Hes 20:25 Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää,
Ovatko nämä "huonot" käskyt niitä, joissa käsketään tappamaan lain rikkoja? Jos ovat, niin miksi Jumala piti hyvänä joissakin tapauksissa sen, että käskyn rikkojat tapettiin?
4Moos
15:32 Israelilaisten oleskellessa erämaassa tavattiin mies kokoamassa puita sapatinpäivänä.
15:33 Niin ne, jotka hänet tapasivat puita kokoamasta, toivat hänet Mooseksen ja Aaronin ja koko seurakunnan eteen.
15:34 Ja he panivat hänet vankeuteen, koska ei ollut vielä määrätty, mitä hänelle oli tehtävä.
15:35 Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Se mies rangaistakoon kuolemalla, koko seurakunta kivittäköön hänet leirin ulkopuolella."
15:36 Silloin koko seurakunta vei hänet leirin ulkopuolelle, ja he kivittivät hänet kuoliaaksi, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.
Jeesus ei noudattanut tappamiseen kehottavaa käskyä vaan antoi aviorikoksen anteeksi. (Joh 8:1-11)
Miten tämä asia pitäisi ymmärtää. Oliko oikein tappaa lain rikkoja vai ei? Ymmärrän sen, että uudessa liitossa ei saa lain rikkojia tappaa (ellei ole esivallan palveluksessa oleva pyöveli), mutta miten oli vanhan liiton aikana? Lakihan kehotti tappamaan jopa oman perheen jäsenet, jos nämä rikkoivat sellaista käskyä, josta oli säädetty kuolemanrangaistus (aviorikos, noituus, homous, eläimiin sekaantuminen, sapatin rikkominen, jne.).
Minusta nuo tappamiseen kehottavat käskyt toimivat pelkästään esikuvina ja varoittavat siitä, miten synti aiheuttaa hengellisen kuoleman, jos sitä palvelee. Sapatin käskyn rikkominen on puolestaan hengellinen kuva siitä levosta, joka meillä on jo nyt Herrassa ja joka täydellistyy Kristuksen tulemuksessa (Hebr 4:5-13)...
Ovatko nämä "huonot" käskyt niitä, joissa käsketään tappamaan lain rikkoja? Jos ovat, niin miksi Jumala piti hyvänä joissakin tapauksissa sen, että käskyn rikkojat tapettiin?
4Moos
15:32 Israelilaisten oleskellessa erämaassa tavattiin mies kokoamassa puita sapatinpäivänä.
15:33 Niin ne, jotka hänet tapasivat puita kokoamasta, toivat hänet Mooseksen ja Aaronin ja koko seurakunnan eteen.
15:34 Ja he panivat hänet vankeuteen, koska ei ollut vielä määrätty, mitä hänelle oli tehtävä.
15:35 Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Se mies rangaistakoon kuolemalla, koko seurakunta kivittäköön hänet leirin ulkopuolella."
15:36 Silloin koko seurakunta vei hänet leirin ulkopuolelle, ja he kivittivät hänet kuoliaaksi, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.
Jeesus ei noudattanut tappamiseen kehottavaa käskyä vaan antoi aviorikoksen anteeksi. (Joh 8:1-11)
Miten tämä asia pitäisi ymmärtää. Oliko oikein tappaa lain rikkoja vai ei? Ymmärrän sen, että uudessa liitossa ei saa lain rikkojia tappaa (ellei ole esivallan palveluksessa oleva pyöveli), mutta miten oli vanhan liiton aikana? Lakihan kehotti tappamaan jopa oman perheen jäsenet, jos nämä rikkoivat sellaista käskyä, josta oli säädetty kuolemanrangaistus (aviorikos, noituus, homous, eläimiin sekaantuminen, sapatin rikkominen, jne.).
Minusta nuo tappamiseen kehottavat käskyt toimivat pelkästään esikuvina ja varoittavat siitä, miten synti aiheuttaa hengellisen kuoleman, jos sitä palvelee. Sapatin käskyn rikkominen on puolestaan hengellinen kuva siitä levosta, joka meillä on jo nyt Herrassa ja joka täydellistyy Kristuksen tulemuksessa (Hebr 4:5-13)...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä ajattelisin ehkä niin,
että käsky, joka ei ole hyväksi, josta emme voi elää,
on käsky/laki/säädös, joka tuomitsee meidät.
Kannattaa lukea kontekstiä tuon avainjakeen (Hes 20:25) ympäriltä.
Hyvä käsky ja säädös oli esimerkiksi tämä:
"'Minä olen Herra, teidän Jumalanne'.
Sinä päivänä minä kättä kohottaen lupasin heille,
että vien heidät pois Egyptin maasta siihen maahan,
jonka olin heille katsonut ja joka vuotaa maitoa ja mettä
- se on kaunistus kaikkien maitten joukossa. -
Ja minä sanoin heille:
'Heittäkää, itsekukin, pois silmienne iljetykset
älkääkä saastuttako itseänne Egyptin kivijumalilla:
minä olen Herra, teidän Jumalanne'." (Hes 20:5-7)
Mutta tämän hyvän käskyn, joka olisi ollut Israelin elämäksi,
Israel hylkäsi.
Ja niin sitten Jumalan täytyi antaa huono käsky ja säädös:
"Kuitenkin minä kättä kohottaen vannoin heille erämaassa,
etten heitä tuo siihen maahan, jonka olin antanut heille,
joka vuotaa maitoa ja mettä - se on kaunistus kaikkien maitten joukossa - koska he pitivät minun oikeuteni halpoina,
eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan,
vaan rikkoivat minun sapattini; sillä heidän sydämensä
vaelsi heidän kivijumalainsa jäljessä." (Hes 20:15-16)
Ja niin kävi, että koko Egyptistä liikkeelle lähtenyt Israelin kansa
Moosesta ja Aaronia myöten jäivät erämaan hiekkaan,
eivätkä luvattua saavuttaneet.
Joosuan (Pelastajan) johdolla erämaassa syntynyt jälkipolvi,
kuitenkin pääsi luvattuun maahan:
"Sitten minä sanoin heidän lapsillensa erämaassa:
Älkää vaeltako isäinne käskyjen mukaan, heidän oikeuksiansa älkää noudattako älkääkä saastuttako itseänne heidän kivijumalillansa.
Minä olen Herra, teidän Jumalanne; minun käskyjeni mukaan vaeltakaa, minun oikeuksiani noudattakaa, ne pitäkää
ja pyhittäkää minun sapattini;
ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne." (Hes 20:18-20)
Mutta tämäkin uusi sukupolvi sitten luvatussa maassa
rikkoi Jumalan hyvän käskyn,
ja niin Jumala joutui taas antamaan huonon käskyn (Hes 20:21-24):
"Mutta lapset niskoittelivat minua vastaan:
he eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan,
eivät noudattaneet minun oikeuksiani,
niin että olisivat ne pitäneet,
- jotka ihmisen on pidettävä, että hän niistä eläisi -
ja rikkoivat minun sapattini.
Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidän ylitsensä
ja panna vihani heissä täytäntöön erämaassa.
Mutta minä pidätin käteni ja tein, minkä tein, oman nimeni tähden,
ettei se tulisi häväistyksi pakanain silmissä,
joitten silmäin edessä minä olin vienyt heidät pois.
Kuitenkin minä kättä kohottaen vannoin heille erämaassa,
että minä hajotan heidät pakanain sekaan
ja sirotan heidät muihin maihin,
koska he eivät pitäneet minun käskyjäni,
vaan ylenkatsoivat minun käskyni,
rikkoivat minun sapattini
ja heidän silmänsä pälyivät heidän isiensä kivijumalain perään."