlaisin rajoituksin ja edellytyksin tuleva niidenkin hyväksi, jotka mainitut tuomioistuimet lainvoimaisilla päätöksillä ovat tuominneet tahi vastedes tuomitsevat taikka joiden rangaistukset Valtiorikosylioikeus alistamisen jälkeen tahi armahtamalla on vahvistanut tahi vastedes vahvistaa enintään kuuden vuoden ehdottomaksi vapausrangaistukseksi.
Sanotussa päätöksessä määrätty kymmenen vuoden aika on nyt puheena olevissa tapauksissa laskettava tästä päivästä.
2) Niiden rangaistusvankien vapausrangaistus, jotka lokakuun 30 päivänä 1918 annetun päätöksen viimeistä edellisessä kappaleessa mainituista syistä jäävät osattomiksi siinä tahi edellä olevan 1 kohdan suomasta ehdonalaisesta vapaudesta, on alennettava kolmannella osalla.
3) Valtiorikosoikeuden päätöksellään ankarampaan kuin edellä 1 kohdassa mainittuun rangaistukseen tuomitseman henkilön rangaistus on alennettava siten, että kuolemanrangaistus vaihdetaan elinkautiseksi kuritushuonerangaistukseksi; elinkautinen kuritushuonerangaistus muunnetaan kuritushuoneeksi kahdeksitoista vuodeksi, sekä määräajaksi, yli kuuden vuoden, määrätty vapausrangaistus alennetaan kolmannella osalla.
4) Tänä vuonna puhjenneeseen kapinaan liittyneiden henkilöiden syyttäminen valtiopetoksesta tahi maanpetoksesta taikka rikoksesta julkista viranomaista tai yleistä järjestystä vastaan tahi yleistä vaaraa tuottavasta rikoksesta tahi sellaisesta rikoksesta toisen vapautta vastaan, kuin Rikoslain 25 luvun 1, 9 tai 10 §:ssä sanotaan, kotirauhan rikkomisesta tai laittomasta kotietsinnästä taikka rikoksesta toisen omaisuutta vastaan on raukeava, ellei heitä ole vielä pantu syytteeseen sanotuista rikoksista. Tästä yleisestä armahduksesta jäävät kuitenkin osattomiksi ne, jotka ovat olleet edellä mainittujen rikoksien yllyttäjinä taikka joilla kapinaliikkeessä on ollut johtava asema tahi jotka ovat tekeytyneet syypäiksi murhapolttoon tahi avunantoon sellaiseen rikokseen tai sen yritykseen, niin myös ne, jotka ovat paenneet maan ulkopuolelle eivätkä vielä ole palanneet.
5) Henkilöt, jotka maan laillista järjestystä vastaan nostetun kapinan kukistamisen tarkoituksessa tahi estääkseen kapinan levenemistä taikka palauttaakseen järjestystä ovat teoissaan menneet yli sen, mitä mainittujen tarkoitusten saavuttamiseksi olisi ollut tarpeen, jätättäkööt niistä syytteeseen panematta ja rankaisematta.
6) Jos joku ennen maaliskuuta 1917 on tehnyt joko valtiorikoksen tahi muun rikoksen yksinomaan valtiollisista syistä, olkoon syyte sellaisesta rikoksesta sekä siitä tuomittu rangaistus rauennut.
7) Edellä määrätty syytteestä vapauttaminen ei estä asianomistajaa eikä hänen oikeudenomistajaansa ajamasta vahingonkorvauskannetta lain mukaan.
Valtioneuvostolla on valta tarpeen tullen antaa tätä päätöstä koskevia selityksiä.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 7 päivänä joulukuuta 1918.
P. E. Svinhufvud.
Oikeusministeri Karl Söderholm..
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/165_1.html
-
Tällä taannehtivalla lailla kaikki lahtarit armahdettiin. Takautuva lainsäädäntö ei ollut suomalaisille mikään uusi juttu 1945 kun sotaan syyllisiä varten piti taannehtiva laki säätää.
Paasikivi neuvoi ja varoitti kirjeessään (26.7.1939) Tanneria olemaan erottamatta ja suututtamatta Mannerheimia, koska tämä oli Paasikiven mukaan korvaamaton Suomelle. Tämä tapahtui hetkeä ennen Talvisodan syttymistä. Tuolloin oli kyse perushankintamäärärahoista. Tanner oli kirjoittanut Paasikivelle kannastaan, että annetaanko Mannerheimin "mennä kun hän on menettänyt hermonsa".
Lähteenä Tannerin muistelmat Kahden maailmansodan välissä, sivut 227-228.
"Paasikivi varoittikin vastauskirjeessään (26.7.1939) erottamasta häntä (Mannerheimia): "Aivan pelästyin, kun luin, mitä kirjoitat Mannerheimin poisjäännistä. Pyydän ja kehotan mitä hartaimmin, että ette sitä millään tavalla edes harkitse. Mannerheim itse kyllä mielellään lähtisi pois. Häntä painaa kovasti edesvastuu, mikä on hänen hartioillaan. On jumalan onni, että Mannerheim vielä on sellaisissa voimissa, että hän voi johtaa puolustuslaitoksen kehittämistä. Keitä muita upseereita meillä on? Ei suorastaan ketään, joka kykenisi suurempiin tehtäviin. Minä tunnen ne luultavasti yhtä hyvin kuin te siellä."
Juhannuksen alla 1944 oli jo toinen kerta kun vanha mies menetti toivonsa sodassa.
Marski harrasti satulajohtamista
Lueskelin taannoin Suomen sotilas -lehteä nro 1-2008 ja siinä on ye. ev-evp. Ilmo Kekkosen kirjoittama monen sivun (38-49) artikkeli Mannerheimin ailahtelevasta johtamistavasta, jota kutsuttiin satulajohtamiseksi. Marski kuulemma vihasi normaaliin yleisesikuntatyöhön kuuluvaa suunnittelua, jota Heinrichs kutsuu nimellä "vorausdisponieren" eli ennalta sitoutumista pitemmälle kuin asioiden kehittyminen voitiin nähdä. Tästä oli seurauksena, että MITÄÄN ylipäällikön hyväksymiä ennakkosuunnitelmia ei laadittu, eikä niiden edellyttämiä toimia siis valmisteltu. Kyseessä oli puhdas "satulajohtaminen".
---
Lukekaa Ilmo Kekkosen kirjoittama juttu tuosta linkistä:
Mannerheim-legenda, pura ja kokoa!
Kirjoittaja kekkil-4 » 08.05.12 13:48
"Olen todellakin kirjoittanut aikanaan artikkelin Mannerheimista Suomen Sotilaaseen 1/2008. Sain hieman palautettakin sekä risuja että ruusuja.
Tässä artikkeli sellaisenaan."
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4385&start=15#p23245
MARSKIN JOHTAMISEN NURJASTA PUOLESTA
"Ilmo Kekkonen
Kirjoittaja on yleisesikuntaeversti evp. Hän on toiminut johtamistaidon opettajana Johtamistaidon Opistossa ja Markkinointi-Instituutissa. Hän on laatinut runsaasti lehtiartikkeleita sekä kirjoittanut ja toimittanut seitsemän historiikkia eri aiheista."
-------------------------------------------------------------------------------------------------
"Jaa-a. Kyllä tuon tekstin voin allekirjoittaa vieläkin, vaikka jonkin pikkuseikan voisi tarkistaa.
Ilmo Kekkonen."
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4385&start=15
Paasikivi sanoo erehtyneensä politiikassa vain kerran. Se kerta oli 1918. Kuningaskuntaa ajaessaan hänestä ei olisi tullut presidenttiä... :-D
Oikesti Paasikivi olikin todellinen opportunisti ja politiikan hyrrä. Tuo Suomen ruotsalainen "helvetinkivi" os. Hellsten oli pakkoruotsittaja pahimmasta päästä ja juuri hän ajoi Maanhankintalakiin kielipykälän $ 92 jolla rantahurrrien "pyhä ruotsalainen maa" säästyi "rysssiltä", kuten rantahurrrit evakoita yleisesti nimittelivät.
Realistisena Vanhasuomalaisena myöntyväisyysmiehenä
J.K.Paasikivi ehti elämänsä aikana kannattaa Tsaarin Venäjää, ( Bobrikov nimitti J.K.P.:n Suuriruhtinaskunnan ylitaloustirehtööriksikin )
Keisarin Saksaa, ( kuningashanke, joka samalla olisi merkinnyt kaksikamarista eduskuntaa )
Hitlerin Saksaa ( mm. Leningradin valtauspuhe )
ja Stalinin Neuvostoliittoa ( suomalaiset ovat tyhmää kansaa, eivät ymmärrä )
-
Turhaa on Paasikiveäkään liikoja ylistää...