Miriam Gebhardt: Ja sitten tulivat sotilaat. Minerva 2016
Lähes miljoona seksuaalirikosta – sankareiden kunnia romuttuu
Verkkouutiset - Su, 10/07/2016 -
Natsien hirmuteot eivät hyvitä voittajien syyllisyyttä siviileihin kohdistettuihin julmuuksiin.
Yksi ilkeimmistä lukemistani kirjoista on saksalaisen tutkijan Miriam Gebhardtin teos saksalaisnaisiin kohdistuneista raiskauksista toisen maailmansodan lopussa ja sotaa seuranneiden ensimmäisten kymmenen miehitysvuoden aikana. Osasta Adolf Hitlerin Saksan voittaneista sotilaista tuli kuin oikeutettuja sadisteja ja kostajia.
Kyse on lähes miljoonasta seksuaalirikoksesta, joiden tutkiminen, syyllisten etsiminen ja syytteeseen asettaminen oli vastenmielistä voittajavaltioiden armeijoille. Eri lähteistä luettavissa olevat rikoskertomukset ovat hyistä luettavaa. Eniten siviiliväestö pelkäsi muiden rotujen edustajien himoa valkoista naista kohtaan. Siinä pelottelussa natsien propaganda onnistui.
Gebhardtin kirjan yksi päähavainto on, etteivät raiskaajina olleet vain puna-armeijan sotilaat. Kautta ihmiskunnan historian valloittajat ovat tehneet alistamilleen mitä halusivat. 30-vuotisen sodan aikana sovellettiin oikeutta voiton jälkeen tapahtuvaan ryöstö- ja raiskausjaksoon.
Raiskaajia kärjistetysti yhdisti kotimaassaan ja armeijassa kokemansa nöyryyttäminen. Oli kyse vaikka puna-armeijan mongolista, pohjoisafrikkalaisista mustista ranskalaisista Saksaan tulevista miehittäjistä tai amerikkalaisista mustista sotilaista, yhteistä heille oli sorrettu tausta, halveksittu ihonväri. Kun he voittajina ja valloittajina pääsivät kuin pukit kaalimaahan, rikos oli ansaittu.
Saksan propaganda varmisti, että juuri näitä ”vieraita” etnisiä ryhmiä siviiliväestö pelkäsi eniten, saksalaissotilaat taas vihasivat heitä. Eivät parempi osaiset sotilaat olleet hekään synnittömiä.
Bonuksena seksi
Liittoutuneiden sotilaiden tekemiä rikoksia katsottiin läpi sormien. Lupasipa amerikkalainen värväysjuliste erityisesti tummaihoisille Saksan rintamalle lähtijöille, että näin he pääsisivät ulkomaille, tienata paremmin kuin paikalliset asukkaat, mistä johtuen Saksan ja Englannin valkoiset naiset suorastaan piirittäisivät mustia jenkkisotilaita. Seksi oli siis lisätienesti, bonus.
Puna-armeijan miljoonia miehiä vyörymässä kohti Berliiniä pelättiin enemmän kuin läntisiä hyökkääjiä - saksalainen sotapropaganda kylvi pelkoa ja vihaa ”vinosilmiä ryssiä” kohtaan. Tämä pani jopa sotaan kykenemättömän ihmiset tukemaan kolmannen valtakunnan armeijan rippeitä. Kun pakokauhu lopulta valtasi, siviilejä lähti miljoonittain vihollisen lähestyessä kohti länttä.
Juuri nämä avuttomat nälkiintyneet ihmiset olivat helppoja saaliita naista haluaville, aiemmin alistetuille sotilaille. Nyt koitti vuosia kituneiden sotilaiden palkkion hetki. Ne, jotka selvisivät hengissä vaikkapa Dresdeniin, tuhottiin kostopommituksissa.
Gebhardtin hankkimat tiedot uhrien kertomuksista, lääkäreiden, sosiaalityöntekijöiden, kirkon ja oikeusistuimien dokumenteista ovat puistattavaa luettavaa. Sitä ei löydä ”vapautusarmeijojen” itsensä kertomina.
Voittajien historia on liian usein puuteroitua rikosten peittelyä. Naisten kerrottiin tekevän suklaalevystä ja tupakasta mitä tahansa. Monesti seksuaalinen väkivalta nähtiin etupäässä kansanterveydellisenä ongelmana: naiset näet levittivät sukupuolitauteja!
Josif Stalinin tiedetään vähätelleen kolme päivää kestäviä raiskauksia ”vappujuhliksi”. Kosto oli yhtä oikeutettu kuin villin lännen elokuvissa, sillä erolla, että uhreiksi joutuivat myös syyttömät. Puna-armeija ei moisesta näin ollen rankaissut: ”…meidän täytyy ymmärtää, että veren ja tulen ja kuoleman halki kulkenut sotilas saa ilonsa naisesta”.
Puolustus todistamassa raiskatut jopa syyllisiksi
Kuten sotien seurauksena aina, Hitlerin Saksan kukistaneet armeijat ja maat olivat tälläkin kertaa kaikessa oikeassa. Kyllä me suomalaisetkin saimme sen kokea – onneksi meitä ei puna-armeija päässyt vapauttamaan.
Voitonparaatien suorissa rivistöissä marssivien sankareiden plankatut kengät ja helisevät kunniamerkit peittävät taakseen likaisen sodankäynnin massiiviset, moraalittomat sotarikokset. Tuomion sai hävinnyt osapuoli, siviilitkin – lapset, naiset, vanhukset ja sairaat - vaikka heillä ei ollut osaa sodankäyntiin.
Kun voittajien tekemien rikosten setvimiseen tuli joskus pakko, uhrien kertomukset ja niiden todistusarvo oli varsin helppo murtaa. Esimerkiksi raiskaus oli periaatteessa julkisuustasolla kielletty, se kuitenkin kuului asiaan kuin luonnonlaki. Tässä työssä tarvittiin kaikkeen valmiita asianajajia.
Läntisten arkistojen kätköistä löytyy säälimättömän oikeustajun vastaisten päätösten hikihelmiä. Väkivallan kohteiksi joutuneiden naisten nöyryyttäminen kävi tuhansien tapausten perusteella seuraavasti: ei sittenkään raiskaus, ei lupaa aborttiin, ei mahdollisuutta korvauksiin, leimaaminen "veljeilijäksi" miehittäjän kanssa, kun ei ollut edes hyvää porvarillista perhetaustaa jne.
Lähes miljoona seksuaalirikosta – sankareiden kunnia romuttuu
Verkkouutiset - Su, 10/07/2016 -
Natsien hirmuteot eivät hyvitä voittajien syyllisyyttä siviileihin kohdistettuihin julmuuksiin.
Yksi ilkeimmistä lukemistani kirjoista on saksalaisen tutkijan Miriam Gebhardtin teos saksalaisnaisiin kohdistuneista raiskauksista toisen maailmansodan lopussa ja sotaa seuranneiden ensimmäisten kymmenen miehitysvuoden aikana. Osasta Adolf Hitlerin Saksan voittaneista sotilaista tuli kuin oikeutettuja sadisteja ja kostajia.
Kyse on lähes miljoonasta seksuaalirikoksesta, joiden tutkiminen, syyllisten etsiminen ja syytteeseen asettaminen oli vastenmielistä voittajavaltioiden armeijoille. Eri lähteistä luettavissa olevat rikoskertomukset ovat hyistä luettavaa. Eniten siviiliväestö pelkäsi muiden rotujen edustajien himoa valkoista naista kohtaan. Siinä pelottelussa natsien propaganda onnistui.
Gebhardtin kirjan yksi päähavainto on, etteivät raiskaajina olleet vain puna-armeijan sotilaat. Kautta ihmiskunnan historian valloittajat ovat tehneet alistamilleen mitä halusivat. 30-vuotisen sodan aikana sovellettiin oikeutta voiton jälkeen tapahtuvaan ryöstö- ja raiskausjaksoon.
Raiskaajia kärjistetysti yhdisti kotimaassaan ja armeijassa kokemansa nöyryyttäminen. Oli kyse vaikka puna-armeijan mongolista, pohjoisafrikkalaisista mustista ranskalaisista Saksaan tulevista miehittäjistä tai amerikkalaisista mustista sotilaista, yhteistä heille oli sorrettu tausta, halveksittu ihonväri. Kun he voittajina ja valloittajina pääsivät kuin pukit kaalimaahan, rikos oli ansaittu.
Saksan propaganda varmisti, että juuri näitä ”vieraita” etnisiä ryhmiä siviiliväestö pelkäsi eniten, saksalaissotilaat taas vihasivat heitä. Eivät parempi osaiset sotilaat olleet hekään synnittömiä.
Bonuksena seksi
Liittoutuneiden sotilaiden tekemiä rikoksia katsottiin läpi sormien. Lupasipa amerikkalainen värväysjuliste erityisesti tummaihoisille Saksan rintamalle lähtijöille, että näin he pääsisivät ulkomaille, tienata paremmin kuin paikalliset asukkaat, mistä johtuen Saksan ja Englannin valkoiset naiset suorastaan piirittäisivät mustia jenkkisotilaita. Seksi oli siis lisätienesti, bonus.
Puna-armeijan miljoonia miehiä vyörymässä kohti Berliiniä pelättiin enemmän kuin läntisiä hyökkääjiä - saksalainen sotapropaganda kylvi pelkoa ja vihaa ”vinosilmiä ryssiä” kohtaan. Tämä pani jopa sotaan kykenemättömän ihmiset tukemaan kolmannen valtakunnan armeijan rippeitä. Kun pakokauhu lopulta valtasi, siviilejä lähti miljoonittain vihollisen lähestyessä kohti länttä.
Juuri nämä avuttomat nälkiintyneet ihmiset olivat helppoja saaliita naista haluaville, aiemmin alistetuille sotilaille. Nyt koitti vuosia kituneiden sotilaiden palkkion hetki. Ne, jotka selvisivät hengissä vaikkapa Dresdeniin, tuhottiin kostopommituksissa.
Gebhardtin hankkimat tiedot uhrien kertomuksista, lääkäreiden, sosiaalityöntekijöiden, kirkon ja oikeusistuimien dokumenteista ovat puistattavaa luettavaa. Sitä ei löydä ”vapautusarmeijojen” itsensä kertomina.
Voittajien historia on liian usein puuteroitua rikosten peittelyä. Naisten kerrottiin tekevän suklaalevystä ja tupakasta mitä tahansa. Monesti seksuaalinen väkivalta nähtiin etupäässä kansanterveydellisenä ongelmana: naiset näet levittivät sukupuolitauteja!
Josif Stalinin tiedetään vähätelleen kolme päivää kestäviä raiskauksia ”vappujuhliksi”. Kosto oli yhtä oikeutettu kuin villin lännen elokuvissa, sillä erolla, että uhreiksi joutuivat myös syyttömät. Puna-armeija ei moisesta näin ollen rankaissut: ”…meidän täytyy ymmärtää, että veren ja tulen ja kuoleman halki kulkenut sotilas saa ilonsa naisesta”.
Puolustus todistamassa raiskatut jopa syyllisiksi
Kuten sotien seurauksena aina, Hitlerin Saksan kukistaneet armeijat ja maat olivat tälläkin kertaa kaikessa oikeassa. Kyllä me suomalaisetkin saimme sen kokea – onneksi meitä ei puna-armeija päässyt vapauttamaan.
Voitonparaatien suorissa rivistöissä marssivien sankareiden plankatut kengät ja helisevät kunniamerkit peittävät taakseen likaisen sodankäynnin massiiviset, moraalittomat sotarikokset. Tuomion sai hävinnyt osapuoli, siviilitkin – lapset, naiset, vanhukset ja sairaat - vaikka heillä ei ollut osaa sodankäyntiin.
Kun voittajien tekemien rikosten setvimiseen tuli joskus pakko, uhrien kertomukset ja niiden todistusarvo oli varsin helppo murtaa. Esimerkiksi raiskaus oli periaatteessa julkisuustasolla kielletty, se kuitenkin kuului asiaan kuin luonnonlaki. Tässä työssä tarvittiin kaikkeen valmiita asianajajia.
Läntisten arkistojen kätköistä löytyy säälimättömän oikeustajun vastaisten päätösten hikihelmiä. Väkivallan kohteiksi joutuneiden naisten nöyryyttäminen kävi tuhansien tapausten perusteella seuraavasti: ei sittenkään raiskaus, ei lupaa aborttiin, ei mahdollisuutta korvauksiin, leimaaminen "veljeilijäksi" miehittäjän kanssa, kun ei ollut edes hyvää porvarillista perhetaustaa jne.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sen takia läntisessä Suomessa ihmistene geenit ovat länsivoittoisia kun ruotsalainen sotaväki majaili siellä linnaleireissään vuosisatojen ajan ja raiskasi ympäristön naisia jatkuvasti. Kyllä niin pitkä raiskausjakso jo geeneissä näkyy ja lisäksi se kun Suomen omat miehet oli viety sotimaan ulkomaille.
Linnaleirijärjestelmällä ylläpidettiin Suomessa olleita sotajoukkoja vain parin vuosikymmenen ajan 1570-luvulta 1590-luvulle. Se loppui nuijasotaan.
Nuo raiskaukset ovat omia fantasioitasi. Sitä paitsi sotilaat oli yleensä värvätty samasta maakunnasta. Pohjalainen sotilas ei tehnyt Pohjanmaan geeniperimää yhtään läntisemmäksi.
Sitä ennen myös viikingit raiskasivat ja ryöstivät samalla alueella. Miehet myytiin orjiksi.
Historia on voittajien kirjoittama. Ja kirjoittamatta jättämä.
Ja näin kertoo voittaja:
Venäläisiä ei pysäyttänyt mikään: 80-vuotiaat mummot ja 10-vuotiaat tytöt, vaikeasti vammaiset, kaikki naispuoliset asukkaat. Raiskaukset tapahtuivat mitä vastenmielisimmillä tavoilla. Venäläiset jahtasivat naisia jo päivisin ja öisin he tunkeutuivat asuntoihin rikotuista ikkunoista tai sisään potkituista ovista, jopa kattojen kautta, ja syöksyivät sitten onnettomien naisten ja tyttöjen kimppuun, yleensä vielä aseitaan käyttäen.
Yleensä venäläiset tunkivat pistoolinpiipun kauhistuneiden uhriensa suuhun. Yleensä kävi niin, että jos uhrin naisellinen olemus oli tavallista kiinnostavampi, venäläiset ensimmäistä raiskaajaa seurasi useampi, -kukin vuorollaan. ...
Uskon, että vain hyvin harvat venäläiset eivät osallistuneet näihin kauhistuttaviin rikoksiin. Tavallisten sotilaiden ja upseerien välillä on tuskin mitään eroa tässä suhteessa. Kun kymmenvuotias lapsi, jolla oli vaikea repeämä raiskausten seurauksena, tuotiin sairaalaan, kysyin GPU:n puolalaiselta tulkilta, olisiko mitään mahdollisuutta rajoittaa tätä kauheutta. Hän vastasi minulle näin: "Se oli alussa luvallista, joten on luonnollisesti vaikeaa mennä nyt kieltämään..."
Kun venäläiset etenivät Saksan itäisiin osiin (joista Itä-Preussi eli nykyinen Kalingrad olivat Puolan itäpuolella) vuonna 1944 niin sieltä ei oltu evakuoitu siviiliväestöä. Puna-armeijan sotapropaganda etunenässään Ilja Ehrenburg uhosi kirjoituksissaan: murskatkaa saksattarien rikollinen ylpeys! Ottakaa heidät sotasaalinanne. Tämä oli siinä tilanteessa kuin bensaa liekkeihin. Jos haluat tutustua asiaan tarkemmin niin lue Antony Beevorin hiljattain ilmestynyt teos Berliini. Kertomukset komppanioista (tai kymmenistä) tekijöistä peräkkäin esiintyy useissa lähteissä. Ja 2 miljoonaa on iso määrä.
Olettaisin, että saksalainen nainen olisi mieluiten välttynyt sekä pommitukselta että raiskaukselta? Raiskaukset olivat aika yleisiä. Niitä tapahtui Romaniassa, Unkarissa, Puolassa ja tietenkin Saksassa. Uhriksi saattoi joutua myös Saksaan työpalveluun väkisin kuljetettu venäläisnainen tai keskitysleirejä piilossaan pakoillut juutalaisrouva..
Kaikkea tuota tapahtuu sodissa. Saksalaiset raiskasivat ihan kuten muutkin ja Japanin pojat ne vasta urheita sillä rintamalla olivatkin. Miksi et puhu niistä ?
Mutta ehkä Saksan olisi kannattanut 1941 jättää kansanmurhaan ja maan valloitukseen tähtäävä sota alkamatta niin ketään ei olisi raiskattu, ei idässä eikä Saksassa. Kun lähtee valloitus- ja kansanmurhasotaan niin sitä sotaa ei pidä mennä häviämään. Natsireuhkaleet unohtivat tämän ja syyttävät nyt katkerina hävityn sodan tapahtumista vastapuolta.
Ei ole totta. Saksalaisia sotilaita oli kielletty raiskaamasta kuolemanrangaistuksen uhalla. Seksuaaliset tarpeet hoidettiin kenttäbordelleissa jossa myös sukupuolitaudit pyrittiin pitämään kurissa. Bordellien naiset saivat palkkaa.
Miehitetyssä Ranskassa asukkaat muistelivat lämmöllä sodan jälkeen kohteliaita ja kurissa olleita saksalaisia joukkoja. Liitoutuneiden sotilaat sitten raiskasivat sitten tuhansia ranskalaisia v. 1944. Etulinjaan oli sijoitettu häiriintyneitä vankiloista ja värillisiä joilla ei ollut tajua moraalista.
Eivätkä vain saksalaiset natsireuhakkeet, vaan heidän uskolliset nuolijansa ympäri maailmaa.
Väittävät pelastaneensa maailman kommunismilta hyökkäämällä Neuvostoliittoon ja vetämällä neuvostojoukot perässään Keski-Euroopaan saakka. Minne ne eivät ehkä koskaan olisi ilman heitä tulleet. Sota teki Neuvostoliitosta supervallan, jota se ei sitä ennen ollut eikä ehkä olisi koskaan voinutkaan olla.
---- Sitä paitsi sotilaat oli yleensä värvätty samasta maakunnasta. ---
Nimenomaan eivät olleet. Syynä oli se, että sotilaita tarvittiin myös mahdollisten kapinain kukistamiseen ja siinä saman maakunnan pojat eivät ehkä olisi olleet riittävän rajuotteisia. Sen takia sekoitettiin ettei synny missään tilanteessa maakuntaisänmaallisuutta ja ehkä jopa halua liittyä kapinaan mukaan.
Nimenomaan olivat. Linnaläänien katsottiin rauhan aikana elättävän omat sotilaansa. Sodan aikana joukot olivat tietysti siellä missä tarvittiin.
Ainakaan tämä linnaläänien ruotsalainen perimä ei näy Suomen väestössä, ei edes Länsi-suomessa. Joten taitaa olla fantasiaa sulla.
Geenit eivät valehtele.
Mitä ne nyt taas valittaa. Rotu jalostuu uudesta geneettisestä materiaalista. Näin meille on koulussa opetettu.