Mitkä ovat kaikkein tärkeimmät asiat ateistisessa elämäntavassa?
Ateistien arki
Wilock
41451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Aamulla herääminen ja aamupala. Illalla hampaiden pesu ja nukkmaan meno.
Välillä voi tehdä kaikkea kivaa.
MrMordenin harrastuksiin kuuluu kaikennäköinen rötöstely, juopottelu, huumeet. Haaveilee myös raiskauksista muslimiystäviensä kanssa. Sellaista on Räyhiksen elämä ja MrMorden on MIELISAIRAS Räyhis.
Eläminen. Kuolleena ehtii sitte huilata.
Teistien elämä rajoittuu itsensä ja uskontonsa korostamiseen ja alapäänsä nuuskimiseen.
Tuohon ei liene yleistä vastausta.
Ateismia ei määritellä arjen tärkeyksien kautta.
Omalla osalla sen paremmin pohtimatta:
- terveys
- perhe, vaimo ja lapset
- ansiotyö
- oman tietämyksen kartuttaminen
- kovan fyysisen kunnon tavoittelu
- vapaa-ajan vietto, joka on lähinnä kesämökillä tapahtuvaa
Ja tietyst paljon muutakin.
Töitä teen aivan liikaa ja sen osuutta elämästäni pitäisi saada vähemmäksi.
Nautin pienistä arjen asioista: Esimerkkinä on vaikka kahvihetki kesällä laiturin päässä.
Miten tuo eroaa uskovien arjesta?
Eroaa siten, että ateistit ovat fiksautuneita alapäänsä eritteisiin. He kuvittelevat juuri niiden tekevän heistä niin "rationaalsia" ja "älykkäitä".
Epäilijälle vastaan, että aika paljon samanlaista mukavaa elämää. Työlläkään en enää itseäni pahemmin rasita, sillä teen sitä vain ihan mieleni mukaan. Vapaaehtoistyötä, hyvää musaa ja lukemista, sanaristikoita, ystävien tapaamista. Ja vau! Metsään! Nyt alkaa marjatkin kypsyä.
Kyllä tämä ajallinenkin on erittäin kivaa. Ja vaikka tiedän että täältä lähdettyä vasta pippalot alkavat, niin nautin kyllä vielä täällä olosta ja ihan hyvä jos saan pitkän terveen ajallisen elämän. Onhan täällä oleminenkin ainutlaatuinen kokemus ja osa sitä kokonaisuutta.
Pippaloiden jatkumisesta ei voi tietää, ennenkuin ihan aikuisten oikea jumala niistä jotain lausuu hänet löydettäessä.
Näitä ihmisen omaksi kuvakseen luomia epäjumalia palvelevalla harhaisella joukolla ei ainakaan liene mitään asiaa jatkoille, jos tuo oikea jumala on yhtä mustasukkainen kuin nämä ihmisen keksimät.
Aijai, noinko Jeesus toimisi? Itse penskana ussan tunnilla sain käsityksen, että Jeesus käski rakastaa lähimmäistä? Ja sitten ihmetellään, miksi ihmiset vieraantuvat kirkosta, kun ns. uskovaiset ovat tuommoisia.
"Eroaa siten, että ateistit ovat fiksautuneita alapäänsä eritteisiin. He kuvittelevat" juuri niiden tekevän heistä niin "rationaalsia" ja "älykkäitä". "
Hienosti valehdeltu. Uskotko saavasi palkkion vääristä todistuksistasi tuonpuoleisessa? Oletko kristitty?
Siten, ettei tuolla millään ole mitään merkitystä tai tarkoitusta.
Ateistillehan sillä on merkitystä. Nihilismi on eri asia.
Uskovalla on arki aika samanlaista mutta uskossa ei oo oleellista se mitä tekee vaan se että tekee sitä mitä on tarkoitus tehdä. Uskovainen siis saattaisi tehdä jotain ihan muuta jos ei olisi uskossa mutta uskossa ollessaan hän saattaakin tehdä monia samoja asioita kuin ateisti. Uskovaiset kuitenkin välttävät haureutta, kiroilemista ja tupakointia.
Kun netistä lukee ateismista niin siellä on todella monenlaisia erilaisia ohjeita ateisteille. Tekstit on lähinnä tietysti englanniksi, jos ei oikein osaa muilla kielillä hakea. Millaisia kaikenlaisia ateistisia virtauksia Suomessa on? Amerikassa on ilmeisesti ihan omat kuviot ateismissa verrattuna esim. Eurooppaan tai Suomeen?
http://secularseasons.org/index.html
Ei tietoa. Tuskin kovin moni kuuluu mihinkään virtaukseen. Ihan tavallisia ihmisiä sitä ollaan. Ateismi on vain uskonpuutetta kaikkiin jumaliin, ei pelkästään siihen kristinuskon tuontijumalaan.
Ainoa kaikkia ateisteja yhdistävä elämäntavallinen seikka on jumaluskon puuttuminen arjesta.
Tällöin loogisesti ja tyypillisesti siitä puuttuu laaja kirjo toimia, jotka johtuvat jumaluskosta, kuten jumalan rukoileminen, pelastuksen odottaminen, pyhien kirjojen ohjeiden pitäminen auktoriteettina ja mitä siihen teistiseen elämäntapaan milloinkin sattuu kuulumaan.
Muuta ei voi ateistisesta elämäntavasta yleisesti sanoa.
MInä esimerkiksi ateistina tervehdin Löylyä aina saunaan mennessäni ja sienimetsässä käydessäni jätän pienen osan saaliistani puun juurelle. Mutta en minä usko että Löyly on itsenäinen henkiolento, tai että kyseisen puun haltia olisi itsenäinen henkiolento, enkä kuvittele kohdistavani näitä tekoja millekään jumalolennolle. Toimin näin siksi, että olen hengellinen ihminen ja tietyt hengellisyyden aspektit koskettavat minua ja tuntuvat tärkeiltö oman kokemukseni kautta. Nämä toimeni ovat siinä mielessä ateistisia, ettei niihin sisälly uskoa jumaliin, vaikka ovatkin hengellisiä rituaaleja.
En usko että kovin moni muu ateisti kuitenkaan pitää tällaista touhua mielekkäänä tai ateistisena toimintana, eivätkä ne minunkaan ateistisen elämäni tärkeimpiä elementtejä ole.
Edelleen ainoaksi yhdistäväksi tekijäksi jää alussa mainitsemani jumaluskon puuttuminen arkielämästä, mistä se muuten koostuneekaan. Toivon omakohtaisen esimerkin valottavan ateistien elämäntapojen moninaisuutta.
kaarnelle:
"... tietyt hengellisyyden aspektit koskettavat..." Voisitko avata lausetta? Ymmärrän, että mistään jumaluuden kokemisesta ei siis kohdallasi ole kyse. Mistä sitten? Onko se tapa, jota toistamalla tulee hyvä mieli/saa kokemuksen jostain itseään suuremmasta (siis en edelleenkään ole tyrkyttämässä jumalia keittiön oven kautta)... Millä nimellä itse kutsut " suorittamiasi tekoja ja niiden yhteydessä kokemiasi tunteita"? Voisiko kysyä, mitkä ovat Sinun elämäsi suuria arvoja?
"Onko se tapa, jota toistamalla tulee hyvä mieli/saa kokemuksen jostain itseään suuremmasta"
Olematta mikään uskontojen tuntija, olen lukenut muutamia uskontojen määritelmiä ja yksi määritelmä liittyy pyhän kokemukseen. Se on varmaan juuri kokemus yhteydestä johonkin itseä suurempaan, ja olen löytänyt itselleni ymmärrettävimmät uskontoa koskevat ajatukset mystiikkaa käsittelevistä teksteistä. Ne käsittelevät myös tuota kokemusta.
Päätin vastauksessani tietoisesti puhua hengellisyydestä, koska minusta se on asia, jota ei pitäisi antaa pelkästään teististen uskontojen dominoitavaksi. Minulle se tarkoittaa pyhän kokemista, siten kuin sen itse käsitän.
Sanotaan niin että nuo tuollaiset rituaalini ovat tapa muistuttaa itseäni joistakin kokemuksista ja pitää niiden vaikutusta yllä tai pitää yhteyttä niihin. En kuvittele vaikuttavani metsään, kun jätän "uhrin" koivun juurelle. Vaikutan itseeni ja oman asenteeseeni. Ne muuttuvat, kun teen konkreettisia asioita. Olemme sitä mitä teemme.
Tämä tämmöisenä lyhyenä, aiheeseen liittymättömänä "avautumisena". Elämän suuret arvot... ne on kuitenkin niitä ihan tavallisia: rakkaudellisuus, demokratia, tasa-arvo ja mitä niitä on :-)
Taidat olla oikeassa: tekosi ylläpitävät Sinua sellaisena ihmisenä kuin haluat olla ja samalla pitävät hengissä noita mainitsemiasi "ihan tavallisia suuria" arvoja. Mehän elämme todeksi sitä, mihin uskomme. Hienoihin juttuihin uskovat tekevät hienoja juttuja ja samalla luovat lisäarvoa muille jaettavaksi, jos ei muuten, niin tällaisina hienoina keskusteluina. Kiitos siitä ja olkoon sienisaalis hyvä ja löylyt nautinnollisia.
Kiitos itsellesi :-)
Silti millään niillä ei ole mitään merkitystä tai tarkoitusta, ei minkäänlaista arvoa, ei mitään mieltä.
Merkitystä on asioilla, joilla on merkitystä ihmisille. Arvoa on asioilla, joille ihmiset antavat arvoa. Kukas kreikkalainen filosofi se olikaan, joka sanoi, että "Ihminen on kaiken mitta"? Oli kuka oli, fiksu ja tärkeän oivalluksen tehnyt mies oli kyseessä. Ei tässä mitään ulkopuolista tekijää tarvita antamaan objektiivista arvoa asioille. Ihan yhtä tosia ja tärkeitä ihmisten tunteet ja kokemukset ovat, oli Jumalaa tai ei.
Eivätköhän samat asiat ole tärkeitä niin jumaluskoisille kuin niillekin, joilla jumaluskoa ei ole.
En koe itselleni tärkeiden asioiden mitenkään radikaalisti muuttuneen uskon haihduttua.
Uskovaiset usein yhdistävät ateismin pinnallisuuteen, henkisten arvojen puuttumiseen ja hedonismiin.
Näin ei tarvitse suinkaan olla, eikä ole ainakaan minun tuntemieni ateistien kohdalla.
Mitkä ovat Sinulle tärkeitä asioita? Mikä muuttui vai muuttuiko mikään, kun usko haihtui? Mikä tehtävä/sija uskolla oli "edellisessä elämässäsi". Jossain toisessa keskustelussa törmäsin tapakristillisyyden rippikoulun käyntiin ja ehtoolliseen ilman uskoa.... Suoritetaan " pakolliset kuviot" - miksi?
Tärkeitä asioita ovat perhe(erityisesti lapset), ystävät, työ, harrastukset.
Nautin ja koen syvästi asioita, jotka liittyvät luontoon.
En koe elämänarvojeni muuttuneen uskon haihtumisen myötä.
Toki elämäntilanteeni on toinen, uskoni rapistessa olin perheellinen.
Kahden nuorimman lapseni ristiäisissä tunsin itseni tosi halpamaiseksi teeskentelijäksi.
Usko ilmeni mm. rukoiluna minulle tärkeiden asioiden ja ihmisten puolesta.
Raamattua tutkin mm. löytääkseni elämänohjeita.
Luulin, että usko on edellytys moraaliselle elämälle ja henkisten arvojen arvostukselle(vaihtoehtona pinnalisuus ja materian tavoittelu).
Kuvittelin myös maailman elävän lopun aikoja, ja yritin sijoittaa sotia, kylmää sotaa, EU:ta jne Johanneksen Ilmestyksen tapahtumiin.
En ollut mikään aktiiviseurakuntalainen, tosin satunnaisesti kävin ehtoollisella ja koin sen syvästi.
Vähitellen uskoni kaikkeen yliluonnolliseen ja tuonpuoleiseen hiipui.
Raamattu on minulle enää myytti- ja tarinakokoelma.
Koska minkään seurakunnan kokoontumisissa kulkeminen ei kuulunut elämääni,
ei uskon haihtuminen myöskään muuttanut elämääni radikaalisti.
Arvostan samoja asioita edelleen, ukkosmyrskyn nousemisen seuraaminen tai kesäyön tuoksu ovat edelleen yhtä vaikuttavia kokemuksia, mutta niiihin ei enää liity Jumalaa.
Edelleen autan tuntematonta liikenteessä pulaan joutunutta, koska tunnen luonnollista empatiaa ja niin kuuluu tehdä, enn siksi, että Jumala/Jeesus niin tahtoo.
Tietysti elämänmuutos voi olla raju tiukkaan lahkoon tai herätysliikkeeseen kuuluneilla, olen sellaistakin sivusta seurannut.
Olennaista on kai olla itselleen rehellinen. Jokainen vastaa omista tekemisistään, joten naapurin huutelut voinee sivuuttaa ainakin niin kauan kuin vallitsevia lakeja ei riko. Sen puolesta on hyvä asua Suomessa...
Eräs hyvä tuttavani töiden merkeissä on lestadiolais-saarnaaja. Usein istumme kahvilla keskustellen niitänäitä. Eipä tunnu mitään suurta eroa olevan siinä, mikä henkilökohtaisessa elämässä on tärkeintä, kyllä siinä perhe, työ ja mielekäs vapaa-ajan vietto olennaisena sisältönä on, oli fundamentalisti tai ateisti.
Jep, jep. Näistä se arki koostuu.
Ei ole mitään ateistista elämäntapaa.
Minullekin on palstalla muodostunut käsitys, ettei ateisteilla ole lainkaan mitään varsinaisesti elämäksi kutsuttavaa.
Raamattua lukiessasi en voi mitään muuta sulle todeta kuin että sulla taitaa olla sen ELÄMÄN hankkimisen paikka, joten HANKI ELÄMÄ!
Minulle on muodostunut mielikuva, että olet tahallinen väärinymmärtäjä jolla ei ole muuta tekemistä kuin keksiä pahaa sanottavaa vihaamistasi ihmisistä. Uskotko saavasi näistä palkkion tuonpuoleisessa?
Minullekin on muodostunut palstan uskovaisista semmoinen kuva, että ne vaan väijyy täällä internetissä eikä tee mitään muuta. En ainakaan ole koskaan nähnyt kenekään uskovaisen tekevän täällä mitään muuta. Kenenkään en ole esim. nähnyt tällä palstalla käyvän kirkossa, eli liekö edes oikeita uskovaisia.
Jep tämä pistepirkko ainakin tuntuu väijyvän täällä pahantahtoisine letkautuksineen ja trolleineen.
Mitä Sinä kutsut elämäksi?
Hänelle elämä taitaa olla juorujen keksiminen ateisteista täällä palstalla... valitettavasti.
Kaikki muu käy minulle paitsi uskonnon harjoittaminen.
Esimerkiksi heteroporno kiehtoo monesti enemmän kuin jotkut tietyt Raamatun kohdat, jos mun pitäisi jompi kumpi valita.
Uskovaiset kyllä tekopyhinä jyrähtää, jos joku puolustaa homoseksuaaleja vaikkei puolustaja itte ole, mutta uimarannalla uskovaiset miehet taas tulee katsella omiin varpaisiinsa eikä bikineissä olleita seksikkäitä naisia. Se, jos mikään on sitä "piilohomoutta" tai hyvin ristiriidassa oleva asia, mitä taas mä en voi millään ymmärtää. Eikö miehiltä se naisten kattelu esimerkiksi uimarannalla olekaan hyväksi?
Mikä siis on miehelle hyväksi, kunnei mies saa olla uskovien mukaan täysin heterokaan eikä varsinkaan homo!?
Samat uskovaiset miehet pyörivät AA-yhdistyksessä, jotka eivät hyväksy sitäkään tai pitävät sitä paheksuttavana, jos miehet katselevat kauniita naisia uimarannalla?! Haluatteko omistaa kaikkien ihmisten olemassaolon vai mihin homovastaiset oikein pyrkivät moisilla paheksunnoillaan kun teidän pitäisi paheksua homoutta eikä heteroutta?!?!
Tää riippuu tyystin Ateistin omasta elämäntavoista ^^
En luovuta tunnuslukujani, sekä muitakaan salaisia numerosarjoja
"virsien veisaajille".
Mitkä ovat kaikkein tärkeimmät asiat teistisessä elämäntavassa?
Tarkoitan tässä teistisellä elämäntavalla sen laajaa määritelmää, joka kattaa kaikki yksi- ja monijumalaiset uskomukset ja uskonnot mukaan lukien kaikki muinaiset uskomukset ja uskonnot. Uskoa Spagettimonsteriin unohtamatta.
Siis, mikä on näille elämäntavoille yhteistä ja tärkeintä? Muu kuin usko persoonallisen jumalolennon olemassaoloon.
>Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan<
Se ei varmaan kateellisen uskovaisen mielestä kuulosta yhtään miltään.
Eläminen on ihanaa, kun sen vain oikein ymmärtää, mutta näköjään osalta porukkaa puuttuu ymmärrys.