Niin termi sotilaallinen kunnia on perseestä .Kautta vuosisatojen on nuoret miehet saatu tapattamaan itsensä,jonkun ihmeelisen kunnia käsitteen puolesta. Ihme homma kun tarkemmin miettii. Liekkö geeneissä tai jotain.
Nyt kun oikein ajatelen
hhhuttu
35334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
taisteluja on enimmäkseen käyty muun kuin pelkän kunnian puolesta. Ehkä joskus senkin.
On se kunnia ympätty aina jotenkin mukaan, vaikka kyse olisi mistä muusta tahaansa. Kolmekymmen vuotisesta sodasta on sanottu ,että Saksassa punainen veri muuttui Ruotsissa valkoisiksi linnoiksi. Kaikki kunnia silti hakkapeliitoille.
----- punainen veri muuttui Ruotsissa valkoisiksi linnoiksi. ----
Nimenomaan suomalainen veri.
Suomalaisten+osuus+Ruotsin+sotavoimissa+30-vuotisessa+sodassa+oli+10-15+%.
Asian voisi ajatella näin: Myös oman perheen ja lasten suojeleminen on perseestä, lähtekää karkuun kun sota ja vihollinen uhkaa ( kuten nämä irakilaiset ja syyrialaiset miehet) ja jättäkää perhe ja suku vihollisen armoille. Tälläiseen narsistiseen itsekeskeisyyteen meitä yllyttää uusliberalismi, jota mm. Björn Wahlroos palvoo. Tässä normaalin miehen ( ja naisen) kanta taisteluun:
https://www.youtube.com/watch?v=7Ul98nfFM5A
Asiaa ei tarvitse sen enempää syvällisemmin ajatella kun tajuaa, ettei mikään sotilaallinen kunnia kuoleman kohdalla ole muuta kuin keksittyä fantasiaa. Aikojen alusta asti on ollut vain pakko keksiä jokin loiventava ja merkitystä herättävä tapa turhalle kaatumiselle jossakin turhassa rähinässä. Paljon on varmasti omaisia lohduttanut joo. Oikeasti kaikki sodissa kaatuneet ovat kaatuneet turhaan, ihmisen typeryyden, ei edes keksityn kunnian vuoksi.
Ei+se+noin+yksinkertiasta+ole!
"....toteuttaa täsdmälleen tuon kirjoittajan ihanteita!"
Kenen kirjoittajan? Olet kova sekoittamaan asioita. Jos joku on hädässä, pitää häntä auttaa, mikäli vain pystyy. Enkä todellakaan jättäisi lasta hengenvaaraan jos vain ihan millä tahansa konstilla auttamaan pystyn. Mutta aina sekään ei ole mahdollista.
Mutta kaikki, toistan KAIKKI, sodat ovat ihmisen typeryyden totaalisia lopputuloksia, joiden vuoksi kaatuminen on vain keksityllä kunnialla hyväksyttyä. Ymmärrätkö eron näissä asioissa? Ymmärrätkö sitä, että esimerkiksi sellaisia viiden lapsen isiä on nyt monessa maassa kusessa juuri tämän typeryyden vuoksi. Täältä on helppo huudella kun elellään itse lahjaksi saadussa ns. hyvinvoinnissa.
Totta on sekin, että Suomi olisi miehitetty toisessa maailmansodassa ilman sotimista, mutta perimmäinen syy koko sotaan oli kuitenkin ääliömäisyydessä molemmin puolin. Tyhmyys on niin vallitseva elementti ihmisen elämässä, ettei sen läsnäolosta kukaan enää mitään välitä. Ja yksi syy siihen on tässä:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001118485.html
Tottakai tuo pasifismi kuulostaa hyvälle yleisellä tasolla, mutta entä silloin kun vastapuoli ei jaa tunnetta ja hyökkää maahan. Talvisota on hyvä esimerkki siitä, ettei aina antautuminen ole se verettömin ratkaisu.
En näe mitään pahaa siinä, että on valmis puolustamaan maataan, kotiaan ja perhettään vieraan sotajoukon tunkiessa maahan! Usein tällöin auttaa omaa kansaansa selviämään paljon pahemmasta kohtalosta! Esim Itä-Euroopassa vusina 1944-1945 etenevä Puna-armeija ryösti 2 miljoonaa naista.
Koska puolustus piti niin näin ei käynyt Suomelle Talvi- tai Jatkosodassa!
Siksi en yhdy väitteisiin, että sotaveteraaniemme uhri oli turha!
Nopeasti se sotilaskunnia unohtuu ammattisotilailtakin kun alkaa omaa hanuria poltella. Ajatellaan nyt Paulusta, antautuminen maittoi hyvinkin kun olisi pitänyt ns. henkilökohtaisia ratkaisuja tehdä. Marski siirtyi ketterästi puolueettomaan Portugaliin terveyssyistä (sic!) kun alettiin puhua sotasyyllisyyksistä. Göring ja Himmler peräti tarjoutuivat voittajavaltojen nöyrään palvelukseen kun tappio häämötti. Petain, ensimmäisen sodan suuri sankari, ryhtyi miehittäjän rengiksi. Montgomery, no, annettiin säälistä roikkua mukana Normandian jälkeen. Että joustava on kunnian käsite.
Nuo esimerkit ovat huonoja koska ylipäälliköt eivät konkreettisesti käy sotaa, siis ole itse etulinjassa miekka tai kivääri kourassa. He ovat pikemmin politiikkoja ( sota onkin politiikan jatke...). Miten käy yksilölle, ihmisryhmälle tai valtiolle joka on täysin pasifistinen? Se jyrätään tai orjuutetaan. Sota on vain laajennettu muoto väkivallasta. Sotaa on myös tilanne jossa yksilöä uhataan, esim. Maahanmuuttaja tulee ryöstämään sinua bussipysäkillä. Oletko valamis puolustautumaan vai alistutko? Itse taistelisin viimeiseen hengenvetoon. Näin ovat käyttäytyneet ihmiset ja eliöt aina, tämä käyttäytyminen on itse asiassa yhtä vanha kuin elämä. Miksi näitä pasifisteja on nykyisen enemmän kuin aikaisemmin? Onko rodun huonontuminen keinohedelmöityksen, kemikaalien tai muun syytä? Olen samoilla linjoilla kuin viikingit, on kunniallista kuolla taistelussa, kuin hiipua pois ( dementikkona vaipat housuissa).
Ne sotilashierarkiassa korkeimmalla olijat kunniasta eniten kuitenkin sauhuavat. Sitten kun oma nahka vaarantuu unohtuu kunnia ja paetaan jos suinkin voidaan. Mm. Oesch, Kannaksen sankari, yritti paeta pikkuveneellä Ruotsiin kun sai tiedon pidätysmääräyksestään sotarikoksista (Wiki).
"Montgomery, no, annettiin säälistä roikkua mukana Normandian jälkeen."
Häh, oliko Monty karannut vihollisen kenttäkeittiölle vai mikä oli hätänä?
Monty pötki pakoon Dunkirkistä minkä riisitaudin näivettämiltä kintuiltaan pääsi.
Oesch ei mihinkään sotarikoksiin syyllistynyt. Tai tietysti oli syyllinen jos isänmaan puolustaminen oli rikollista. Historian arkistoista on vielä kaivamatta tieto, miksi Mannerhein ei joutunut syytetyksi? Tekikö hän jo aikaisemmin jotakin Neuvostoliiton hyväksi, ei linnoittanut Kannasta tai Viipuria tms.? Jotakin vehkeilyä tällä vanhalla homolla oli liitoutuneiden kanssa. Itsenäisyyspäivänä 6.12.1944 oli juutalaisten synagogassa nöyränä perseennuolijana, joten tiesi ketä olivat todelliset voittajat...
Oesch sai kolme vuotta vankeutta yksin töin tehdystä 17 sotavangin kuolemantuottamuksesta. Marski-kysymys on todella hyvä, ilmeisesti edelleen liian tulenarka asia tutkittavaksi ja selvitettäväksi.
Jos Suomi olisi miehitetty, niin Mannerheimillekin olisi todennäköisesti käynyt huonosti, mutta koska Suomea ei onnistuttu miehittämään eikä liitetty Neuvostoliittoon, niin luulisin että Neuvostoliitossa katsottiin pidemmän päälle viisaammaksi olla lietsomatta suomalaisiin enää lisää vihaa.
Koskapa Suomea ei saatu miehitetyksi, niin Neuvostojohto ottikin sodan jälkeisinä vuosikymmeninä taktiikakseen Suomen vasemmiston miellyttämisen oman vaikutusvaltansa lisäämiseksi pehmein keinoin. Suomen vasemmistolla oli sitten tämän työn tuloksena itsepetoksellinen illuusio Neuvostoliiton onnelasta, vaikka kaikki halutessaan kyllä voivat nähdä sen diktatuurisen poliisivaltion kurjuuden vierailemalla siellä. Epäkohdilta suljettiinkin silmät kun päästiin siellä elämään muutama päivä herroiksi viemällä sinne mukanaan vain muutamat halvat sukkahousut tai purkkaa, ja pääsi valuuttamyymälöihin jotka olivat auki ainoastaan maan eliitille ja ulkomaalaisille.
Monty pötki pakoon joukkoineen saatuaan armeijakomentajalta käskyn tehdä niin, joten tuokaan ei kelpaa ;)
Komppania! Mitä kuuluu? Herra yliluutnantti, nuorukaiselle kuolla kuuluu. Ateenalaisten laulu.
Onhan se totta, että sodat alkaa kunnian, suuruuden hurmoksesta ja arvovallan tavoittelusta, kunniaa jaellaan sitten kenraalista sotamieheen, jotta heidät saadaan toimimaan, sotamiestasolla kunnian lunastaminen tarkoittaa riskiä jäsenten, tai hengen menetyksestä, isolla päälliköllä on yleensä pelissä vain se oma kunnia, jonka vuoksi ollaan valmiita uhraamaan nuoria miehiä.
Tässä vallan ketjussa saattaa pieni ihminen, tavallinen rivimies joutua kotiaan puolustamaan, kun isommat päättää tehdä suuria asioita ja päästä historian kirjoihin, rivimiehellekin tarjotaan kunniaa, mitaleja, sankarivainajan, kaatuneen osaa uhrivalmiuden lisäämiseksi. Kuolleista, tai tapetuista ei näissä yhteyksissä puhuta.
1 ja 2 maailmansota alkoi paljolti näistä samoista syistä, ei ollut mitään järkeenkäypää syytä moisille uhrauksille hyökkäävissä maissa, kaikki kansat olisivat mahtuneet elämään omilla alueillaan. Tämä on realismia, ei pasifismia, miesten heikkous on tuo kunnian tavoittelu, siinä jotkut joutuu aidosti puolustuskannallekin, kunnialla on siinäkin merkityksensä, se on kaikessa läsnä.
"Onhan se totta, että sodat alkaa kunnian, suuruuden hurmoksesta ja arvovallan tavoittelusta, kunniaa jaellaan sitten kenraalista sotamieheen"
Ja tämäkö natsaa hyvin Suomeen ja Talvisodan alkuun? Älä viitsi!
"sotamiestasolla kunnian lunastaminen tarkoittaa riskiä jäsenten, tai hengen menetyksestä, isolla päälliköllä on yleensä pelissä vain se oma kunnia, jonka vuoksi ollaan valmiita uhraamaan nuoria miehiä. "
Viime sodassa Suomessa kaatui kyllä rintamalla kenraalejakin (Vihma) ja sotilasarvoittain prosentuaalisesti kaatui eniten nuoria joukkueenjohtajia eli vänrikkejä!
Natsaa täydellisesti talvisodan syihin, sinä olet vaan niin tyhmä, ettet ymmärrä isompia kokonaisuuksia.
Hitler halusi olla saksan sankari, ihailemansa Frederik Barbarossan kaltainen ja enemmänkin, joka luo suursaksan, valloittaa euroopan ja venäjän, kunnia oli tärkeintä, ja siinä etupiirijakojen yhteydessä suomikin joutui talvisotaan.
Kyllä se vaan niin on räkänokkapoika, vaikka et sitä ymmärrä, miljoonat miehet ovat kuolleet typeryyttään siksi, että heitä on huijattu kunnian saamisella.
K.M Wallenius joka oli itsenäisyyden alkuajan tunnetuipia valkoisen armeejan upseereita ihmetteli kirjassaan. Mikä on se voima joka saa nuoret terveet miehet juoksemaan kohti varmaa kuolemaa, ei taida ihan tarkkaan tietää kukaan.
Kunnia,+laumahenki+ja+pakko,+jos+et+juokse,+häpeä+ja+rangaistukset.+Kyllä+näillä+eväillä+90%+nuorista+miehistä+juoksee+varmaan+kuolemaan.
On helppoa jauhaa yleispasifistista soopaa pienessä länsimaassa
Kokeilkaapa sen sijaans euraavaa: matkustatte Moskovaan Voiton päiän juhliin 8. toukokuuta ja julistatte siellä kesken paraatin, että:
- nuoret miehenne kuolivat turhan takia
- olisi kannattanut jättää sotimatta
- vain hullu tottelee Stalinin tai kentraalien käskyjä
Niin huomaatte, että viisautenne uppoavat hyvään ja vastaanottavaiseen maahan:-D
Miksi et mene itse julistamaan omaa sanomaasi Moskovaan voitonpäiväjuhlille, kun se on niin nerokas ja uppoaa hyvään ja vastaanottavaiseen maahan? Turhaan täällä meuhkaat.
Siksi, ettei minulla ole mitään sanomaa:-)
Harmaus on leviämässä kaikenkarvaisiin kulkueisiin..
Napoleenin kerotaan sanoneen ,jos maalimassa riittää lippuja ja metallia mitaleihin hän valtaa koko maailman,,,,no eipä tietenkään mutta suuri on lippujen ja arvomerkkien valta ihmismieleen.
Sen toki huomaa venäläiskenujen rintapielestä! Ihme, että takki kestää!
Kun ajattelen omaa Asevelvollisuus aikaani -72, niin miten helposti tavallinen kaveri muuttui pari väkästä saatuaan (ei kaikki tietenkään) ihan kusipääksi. Ollaan me ihmiset aika kummia otuksia ....geneissä se on. ...aloittaja...
Jos kaikki kansat tekisivät kuten venäläisetn 1917-18 että ampuisivat sotahullut upseerinsa, heittäisivät asensa ja menisivät kotiin niin sotia ei olisi. Mutta eliitti haluaa sotia ja jaelle renikoita toisilleen sekä rikastua siinä sivussa. Siinä ei silloin nuorukaisten hätä tai leskien ja orpojen itku paljon auta.
Venäläiset saivat turpiinsa saksalaisilta 1917 ja alkoivat tappaa toisiaan 1918.
Kyllä upseereitakin murhattiin mm. Suomessa.
Siitähän punikit ottivat mallia ja aloittivat viattomien siviilien murhaamisen.
Bolsevikit perustivat Puna-Armeijan 1918. Se kunnostautui erityisesti omien kansalaisten murhaamisessa, mutta tappoi toki vierasmaalaisiakin
"Jos kaikki kansat tekisivät kuten venäläisetn 1917-18 että ampuisivat sotahullut upseerinsa, heittäisivät asensa ja menisivät kotiin niin sotia ei olisi."
Tosin sellaista tapahtui vain hetken maaliskuun 1917 jälkeen. Venäjällä käytiin ankara sisällissota 1917–1922 vallankumousten jälkeen. Sisällissodan jälkeen Neuvosto-Venäjä oli taloudellisesti raunioina. Vuosien 1920 ja 1921 kadot ja niistä johtunut nälänhätä vain pahensivat tilannetta. Sisällissodassa oli kuollut yhdeksän miljoonaa ihmistä kommunistien lähes verettömän lokakuun vallankumouksen jälkeen. Miljoonia muita kuoli vielä nälkään. Miljoona ihmistä pakeni maasta eri reittejä pitkin paetakseen sotaa, puutetta ja uuden järjestelmän vaatimuksia ja tuomioita.
Bolsevikkien puolella Puna-armeijaa johti Lev Trotski, joka kertoi periaatteena olevan kuulun lauseen:
"Puna-armeijalainen on pantava valitsemaan edestä tulevan todennäköisen kuoleman ja takaa tulevan varman kuoleman välillä"!