Kirkon kerrontaan on tullut sekä historiallisesti pitäviä että legendaarisia aineksia. Tämä koskee seka roomalaiskatolista, ortodoksista ja itämaisia että myös protestanttisia kirkkoja.
Usein ei ole ollekaan tärkeätä, onko kertomus historiallisesti totta, vaan onko sillä laadukas hengellinen opetus. Erään tulkinnan mukaan kaikki, mikä on Raamatussa, olisi kirjaimellisesti totta. Tällöin myös hengellisesti ala-arvoiset kertomukset saavat aiheettoman arvon.
Jokainen niin fundamentalisti kuin Raamattua ajallisesti tulkitseva tajuaa, että jos tänä päivänä joku tuntisi saavansa Jumalalta määräyksen, että hänen on uhrattava poikansa, tämä syystä suljettaisiin pakkohoitoon, ennen kuin olisi toteuttamassa tekoaan.
Ihmisen oikeustaju on ennen ollut kovin kehittymätön. Tällainenkin kertomus on koodattu Raamattuun, mutta nykyihmiselle siitä ei jää kuin esimerkki uskollisuudesta, jos pystyy sitäkään näkemään kauhistuttavassa kertomuksessa.
Raamatun tulkitseminen kirjaimelliseksi Jumalan ilmoitukseksi johtaa myös siihen, ettei nähdä sitä lisääntyvää valoa, mikä eriaikaisissa kirjoituksissa tulee esiin. Aikahistoriallinen tulkinta kertoo yhä lisääntyvästä ihmisen ymmärryksestä Jumalan hyvyydestä ja Jumalan mahdollisuudesta kertoa ihmisille yhä enemmän hyvyydestään.
Kun Raamatun ymmärtää näin, avautuu pelastushistoria.
Usein ei ole ollekaan tärkeätä, onko kertomus historiallisesti totta, vaan onko sillä laadukas hengellinen opetus. Erään tulkinnan mukaan kaikki, mikä on Raamatussa, olisi kirjaimellisesti totta. Tällöin myös hengellisesti ala-arvoiset kertomukset saavat aiheettoman arvon.
Jokainen niin fundamentalisti kuin Raamattua ajallisesti tulkitseva tajuaa, että jos tänä päivänä joku tuntisi saavansa Jumalalta määräyksen, että hänen on uhrattava poikansa, tämä syystä suljettaisiin pakkohoitoon, ennen kuin olisi toteuttamassa tekoaan.
Ihmisen oikeustaju on ennen ollut kovin kehittymätön. Tällainenkin kertomus on koodattu Raamattuun, mutta nykyihmiselle siitä ei jää kuin esimerkki uskollisuudesta, jos pystyy sitäkään näkemään kauhistuttavassa kertomuksessa.
Raamatun tulkitseminen kirjaimelliseksi Jumalan ilmoitukseksi johtaa myös siihen, ettei nähdä sitä lisääntyvää valoa, mikä eriaikaisissa kirjoituksissa tulee esiin. Aikahistoriallinen tulkinta kertoo yhä lisääntyvästä ihmisen ymmärryksestä Jumalan hyvyydestä ja Jumalan mahdollisuudesta kertoa ihmisille yhä enemmän hyvyydestään.
Kun Raamatun ymmärtää näin, avautuu pelastushistoria.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se antaakin raamattuun uskovalle ihan mukavat mahdollisuudet tulkintoihin.
Raamatussa on kohtia mitkä ovat ristiriitaisia ja on kohtia jotka edustavat pronssi- ja rautakauden moraalia. On kohtia jotka ovat muuten vaan ristiriidassa nykyisen totuuskäsityksen kanssa. On ehkä kohtia jotka eivät muuten vaan miellytä.
Jos kerran sieltä näin voi poimia sopivampia juttuja, niin miksei sitä samalla voisi typistää vielä lisää?
Kyllä sieltä joka makuun juttuja löytyy.
Raamatusta voikin sitten lukea vain itselleen sopivat kohdat ja taas Raamattu onkin täydellinen ja taas toimii puhdasoppisen uskon lähteenä: Aamen.
Raamattuun voi aina luottaa: Hyvä voi tehdä Raamatun perusteella hyviä asioita ja paha pahoja.
Ja näinhän se on itseasiassa aina ollutkin.
Eikö parempi olisi kuitenkin joko tai?
Jos tykkää periaatteessa siitä raamatun pehmeämmästä puolesta, haluaa kovasti kuitenkin uskoa johonkin, niin voihan sitä hylätä raamatun ja keksiä ihan uuden uskonnon.
Teoriassa voi mitä vain. Tällaisia uskontoja on luotu suurin määrin, mutta niillä ei ole ollut menestystä. On realiteetti, että ihminen on kiinni perinteessään, halusipa sitä tai ei. Perinnettä voi perata, mutta aivan uutta ei voi tuoda. Kun ei voi, niin ei voi.
Näinhän on toimittu myös lähetystyössäkin. Työtä tuntematon uskoo, että "pakanamailla" julistetaan uutta voimallista kristinoppia, ja sitten se otetaan vastaan. Ei se näin käy. Kansanomaista uskoa hyvine ja pahoine henkineen pikku hiljaa hivuutetaan lähemmäs kristinuskoa, kunnes se on saanut uuden hahmon. Mennestä on edelleen muistuttamassa suuri määrä nimistöä, joka on entistä.