Te joilla on erillinen pankkitili puolison kanssa, niin miten jaatte talouden menot? Useimmitenhan on niin, että toinen saattaa tienata enempi kuin toinen. Miten maksut jakaantuu tämmöisessä tilanteessa? Miten jos on menoissa myös esim. asuntolaina?
Haluan sen vuoksi tietoa, että nyt nykyisellään tämä yhteistili on mielestäni huono vaihtoehto ainakin meillä.
Haluan sen vuoksi tietoa, että nyt nykyisellään tämä yhteistili on mielestäni huono vaihtoehto ainakin meillä.
Vastaukset 70
Vanhimmat
Tällä hetkellä on tilanne, että minun tuloni ovat huomattavasti pienemmät kuin puolison. Puoliso luonnollisesti maksaa lähes kaiken menoista. Minä maksan omat vähäiset laskuni (puhelin, nettitilaukset: vaatteita, lahjoja yms.) ja jonkin verran ruokakuluista, lasten harrastukset maksan myös enimmäkseen. Rahat ovat käytännössä yhteisiä, vaikka omat tilit onkin. Se maksaa kumpi jaksaa. Tilanne on joskus ollut tasaisempi, silloin on laitettu enemmän tietysti puoliksikin laskuja. Ei lasketa koskaan sentilleen, vaan saman verran tienatessa esim. jaettiin toiselle sähkö, toiselle vesi, vuokra vuorotellen tai toinen maksaa puolen vuokran/asuntolainaerän verran toiselle.
Tämä toki toimii vain kun ollaan aika samantapaisia rahankäyttäjiä. Ei varmasti toimisi jos toinen tuhlaisi ja toinen olisi pihi. Tai molemmat tuhlaisi. Silloin lienee parasta olla se yhteinen tili, mutta myös omat tilit. Yhteiselle laitetaan sen verran kuin yhteisiin kuluihin menee, kumpikin tietysti suhteessa tuloihinsa. Molemmille jää omaa rahaa suht saman verran.
Tuolta löytyy tietoa http://www.facebook.com/SuskuLondon
Omat tilit olivat alkuun vähän aikaa.
Mennessämme avioon oli meillä molemmilla omat palkkatilit. Vaimollani hänen työpaikkansa kassa, minulla yrityksen omistajapankin tili.
Alle vuoden avioliiton jälkeen ostimme ensimmäisen automme. Koska minulla oli vain velkaa teimme hankinnan vaimon säästöillä.
Tuon jälkeen meillä on ollut vain yhteinen ( yhteiset) tili(t) nämä 45 vuotta.
Kumpikin omat henkilökohtaiset laskunsa (vaatteet, puhelin, harrastukset jne. ) ja muista menoista nettopalkkaansa suhteutetun osuuden.
Se maksaa, jolla on. Käytännössä minä maksan tällä haavaa selvästi suurimman osan yhteisistä menoistamme, koska puoliso on työtön. Asunto ja asuntolaina ovat kokonaan minun nimissäni, joten asumisesta (ml. yhtiövastike, sähkö, netti, vakuutukset) puolisoni ei maksa mitään.
Miksei puoliso maksa mitään asumiseen liittyviä kuluja?
Ei kai hän missään asuisi ilmaiseksi..? Ei ole sinun velvollisuutesi kustantaa puolison asumista täysin, vaikka hän olisikin työtön.
Vai meneekö puolison kaikki tulot johonkin perheen/puolisoiden hyväksi?
Asumiskulujen maksaminen ei ehkä ole velvollisuuteni, mutta se on oikeuteni. Kyseessä on hei kuitenkin puolisoni, se ihminen jonka kanssa on tarkoitus olla myötä- ja vastamäessä. Hällä on nyt töiden suhteen vastamäki, mulla taas melko lailla myötäistä.
Lisäksi kaksi ihmistä asuu kerrostalo-osakkeessa kutakuinkin samalla rahalla kuin yksi. Mun nykyisillä tuloillani puolisosta koituvien "ylimääräisten kulujen" maksaminen ei tunnu missään, mutta puolison työmarkkinatuesta ne veisivät tuntuvan osan.
Minulle sopii hyvin, että puoliso saa rahansa riittämään omiin menoihinsa, voi välttämättömän lisäksi hankkia joskus myös jotain kivaa, ja pystyy vielä osallistumaan yhteisiinkin menoihin, lähinnä ostamalla ruokaa. Jos puoliso kantaisi kaikki rahansa baariin tms., tätä kuviota katsottaisiin taatusti uudelleen.
on miehelläni pienemmät tulot ja siksi hän maksaa kaikki menot . Minä taas juon koko liksan ,koska se on suurempi. Tämä kannustaa miestäni hakemaan parempipalkaista työtä ,että asija saadaan muuttumaan.
Onnittelen onnistuneesta järjestelystäsi!
Minä epäonnistuin surkeasti. Yritin vastaavaa mutta seuraus olikin se, että pienipalkkainen vaimoni jäi vuosikausiksi täysin pois töistä eikä suostunut edes ilmoittautumaan työkkäriin saadakseen työttömyyskorvausta. Hukkaan menivät aikaisemmat liiton jäsenmaksut.
Tulottomuudestaan huolimatta vaimoni halusi hallinnoida minun palkkatulojani lukuun ottamatta vähäisiä henkilökohtaisia tarpeitani kuten tupakka, satunnainen ryyppääminen ja yhteisiä auton kuluja.
Kiitos vastauksista. Mietin sitä, että jos enemmän tienaava maksaa enempi esim. asuntolainaa, niin eikö siitä tule riidabn kohdalle sattuessa sellainen riitakapula? Eli minä maksan sitä ja tätä ja sinä et...
Erilliset tilit ovat hyvä ratkaisu ja asuntolainaan varten voi aukaista lainanhoitotilin mihn kumpikin laittaa yhtäpaljon jos laina ja asunto on yhteinen muut yhteiset menot suhteessa palkkaan. Jos on pelkästään yksi yhteinen pankkitili ja sattuu jotain esim. puoliso menhtyy johonkin niin yhteiseltä tililtä et saa rahaa ennen kunnes perunkirjoitus on tehty ja siihen kun menee 3 kk niin mistäs raht elämiseen.
Ihanko totta??? Miten se jäljelle jäänyt sitten elää, jos ei mistään saa rahaa?? Ja pitää sitä pystyä laskutkin maksamaan.
Olen tarkistanut pankista. Yhteinen tili ehdolla hra TAI rva jättää käyttöoikeuden leskelle ilman mitään ylimenokautta.
Uskon myös, että vaikka käyttöehto olis hra JA rva niin pankki hoitaa rahoitusjärjestelyt jos tilillä on rahaa.
Pankki sano mitä sanoo mutta kun eprintolaki sanoo ihan toista niin se laki menee muun edelle.
Säästämisen ja sijoittamisen asiantuntijajohtaja Kari Aalto väittää ET-lehdessä, että TAI tilin ominaisuus on "jos toinen puolisoista kuolee, leski voi yhä käyttää tiliä"!! Sitaatti sanasta sanaan!
Uskon edelleenkin tätä! Kumoa Aallon väittämä, perustellusti!
Meillä mies on tienannut aina hitusen enemmän kuin minä, joten on sitten maksanut enemmän erilaisia maksuja kuten asuntolainaa. Meillä on nuo maksut lutvituneet aika luontevasti ja meillä on aina ollut omat tilit. Mies maksaa kaiken asumiseen ja autoon liittyvät kustannukset, minä ruuan. kodin hankinnat, vaatteet ja vapaa-ajan. Jos ylimääräistä jää, mennään hurvittelemaan tai matkustetaan enemmän. Hyvin on toiminut jo montakymmentä vuotta.
Elämänkaaren mukana tilanteet ovat muuttuneet.
Alkuun 4:1, sitten useita vuosia 1:0, välillä vuosia suteessa 5:1, sen jälkeen 4:1, nyt eläkkeemme 7:3.
Oma tuloni ensin, vaimon tulo toisena.
Omilla tileillä ei olisi tullut muuta kuin hitosti laskemista, tilisiirtoja ja mahdollisesti näkemyseroja.
Meillä on yli 35 vuotta ollut rinnakkaiset luottokortit joiden yhteislasku on mennyt yhteiseltä käyttelytililtämme. Yksinkertaisin ratkaisu meille.
Kukin pari tilanteensa, luonteensa ja halujensa mukaan.
Meillä on aina ollut yhteiset rahat jo seurustelun alkuajoista lähtien. Molemmilla on omat tilit jonne palkat tulee ja miehen tililtä (enemmän tienaava) lähtee lainanmaksu (asunto) automaattisesti. Myös on yhteinen tili jonne menee lapsilisät, se vähä mitä nyt enää tulee. Se tili oli tarkoitus pitää tilinä jonne voi vähän varaeuroja jemmata pahan päivän varalle. No nyt kolme teiniä pitää huolen ettei sellaista tapahdu. Meillä on yhteinen nettipankki ja laskut maksetaan sen tililtä kummassa on rahaa. Ruoat ja muut ostot samaan tyyliin. Meillä on aina raha-asiat hoidettu kyllä hyvin ilman riitoja. Ollaan niin samanlaisia rahankäytön suhteen.
kummallakin+omat+tilit,+mutta+siitä+huolimatta+meillä+on+aina+ollut+yhteiset+rahat,+menot+ja+säästöt.
Teillä on kyllä hienosti nuo asiat. Meillä se hankaluus, kun yhteinen tili ja minä en saisi mihinkään käyttää rahaa, kun koko ajan vain pitää säästää. Olen itsekkin tarkka rahasta ja en tuhlaa turhuuksiin, mutta joskus olisi näin naisena mukava laittaa itselle edes jotain.
Ehdotan työnjakoa!
Yhteiset tilit ja rinnakkaiset luottokortit.
Koska meillä vaimo tarkastaa pankkien tiliotteet ja korttilaskun yhteenvedon niin minun ei tarvitse kiinnostua niistä. Vaimoa ei puolestaan kiinnosta tulonmuodostus koska rakennusvelkojen jälkeen ei ole kopaisuut arkun pohjaa.
Ota kulukontrolli itsellesi ja vaadi riittävää saldoa!
Siksipä suosittelenkin omia tilejä, joista maksetaan laskuja maksukyvyn mukaan. Meillä on ollut aina omat tilit ja harvoin on rahasta kinasteltu koska laskujen maksun jälkeen, voi kumpikin käyttää rahansa parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja on kiva, kun toinen ostaa jotain toiselle - se olisi jotenkin hupaisaa, jos ostaisi lahjan yhteiseltä tililtä.
Uskon vain, että tuolla systeemillä puoliso alkaisi aina riitelemään siitä, että joutuu maksamaaan sitä ja tätä. Eli kinaa tulisi siitä, että hän joutuisi maksamaan enempi, kun hänen tulonsakin ovat isommat. Niin tai näin, niin ei mikään ole hyvä.
Tuo riippuu tosi paljon ihmisestä. Jotkut on pikkusieluisempia, toiset joviaalimpia. Joviaalin ihmisen kanssa tuo nipotus ei tule ongelmaksi.
Olen eläkkeellä, mieheni työelämässä. Hän tienaa kolme kertaa enemmän kuin minä. Hän maksaa lähes kaiken. Minä ostelen vaatteet ja vähän ruokia sekä maksan oman puhelinlaskun 30e/kk.
Minulla on myös käyttöoikeus mieheni tiliin siltä varalta että hänelle sattuu jotain. Omin luvin en tiliänsä käytä, vaikka saisin. Pyydän häneltä reilusti rahaa jos omat loppuu. Yleensä hän kyllä laittaa lähes poikkeuksetta minulle rahaa pyytämättäkin. Hänellä ei ole samaa oikeutta minun tiliini, koska siitä ei olisi mitään hyötyä. Hän pärjää aina vaikka minulle jotain sattuisikin.
Silloin kun vaimo meni töihin hän halusi oman tilin. Sovittiin ennakolta mitä yhteisiä menoja hän maksaa omalta tililtään ja kaikki muut yhteiset menot maksetaan aina minun tililtäni. Sopimus on toiminut erinomaisesti jo monia vuosia.
Pari esimerkkiä:
– vaimon tililtä menee mm. sähkölasku, oma pukerutuminen ja kauneudenhoito …
– mun tililtä menee mm. talon lämmitys, auton ylläpito, keittiökoneet …
– uudet huonekalut maksaa se joka valitsee
Pekka Puupää elokuvien Pätkää siteeraten ja aloitusta vain sivuten minun on sanottava, että "asiahan ei minulle kuulu" mutta olen joskus pikaisesti miettinyt perusteita omille tileille.
Tuttavapiirimme omat tilit johtuvat puolisoiden erilaisesta rahan käytöstä ja yhdessä tapauksessa sen salailusta. Kyse on poikkeuksetta miehistä.
Onko muita syitä?
Itsekkyys?
Kateus?
Heikko itsetunto jota pönkittämään tarvitaan oma tili?
Muuta?
Tuttaviemme omat tilit toimivat miten toimivat. Joissakin tapauksissa vain säälittää naisten osa.
Rahan pyytäminen tai paremmin ansaitsevalta tuen odottaminen on minusta nöyryyttävää ja pussin haltijan taholta vallan näyttöä ja käyttöä!
Joka tapauksessa on paljon pariskuntia, joilla tämä oma tili -systeemi toimii. Ihan samat perusteet, joita luettelit voivat olla yhteisen tilin kompastuskivet: erilainen rahan käyttö, itsekkyys, kateus jne. Kun on se yhteinen tili, voi helposti kontrolloida ja puuttua toisen rahan käyttöön, kun taas omien tilien kanssa näin ei käy.
Ja vielä lisäisin sen, että ehkä ennen vanhaan yhteinen tili oli jotensakin itsestään selvyys, nykyaikana asiat on toisin kun naisenkin asema on aivan toista kuin silloin ennen.
Kontrolli ja entinen aika.
Olen maininnutkin, että vaimoni seuraa kulurakennettamme. Vuosia sitten hän tivasi minulta mille naiselle olen ostanut pikeepaidan. Näkyi laskuerittelyssä.
Olin viikot ulkopaikkakunnalla ja jumppavarusteeni olivat unohtuneet kotiin joten ostin mm. halvimman, tarkoitukseen soveltuvan paidan joka sattui olemaan em. pikeepaita.
Näytin paitaa vaimolleni ja kysyin voiko hän kuvitella minun pitävän salarakkaana tämän kokoista naista. En muista kokomerkintää mutta puseroni numero oli 54.
En usko vaimoni seuraavan laskuja muuten kuin tarkistaen mahdolliset virhelaskutukset joita esiintyy erittäin harvoin. Useimmiten laskuttaja on eri tominimi kuin ostopaikka mutta lasku on oikein.
Itse en ole koskaan, edes satunnaisesti, tuntenut tarvetta seurata vaimoni hankintoja.
Entisaikana, lapsuuteni kodissa tilanne oli naisen kannalta nöyryyttävä. Talousrahat!
Sen jälkeen kun isäni tunaroi verojen maksussa ja kuormurin puolikas meni myyntiin niin hitonmoisen rettelön jälkeen tilipussit oli toimitettava äidilleni avaamattomina. Koski myös veljeäni ja minun kesäansioitani.
Parin lakupötkön ostoon tarvittavien pennosten kerjääminen oli nöyryyttävää. Sitä kesti inttiin menoon saakka. Sitten häivyin hieman kauemmaksi.
7268- nikille.
Jos sinua tuttujesi vaimot säälittävät, niin voithan sinä sanoa näille pihtarimieskavereillesi, että antavat jatkossa vaimoilleen enemmän rahaa.
Niin tosimies tekisi säälittelemisen ja selän takana puhumisen sijasta.
Meillä on tiukasti eri tilit, molempien kokemuksesta viisastuneina. Kumpikin maksaa omat kulunsa, autonsakin kulut. Lisäksi vaimoni maksaa ruokapuolen. Minä puolestani maksan talojen kaikki kulut sekä autoni kulut. Lisäksi kumpikin rahoitaa jo aikuisten lastensa elämää. Minä omistan molempien lasteni autot, ja erilaista rahallista tukea maksan sen lisäksi.
Miten joku voi edes unta nähdä sellaisesta tilanteesta että pitäisi olla yhteinen tili?
Olemme eläneet sellaista joko/tai valve-elämää 45 vuotta. Viimeisen vuoden ajan valveilla ollen kaksi joko/tai yhteistä tiliä.
DB:n tilin käyttöehdosta en ole varma mutta taloudellisesti sillä on vähäinen merkitys.
Ei "pitäisi" yhteistä vaan kun se on kätevintä! Perhe on yksi taloudellinen yksikkö. Kaikki tulot yhteiseen kassaan. Yhteiset ja yksityiset menot samasta, yhteisestä kassasta. Kokonaistilanne on aina molempien tiedossa ja hallinnassa. Ei tarvita mitään jakoja, siirtoja, neuvotteluja, ei mitään. Kumpikin toimii itsenäisesti, ilman tilivelvollisuuta tai muuta kuin oma kontrolli = tolkku!
Tähän mennessä ei ole ilmennyt vähäisintäkään haittaa, epäselvyyttä tai näkemyseroa tilien käytöstä. Ei niukkuuden eikä löysemmän rahan aikoina.
Mitä painajaisia olisi pitänyt ilmetä?
Perhe on sellainen yksikkö, miksi kukakin sen itse määrittelee, nykytiedon mukaan.
Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö mutta siinä toimii kaksi täysin erilaista ja itsellistä persoonaa ja jos he ovat oikeasti aikuisia, niin he pitävät myös raha-asiansa ominaan yhteisen talouden hoidosta ja huolehtimisesta huolimatta.
Painajainen syntyy siitä, kun kaikki aikuisen ikäiset ihmiset eivät ole saavuttaneet kaikkia aikuisuuden kriteereitä ja jos yhteistä tiliä käytetään ei-toivotusti niin toinen joutuu kärsimään tavalla tai toisella omista menetetyistä maneistaan.
Minua kyllä harmittaa, että molemmat perintöni ovat nyt yhteisellä tilillä. Summat eivät ole mitän isoja, mutta tuntuu että olen menettänyt nekin.
En osaa antaa muuta neuvoa kuin että käypä harmittelemassa samaa asiaa omassa pankissasi. Ehkä sieltä löytyy joku kikka-konsti-kolmonen. Tai toivotaan ainakin niin.
meillä+ei+toimisi+yhteinen+tili+pelkästään.
Tilanteenne on selvä! Onneksi toisella on tolkku ja toinen ymmärtää sen.
Me edustanemme kirjon toista laitaa. Naisia pidetään yleensä tuhlareina mutta vaimoni liikkuu "hypistelymatkoillaan" 5000€:n luottokortti mukanaan eikä mieleeni ole koskaan juolahtanut epäilys minkään harkitsemattoman hankinnasta tai kuluttamisesta.
Olen itse samanlainen.
Panostus henkilökohtaiseen hyvinvointiin ja terveyteen ovat meidän heikkoja kohtiamme nyt eläkeläisinä. Parhaillaan on menossa hammasimplanttien asennusvaiheet. Pitäisi tulla valmista elokuun lopulla.
Itse olen panostanut terveyteen jo lapsesta saakka ja harjannut hampaat harrastanut liikuntaa sen verran ettei ole kremppoja.
Teillä se on näköjään päinvastoin, ensin pilataan terveys ja sitten vasta satsataan siihen. Aika sairaalta kuulostaa toi teidän touhunne,
Lapsena minun vaikutusmahdollisuuteninolivat olemattomat. Kun hankin omatoimisesti ensimmäisen hammasharjani 15 vuotisena niin sain kuunnella vanhemmiltani vittuilua.
17 vuotisena olin tiilitehtaalla 3-vuortyössä urakalla latomassa. 1 - 2:n viikon palkkani olisi mennyt ylähampaiden paikkaukseen. Sen asemesta vanhempani revityttivät yleislääkärillä yläpuolen tyhjäksi ja isäni tuttavan tuttava kelloseppä teki proteesin joka maksoi 40mk. Teknikolla se olisi maksanut 200mk.
Joo. Sairasta oli.
En tiedä mitä tarkoitat terveyden pilaamisella? Yhden sukupolven yli hypänneeseen, geneettiseen syöpään ei ole omaa tuottamusta.
On totta, että kuntoiluni oheistuotteina on olkapääni leikattu mutta se on täysin virheettömässä kunnossa.
Suolistosyöpiini oma tuottamuksellisuuteni on vähäinen, jos sitä onkaan.
Kaikilla mittareilla mitattuna olen hiivatin hyvässä kunnossa varsinkin lihaskunnon puolesta. Terveys on priimaluokkaa ja vakavin havainto tietokonetomografiassa oli lievästi suurentunut eturauhanen joka ei liene yllätys eikä vakava ilmiö 72v ukolle?
Voisitko hieman yksilöidä omaa näkemystäsi sairaasta touhustamme?
Analyysysi tuskin horjuttaa tyytyväisyyttämme elämäämme mutta kiinnostaa kuitenkin.
Älä välitä edellisen pösilön löpinöistä. Ei löydy edes tapoja sen vertaa, että pahoittelisi ajattelematonta kommenttiaan.
OLi ihan tavallista, että hampaat poistettiin ja tilalle tekarit ainakin ylös, niin isosiskollenikin tehtiin. Puhuttiin jossakin, että morsian sai usein tekarit häälahjaksi. Ite sain koulussa ekan hammasharjan syksyllä -69. Ei ole vielä tekareita t. implantteja.
Vastaan eläkeläisvanhempieni puolesta. Avioehtoa ei ole, mutta pankkitilit ovat toki erikseen. Kun eläkkeessä on melkoinen ero miehen hyväksi, homma on muotoutunut luonnostaan seuraavasti. Asunto omistetaan puoliksi mutta vaimo maksaa kulut. Mökki omistetaan puoliksi mutta mies maksaa käyttökulut. Auto on miehen nimissä ja hän maksaa kulut. Ruoat ostaa yleensä mies.
Lopputuloksena kummallekin jää suhteellisen tasaisesti ylijäämää, joka sitten turhan suureksi kasvaessaan sijoitetaan tuottavasti. Sijoituspäätökset ja -politiikan kumpikin hoitaa erikseen, minä toimin konsulttina.
Sanovat, että nyt on paljon mukavampaa kuin köyhän kakarana 1950-luvulla. Ei kuulemma tullut halkosavotassa edes mieleen, että joskus voisi lähteä omalla autolla Norjan kierrokselle. Sellaista oli fiftarielämä Suomen maaseudulla.
Minun vanhemmillani oli ajalleen ilmeisen tyypillinen järjestely. Meitä oli kolme lasta ja äitini oli kotona kaikki vuodet. Isäni antoi äidilleni tilistään talousrahaa. En tiedä määrää mutta ei se aiheuttanut riitaakaan.
Hyvin pian avioitumiseni jälkeen yhdistimme palkkatilimme eikä meillä muita tilejä ollutkaan.
Avioitumishetkellä mieheni palkka oli moninkertainen verrattuna omaan palkkaani.
Loma-asuntoa lukuun ottamatta kaikki hankittu on yhteistä. Samoin kaksi pankkitiliämme. Eläkkeemme ovat hyvin eri kokoiset mutta sillä ei ole merkitystä elämisen kannalta.
Rahan käytössä en ole havainnut vähäisintäkään kyttäämistä. Joskus tuntuu, että mieheni saisi olla kiinnostuneempi hankinnoistani.
Avioehto tuli mieleeni kun mainitsit siitä. Meilläkään ei ole ehtoa.
Mieheni hoitaa sijoituksiamme. Hän ilmoittelee ajoittain niiden tilanteesta mutta en minä ymmärrä muuta kuin suuruusluokan ja muutokset.
Tällä hetkellä tuli mieleeni pörssisijoitusten tilanne. Olenkohan niissäkin puolella osuudella vai onko oikeuteni avio-oikeuden varassa? Tuskin sillä on käytännön merkitystä.
40 luvun puolella köyhään työläisperheeseen syntyneenä likkana en olisi uskonut miten hyvän elämän saan kokea.
Ollessani kokoaikaisena kotiäitinä sanoi eräs ruotsalaistunut liettualaisrouva minua luksusrouvaksi. Tarkoitti kaiketi kotona olemistani.
Olen joskus miettinyt, millaista olisi, jos joskus joku olisi kantanut vastuuta kanssani yhdessä. Olen kantanut vastuun itsestäni lapsuudesta asti. Oli "vanhemmat", jotka eivät koskaan ottaneet aikuisen vastuuta. Menin avioon ihmisen kanssa, joka ei ottanut vastuuta. Meillä oli omat tilit ja rahat, emmekä koskaan ostaneet tai omistaneet mitään yhteistä. En koskaan edes tiennyt toisen tuloja tai menoja. Sen tiesin, että kaikki, mitä tuli myös meni!
Kiva, että joillakin on asiat kohdallaan ja elämä kimpassa sujuu!
.Hei! Meillä on miehen kanssa aina olleet eri tilit.Haluan olla itsenäinen ja sovittiin jo 1986 että minä maksan ruuat, koska olin eronnut( olin silloin 31 v ja mies otti 10 vuotta nuoremman) ja minulla oli 3 lasta ( 6v,2;5 ja 9 kk) ja mies lähes kaiken muun. Hyvin on avioliitto toiminut rakkautta on ollut liitossa 30 vuotta ja yhteisiä lapsia ( sovittiin 1 pojasta, mutta kas kumma tuli vielä tyttökin)Katrina
Olipa mukava kuulla, että sinulla menee hyvin. Ei ole helppoa jäädä yksinhuoltajaksi kolmen lapsen kanssa.
Omat tilit on hyvä ratkaisu. Menoista voi sopia, esim. Asumiskulut puoliksi, ruokakulut puoliksi jne, omat kulut on omia ja matkat tms sovitaan erikseen. Remonttikulut on hankala asia, siis jos toinen omistaa asunnon. Olen ne maksanut aina itse, koska asuntokin on minun, joten asunnon tason parantaminen kohottaa oikeastaan minun omaisuuteni arvoa. Viimeinen remppa pistettiin puokkiin verohyötyineen, vähän niinkuin kulutuksen mukaan. Onpa ostettu omia huonekalujakin. En edes tiedä tarkkaan, paljonko miehellä on säästöjä. Olin nimittäin yhden parisuhdekonkurssin käynyt jo aiemmin yhteisine tileineen, joten arvelin, että näin on paras. Kun kumpanenkin tekee tahollaan omaa työtään, on minusta selvää, että omat tilit on omat.
Mutta tärkeintähän on, että arki sujuu rahojen takia riidatta ja kukaan ei käytä toista hyväkseen.
Kyllä lisäisi kirjanpitoa ja laskentaa.
Ruokakulut puoliksi? Ei onnistuisi likimainkaan. Ravinto- ja ravinnekuluni ovat arviolta ainakin (2 - 3)x vaimoni vastaavat.
Vaimoni hankkii minun käyttövaatteeni. Ne täytyisi tietenkin laskuttaa.
Huonekalut? Vaimoni on hankkinut ne eikä minua hirveästi kiinnostakaan.
Entä niiden käyttö? Minä makailen 2h sovalla ja 3h sohva on vaimoni käytössä. Hankintakustannukset sohvametrien suhteessa?
Kyllä menisi hankalaksi!
Laskentapohja exelille mutta jokainen ripaus pitäisi kilkutta sinne.
Jokainen pariskunta päättää itse kuinka hankalaksi haluaa seurannan tehdä vai tarviiko sitä tehdä lainkaan. Jotkut parit, kuten me, voivat sopia ihan keskustelemalla pääpiirteittäin laskujen maksun ja sitten muut sovitaan tapauskohtaisesti.
Ja palatakseni alkuperäiseen kysymykseen: Jaamme maksut tulojemme mukaan eli miehen tulot ovat isommat, joten hän voi maksaa asumiseen liittyvät maksut ja minä taas hoitelen ruokapuolen ja vastaavat. Isommat hankinnat mietitään erikseen ja pienempiä hankintoja voi kumpikin tehdä tahollaan.
No eihän menojen jakaminen tarkoita pilkkujen puolitusta höhöh. Osataan vielä päässälaskuakin......eipäs ole rahasta riidelty. Eikä ollut oma päätös, vaan yhteinen päätös toimia näin.
Jo viime vuosituhannella sähkö- ja puhelinlaskut laitettiin maksuun mun tililtä, koska pidin automatiikasta ja siippa menee mieluummin laskun kanssa pankkiin. Niin hän tekee edelleen eikä omista pankkikorttia, vaikka pankkiväki on sitä yrittänyt kaupitella.
Ruoka- ja muu roina; se maksaa, joka hakee, eli minä ruuat ja siippa bensat ja varaosat enimmäkseen.
Ollessani töissä tuli joskus mieleen, osallistuinko vähemmän perheen elatukseen. Rahaa jäi tililleni ja se oli sitten tarpeen, kun jäin työttömäksi. Aloin opiskellakin ja siippa kannusti siihen ja samoin "pyytämään" häneltä rahaa. Nyt kesällä en omaa lainkaan tuloja, koska opintotukea ei kesältä makseta. Syyskuulla saan 300/kk eikä se riitä edes kulkemiseen, joten tarvin niitä ennentienattuja t. siipan tukea.
Hankkiessani lasten t. miehen vaatteita, sain usein kielteistä palautetta. Kuitenkin he murisi, jos ei ollut sopivaa rättiä, mitä vetää niskaan.! Nyt sitt käyn läpi mitä lapsilta on jäänyt taloon..siippa saa rönttiksiä öljyhommiin ja minä t-paitoja!
Meillä+on+yhteinen+käyttötili+jonne+menee+molemmilta+50/50+suhteessa+kaikki+asumiseen+liittyvät+kiinteet+kulut,+kuten+asuntolanan+lyhennyt,+vastike,+sähkölasku+vakuutukset+auto+ja+koti+sekä+noin+5%+ylimääräistä.+
Oman tilini loppu.
Tapahtuma oli kaksivaiheinen.
Tuho alkoi siitä kun ostimme ensimmäisen automme säästötilini rahoilla.
Loppu tuli kun jäin pois töistä enkä tarvinnut palkkaani varten enää työnantajani E-liikkeen palkkatiliä.
Tuon jälkeen ei minulla ole ollut omaa rahaa.
Joku saattaisi pitää minua ylläpidettynä naisena.
Meillä molemmilla omat tilit ja yhteinen taloustili, josta maksetaan asuminen ja ruoka.
Vaikka olen välillä työtön, niin maksan puolet.Näin säilyy jonkinmoinen ihmisarvo. Omat menot maksan itse ja ne on todella pienet. Näinkin pärjää jos ilon repii irti muusta kuin materiasta. Mieheni tienaa hyvin ja tuhlaa joskus minuunkin. Sopu säilyy
melko hyvin.
Jos mieäs tienaa paljon ja sinä vähän niin maksujen pitää mennä samassa suhteessa. Muuten sinua käytetään hyväksi. Ihmisarvoa ei lasketa rahassa ja mieähesi rakkaudella on hinta jos hän hyväksyy tilanteen että sinä maksat pienistä tuloistasi kaikesta puolet. Herää nyt prkl !
Jos miäs tienaa paljon ja vaimo vähän niin tasapuolisinta on laittaa kaikki tulot samalle tilille tasapuolisesti molempien käytettäväksi ilman vahtimista!
Jos jostakin syystä ei onnistu niin järkevämpi pussin vartijaksi josta hän jakaa harkintansa mukaan "taskurahaa" tolkuttomalle.
Olenhan minä herännyt, en ole ihan tyhmä. Tällä hetkellä tämä järjestely sopii minullekin, kun töitä en enää saa ja sairauksia on. Lapset ovat aikuisia, niin koen, että tavallaan olemme tällä hetkellä tasa-arvoisessa asemassa. Eikä mikään laki vaadi, että suurempituloisen pitää maksaa enemmän. Tietysti välillä pännii tämä
huono taloustilanne, mutta onpa sitä tähän ikään jo saanu elämästä nauttiakin:).
Meilläkin oli yhteinen tili silloin kun lapset asui vielä kotona, silloin se oli järkevää.
Muuten ehkä hyvä mutta millä se "järkevyys" mitataan? Hartioitten leveydellä vai korvain väliss' olevan elimen millimetrimitalla.
Itse en vetoaisi lakiin, joka on niin kuin se tulkitaan, vaan ihan inhimilliseen ihmisyyteen raha-asioissa silloin kun ollaan tiiviisti pari ja toisella on millä mällätä mutta toisella ei.
Haluat nyt leimata sellaisen ihmisen tyhmäksi, joka ei elä toisen rahoilla. Miten tämä 50-luvulta peräisin oleva malli, että mies elättää perheen on pesinyt Suomeen takaisin. Menkää naiset töihin.
Itse olen kyllä työssä mutta sinä et vissiin kuuntele edes uutisia ja seuraa muoaliman mänöä, yhteiskunnan tilannetta, talouden tasapainoa yms. tuubaa lainkaan.
Enkä leimaa ketään vaan sanon niin kuin oikeana pidän. Mitä helweetteä varten toisen pitäisi kituutta kun toinen hukkuu maneihinsa. Jos kerran parisuhteella ja liitolla ja sen sellaisella hevon shitillä on mitään väliä.
Enpä mennyt naimisiin rahasta, vaan rakkaudesta ja se vielä kukoistaa. Rahasta viis kuhan toimeen tullaan.
Tarkoittanet siis että "kunhan toimeen tullaan" ihmisyystasolla eikä taloudellisesti. Koska ihmisyydestä ja inhimillisyydestä ei voi toisen osapuolen osalta puhua jos hän vaatii työttömän ja tulottoman osapuolen maksamaan kaikesta puolet.
Molemmilla on erilliset tilit. Yleensä minä hoidan kauppa-asiat omista rahoistani, mies hakee ja maksaa pyydettäessä. Yhteistilejä ei tarvita. Molemmat maksavat omat kulunsa, lainansa, laskunsa, vakuutuksensa jne. Molemmat maksavat talolainaa omista rahoistaan pankille, se yhteinen. Ei merkitystä kumpi tienaa enemmän. Se jolta rahat loppu, toinen jeesaa.
erilliset tilit, mutta periaatteessa minun rahat :). Molemmat tienaavat, minä enemmän kuin mies. Yhteinen omaisuus, joten eron sattuessa kumpikin saisi jaossa saman verran säästöistä. Minä maksan kaikki laskut omalta tililtäni, siitä huolimatta joka kuukausi jää rahaa säästöön omalle tilille, joten en viitsi arkilaskuilla miestä vaivata.
Voin siirtää miehen tililtä vapaasti itselleni rahaa niin paljon kuin huvittaa. Häntä ei kiinnosta tippaakaan raha-asiat, miehen palkka jää kokonaan säästöön, josta hän siirtää rahat yhteiselle tilille silloin tällöin.
Hänelle riittää kun tilillä on rahaa henkilökohtaisiin menoihinsa, eli noin 200€/kk.
Mies kysyy minulta onko meillä rahaa, jos jotain isompaa haluaa ostaa. Viimeksi halusi ostaa kesämökille veneen ja moottorin, olihan meillä rahaa. Sitä ennen kysyi löytyykö tililtä 20.000 jos hän käy vaihtamassa auton uuteen ja minä vastasin, että kyllä siellä sen verran on, sopiiko että tulen mukaan. Päädyttiin hieman miehen ajattelemaa kalliimpaan malliin kun siinä oli enemmän ominaisuuksia.
Minä vaihdoin oman autoni siten, että sanoin miehelle, että käydäänkö autokaupassa katselemassa autoja kun tuo minun auto on jo 5 vuotta vanha, takuu umpeutuu. Mies sanoi mikäs siinä, käytiin parissa eri merkkiliikkeessä, vertailtiin ja koeajettiin ja totesin, että sopiiko, että otan tämän. Mies vastasi, että tosi hyvältä vaikuttaa, ota vaan.
Pienemmistä asoista ei edes keskustella. Mies ostaa porakoneet, sirkkelit sun muut jos on tarvetta mitään minulta kyselemättä. Minä käyn vaateostoksilla, kampaajalla, kosmetologilla jne jne enkä edes mainitse miehelle mitään.
Eikä ole koskaan tarvinnut rahasta riidellä. Eikä kotitöistäkään :).
Hyvä, että on sopuisaa!
Meillä vaimoni ei ole tipaakaan kiinnostunut tulon muodostuksesta mutta ottaa kantaa joihinkin asioihin.
Ensinnäkin hän haluaa olla varma, että hänen luottokorttinsa suoramaksutilillä on taatusti aina rahaa riittävästi. Kortin käyttöraja on 5000€.
Muista miekenkiinnon kohteista voisin mainita vaikkapa tuon auton ostamisen.
Vaimoni oli painostanut minua siihen jo pari vuotta joten asia oli sovittu. Myin entisen eräälle työkaverilleni ja ostin tehdasuuden maksaen sen yhteiseltä käyttelytililtämme jota olin täydentänyt osakkeiden myynnillä.
Vaimoni reaktio nähdessään vekottimen. "Herra jumala! Tuon värinen"! Olin kyllästynyt etsimään tusinaväristä värkkiä markettien parkkialueilta ja valitsin metallikullan.
Sinulla on varmaan rakas vaimo, kun hän saakaiken haluamansa. Hienoa!
Meillä on erilliset tilit ja molemmilla käyttöoikeus molempiin. Sieltä otetaan mistä kulloinkin riittää otettaavaa. Sen lisäksi on yhteinen kortiton ja luototon "jemmatili" johon voi jemmata pahan päivän varalle, jos siltä tuntuu. Yksinkertaista, jos tulot on edes kohtuullisen samalla tasolla.
Joku siellä tuumasi, että "menkää naiset töihin"! Onkohan se menemisestä kiinni? Naisethan ovat aina väärää valuuttaa työmarkkinoilla; nuoria ei oteta äikkäririskin vuoksi ja vanhoista pelätään kai sairaslomia! Ekassa pitkäaikaisessa työpaikassa pomo aina soitti suutaan ja odotti, että koska naiset jää äikkärille. Jäin sieltä sitten minäkin, olisin mennyt takaisin, mutta sitten tulikin konkurssi. Hoitopaikan löytyminen oli hieman arpapeliä, mutta löysin uusia töitä.
Nyt jäin taas työttömäksi vaihtari-ikäisenä. Olen jo niin lihava ja ruma, etten taida enää töitä löytää, hyvä, kun siippa jaksaa mua katella! Ja käytännössä elättääkin, ei nyt opintotuki t. tyött.turva riitä ainakaan talon ja auton kuluihin, hyvä kun puurorahat saa.
Aikanaan kun olin aviossa, meillä oli yhteinen tili. Se ei toiminut. Meillä oli aina riitaa rahasta, mutta olimme niin lapsellisia, ettemme tajunneet tehdä muutoksia. Ei ollut vielä sitä aikuisen ihmisen otetta, että jos jokin asia ei toimi, niin sitä pitää sitten muuttaa. Luultavasti vikaa oli myös kommunikoinnissa, koska emme osanneet ilmaista asiaa rakentavasti. Ilmassa oli vain syyttelyä.
Toisen kontolla oli hankkia lapsille vaatteet ja talouteen tarvittavat lukuiset asiat ja toinen hoiti laskut. Usein minä hankin ruoat, mutta usein yhdessäkin käytiin kaupassa. Molempien huolehtimat asiat tietysti tärkeitä ja välttämättömiä. Siinä vain tuli sitten usein miehen puolelta syytöstä käytetyistä rahoista. Kuitenkaan en ostellut juurikaan itselleni vaatteita , kenkiä tai muita, en matkustellut. Ylellisin, mitä hankin, oli jokin kerta hierojalla käyntiä lihasjumeihin. Mies ei myöskään ostellut mitään ylimääräisiä, eikä ryypännyt.
Oli tietenkin niin, että tulot olivat pienet ja monta suuta. Erilliset tilit olisivat kuitenkin olleet järkevä ratkaisu. Ainakin jokin taloustili olisi pitänyt olla ja viikoittaiset keskustelut menoista ja tuloista hyvässä hengessä suunnitellen. Nyt olen suhteessa, mutta emme vielä asu yhdessä. Yhteistä tiliä ei minun elämässäni enää perusteta kenenkään kanssa. Sen olen päättänyt.