Suomalainen kirjallisuus kammattava läpi, jotta tunnustuksellinen materiaali saadaan poistettua. Kaikki tunnustuksellinen materiaali kerättävä kirjarovioon Vapaa-ajattelijain liiton toimiston eteen ja poltettava. Kirjakokko tuleen mahdollisimman pikaisesti, ei voida odottaa juhann... Eiku keskikesän juhlaa. Näin toteutetaan uskontoneutraali vakaumusten tasa-arvo.
http://www.valomerkki.fi/puheenvuorot/kerettilainen-tunnustuksellisuus
http://www.valomerkki.fi/puheenvuorot/kerettilainen-tunnustuksellisuus
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kas, kerettiläinen rakentaa taas olkiukkoja, ja jotkut vielä ottaa pakinoitsijan kirjoittelut sellaisenaan.
Mitä äidinkielen oppitunnilla saa lukea? Onko kirjakielen isän tekstit sensuroitava?
Mihin viittaat? Mikä sensurointi?
No jos tunnustukselliset tekstit ovat sopimattomia, silloin suomen kirjakielen isän, piispa Mikael Agricolan tekstit ovat sopimattomia. Tärkeää roolia suomen kielen kehityksessä näyttelee Agricolan tekemä Uuden testamentin suomennos. Lapsilta varmaan pitää kieltää siihen tutustuminen äidinkielen tunnilla, varmaan siitä pitää muutenkin vaieta. Kirjallisuuden klassikot jätetään myös pois, koska Mariskan juttuun verrattuna ne ovat vielä vaarallisempaa kamaa. Hirveää.
Eiköhän se asiayhteys, jossa teksti esitetään opetuksen osana ole tärkeämpää kuin yksisilmäinen sallittu-kielletty -jaottely. Jos on tarkoitus ottaa esimerkki sanoittajan työstä, siihen sopii varmasti paremmin jokin muu kuin uskonnollinen teksti (ellei kyse ole vaikkapa nimenomaan uskonnollisesta sanoituksesta).
Jos opetuksessa käsitellään suomen kirjakielen kehitystä, tietenkin Agricolasta pitää puhua ja tämän tekstejä käsitellä esimerkkinä suomen kirjakielen alkujuurista.
Jos siis yhdessä kohtaa opetuksen tarkoitukseen huonosti sopivaa tekstiä ei oteta mukaan oppikirjaan, ei se tarkoita että vastaavantyyppiset tekstit pitäisi kieltää tai poistaa kaikkialta muualtakin. Turhaa olkinukkeilua siis koko keskustelu.
Eihän oppikirjoihin oteta mukaan kiroiluakaan, vaikka sitä joissakin moderneissa kirjaklassikoissa voi esiintyä runsaastikin. Pitäisikö nämä kirjat sitten muka kieltää? Ei tietenkään. Ne voivat olla osa opetusta, kunhan muistetaan oppilaiden ikä ja kypsyys käsitellä lukemaansa.
Mariskan teksti ei ollut mitään kiroilua. Jos asiayhteydessä kerrotaan, miten kirjoittaja laatii sanoituksia, lienee yhdentekevää, jos aiheena sattuu olemaan Luoja (oikeasti siinä puhuttiin kauniista ihmisestä, mutta mukaan tuli Luoja). Mutta tämä oli siis sopimatonta. Analogisesti suomen kielen piirteitä ei voi havainnollistaa uskonnollisella tekstillä. Agricolasta vaiettava!
Analogia ei taida olla vahvuuksiasi?
Jos käsitellään miten sanoituksia laaditaan, esimerkin voi ottaa sellaisesta sanoituksesta joka ei ole uskonnollinen tai poliittinen - vaihtoehtoja on runsaasti tarjolla. Olisko yhdentekevää sekin, jos sanoituksesta olisi tullut kirosanoja vilisevä tai vaikka vahvasti poliittisesti kantaa ottava? (joo, poikkeuksena tilanteet joissa nimeneomaisesti on tarkoitus tutkia lajityypiltään uskonnollisia tai poliittisia tekstejä)
Suomen kirjakielen alkua taas ei voi havainnollistaa millään muulla kuin Agricolan teksteillä, ja silloin asiayhteys esimerkin ja sen sisällön välillä on ilmiselvä.
Aloitit itse: "Eiköhän se asiayhteys, jossa teksti esitetään opetuksen osana ole tärkeämpää kuin yksisilmäinen sallittu-kielletty -jaottely."
Luulin jo hetken, että järjen valo olisi valaissut mielesi, mutta sitten vaaditkin jotain muuta. Minä sen sijaan kehitin tuosta avausrepliikistäsi loogista jatkoa: jos asiayhteys ratkaisee, voi uskonnollinenkin teksti havainnollistaa tekstin laatimisen luonnetta.
Koska sinä avauskommenttiisi nähden epäloogisesti kuitenkin kiellät uskonnollisen aineksen, pätee kielto tietysti myös Agricolaan. Nyt kuitenkin teet toisen epäloogisuuden: Agricolan osalta voidaan kieltoon tehdä poikkeus.
Onkohan nyt niin, että uskonnollista saa esittää vain jos on aivan pakko eikä vaihtoehtoa ole? Muuten siitä tulee visusti vaieta ja esimerkiksi Eino Leinon runouden uskonnollista puolta ei saa tuoda lainkaan esiin? Tämähän tarkoittaa, että osa todellisuudesta pitää kieltää.
Kyllä, asiayhteys on tärkeä: jos esitellään sanoittajan työtä on ei ole tarpeen käytää uskonnollista tekstiä koska muitakin tarkoitukseen paremmin sopivia tekstejä löytyy helposti. Jos taas esitellään suomen kirjakielen kehitystä, on lähes välttämätöntä käyttää Agricolaa ja tämän Raamatun käännöstä koska muuta alkupistettä ei ole.
En ymmärrä miksi haluat nähdä tässä mitään uskontokieltoa vaikka väkisin kun sellaisesta en ole kysymys. Kysymys on siitä, että koulussa valitaan esimerkkiteksteiksi tarkoitukseen parhaiten sopivia tekstejä muistaen se, mikä koulun tehtävä on, ja millaista sen toiminnan tulee olla.
"Onkohan nyt niin, että uskonnollista saa esittää vain jos on aivan pakko eikä vaihtoehtoa ole?" Niin, miksi koulun pitäisi erityisesti nostaa uskonnollisia tekstejä esille, jos muitakin tarkoitukseen paremmin sopivia on?
"En ymmärrä miksi haluat nähdä tässä mitään uskontokieltoa vaikka väkisin kun sellaisesta en ole kysymys."
Jaa juuri edellä ja tämän jälkeen haluat kiistää, että Mariskan tekstin käytön. Mariska valitsi itse tekstin, jolla hän katsoi parhaiten voivansa havainnollistaa sanoittajan työtä. Ei kelvannut, koska aihe oli kiellettyä kamaa. Tässä on missattu sekä pointti että osoitettu selkeää uskontosensuuria.
"Tässä on missattu sekä pointti että osoitettu selkeää uskontosensuuria."
Olen samaa mieltä. Ei uskonto voi olla kiellettyä vain siksi että se on uskontoa - vaikka koko jutun tarkoitus oli havainnollistaa sanoitusten tekemistä. Iso osa kirjallisuudesta pitäisi kieltää, jos sille linjalle lähdetään.
Pieni siedätys ei ole pahitteeksi uskontoallergikoille. Samoin poliittinen kirjallisuus on ok. Ei ole kysymys siitä, onko aina kirjoittajien kanssa samaa mieltä, vaan siitä, että se on kirjallisuutta.
Osoittaa kypsyyttä, että voi tustustua erilaisiin aiheisiin ilman, että kokee itsensä heti uhatuksi.
Kirjallisuus onkin hieman eri asia kuin koulun oppikirjat. Tässä on kai kyse mitä ja miten koulujen oppikirjoihin otetaan mukaan. Uskonnonopetuksen ulkopuolella ei tavallisesti ole tarpeen ottaa uskonnollisia tekstejä oppikirjoihin.
Kyseessä ei ole uskontoallergia eikä uskonnon kieltäminen, kyllä sanoittajalla on ihan varmasti tilaisuus julistaa uskoaan jossain sopivammassa paikassa kuin äidinkikielen oppikirjassa. Ei äidinkielen oppikirja ole oikea paikka julistaa Allahin suuruutta, Buddhan hyvyyttä, Luojan tekosia tms.
On se uskontoallergiaa, jos normaaliin elämänmenoon kuuluvasta asiasta ei voi puhua. Se, että se ei kuulu jokaikisen ihmisen normaaliin elämänmenoon, ei voi olla peruste. Siinä tapauksessahan juuri mistään muusta ei voisi puhua kuin syömisestä ja nukkumisesta. Vaikka haluaisitte tässä enemmistökristillisessä maassa leimata uskonasiat vähemmistön asioiksi, ei oikeuta asian painamista piiloon. Silloinhan ei voisi puhua mistään vähemmistöistä. Mutta ehkä haluattekin vaieta esim. homoista.
Taasko maalitolpat liikkuu?
Tottakai voi ja saa puhua. Mutta koululaitoksen tehtäviin ei kuulu julistaa mm. uskontoa eikä politiikkaa.
Maalitolpat eivät liiku mihinkään. Erilaisista kirjallisuuden tavanomaisista aiheista voi ilman muuta puhua ja antaa vaikka esimerkkejä.
Kyllä, samaa mieltä. Minusta oman uskon julistaminen sanoitusesimerkin kautta ei kuitenkaan ole tuota.
Saahan sitä julistaa yhtä ja toista. Kaikissa esimerkeissähän ollaan jotain mieltä. Jos jossain sanoituksessa sanotaan, että rakastan sinua, siinä julistetaan rakkautta tiettyä henkilöä kohtaan, mikä voitaisiin pahantahtoisesti tulkita syrjinnäksi kaikkia muita kohtaan. Jostain syystä tällainen lainaus ei kuitenkaan ole vaparien mielestä väärin. Mutta jos kirjoittaa rakastavansa Jeesusta, se yhtäkkiä onkin syrjivää ja tunnustuksellista. Mutta vaparilogiikka ei noudatakaan normaalia logiikkaa.
Kas kun ihan OPSissa sanotaan, että perusopetuksen on oltava uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumatonta, joten silloin oppikirjojen ei tule julistaa Allahin suuruutta tai Keskustapuolueen parhautta tms.
Ei ole uskonnollisesti sitoutunutta kertoa, että on runsaasti kirjallisuutta, jossa julistetaan Allahin suuruutta. Ei ole myöskään uskonnollisesti sitoutunutta antaa siitä esimerkkejä. Uskonnollinen sitoutumattomuus ei ole sama asia kuin valituista asioista vaikeneminen.
Aivan oikein. Se on ihan ok silloin kun käsiteltävänä aiheena kertoa uskonnollisesta kirjallisuudesta. Sen sijaan silloin kun aihe on jotain ihan muuta, omien jumalien ylistäminen ei kuulu asiaan.
No jos aiheena on antaa esimerkki sanoittajan työstä, esimerkissä käsitelty aihe on vääjäämättä jokin satunnainen aihe. Miksi uskonnollinen aihe ei tässä kävisi siinä kuin muutkin? Miksi vaadit, että uskontoa on kohdeltava eri tavoin kuin muita aiheita? Ajatko uskonnon erityisasemaa?
Ajan sitä, että OPSin mukaisesti opetus on uskonnollisestikin sitoutumatonta ja tunnuksetonta. Oman uskon julistaminen ei kuulu kouluopetukseen.
Miksi kenenkään pitäisi päästä koulun oppikirjan sivuille julistamaan uskoaan esim. Lentävään Spagettihirviöön, niin hienoa kuin se pastafarien mielestä olisikin?
Voisi siellä olla tuollainen spagettihirviötekstikin esimerkkinä parodiasta. En edelleenkään tajua, miksi juuri uskonto on sellainen, että sitä ei saa näkyä. Onko niin, että jos kirjassa näkyy esimerkki uskonnollisesta tekstistä, ihmiset heti hurahtavat uskoon? Tätäkö pelkäät? Ei se mitään tunnustuksellista ole, että nähdään - kas Mariska kirjoittaa uskonnollista tekstiä. Jokainen voi sitten olla siitä mitä tahansa mieltä, mutta lukea sitä havainnollistuksena jostain aivan muusta kuin uskonnosta. Kyllä tässä sinun asenteissasi on selvä uskontoallergia nähtävillä. Ota vähän relammin. Siedätys voisi auttaa.
Miksi väheksyt pastafarien uskoa jotenkin vähemmän vakavana tai tärkeänä kuin jotain herätyskristillisyyttä?
Huomaan, että et tajua, joten tämän jauhaminen alkaa olla kyllästyttävää.
Uskonto saa näkyä, ei sitä kukaan kiellä. Koulu ja koulukirjat ei kuitenkaan ole se paikka, jossa ihan kenen vaan pitäisi saada julistaa uskoaan.
HALLELUJAA!!!
Kappaa, vapari on siirtynyt takapuolesta etupuoleen.
Maailman mitasssa juuri ateistien ja uskonnottomien vastustajat turvautuvat väkivaltaan, niin yksilölliseen kuin valtiolliseen. Tappoihin ja kuolemantuomioihin asti. http://keskustelu.suomi24.fi/t/14220710/freedom-of-thought-2015--raportti
Mitä tekemistä tällä on sen kanssa, että sinä ja eräät muut ovat uskontoallergikkoja. Kannattaisiko kokeilla siedätystä, ihan vapaasti ja ilman pakkoa, oman hyvinvointisi lisäämiseksi?
Minun mielestäni tuo Mariskan teksti olisi voitu oppikirjaan ottaa. On itse asiassa absurdia jos tuollainen tiputetaan pois yhden oppikirjan yhdestä kappaleesta, ja samaan aikaan lapset viedään 1-2 kertaa vuodessa kirkkoon jumalanpalvelukseen.
Sen sijaan uskonnonvapauden loukkaus tuo ei suoranaisesti ole. Olisi eri asia, jos Mariska ei saisi esimerkiksi kertoa www-sivullaan uskonnosta tms. Samoin on eri asia, jos kategorisesti kirjaan kelpaa adventisti kertomaan uskonnostaan, mutta baptisti ei tms.