"Ihmisille tulee saarnata lakia ja evankeliumia"
Näin kuulee usein sanottavan. Mutta mikään ei voisi olla kauempana Raamatun ilmoituksesta ja Jumalan tahdosta.
Kristuksen apostolit olivat vastoin entisiä uskonnollisia traditioitaan kokonaan hylänneet lain käskyihin perustuvan tien ja omaksuneet yksin armoon perustuvan elämäntavan. Siksi he eivät saarnanneet
"lakia", tai
"lakia ja evankeliumia", vaan
"...puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta." (Ap.t. 14:3).
Sananpalvelijoiden tulisi samalla tavalla tänäänkin rohkeasti tuoda esille tätä "armon sanaa", Raamatussa esiintyvää rakastavaa ja parantavaa Jeesusta, jonka Jumala on "voidellut Pyhällä Hengellä ja voimalla" meidän vapauttamistamme varten, ei meidän sitomistamme tai kiusaamistamme varten.
"Te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa." (Ap.t. 10:38).
Tätä painotetaan Uudessa testamentissa jatkuvasti juuri meille tavallisille arkielämässä kipuileville kristityille. Niin helposti ja huomaamattomasti eksymme omassa huonoudentunteessamme ottamaan vastaan ennemmin syyllistävää, vaativaa ja lakihenkistä julistusta, kuin todellista armon sanaa:
"Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?
Niinkö älyttömiä olette? Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta...?" (Gal. 3:1-5).
Missään Uudessa testamentissa ei käsketä ketään kristittyä saarnaamaan "lakia ja evankeliumia", vaan Jeesuksen muuttumaton käsky kuuluu: "saarnatkaa evankeliumia" (Mark. 16:16). Raamattu käsittelee lain sekoittamista evankeliumiin turmiollisena harhaoppina. Mm. koko Galatalaiskirje on kirjoitettu tätä sekoittamista vastaan, jotta pysyisimme lujina armossa.
http://www.saunalahti.fi/vpekki/raamattu/nkyjoka.htm
Näin kuulee usein sanottavan. Mutta mikään ei voisi olla kauempana Raamatun ilmoituksesta ja Jumalan tahdosta.
Kristuksen apostolit olivat vastoin entisiä uskonnollisia traditioitaan kokonaan hylänneet lain käskyihin perustuvan tien ja omaksuneet yksin armoon perustuvan elämäntavan. Siksi he eivät saarnanneet
"lakia", tai
"lakia ja evankeliumia", vaan
"...puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta." (Ap.t. 14:3).
Sananpalvelijoiden tulisi samalla tavalla tänäänkin rohkeasti tuoda esille tätä "armon sanaa", Raamatussa esiintyvää rakastavaa ja parantavaa Jeesusta, jonka Jumala on "voidellut Pyhällä Hengellä ja voimalla" meidän vapauttamistamme varten, ei meidän sitomistamme tai kiusaamistamme varten.
"Te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa." (Ap.t. 10:38).
Tätä painotetaan Uudessa testamentissa jatkuvasti juuri meille tavallisille arkielämässä kipuileville kristityille. Niin helposti ja huomaamattomasti eksymme omassa huonoudentunteessamme ottamaan vastaan ennemmin syyllistävää, vaativaa ja lakihenkistä julistusta, kuin todellista armon sanaa:
"Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?
Niinkö älyttömiä olette? Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta...?" (Gal. 3:1-5).
Missään Uudessa testamentissa ei käsketä ketään kristittyä saarnaamaan "lakia ja evankeliumia", vaan Jeesuksen muuttumaton käsky kuuluu: "saarnatkaa evankeliumia" (Mark. 16:16). Raamattu käsittelee lain sekoittamista evankeliumiin turmiollisena harhaoppina. Mm. koko Galatalaiskirje on kirjoitettu tätä sekoittamista vastaan, jotta pysyisimme lujina armossa.
http://www.saunalahti.fi/vpekki/raamattu/nkyjoka.htm
Vastaukset 9
Vanhimmat
Väkevää sanaa aloituksessa-
Amen.
Sananl.28:9. Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus.
Niinkö?
vai niin.
Kannattaisin kyllä tuota "lakia ja evnakeliumia" ja nimenomaan tuossa järjestyksessä.
Ensin kerrotaan kuluttajasuojalain määräysten mukaisesti kustannukset ja tosiasiat, joiden mukaan evankeliumissa kerrotuista tapahtumista ei ole olemassa todisteen häivääkään, koska ne kirjoitettiin ylös vuosikymmeniä väitetyn jeesuksen väitetyn kuoleman jälkeen.
Väärä vastaus.
Älykäs ja hyvin perusteltu vastaus?
Vai miten se ihan omasta mielestä niinku meni?
Lain noudattamisesta tuleva vanhurskaus on pakko saavuttaa. Muuta tietä ei ole. Kyse on siitä saavutetaanko se lain kautta vai onko kyseessä se lain vanhurskaus, joka uskosta tulee. Joka tapuksessa kyseessä on aivan sama ja yksi LAIN vanhurskaus.
Room. 8:1 - 5:
Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Sillä mikä laille oli mahdotonta, KOSKA Jumalan pyhä, hyvä ja vanhurskas LAKI oli LIHAN KAUTTA heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja TUOMITSEMALLA synnin lihassa,
ETTÄ LAIN VANHURSKAUS TÄYTETTÄISIIN MEISSÄ, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
Ja nämä Paavalin sanathan ovat kirjoitetut niille, jotka ovat jo PELASTUNEET KADOTUSTUOMIOLTA. Siis, mikäli he olisivat vielä ilman uskoa, OLISIVAT HE OLLEET KADOTUSTUOMION ALLA.
Useat oikeasti uskoon tulleet eli ne, jotka ovat alkaneet uskoa Jeesukseen Pelastajanaan ja Vapauttajanaan, ovat todellakin kauhuissaan tajunneet olevansa syntinsä tähden kadotettuja ja synnin eli vihollisen vankeja, vapautta vailla.