Raamattu on esoteerinen kirja. Se pitää sisällään salattua tietoa, jota vain valaistut pystyvät ymmärtämään. Kaikki Raamatun kirjoitukset eivät ole tällaista salattua Jumalan ilmoittamaa tietoa: vain osa on. Valaistut löytävät Raamatusta tätä salattua tietoa ja pystyvät selittämään sen tiedon avulla kirjoituksia muille ihmisille. Vasta näinä viimeisinä aikoina on alettu julkaisemaan Raamatun salatietoa suurelle yleisölle. Aiemmin valitut ja pyhät ovat pitäneet sen tiedon itsellään.
Raamatun salatieto
valaistu
8181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Luomiskertomus ei ole totuudellinen kuvaus maailman luomisesta. Se on kuvakieltä, jonka avulla kerrotaan ihmisen kehityksestä vastuulliseen ikään asti ja sen seuraamuksista, kun lapsesta tulee tottelematon vanhempiaan kohtaan. Paavali ei sano ilman syytä lapsille ensimmäisen käskyn olevan kuuliaisuus vanhempia kohtaan (Efe 6). Paavali ymmärsi Raamatusta sen, että luomiskertomus on kuvaus ihmisen kehityksestä sen sijaan, että se kuvaisi tieteellisen tarkasti maailman ja elävien olentojen luomista.
Kun ihminen sikiää äitinsä kohdussa, ei hän tiedä mitään, koska hänen aivonsa ja muut biologiset järjestelmänsä eivät ole vielä kehittyneet. Sikiö alkaa aistia ympäristöään vasta myöhemmässä kehityksen vaiheessa ja silloinkin pelkästään vaistojen varassa. Ihminen oppii erottamaan itsensä ympäristöstään vasta taaperona, ei ennen sitä. Ihmisen tietoisuus itsestään eli minäkuva syntyy vauvan kehittyessä leikki-ikäiseksi lapseksi. Tästä alkaa valon aikakausi. (1Moos 1:1-5) Lapsi erottaa toisistaan hyvän ja pahan: sen, mitä on lupa tehdä, ja sen, mitä ei ole lupa tehdä.
Lapsi oppii tuntemaan ympäristöään ja nimeämään sen kohteita iän karttuessa. Kasvit ja eläimet tulevat tutuiksi. Lapsi oppii myös ymmärtämään ajan kulua. Lapsi oppii myös erottamaan ihmiset muista kohteista niin että ihmisillä on ainutlaatuinen merkitys hänen elämässään. He ovat lajikumppaneita, jotka ovat muita luotuja korkeammassa asemassa: ihminen on luomakunnan kruunu ja lähes jumal-olento. (1Moos 1:6-2:25; Psa 8) Ihminen on myös ainoa lihaa ja verta oleva luotu, joka on moraalisesti vastuussa elämästään Jumalalle vielä kuoleman jälkeen.
Raamatussa kuvataan ihmisen sydäntä peltona, jolla kasvaa erilaisia kasveja. (1Kor 3:5-9; Matt 13:24-43) Toiset ovat hyviä ja syötäviä, toiset ovat haitallisia rikkaruohoja ja syötäväksi kelpaamattomia kasveja. Niin on myös Jumalan sana verrattavissa siemeneen, jonka kylväjä on kylvänyt sydämen peltoon (Matt 13:3-23). Jos se sana otetaan vastaan ja se saa juurta itseensä, niin se tuottaa hyvää satoa, moninkertaisen määrän kylvettyyn siemeneen nähden.
Erilaiset sydämen pellosta kasvavat kasvit ovat kuvia siitä, millainen ihmisen sydän on. Jeesuksen mukaan hyvä ihminen tuo sydämen hyvän runsaudesta esiin hyvää, mutta paha tuo pahan sydämen runsaudesta esiin pahaa. Niinpä ihmisten sanat ja teot paljastavat sen, mitä lähteestä ne kumpuavat. (Matt 12:33-37; Joh 4:13-14; Jaak 3) Jumalan lapset tuovat hyvän runsaudesta esiin hyvää, mutta paholaisen lapset pahan runsaudesta esiin pahaa. Ilkeät ja pahat ihmiset ovat aina vainonneet hyviä, mikä asia on ilmoitettu meille Raamatussa monien vertausten sekä kielikuvien kautta ja välillä suoraan. (Gal 4:19-31; 1Joh 3)
Ihmisen sydän voi olla viljelty pelto tai villinä kasvava niitty. Viljelty pelto on kuva niistä ihmisistä, joilla on ollut tietoa Jumalasta kirjoitetun Jumalan sanan kautta. Jumala on puhunut patriarkoille pyhän hengen kautta, niin että nämä ovat välittäneet Jumalan sanan meille jälkeläistensä kautta. Jumalan sanan ilmoitus on sitten koottu yhteen Raamatun nimellä kulkevaan kirjakokoelmaan. Koska ihmiset ovat sen koonneet, on siellä myös sellaisia kirjoituksia, joita ei voida pitää Jumalan puheena ihmisille. Raamatussa on paljon ihmisten omaa kerrontaa ja suoranaisia virheitä, jopa väärää todistusta Jumalasta ja hänen pojastaan Jeesuksesta.
Viljelty pelto on kuva Israelista, jonka Jumala on valinnut sanansa vartijaksi. Israelilaisilla oli tapana kopioida pyhät kirjoitukset sanatarkasti, joten se kansa kelpasi pyhien kirjoitusten vartijaksi. Valitettavasti Jumalan valitsema kansa ei pysynyt uskollisena Jumalalle vaan palveli epäjumalia elävän Jumalan sijasta. Jumala valitsi sen vuoksi Israelin uskollisen jäännöksen rinnalle lapsia pakanoiden joukosta. (Room 11) Me kristityt pakanat olemme Jumalan valittua kansaa, jota kuvataan Raamatussa viljellyksi pelloksi. Meistäkin kasvaa hyvää viljaa, jonka Jumala on leikkaava talteen ennen Karitsan vihaa hänen rangaistessaan uskottomia ihmisiä Kristuksen tulemuksessa. (Ilm 6, 14, 16-20)
Villinä kasvava niitty on kuva niistä pakanoista, jotka eivät ole kuulleet mitään Raamatun kirjoituksista. Heidänkin joukossaan on valaistuja Jumalan lapsia. He ovat tunnistaneet luojan tarkatessaan eläviä olentoja ja taivaan kappaleita. He eivät ole palvoneet luotua luojan sijasta. He ovat erottaneet hyvän pahasta ja valinneet hyvän. He ovat tehneet Jumalan tahdon omassa elämässään ja osoittaneet sen, että rakkauden käsky on kirjoitettu heidän sydämiinsä Jumalan hengellä. Hekin ovat osa Jumalan Israelia, sitä hengellistä jäännöstä, joka on pysynyt uskollisena luojalleen, sydämen ympärileikkauksen kautta aitoja juutalaisia. (Room 1-2)
Ne ovat rikkakasveja ja pois leikattavia oksia, jotka tuottavat huonoa hedelmää. (Joh 15:1-16; Room 11) Heidän sydämestään kasvaa ohdakkeita ja orjantappuroita. (1Moos 3:17-19) Palaamme tässä luomiskertomukseen ja syntiin lankeemukseen. Kun lapsi on oppinut erottamaan hyvän pahasta ja valinnut pahan (vrt. Jes 7:14-16), niin hänen sydämensä pelto on täynnä piikikkäitä ja vahingollisia rikkakasveja. Sellainenkin voi olla uskonnollinen ihminen, niin että yrittää pelastua hyvien tekojensa kautta, jotka ovat kaikki itsekkyydestä tehdyt. Hänestä puuttuu Jumalan rakkaus, joka on vuodatettu pyhän hengen kautta vain valittujen sydämiin. (Room 5; 1Joh 4:9-5:13)
Jumalaton joutuu syömään leipänsä otsa hiessä, koska näkee itse vaivaa oman pelastumisensa eteen. Jumalan ilmainen lahja ei hänelle kelpaa. Hän yrittää päteä Jumalan edessä ikään kuin hän voisi pelastua muuten kuin armosta, saamalla synnit anteeksi. Jeesus on tullut kutsumaan näitä työtä tekeviä ja raskautettuja tykönsä, niin että he saisivat levon sieluilleen: levon Herrassa. (Matt 11:27-30) Monet nimeltään kristityt ihmiset elävät vielä "lain orjuudessa" ja yrittävät kelvata Jumalalle sen sijaan, että Jumala asuisi heissä ja saisi vaikuttaa kaiken sen hyvän, mitä hän omissaan henkensä kautta vaikuttaa. Silloin hyvät tekomme ovat epäitsekkäitä ja rakkautemme on pyyteetöntä. "On autuaampi antaa kuin ottaa", on Herra itse sanonut. Paavali vahvistaa tämän sanomalla, että "rakkaus ei etsi omaansa vaan toisen omaa (sitä, mikä on parasta toiselle)". (1Kor)
Todellinen rakkaus uhraa itsensä muiden edestä, jotta näillä olisi parempi olla ja he saisivat elää. Jumalan rakkaus on osoitettu meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli syntisten edestä, jotta me saisimme elämän. "Suurinta" rakkautta on antaa henkensä veljensä edestä, mutta sitäkin suurempaa on uhrata itsensä syntisten edestä viattomana uhrina Jumalalle: kärsiä rangaistus toisten tekemien syntien vuoksi, ei omien syntien vuoksi. (Room 5; Joh 13:33-35; 15:1-16; Psa 22 ja 68) Raamatun punainen lanka on kertoa meille Kristuksesta, jonka kautta syntiin langenneille tarjotaan lahjana pelastus ikuiselta kuolemalta ja kadotukselta. "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme". (Room 6:23)
Kun nyt muistelemme omaa lapsuuttamme, niin muistamme sen, mitä meidän kasvattajamme (yleensä omat vanhemmat) meille sanoivat. He sanoivat, mitä meidän on lupa tehdä ja mitä meidän ei ole lupa tehdä. Ne lapset, jotka tottelivat toistuvasti vanhempiaan ja kasvattajiaan, eivät paatuneet: heistä tuli kilttejä aikuisia. Ne lapset, jotka olivat toistuvasti tottelemattomia, kovettivat sydämensä ja paatuivat. Niin heistä tuli ilkeitä aikuisia ja paholaisen lapsia. Heistäkin voi tulla kääntymyksen ja mielenmuutoksen kautta Jumalalle otollisia hyvää hedelmää tuottavia aikuisia, mutta he eivät ole sellaisia luonnostaan niin kuin ne pakanat, jotka palvelevat sydämensä mielihalusta vanhurskautta, vaikka eivät ole Raamatusta mitään kuulleet. (Room 2:11-29; 6:12-23) Nämä toiset eivät mielenmuutosta tarvitse, koska palvelevat Jumalaa ja tekevät hyvää sydämensä hyvän runsaudesta. (Matt 12:33-37; Matt 9:13)
Meidät tuomitaan tekojen mukaan: sen mukaan, mitä olemme ruumiissa ollessamme tehneet, hyvää tai pahaa. (2Kor 5:10; Joh 5:17-30; Ilm 20:10-15) Jeesus sanoi tämän asian selvästi, mutta tarkoitti hyvää tekevillä niitä, jotka elävät vapauden laissa ja tekevät hyvää sydämen mielihalusta, eivät pakosta, niin kuin "lain orjat". (Room 6-11; Gal 1-6) On eri asia rakastaa sydämensä kyllyydestä kuin yrittää totella rakkauden käskyä, koska "niin on pakko tehdä tai muuten joutuu helvettiin". Jumala tuntee kyllä omat lapsensa ja tietää, että me pidämme hänen käskynsä sen vuoksi, että hän itse asuu meissä ja vaikuttaa kaiken sen hyvän, mitä me teemme. (Hes 36:25-27; Fil 1:6; 2:13; 1Joh 4-5)
Israelin pako Egyptin orjuudesta on kuva synneissä ja maailman himoissa rypevien ihmisten vapautumisesta synnin orjuudesta ja maailman himoista. Jumala on luvannut vapauttaa pahoista riippuvuuksista ja elämäntavoista jokaisen, joka tulee hänen Poikansa Jeesuksen kautta hänen tykönsä ja muuttaa mielensä suhteessa evankeliumiin sekä syntiin. Kun joku on vapautettu synnistä palvelevamaan elävää Jumalaa ja vanhurskautta, niin hän on todellisesti vapaa, aivan niin kuin Jeesus sanoi. (Joh 8:31ss.) Joka tekee syntiä, on paholaisesta, eikä hänessä ole Jumalan rakkautta, joka pysyisi hänessä iankaikkisesti. (1Joh 3)
Jumala lupasi Israelille hävittää heidän tieltään ne kansat, jotka asuttivat luvattua maata. (5Moos 7) Luvattu maa on kuva ihmisen sydämestä, joka on ollut alussa kuin Eedenin puutarha: vapaa synnistä ja sen tuomasta kirouksesta. Kun lapsi on oppinut valitsemaan pahan ja paatunut, niin siitä maasta on tullut vihollisen omaisuutta. Ihmisen sydän on paatunut ja hän on kovettanut otsansa, niin että ei kuule, mitä Jumala hänelle sanoo ja tahtoo hänen tekevän. Kaikki tämä on kerrottu meille Raamatun kielikuvissa, sen salatun tiedon kautta, joka on paljastettu hänen palvelijoilleen, valituille ja pyhille Jumalan lapsille.
Israelin viholliskansat ovat kuvia synneistä Jumalan tykö palanneen ihmisen taistelusta pahan valtaa vastaan. Jumala on luvannut hävittää nämä kansat pois Israelin (Jumalan lapsen) tieltä, niin että Israel (Jumalan lapsi) saa asuttaa kokonaan sen maan, joka on joutunut viholliskansojen (synnin) valtaan hänen eläessään orjuudessa Egyptin maassa (synnissä ja maailman himoissa).
Nyt kun Jumalan lapsi saa valtaansa takaisin niitä alueita, jotka on menettänyt synnin vuoksi viholliselle, niin Jumala sanoo, että hän ei hävitä kaikkia vihollisia nopeasti ja yhdellä kerralla, että metsän pedot eivät lisääntyisi ja tuottaisi paljon vahinkoa. (5Moos 7:22) Metsän pedot ovat jälleen kuva ihmisen sydämessä asuvasta pahasta, josta myös luomiskertomus kertoo. Käärme on kavalin kaikista pedon eläimistä ja kuvaa itse paholaista, joka eksyttää ihmisiä olemaan tottelematon Jumalaa kohtaan. Myös muita eläimiä käytetään vertauskuvana pahan vallasta tai pahoista ihmisistä: skorpionit, sudet, ketut, karhut, leijonat, pantterit, lohikäärme, myrkkyliskot, jne. (Hes 2:6; Luuk 10:19; Matt 7:15-23; Luuk 13:32; 1Sam 17:36; Ilm 12:3; 13:2; Jes 11:8; 14:29; 59:5; Jer 18:17; Mark 16:15-18)
Opetuksesta osattomat ja valistumattomat ihmiset eivät ymmärrä tällaisia Raamatun kielikuvia ja vertauksia. He tulkitsevat ne kirjaimellisesti väärin. Jumala on paljastanut näistä osan lapsilleen ja paljastaa yhä vielä lisää ennen Kristuksen toista tulemusta. Me erotamme kyllä aikanaan sen, mikä selitys ja opetus on Jumalasta ja mikä ihmisistä tai paholaisista. Kirjaimen tulkintaan eksyneet eivät voi nähdä totuutta, vaikka se sanottaisiin heille suoraan. Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen ja pannut valheen heidän profeettojensa sekä opettajiensa suuhun, niin että he eivät kuulevin korvin kuule eivätkä näkevin silmin näe, eivätkä he muuta mieltään, niin että Jumala saisi heidät parantaa. Valitut ja pyhät Jumalan lapset ymmärtävät tämän eivätkä lähde heidän mukaansa luopumuksen ja eksymyksen tielle.
"Raamattu on esoteerinen kirja. Se pitää sisällään salattua tietoa, jota vain valaistut pystyvät ymmärtämään. Kaikki Raamatun kirjoitukset eivät ole tällaista salattua Jumalan ilmoittamaa tietoa: vain osa on. Valaistut löytävät Raamatusta tätä salattua tietoa ja pystyvät selittämään sen tiedon avulla kirjoituksia muille ihmisille. Vasta näinä viimeisinä aikoina on alettu julkaisemaan Raamatun salatietoa suurelle yleisölle. Aiemmin valitut ja pyhät ovat pitäneet sen tiedon itsellään."
Raamattua ei ymmärrä kukaan muuten kuin Pyhän Hengen avaamana. Sen ymmärtämiseen tarvitaan tulo uskoon Jeesukseen Kristukseen. Jeesus valaisee, mutta se ei ole samaa "valaistuneisuutta" kuin kaukoidän uskonnoissa ja joihin aloittaja luultavasti viittaa. On suuri vaara tulkita väärin ja opettaa siten muita, siksi siellä varoitetaankin, ettei monien kannata ruveta opettajiksi, sillä jokainen ihminen erehtyy jossakin. Vain harva korjaa erehdyksiään julkisesti jälkeen päin.
Jeesukseen uskovat saavat ymmärrystä lukemaansa sen mukaan kuin he lukevat! Ei ole mitään sisäpiiriä, vaan se avautuu kaikille tutkijoille Pyhässä Hengessä. Meillä ei ole valaistumisen asteita, on vain uskossa eri hengellisen kasvun vaiheita vähän samaan tapaan kuin lapsi kasvaa aikuiseksi.
Raamatussa on kylläkin tarvittavat sanat uskoon tulolle, esim. Joh.3:16-18. Näiden sanojen kautta monet ovatkin tulleet uskoon. Siitä alkaa sitten Raamatun muun sisällön avautuminen vähin erin.
"Meillä ei ole valaistumisen asteita..."
Riippuu vähän siitä, mitä "valaistumisella" tarkoitetaan. Raamatussa puhutaan valistumisesta eli opetuksen saamisesta ja sitä kautta tapahtuvasta kasvusta. Jumalan ja hänen poikansa Jeesuksen tuntemisessa kasvanut ihminen on valistunut ja sitä myöten myös valaistunut, kun Kristus on saanut loistaa hänessä runsaasti valoaan.
Kaikki erimielisyydet ja riidat puolueiden ja niihin kuuluvien ihmisten välillä eivät johdu kasvun eri vaiheista vaan osa johtuu siitä, että Jeesuksen Kristuksen nimeä tunnustavat ihmiset eivät ole uudestisyntyneitä. Näitä on valtaosa nimeltään kristityistä.
Valaistuneet ja valistuneet puhuvat tässä yhteydessä "katolisesta uskosta" eli "yleisestä uskosta", joka on yhteinen harhaan joutuneille. He luulevat Jumalan opettaneen heitä "Pyhän Hengen" kautta, mutta ovat erehtyneet. Pimeys ei tätä käsitä, mutta siihen heidät on pantu. Valo puuttuu ja he luulevat pimeyttä valoksi.
Kun Eeva oli syönyt kielletystä puusta ja myös Aatami söi siitä, havaitsivat he olevansa alasti ja peittivät häpeissään häpynsä lehdillä. (1Moos 3) Tämä on kuvaa ihmisen kasvusta sukukypsään ikään. Pieni lapsi ei häpeä olla alasti, mutta kun hänelle syntyy karvoitusta ja sukupuolielimet kasvavat samalla kun himot heräävät, niin nuori ihminen häpeää alastomuuttaan ja peittelee sitä vaatteilla. Alastomuudessa ei ole sinänsä mitään hävettävää, sillä sellaiseksi Jumala meidät loi.
Sukupuolinen käyttäytyminen on ihmisessä hyvin raadollista, jopa eläimellistä. Sukupuolista halua on vaikea hallita ja sen vuoksi siitä on tehty niin iso numero Raamatussa. Monet käskyistä kieltävät sukupuolisen nautinnon hakemisen muualta kuin aviopuolisolta, mutta käytännössä kovin moni ei kykene pidättymään seksistä ennen avioliittoa ja jättämään sen avioliittoon. Korkea moraali ja siveys ovat ihanteita, joita kohti Jumala tahtoo lapsiaan kasvattaa. Täydellisiä meistä ei tällä alueella tule ja vääränlainen pidättyvyys vie ilon avioelämästä.
Aatamin ja Eevan lankeemus syntiin ei ollut sukupuoliyhteys, niin kuin jotkut ovat väärin tulkinneet. Jumala käski ihmistä lisääntymään eikä se ole mahdollista muuten kuin tulemalla yhdeksi lihaksi (sukupuoliyhteyden kautta). On siis Jumalan tahto, että mies ja vaimo yhtyvät toisiinsa ja saavat Jumalan heille tarkoittamia jälkeläisiä. Joidenkin kansojen ja ihmisten kohdalla olisi kuitenkin parempi, että eivät lisääntyisi lainkaan, koska lasten pahuus ylittää jopa vanhempien pahuuden, jotka lapsilleen pahuutta esimerkillään ja sanoillaan opettavat.
Aatamin ja Eevan lankeemus oli syödä hyvän- ja pahantiedon puusta, josta Jumala kielsi heitä syömästä. Kun sovelletaan tätä kertomusta lapsen kehitykseen, niin se kuvaa lapsen tekemiä vääriä valintoja. Jos lapsi ei tottele vanhempiaan, niin hän paatuu ja siitä on seurauksena hengellinen kuolema eli ero Jumalasta. Raamatun mukaan ihmiset ovat erossa Jumalasta, kun he elävät synneissään. (Jes 59:2)
Kun syntinen katuu ja kääntyy pois pahuudestaan takaisin Jumalan tykö, niin hän saa jälleen yhteyden Jumalaan, joka yhteys oli kadonnut synnissä elämisen vuoksi. (Room 6) Jeesuksen kertomukset kadonneen lampaan etsimisestä ja löytymisestä, tuhlaajapojan paluusta isän tykö ja muut vastaavat vertaukset kuvaavat Jumalasta eksyneet ja hengellisesti kuolleen ihmisen paluusta takaisin Jumalan yhteyteen. (Luuk 15-16) Sitä tapahtumaa kuvataan Uudessa testamentissa uudestisyntymiseksi.
Omilla teoilla pelastumisen yrittämisen touhusta on monenlaisia keskusteluja, esim:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14221336/helluntailaisten-eksytys-on
Raamatun mukaan pelastusta ei saada teoilla, Ef 2.
http://biblehub.com/pr38/ephesians/2.htm
Tätä vastaan väittelyä on nimitetty pelagiolaisuudeksi:
https://duckduckgo.com/?q=pelagiolaisuus -site:wikipedia.org&ia=web