Ukko on jo yli 90-vuotias. Nykyään Ukko on palvelutalossa tehostetussa palveluasumisessa. Ukko maksaa täysihoitopaikastaan asumisesta 535 euroa ja aterioista 567 euroa. Lääkekustannukset ovat vielä erikseen apteekkiin noin sata euroa kuussa.
Omaiset kutsuttiin kerran tilaisuuteen, jossa pohdittiin ja esiteltiin Ukon hoitosuunnitelmaa, ja hänen tulevaisuuttaan.
Suunnitelmat tuntuivat aluksi hyvältä, kunnes lääkäri sanoo, että Ukkoa ei enää elvytetä. Olemme kuin ällikällä lyötyjä, mikä käytännössä kuulemma tarkoittaa, ettei Ukkoa vietäisi esimerkiksi sairaalaan. Tämä herättää meissä omaisissa tietysti ihmetystä ja kummastusta kotimatkalla.
Epäilys herää, onko vanhustenhoito ja kohtelu enää tasapuolista ja vanhuksia kunnioittavaa. Harrastetaanko jo jonkinlaista hiljaista ja sanatonta priorisointia ikäihmisillä, yhdenlaista saattohoitoa?
Toinen kylmä suihku tulee kun lääkäri toteaa, ettei Ukolle tehdä enää nesteytystä, vaikka Ukon hemoglobiiniarvot ovat alhaiset ja hän on kaatuillut rollaattorin kanssa. Vedottiin siihen vahvasti, että Ukko on hankala lähtemään nesteytykseen. Viekö nesteytyksen lopettaminen vähitellen Ukon sängyn pohjalle, syntyy väkisin ajatus?
Epäilys herää taas, onko hoito- ja terveyshenkilökunta ammattitaitoista, kun ei saa vanhaa Ukkoa vietyä nesteytykseen vai eikö hoitohenkilökunnalla ole sellaiseen enää aikaa.
Epäilys herää siitäkin, onko nykyään hoito- ja terveyshenkilökunnalla liian helppo vedota niin sanottuihin lääketieteellisiin perusteisiin, ja miten pitkälle on viety sairaanhoidon jo hyötyajattelu, ja mitkä ovat omaisten oikeudet lähiomaisen hoitosuunnitelmia tehtäessä. Kuullanko lainkaan omaisia, jos asiakas-potilas ei ymmärrä enää omaa etuaan ja hyvää?
Unohtaa ei kuitenkaan sovi, että muistisairas voi olla maailman tärkein ja arvokkain ihminen jollekin omaiselle, ymmärretäänköhän tätä edes uudessa Sotessakaan.
Omaiset kutsuttiin kerran tilaisuuteen, jossa pohdittiin ja esiteltiin Ukon hoitosuunnitelmaa, ja hänen tulevaisuuttaan.
Suunnitelmat tuntuivat aluksi hyvältä, kunnes lääkäri sanoo, että Ukkoa ei enää elvytetä. Olemme kuin ällikällä lyötyjä, mikä käytännössä kuulemma tarkoittaa, ettei Ukkoa vietäisi esimerkiksi sairaalaan. Tämä herättää meissä omaisissa tietysti ihmetystä ja kummastusta kotimatkalla.
Epäilys herää, onko vanhustenhoito ja kohtelu enää tasapuolista ja vanhuksia kunnioittavaa. Harrastetaanko jo jonkinlaista hiljaista ja sanatonta priorisointia ikäihmisillä, yhdenlaista saattohoitoa?
Toinen kylmä suihku tulee kun lääkäri toteaa, ettei Ukolle tehdä enää nesteytystä, vaikka Ukon hemoglobiiniarvot ovat alhaiset ja hän on kaatuillut rollaattorin kanssa. Vedottiin siihen vahvasti, että Ukko on hankala lähtemään nesteytykseen. Viekö nesteytyksen lopettaminen vähitellen Ukon sängyn pohjalle, syntyy väkisin ajatus?
Epäilys herää taas, onko hoito- ja terveyshenkilökunta ammattitaitoista, kun ei saa vanhaa Ukkoa vietyä nesteytykseen vai eikö hoitohenkilökunnalla ole sellaiseen enää aikaa.
Epäilys herää siitäkin, onko nykyään hoito- ja terveyshenkilökunnalla liian helppo vedota niin sanottuihin lääketieteellisiin perusteisiin, ja miten pitkälle on viety sairaanhoidon jo hyötyajattelu, ja mitkä ovat omaisten oikeudet lähiomaisen hoitosuunnitelmia tehtäessä. Kuullanko lainkaan omaisia, jos asiakas-potilas ei ymmärrä enää omaa etuaan ja hyvää?
Unohtaa ei kuitenkaan sovi, että muistisairas voi olla maailman tärkein ja arvokkain ihminen jollekin omaiselle, ymmärretäänköhän tätä edes uudessa Sotessakaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.