"Barack Hussein Obama on ollut USA:n historian radikaalein ja vasemmistolaisin presidentti sen lisäksi, että Obamalla on myös vahvat yhteytensä islamiin sekä lapsuusaikansa Indonesiasta – jossa Barry Soetoro eli Obama kävi islamilaista julkista koulua silloisen muslimi-isäpuolensa Lolo Soetoron edellyttämällä tavalla – että muslimiksi syntyneen mutta sittemmin ateistiseksi marxistiradikaaliksi kääntyneen kenialaisen isänsä Barack Hussein Obama vanhemman (1936–1982) kautta. Obama on itse julkisesti puhunut sekä näistä asioista että omasta uskonnollisesta skeptillisyydestään ja kriittisyydestään perinteistä kristillisyyttä kohtaan, kuten ilmenee esimerkiksi Patrick Howleyn artikkelista ”Obama: My Father Was Born A Muslim” 14.1.2015. On mielenkiintoista sinänsä, kuten artikkelista käy ilmi, että Obama puhui näistä asioista nimenomaan evankelikaaliseen vasemmistoon lukeutuvan Sojourners-organisaation tilaisuudessa vuonna 2006.
Dinesh D’Souza puolestaan nostaa esiin kirjansa sivuilla 57–72 ne merkittävimmät vasemmistoradikaalit henkilöt, jotka ovat ideologisesti vaikuttaneet Obaman maailmankatsomuksen muodostumiseen. Näitä ovat nykyinen Chicagon yliopiston kasvatustieteen professori Bill Ayers, joka tuli 1970-luvulla tunnetuksi marxilaiskumouksellisen Weather Underground -organisaation pomminräjäyttäjäterroristina, Obaman Hawaijin-aikainen mentori ja vakaumuksellinen kommunisti ja Neuvostoliiton ystävä Frank Marshall Davis (1905–1987), Obaman opettajana Columbian yliopistossa toiminut antikolonialistinen ja Israel-vastainen palestiinalaisideologi Edward Said (1935–2003), Obaman opettajana Harvard Law Schoolissa toiminut brasilialaissyntyinen Roberto Mangabeira Unger, joka on määritellyt itsensä maailmanvallankumousta kannattavaksi vasemmistolaiseksi ja joka on kehottanut Kiinaa, Intiaa, Venäjää ja Brasiliaa muodostamaan vahvan Amerikan-vastaisen voimablokin. Myös mustalla ja fanaattisesti juutalais- ja sionisminvastaisella sekä valkoista Amerikkaa vastustavalla radikaalipastori Jeremiah Wrightillä on ollut vahva vaikutus Obaman asenteelliseen kehitykseen, koska Obama oli 20 vuotta nimenomaan Wrightin seurakunnan jäsen.
Merkittävä vaikutus Obamaan on edellä mainittujen lisäksi ollut radikaalilla yhteisöorganisaattorilla ja poliittisella aktivistilla Saul Alinskylla (1909–1972), joka vaikutushistoriallisesti merkittävässä kirjassaan – kuten D’Souza kirjansa sivuilla 73–87 ottaa esiin – Rules for Radicals vuodelta 1971 mainitsi ohjelmalliseksi innoittajakseen Lusiferin ja joka lausui haastattelussa vuonna 1972 hieman ennen kuolemaansa, että jos on olemassa kuolemanjälkeistä elämää ja jos hänellä on siihen mitään sanomista, haluaisi hän varauksetta valita helvettiin menemisen. Mutta Alinsky ei ole vaikuttanut vain Obamaan hänen Chicagon-vuosiensa kansalaisaktivismiajoistaan alkaen, vaan Alinskyn ajattelu on ollut varsin läheistä myös hänestä yliopistollisen opinnäytteenkin kirjoittaneelle Hillary Clintonille, kuten on luettavissa esimerkiksi Mollie Hemingwayn artikkelista ”Media in 2014: Who Is Saul Alinsky And Why Should We Care?” 22.9.2014.
D’Souza kirjoittaakin sivulla 86: sekä Obama että Clinton ovat molemmat omaksuneet Alinskyn opin, jonka mukaan poliitikon tulee kahmia aggressiivisesti valtaa itselleen teeskentelemällä samanaikaisesti toimivansa vain puhtaan altruististen ja ihmisystävällisten motiivien innoittamana.
Jos Hillary Clinton nimetään demokraattisen puolueen ehdokkaaksi ja jos hän voittaisi vuoden 2016 presidentinvaalit, jatkuisi Valkoisessa talossa Alinsky-henkinen ja siten suorastaan lusiferistisen vasemmistoradikaali poliittinen peli."
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/681/senaattori_ted_cruz_usa_n_presidentinvaaliehdokaskisaan
Dinesh D’Souza puolestaan nostaa esiin kirjansa sivuilla 57–72 ne merkittävimmät vasemmistoradikaalit henkilöt, jotka ovat ideologisesti vaikuttaneet Obaman maailmankatsomuksen muodostumiseen. Näitä ovat nykyinen Chicagon yliopiston kasvatustieteen professori Bill Ayers, joka tuli 1970-luvulla tunnetuksi marxilaiskumouksellisen Weather Underground -organisaation pomminräjäyttäjäterroristina, Obaman Hawaijin-aikainen mentori ja vakaumuksellinen kommunisti ja Neuvostoliiton ystävä Frank Marshall Davis (1905–1987), Obaman opettajana Columbian yliopistossa toiminut antikolonialistinen ja Israel-vastainen palestiinalaisideologi Edward Said (1935–2003), Obaman opettajana Harvard Law Schoolissa toiminut brasilialaissyntyinen Roberto Mangabeira Unger, joka on määritellyt itsensä maailmanvallankumousta kannattavaksi vasemmistolaiseksi ja joka on kehottanut Kiinaa, Intiaa, Venäjää ja Brasiliaa muodostamaan vahvan Amerikan-vastaisen voimablokin. Myös mustalla ja fanaattisesti juutalais- ja sionisminvastaisella sekä valkoista Amerikkaa vastustavalla radikaalipastori Jeremiah Wrightillä on ollut vahva vaikutus Obaman asenteelliseen kehitykseen, koska Obama oli 20 vuotta nimenomaan Wrightin seurakunnan jäsen.
Merkittävä vaikutus Obamaan on edellä mainittujen lisäksi ollut radikaalilla yhteisöorganisaattorilla ja poliittisella aktivistilla Saul Alinskylla (1909–1972), joka vaikutushistoriallisesti merkittävässä kirjassaan – kuten D’Souza kirjansa sivuilla 73–87 ottaa esiin – Rules for Radicals vuodelta 1971 mainitsi ohjelmalliseksi innoittajakseen Lusiferin ja joka lausui haastattelussa vuonna 1972 hieman ennen kuolemaansa, että jos on olemassa kuolemanjälkeistä elämää ja jos hänellä on siihen mitään sanomista, haluaisi hän varauksetta valita helvettiin menemisen. Mutta Alinsky ei ole vaikuttanut vain Obamaan hänen Chicagon-vuosiensa kansalaisaktivismiajoistaan alkaen, vaan Alinskyn ajattelu on ollut varsin läheistä myös hänestä yliopistollisen opinnäytteenkin kirjoittaneelle Hillary Clintonille, kuten on luettavissa esimerkiksi Mollie Hemingwayn artikkelista ”Media in 2014: Who Is Saul Alinsky And Why Should We Care?” 22.9.2014.
D’Souza kirjoittaakin sivulla 86: sekä Obama että Clinton ovat molemmat omaksuneet Alinskyn opin, jonka mukaan poliitikon tulee kahmia aggressiivisesti valtaa itselleen teeskentelemällä samanaikaisesti toimivansa vain puhtaan altruististen ja ihmisystävällisten motiivien innoittamana.
Jos Hillary Clinton nimetään demokraattisen puolueen ehdokkaaksi ja jos hän voittaisi vuoden 2016 presidentinvaalit, jatkuisi Valkoisessa talossa Alinsky-henkinen ja siten suorastaan lusiferistisen vasemmistoradikaali poliittinen peli."
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/681/senaattori_ted_cruz_usa_n_presidentinvaaliehdokaskisaan
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.