En ole koskaan ollut mitenkään yltiö isänmaallinen tai armeijahenkinen. Silti suoritin 6kk palveluksen. Tämä johtui varmaan siitä kun minulla ei ollut kiinnostusta ottaa asioista selvää tai uskallusta uhmata enemmistön mielipidettä.
Nyt myöhemmin voisin arvioida 6kk-armeijapalveluksen olevan se kaikkein helpoin vaihtoehto. Minun ei ainaskaan tarvinnut tehdä siellä juuri mitään. Mitä nyt vähän ruokaa laitella nälkäisille isänmaan urhoille.
Mielestäni paras vaihtoehto olisi YK:n poliisiarmeija, josta Linkolan Penttikin paljon puhui. Siinä yhteiskunnan sijasta ajateltaisiin ihmiskuntaa. Lukekaapa ideasta, ei mikään pöllömpi ajatus mielestäni.
Jos nyt saisin päättää, rupeaisin sivariksi tai totaaliksi. Se, että lain mukaan sivari on sivari vain rauhan aikana, kallistaa isänmaahengen vaakakuppia kyllä enemmän kieltämisen ja kansalaistottelemattomuuden puolelle.
Onhan se loppujen lopuksi aika hassua harjoitella toisten tappamista karttaläpyskälle piirrettyjen viivojen vuoksi.
Veteraanit ovat mielestäni ansainneet yhteiskunnan tuen ja oikeuden ihmisarvoiseen elämään aivan kuten kaikki muutkin. Huvittavinta minusta kuitenkin on se jakomielitautinen ajattelu jossa heille suunnattuja tukia leikataan ja samaan hengenvetoon ravataan yhtenään sankarihaudoilla ja sotamuistomerkeillä.
Sen sijaan niitä veteraaneja en ymmärrä, jotka lahtausreissujen jälkeen kirjoittavat hurmiohenkisiä muistelmiaan veli venäläisen hengenriistosta. Luulisi jokaisen, sodan todelliset kasvon nähneen myöhemmin kirjoittavan sodan vastaisia värssyjä. Mutta mitä vielä. Muistellaan miltei kaihomielisesti aikoja etulinjassa. Vai puhuvatko ne jotka eivät tiedä ja ne jotka tietävät eivät pukahda?
Mieltäni sentään lämmittää sodanjälkeisen ajan siviilipalvelukseen hakeutuvien ja totaalikieltäytyjien koko ajan kasvava määrä. Ehkä vielä jonain päivänä raja-aidat aukaistaan joka suuntaan ja ruvetaan ihmisiksi.
PS. Voi olla, että minulla on lukihäiriö ja muutkan häiriömahdollisuudet eivät ole täysin pois suljettuja.
Nyt myöhemmin voisin arvioida 6kk-armeijapalveluksen olevan se kaikkein helpoin vaihtoehto. Minun ei ainaskaan tarvinnut tehdä siellä juuri mitään. Mitä nyt vähän ruokaa laitella nälkäisille isänmaan urhoille.
Mielestäni paras vaihtoehto olisi YK:n poliisiarmeija, josta Linkolan Penttikin paljon puhui. Siinä yhteiskunnan sijasta ajateltaisiin ihmiskuntaa. Lukekaapa ideasta, ei mikään pöllömpi ajatus mielestäni.
Jos nyt saisin päättää, rupeaisin sivariksi tai totaaliksi. Se, että lain mukaan sivari on sivari vain rauhan aikana, kallistaa isänmaahengen vaakakuppia kyllä enemmän kieltämisen ja kansalaistottelemattomuuden puolelle.
Onhan se loppujen lopuksi aika hassua harjoitella toisten tappamista karttaläpyskälle piirrettyjen viivojen vuoksi.
Veteraanit ovat mielestäni ansainneet yhteiskunnan tuen ja oikeuden ihmisarvoiseen elämään aivan kuten kaikki muutkin. Huvittavinta minusta kuitenkin on se jakomielitautinen ajattelu jossa heille suunnattuja tukia leikataan ja samaan hengenvetoon ravataan yhtenään sankarihaudoilla ja sotamuistomerkeillä.
Sen sijaan niitä veteraaneja en ymmärrä, jotka lahtausreissujen jälkeen kirjoittavat hurmiohenkisiä muistelmiaan veli venäläisen hengenriistosta. Luulisi jokaisen, sodan todelliset kasvon nähneen myöhemmin kirjoittavan sodan vastaisia värssyjä. Mutta mitä vielä. Muistellaan miltei kaihomielisesti aikoja etulinjassa. Vai puhuvatko ne jotka eivät tiedä ja ne jotka tietävät eivät pukahda?
Mieltäni sentään lämmittää sodanjälkeisen ajan siviilipalvelukseen hakeutuvien ja totaalikieltäytyjien koko ajan kasvava määrä. Ehkä vielä jonain päivänä raja-aidat aukaistaan joka suuntaan ja ruvetaan ihmisiksi.
PS. Voi olla, että minulla on lukihäiriö ja muutkan häiriömahdollisuudet eivät ole täysin pois suljettuja.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Viitsisitkö asiantuntijana kertoa minulle kouluja käymättömälle militarismin määritelmän. Kiitos!
Ainiin, voisit myös kertoa esimerkin noista kaihoisista sotamuisteluista.
No voi, nyt olet kyllä käsittänyt väärin. En minä mikään asiantuntija ole.
Kukas se sano:Ainoita oppineita ovat itseoppineet, muillehan asiat on jouduttu opettamaan.
Militarismilla mielestäni käsitetään aatesuunta, jonka mukaan rauha ja hyvinvointi saavutetaan vain armeijan avulla. Tyypillisesti militarismiin on liitoksissa yhteiskunnan sotilasvaltainen johtaminen, tai militaristien vaikutusvalta johtoon epäsuorasti. Kovan militarismin linjavedoksi voisi myös mainita sloganin:"Hyökkäys on paras puolustus".
Mutta me suomalaiset lepäämme melko pehmeiden militarististen aatoksien päällä(Koti,uskonto ja isänmaa).
Etkö ole vielä nähnyt sotakirjaa, missä sotaa ihannoidaan. Suosittelen matkaa lähikirjastoon, siellä on omistettu tälle kirjallisuuden alalle hyllymetrejä.
Kiitos, määritelmä tuokin. Olen vain havainnut, että helpoin tapa käydä keskustelua, on antaa vastustajalle nimi, johon on helppo ladata negatiivisia mielleyhtymiä. Militaristi on yksi tällainen nimi. En lähde väittelemään määritelmäsi kanssa, se on pelkistetty, joten siihen jää väkisinkin aukkoja.
Yleinen tapa keskustella näistä asioista on leimata asevelvollisuuden kannattajat ensin militaristeiksi ja sitten militaristit sotahulluiksi. Samanlainen yleistys toimii toki toiseenkin suuntaan. Sitten onkin saatu aikaan omia tarpeita palveleva argumentointiketju. Sen takia vieroksun kovasti militaristi-sanaa (kuten vieroksun sivareiden kutsumista homoiksi). Jos militaristi on henkilö, jonka mukaan voimakas armeija TUKEE pyrkimyksiä pysytellä konfliktien ulkopuolella, niin olen mielelläni militaristi. Sotahullu en ole.
Olen lukenut hyvin paljon sotahistoriaa sodan käyneiden kirjoittamana. En ole vielä törmännyt sodan ihannointiin. Ehkä minulla ei ole sellaiseen lukutapaan oikeaa ideologista pohjaa... Sen sijaan olen törmännyt hyvin usein kirjoihin, joissa arvostetaan sodan käyneitä ihmisiä. Väinö Linna kirjoitti aikanaan haluavansa ottaa kaiken kunnian pois sodalta, mutta antavansa sen miehille, jotka joutuivat sen onnettomuuden päällään kantamaan. Sota on kammottava onnettomuus, ei sitä voi ihannoida. Kirjoissa usein ihastellaan Suomen selviytymistä sodassa. Se ei ole sodan ihannointia. On eri asia ihailla tapaa, jolla onnettomuudesta selviää, kuin ihannoida onnettomuutta itseään.
Oletkos jo ilmoittautunut reservin kieltäytyjäksi?
http://www.aseistakieltaytyjaliitto.fi/reservi/
Niin, tuo Linkolan poliisiarmeija voisi ollakin ihan järkevä idea jos YK olisi toimivampi(Linkolalla on monia muitakin järkeviä, mutta radikaaleja ideoita, kannattaa tutustua).Ihmiskuntaahan tässä vaiheessa pitäisi ajatella eikä mitään karttoihin piirettyjä viivoja.
Minäkin olen ihmetellyt hieman noita sotakirjoja ja osaa veteraaneista jotka aivan kaiholla muistelevat toisten IHMISTEN tappamista. En kuitenkaan usko heidän olevan enemmistönä.
Mutta ehkä ihminen on vain niin epäonnistunut laji, että tuhoutuminen on väistämätöntä.
Ei siis minkäänlaista kunnioitusta synnyinmaataan kohtaa! Säälittää ja hävettää niiden vanhempien puolesta joiden jälkikasvu on noin saamattomia rimanalittajia.. Onneksi Suomessa vielä on suurin osa kunnolista nuorisoa jotka ymmärtävät itsenäisyyden suunnattoman arvon ja ovat valmiit kantamaan vastuunsa! Suomen nuoret karjut: Vanha kiittää!
Kyl se armeija vaan on välttämätön. Ei se siviiliys mikää kuolemattomuus oo.
Jenkit teurasti Vietnamis yhtälailla siviilit ku sotilaat. Samate natsit tappo miljoonii juutalaisii, venäläisii, ym. ikään, sukupuoleen ja siviilisäätyyn katsomati.
Kyl ois voinu olla siel juutalaisten ghetos kysyntää tuliaseille (ja olikin, mustassa pörssissä pistooli makso painonsa kullassa) viimeistään silloinku SS-miehet tuli hakemaan... Ei ois ollu kauheen helppoo tulla hakeen sveitsiläisii, olihan lähes joka talos ase ja henkilö joka osaa käyttää sitä tehokkaasti.
Siis Puolustusvoimien perimmäinen tehtävä nyt on yksinkertaisesti turvata näiden henkilöiden turvallisuus, jotka muuten tapettas/raiskattas/tms.
Vai luuliks joku et miehittäjällä on kovinkin positiivinen asenne miehitetyn maan siviiliväestöö kohtaan..?
Kyllähän jotkut asiaan perehtyneet tahot väittää, että nykyisissä sodissa jopa 90% uhreista on jo siviilejä.
Itse en kyllä tiedä millä matematiikalla tämä on laskettu, esim. mikä on uhrin määritelmä tässä.
"Onhan se loppujen lopuksi aika hassua harjoitella toisten tappamista karttaläpyskälle piirrettyjen viivojen vuoksi."
-----------------------------------------------------------
Voi anopin tohveli miten lapsellisia kommentteja sitä kuulee. Suomella ja Neuvostoliitollako ei ollut 40-luvulla muuta eroa kuin karttaläpyskän viivat?
Talvi- ja jatkosodassa taisteltiin Suomen pelastamiseksi bolsevisoinnilta.
Lukuehdotus. Unto Parvilahti: Berijan tarhat
Tämä kirja antaa vähän osviittaa siitä, millainen oli 50-luvun Neuvostoliitto. Lähes samanlainen kurjuuden pesä olisi tullut suomesta(vrt. Baltian maat 45-91), jos ei olisi taisteltu.
Tiedä, että ennen talvisotaa oli olemassa(Moskovassa siis) suunnitelmia huomattavan suomalaisen väestömäärän siirtämiseksi Siperiaan - kunhan maa ensin vallattaisiin. Jos vaarisi ei olisi taistellut "läpyskäviivojen" puolesta, niin erittäin mahdollisesti olisit syntynyt siperialaisen kalastuskolhoosin ihanaan autuuteen "työläisten paratiisissa"...
Täytyy vielä oikein uudestaan ääneen ihmetellä, miten armeijaiän ohittanut mies voi olla niin tietämätön, arvostelukyvytön ja lapsenuskoinen, että luulee, että puolustussotia käydään(eritt. suomen ja NL:n välisiä sotia) "Karttaläpyskän rajaviivojen vuoksi".
No tietysti, kun on elänyt koko pienen ikänsä hyvinvointivaltiossa, missä kaikkea saa tekemättä mitään, niin on vaikea kuvitella, millainen se neuvostoparatiisi oikeasti oli. Voin kertoa, että 40-luvulla kontrasti Suomen ja Neuvostoliiton elinolosuhteiden välillä oli niin huikea, että kysymys oli noin 10 potenssiin 10 kertaa suuremmista asioista kuin ne viivat.
No, lopetan tähän. Kiitos vielä typerimmän alkaneena vuonna kuulemani möläytyksen esittämisestä!
Ainakaan omalla kohdallani viestissäsi kuvaamasi tapahtumat eivät kouluopetuksissa juuri koskaan tulleet vastaan. Sekin vähä mitä kerrottiin oli äärimmäisen pelkistettyä ja desinfioitua. Samalle vaikuttaa tänä päivänä, ainakaan ei ole pistänyt silmään. Sanokaa jos ole väärässä.
Tämä puoliksi puolustuksena ketjun aloittajalle, suomettuminen on lakaissut maton alle lähihistorian raadollisimman puolen ja selittää ehkä samalla osin "passiivisen vastarinnan" kannattajien motiiveja. Vasta vanhempana Stalinin ajan historiaan tutustuminen on avannut omat silmät sille että aseistakieltäytyminen (ja antautuminen) olisi ollut hyvin lyhytnäköistä politiikkaa. Taisteluissa ei olisi ehkä menetetty ihmishenkiä mutta seuranneissa puhdistuksissa moninkertaisesti käytyihin sotiin nähden enemmän. Verisesti hanttiin pistämällä säästettiin lopulta kuitenkin suomalaisten henkiä. Sivutuotteena saatiin vuosikymmenien kehityksen jälkeen maailmalla kadehdittu demokraattinen pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta; samaa johon Eestiläiset ovat kirimässä vuosikymmenien kurjuuden jälkeen. Ja täällä osa alle parikymppisestä miespuolisesta väestönosasta väistelee velvollisuuksiaan tietämättömyydestä kumpuavilla argumenteilla..
Karttaläpyskä-perusteelle voisi myöntää alustavasti Vuoden Sammakko -arvonimen