Millie Fontana eli lesboparin keinohedelmöitettynä lapsena – “Aikuisten mielihalut ovat korvanneet tosiasiat”
Millie Fontana astui julkisuuteen kertomaan, miten hän koki kasvunsa lesboparin keinohedelmöitettynä lapsena, jolla ei olla tietoa isästään – eikä perheessä isää.
https://youtu.be/wGPlHdzHPFE
”Varttuessani minä halusin isän. Tunsin sisimmässäni, että minulta puuttuu isä jo ennen kuin pystyin edes kuvailemaan sanoin mitä isä on. Tiesin rakastavani molempia vanhempiani. Mutta en kyennyt laittamaan sormeani sen päälle, mitä minulta oikein puuttui sisimmässäni”, tilittää Millie.
Kouluaikana Millie koki muita lapsia ja heidän rakastavaa isäsuhdettaan tarkkaillessaan, että häneltä puuttui jotain todella erityistä.
“Minulle valehdeltiin kouluikäisenä ja väitettiin, ettei minulla ollut isää, tai että kenties he eivät tienneet, kuka hän oli.”
“Minun oli vaikea löytää tasapainoista identiteettiä itselleni. Käytökseni ja tunne-elämäni olivat tämän vuoksi epätasapainoisia.”
Lesbovanhemmat kasvattivat tytön uskonnottomaksi ateistiksi, mutta hän kokee kristityt läheisiksi.
“Seison kristittyjen rinnalla, koska tähän asti tässä väittelyssä kristityt ovat ainoita ihmisiä, jotka yrittävät tuoda esille niitä asioita, jotka koskettavat lapsia.”
“Kristityt ovat toistaiseksi olleet ainoita, jotka ovat yrittäneet kiinnittää huomiota minun kaltaisteni ihmisten kertomuksille.”
“Kukaan LGBT-liikkeessä ei halua kuulla minun kaltaisiani. Sillä tähän astihan ”kaikki rakkaus on rakkautta”, eikö? Minun kaltaisiani ei ole olemassa.”
Kasvu oli Millielle kivuliasta.
“Kasvaessani katselin itseäni peilistä ja mietin mielessäni: Mistä olen saanut nämä vihreät silmät? Mistä olen saanut nämä persoonallisuuden piirteet ja lahjat, joita ei ollut kummallakaan kodissani olleista vanhemmistani.”
“Vastaus tähän on sangen yksinkertainen: Isältäni.”
Millie kyseenalaistaa lesbovanhempiensa oikeuden päättää hänen identiteetistään. Hän tapasi biologisen isänsä ensimmäisen kerran 11-vuotiaana ja tunsi itsensä ensimmäistä kertaa tasapainoiseksi.
”LGBT-liike puhuu paljon tasa-arvosta, mutta olen alkanut ihmetellä heidän määritelmäänsä tasa-arvosta, sillä minulle tasa-arvo merkitsee totuuden kertomista, sen kunnioittamista, kuka minä olen ehyenä, kokonaisena ihmisenä.”
“En halua vain rajoittua siihen, minkä vanhempani päättivät antaa minun tietää. Tasa-arvo merkitsi mahdollisuutta katsoa molempia puolia geneettistä perhettäni ja ymmärtää kuka minä olen.”
LGBT-liike on väittänyt, etteivät lapset välitä, millainen heidän perheensä on, ja että miehet ja naiset ovat vaihdettavissa toisiinsa.
Millie pitää tätä sukupuoleen kohdistuvana syrjintänä.
“Miehet ja naiset tarjoavat lastenkasvatuksessa toisiaan täydentävän roolin, joita kaiketi tulisi kunnioittaa tasa-arvoisesti.”
Millien mielestä aikuisten mielihalut ovat korvanneet tosiasiat. Hänestä näyttää siltä, että erittäin pieni radikaalivähemmistö pyrkii ajamaan koko sukupuolisuuden sukupuuttoon.
“Minä en näe tässä sukupuolten tasa-arvopyrkimystä. Minä näen pyrkimyksen hankkiutua sukupuolista kokonaan eroon.”
http://mvlehti.net/2016/07/13/millie-fontana-eli-lesboparin-keinohedelmoitettyna-lapsena-aikuisten-mielihalut-ovat-korvanneet-tosiasiat-video/
Millie Fontana astui julkisuuteen kertomaan, miten hän koki kasvunsa lesboparin keinohedelmöitettynä lapsena, jolla ei olla tietoa isästään – eikä perheessä isää.
https://youtu.be/wGPlHdzHPFE
”Varttuessani minä halusin isän. Tunsin sisimmässäni, että minulta puuttuu isä jo ennen kuin pystyin edes kuvailemaan sanoin mitä isä on. Tiesin rakastavani molempia vanhempiani. Mutta en kyennyt laittamaan sormeani sen päälle, mitä minulta oikein puuttui sisimmässäni”, tilittää Millie.
Kouluaikana Millie koki muita lapsia ja heidän rakastavaa isäsuhdettaan tarkkaillessaan, että häneltä puuttui jotain todella erityistä.
“Minulle valehdeltiin kouluikäisenä ja väitettiin, ettei minulla ollut isää, tai että kenties he eivät tienneet, kuka hän oli.”
“Minun oli vaikea löytää tasapainoista identiteettiä itselleni. Käytökseni ja tunne-elämäni olivat tämän vuoksi epätasapainoisia.”
Lesbovanhemmat kasvattivat tytön uskonnottomaksi ateistiksi, mutta hän kokee kristityt läheisiksi.
“Seison kristittyjen rinnalla, koska tähän asti tässä väittelyssä kristityt ovat ainoita ihmisiä, jotka yrittävät tuoda esille niitä asioita, jotka koskettavat lapsia.”
“Kristityt ovat toistaiseksi olleet ainoita, jotka ovat yrittäneet kiinnittää huomiota minun kaltaisteni ihmisten kertomuksille.”
“Kukaan LGBT-liikkeessä ei halua kuulla minun kaltaisiani. Sillä tähän astihan ”kaikki rakkaus on rakkautta”, eikö? Minun kaltaisiani ei ole olemassa.”
Kasvu oli Millielle kivuliasta.
“Kasvaessani katselin itseäni peilistä ja mietin mielessäni: Mistä olen saanut nämä vihreät silmät? Mistä olen saanut nämä persoonallisuuden piirteet ja lahjat, joita ei ollut kummallakaan kodissani olleista vanhemmistani.”
“Vastaus tähän on sangen yksinkertainen: Isältäni.”
Millie kyseenalaistaa lesbovanhempiensa oikeuden päättää hänen identiteetistään. Hän tapasi biologisen isänsä ensimmäisen kerran 11-vuotiaana ja tunsi itsensä ensimmäistä kertaa tasapainoiseksi.
”LGBT-liike puhuu paljon tasa-arvosta, mutta olen alkanut ihmetellä heidän määritelmäänsä tasa-arvosta, sillä minulle tasa-arvo merkitsee totuuden kertomista, sen kunnioittamista, kuka minä olen ehyenä, kokonaisena ihmisenä.”
“En halua vain rajoittua siihen, minkä vanhempani päättivät antaa minun tietää. Tasa-arvo merkitsi mahdollisuutta katsoa molempia puolia geneettistä perhettäni ja ymmärtää kuka minä olen.”
LGBT-liike on väittänyt, etteivät lapset välitä, millainen heidän perheensä on, ja että miehet ja naiset ovat vaihdettavissa toisiinsa.
Millie pitää tätä sukupuoleen kohdistuvana syrjintänä.
“Miehet ja naiset tarjoavat lastenkasvatuksessa toisiaan täydentävän roolin, joita kaiketi tulisi kunnioittaa tasa-arvoisesti.”
Millien mielestä aikuisten mielihalut ovat korvanneet tosiasiat. Hänestä näyttää siltä, että erittäin pieni radikaalivähemmistö pyrkii ajamaan koko sukupuolisuuden sukupuuttoon.
“Minä en näe tässä sukupuolten tasa-arvopyrkimystä. Minä näen pyrkimyksen hankkiutua sukupuolista kokonaan eroon.”
http://mvlehti.net/2016/07/13/millie-fontana-eli-lesboparin-keinohedelmoitettyna-lapsena-aikuisten-mielihalut-ovat-korvanneet-tosiasiat-video/
Vastaukset 43
Vanhimmat
Millien Fontana ei ole sanonut, ettei haluaisi olla olemassa.
Hän ei myöskään sanonut, ettei kannattaisi tasa-arvoista avioliittoa.
Lisäksi hänen kirjoituksensa on kopsattu tänne jo monta kertaa aiemmin. Ilmeisesti Aa-agendaa tukevasta ei-lahkouskonnollisesta materiaalista on paha puute.
Mutta jutun vitsi on siinä, että ilman tuota hedelmöitystä Milleie Fontanaa ei olisi olemassakaan ja nämä palstan uskovat olisi yhden stondiksen onnellisimpia... Ilman Millien Fontanaa.
Mitä Vittua-lehti on hyvä pohjustus keskustelulle ihmisten elämästä. Punnnittua ja asiantuntevaa tekstiä.
Kummallinen oli tuo loppu: hän näkee, että "on pyrkimys hankkiutua sukupuolista kokonaan eroon".
Ei tuossa ole mitään järkeä.
Koskettava kertomus kuinka paha on nykyaikainen yhden agendan ihminen.
"Millien mielestä aikuisten mielihalut ovat korvanneet tosiasiat. Hänestä näyttää siltä, että erittäin pieni radikaalivähemmistö pyrkii ajamaan koko sukupuolisuuden sukupuuttoon.
“Minä en näe tässä sukupuolten tasa-arvopyrkimystä. Minä näen pyrkimyksen hankkiutua sukupuolista kokonaan eroon.”"
Tässä kiteytyy asia minkä olemme myös huomanneet, vaikka emme ole asianomaisia. Tämä kauhea liike ei lopeta ennenkuin kaikkinainen ihmisyys on tapettu, kirjaimellisesti. Ja se etenee nyt näissä ateisti, liberaali ym. porukoissa askel askeleelta, kunnes tulee loppu. Uskon vakaasti, että Jumala ei päästä pahuutta samaan jamaan kuin Sodomassa oli.
>Uskon vakaasti, että Jumala ei päästä pahuutta samaan jamaan kuin Sodomassa oli.
Samoin minä. Sodomahan on satua.
Sodoma ja Gomorra ovat pientä sen rinnalla, mitä tulee tapahtumaan. Saatana tietää, että sen aika maapallolla lähestyy loppuaan. Jumala antaa sen mellastaa ja meno menee vielä pahemmaksi, raaemmaksi ja hurjemmaksi ja koskee koko maapallon väestöä. Mutta sitten - LUOJAN KIITOS - tulee loppu.
Milloin Saatana aloittaa? Tällä hetkellä ihmislajimme yksilön todennäköisyys kuolla väkivaltaisesti on keskimäärin pienempi kuin koskaan ennen.
Kun kerran muka tiedät mitä tulee tapahtumaan, niin mitäs itket?
Tai, etpä taida uskoakaan, eli kunhan trollaat.
No, Jumala sitten päättää, miten minun lopulta käy. Ei minua itketä, onhan mulla iankaikkisen elämän toivo ja lupaus. Jeesus on minun elämän Herra, ja mulle tapahtuu Hänen tahtonsa mukaan.
Tämä iankaikkisuuden toivo on tarjolla myös qwertylle, repelle ja torrelle. Harmi, että te ette uskalla rukoilla tätä yksinkertaista rukousta: Jeesus, minä en usko, auta minun epäuskoani. Voi tapahtua niin, että saatte siirtyä kuoleman alta elämään.
On syytä kaiken kouhkaamisenkin keskellä muistaa, että ylivoimaisesti eniten keinohedelmöityksiä tehdään heteronaisille. Nimenomaan parisuhteessa eläville heteronaisille.
Näistä hedelmöityksistä syntyneille lapsillekaan ei heidän elinpiirissään ole biologista isää. Eikä useinkaan myöskään mahdollisuutta saada selville kuka tämä on. Tiettävästi edelleen valtaosa hedelmöityshoidoista tehdään anonyymeistä sukusoluista. Syy on yksinkertainen; siittiösolun luovuttajat eivät yleensä innostu mahdollisuudesta, että jonain päivänä ovelle tupsahtaa tällaisesta siittiösolusta alkunsa saanut biologinen jälkeläinen.
Maissa ja osavaltioissa, joissa tämä tieto on lain nojalla jossain iässä lapselle ilmoitettava, romahtivat sukusolujen luovuttajien määrät oleellisesti. Samaan aikaan myös näiden laatu heikkeni, sillä luouttajiksi jäivät vain ne, joita asia ei kertakaikkiaan hetkauttanut. Heitä kiinnosti vain sukusoluista maksettu hinta.
Sama tilanne on maissa, joissa maksetaan verestä luovuttajille. Veripankit ympäri maailmaa ovat kateellisia Suomelle, koska veri on korkealaatuista ja tautivapaata, kiitos maksuttoman verenluovutuksen.
No harvoinkos ihmiset kokevat perheensä kaikkea muuta kuin optimaalisiksi.
Itse olisin teini-iässä halunnut olla lapsena naapurissa ennemmin kuin biologisten vanhempieni pahoinpideltävänä ja alistettavana. Kristityt vanhempani juurruttivat minuun uskontoaan ja humaanimmat uskontoihin kriittisesti suhtautuvat lähipiirin tuttavat tuntuivat paljon läheisemmiltä.
Se, että biologinen isäni asui meillä, ei tuntunut minulle koskaan tärkeältä. Ennemminkin se aiheutti minulle jatkuvaa pelkoa. Äitinikin oli alistettu isän mielivallalle ja enimmäkseen vihainen isälle, minulle, sisarelleni ja koko maailmalle. Koskaan en nähnyt rakkautta vanhempieni katseissa.
Millie onneksi säästyi tuollaiselta.
Itse olin tyytyväinen kun oma Biologinen ja siis ainoa isäni kuoli haimasyöpään.
Aika karu mielipide 13 vuotiaalta. Sekosi sodassa, piruparka.
Minusta myös homomiesten pitäisi saada biologinen lapsi, vaikka maksamalla jollekin naiselle siitä että on raskaana muutaman kuukauden ja synnyttää.
Nyt tasa-arvo asiassa ei tunnu toteutuvan. Ja oikeastaan yhteiskunnan pitäisi korvata ne kustannukset raskaaksi tulevalle ja synnyttävälle naiselle, eihän naisetkaan raskaudesta ja synnytyksestä nyt oikein mitään maksa.
http://www.youporngay.com/watch/8393692/uncut-bareback-brasilians/
Esim. tuosta ei lasta tule mutta naisen avulla tulisi
Onko unohtunut kuinka isättömät ja äidittömät kaipaavat puuttuvaa vanhempaansa? Saisipa elää kokonaisena perheenä tai edes tavata joskus!
>Onko unohtunut kuinka isättömät ja äidittömät kaipaavat puuttuvaa vanhempaansa?
Juu on. Näytä vertaisarvioitu tieteellinen tutkimus tuosta kaipaamisesta, niin sitten ei unohdu niin helposti.
Isättömät tai äidittömät?
Eli orvot, puoliorvot, yksinhuoltajien lapset, avioeroperheiden lapset.
Aloittaja ja mitävittu voisivat selvittää, mitkä asiat ovat yleisimpiä huolen ja ahdistuksen aiheita lapsilla perheissä. Paskan jauhaminen, viina, väkivalta ja mitä vielä. Ja about kaikki ihan heteroperheissä.
Kyllä lasten "hankkiminen" on viipymättä kiellettävä.
Kerronpa tähän oman tarinani.
Olen syntynyt suomessa ja muutimme koko perhe -58 ulkomaille, toiselle puolelle "palloa".
Vuonna -60vanhempani erosivat ja isäni (rip.-80) päätti, että hän ottaa kaksi vanhinta poikaa mukaansa ja äitini huostaan jäi siskoni ja kaksi nuorinta veljeä.
En nyt avaa näitä kuvioita ennemälti, mutta fokukseni tässä on se, että äitini jäi toiselle puolelle palloa ja ikävöin häntä usein.
Vuosien jälkeen, en kuullut hänestä mitään, enkä tiennyt missä hän asuu, tai onko yleensä edes elossa.
Niinpä n. 24v aloin etsiä häntä aktiivisesti, koska äitini tuntui "häviävän" jonnekin.
Tein todella kaikkeni, että löytäisin äitini, koetin kaikki mahdolliset kanavat, pelastusarmeija, maahanmuuto virasto kaikki mahdolliset kanavat.
Tein asiasta jutun erääseen lehteen suomessa ja tuo nimenomainen lehti levisi myös ruotsiin, jossa suomenruotsalainen, tuolla asuva kaveri vei juuri tämän lehden sinne, mihin äitini "katosi".
Kuinka ollakkaan, juuri tuon jutun perusteella äitini kirjoitti minulle kirjeen ja kertoi osoitteensa, tämä tapahtui 80 - 90- luvun taitteessa.
Silloin menin äidin luona käymään, olimme erossa toisistamme 29v.
Nykyisin pidämme yhteyttä hyvin aktiivisesti ja olen käynyt hänen luonaan neljästi hänen löytymisensä jälkeen....
Mitä tällä kaikella haluan sanoa, olen 60v mies ja tuo äitisuhde on edelleen minulle tärkeä ja erossaolo "söi miestä" voimakkaasti.
Näitä asoita ei voi vähätellä, mielestäni lapsi tarvitsee, isän ja äidin tullakseen tasapainoiseksi ihmiseksi.
Tietysti kaipaamme rakasta ihmistä, sehän on päivänselvää. Täällä kuitenkin väitetään, että kaipaisimme myös ihmisiä joita emme koskaan ole tavanneet emmekä tunteneet, eikä sellaisesta tietääkseni ole minkäänlaista tutkimusnäyttöä.
Mutta kysymys on siitä, että kun kuitenkin syntyy lapsia, joilla ei ole isää, vaikkapa yksinäisille naiselle, niin pitäisikö nuo isättömät mielestäsi mielummin abortoida, vai onko noilla "isättömilläkin" lapsilla mielestäsi oikeus syntyä ja elää.
Sinähän voisit olla Millien tapaan yksi heistä.
Kummallekin teille, repe ja qwerty.
Ymmärrätte tai sitten ei, isän ja äidin malli on lapselle enemmän.
Isää ei voi korvata millään, sama asia on äidin kohdalla, puhutaan siis miehen ja naisen mallista, molempia tarvitaan, että lapsesta tulee taspainoinen oma itsensä.
Eihän tämä tämän vaikeampaa ole.
"Täällä kuitenkin väitetään, että kaipaisimme myös ihmisiä joita emme koskaan ole tavanneet emmekä tunteneet, eikä sellaisesta tietääkseni ole minkäänlaista tutkimusnäyttöä."
Ympäri maailmaa on tehty Kadonneen jäljillä- ohjelmaa joissa yleensä etsitään kadonnutta sukulaista, jota ei ole koskaan nähnyt. Näitä tapauksia ympäri maailmaa on paljon. Muistan erään tapauksen, kun lähes 70v mies etsi Saksasta isäänsä, joka oli tehnyt sodan aikana tämän pojan ollessaan sotilaana Suomessa. Hän löysi isänsä ja liikutus oli silmiinpistävä.
Homoliikkeen eräs kauheimmista asioista on pyrkiä tuhoamaan isän ja äidin rakkaus ja se, että lapsi aina kaipaa kadonnutta biologista vanhempaansa. Miksi te edes voitte kannattaa tuollaista liikettä, joka vaan kylvää tuhoa ja "kuolemaa" ihmisten mielissä? Ei uskoviin kohdistuva viha kertakaikkiaan voi olla näin suurta ja tuhoisaa.
Tässä keskustelussa ei ole puhe mistään miehen ja naisen malleista. Ole varovainen esittäessäsi perättömiä yleistyksiä tasapainoisuuden taustoista.
Tunnetko muuten ketään, jonka elämän suuri tragedia on se, ettei hän voi saada lasta?
Tämä keskustelu koskee juuri miehen ja naisen mallia.
Tunnen muuten aika läheisesti vaimoni, kun syntymätön poikamme kuoli kohtuun 7, llä kuukaudella.
Minulla on myös tuttavia jotka eivat ole saaneet lasta, yrityksistä huolimatta, mutta tämähän ei liity aloitukeen, eli palataanko aiheeseen ?
Aloituksessa nimenomaan puhutaan isän mallin puuttumisesta.
po. isän ja äidin mallin puuttumisesta.
Näin juuri. Puhutaan kerrankin siitä tragediasta, ettei lapsi voi saada/tuntea isää tai äitiä, koska vanhemmat näin päättivät ja suunnittelivat. Tässä on mielestäni Millien tarinan ydin.
>> Ymmärrätte tai sitten ei, isän ja äidin malli on lapselle enemmän.
Eihän tämä tämän vaikeampaa ole. <<
Mieti.
Kysymys on siitä, että se sateenkaarilapsi tulee tänne jokatapauksessa, olipa niiden kahden naisen välisen suhteen nimi avoliitto, rekisteröity parisuhde tai avioliitto.
Aa-kerhossa sotketaan aivan tarkoituksellisesti toisiinsa kuulumattomat asiat keskenään.
Jo nyt yli puolet lapsista syntyy avoliittoihin eli avioliittoa ei koeta miksikään lastentekosopimukseksi.
Mukavasti tuomitsit juuri yksinhuoltajat ja lesket ketkä huolehtivat lapsistaan.
Eikö olekin hirveää että monet heteroparit tekevät noin.
Adoptio tulisi siis kieltää koska lapsi erotetaan biologisista vanhemmistaan?
Edelleen kyse ei ole miehen ja naisen mallista.
Tässä keskustelussa on ollut esillä kaksi epäonnistunutta tapaa kohdella lasta ja olla vastaamatta hänen tarpeisiinsa - toinen kahden naisen perheessä ja toinen heteroperheessä. Molemmista voidaan ottaa opiksi ja pyrkiä tukemaan lasta hänen tilanteessaan.
Todellisuudessa erittäin monet lapset joutuvat elämään ilman toista vanhempaansa, esim. toisen vanhempansa hylkääminä. Näistä tapauksista ehdoton valtaosa on heteropariskuntien lapsia.
Sotket suloisesti asiat kuten aina ennenkin, arvon Korkkiruuvi. Ja lopussa tuttu uhriutuminen. Välissä tyhjiä mutuväitteitä, joiden on tarkoitus estää raamatun raukeaminen tyhjiin.
Siitä että lapset aina kärsisivät siitä että eivät tunne biologista vanhempaansa ei siis edelleenkään ole tutkittua tietoa. Siitä sen sijaan on, että lapsia päivittäin otetaan pois kelvottomilta biologisilta vanhemmiltaan, kuten siitäkin, että nuo lapset voivat jopa vihata vanhempiaan.
Kohta varmaan joku väittää, että tällä tarinalla on jotain tekemistä tasa-arvoisen avioliittolain kanssa.
Epäilen, ettei Millie Fontana olisi ollut onnettomampi avioliitossa elävän lesboparin keinohedelmöitettynä lapsena kuin rekisteröidyssä parisuhteessa elävän lesboparin keinohedelmöitettynä lapsena.
AA:lla ei ole aina ihan kaikki muumit laaksossa kun he keksivät näitä juttuja mihin kaikkeen parisuhteesta käytettävä nimi vaikuttaa. Tällä logiikalla aina kun lapsi on tyytymätön vanhempiinsa, ratkaisuksi ehdotetaan sitä, että keksitään vanhempien parisuhteelle jokin avioliitosta poikkeava nimi niin johan on lapset tyytyväisiä.
>> he keksivät näitä juttuja mihin kaikkeen parisuhteesta käytettävä nimi vaikuttaa <<
Siinä niiden mielikuvitus on rajaton. Välillä se vaikutus ulottuu urheiluotteluiden lopputuloksiin asti.
Millie Fontana ei vastusta tasa-arvoista avioliittolakia. Hän vastustaa ymmärtääkseni sitä, ettähedelmöityshoitojen tai adoption kautta perheeseen tullut lapsi ei saisi tietää biologista isäänsä/äitiään.
Noita juuriaan hakevia on perinteisen adoption kautta uuteen perheeseen päättyneiden joukossa ja ehkä myös hedelmöityshoitojen kautta syntyneiden joukossa.
Mutta noilla asioilla ei ole mitään tekemistä uuden avioliittolain kanssa.
Ja sen tietää Aa-kerhon propagandistitkin.
Olisi mielenkiintoista tietää tuon Millien taustat, onko kukaan tarkistanut puhuuko hän edes totta?
Muistaakseni hän on myöhemmin halunnut irtisanoutua kertomuksensa käytöstä lyömäaseena homoja vastaan, joten ehkäpä puhuu.
Jos Millerin kokemus on ollut, että isän puuttuminen on ollut surullinen asia hänen elämässään, miksi sitä ette voi hyväksyä. Se on hänen kokemuksensa, vaikka kuinka kiristelette hampaitanne. Tässä nyt näkee sen, kuinka homoagendan kannattajat eivät siedä minkäänlaista toisinajattelua, eivät omiltaan eikä toisilta.
Isä puuttuu myös yksinhuoltajien ja keinohedelmöityksen avulla alkunsa saaneilta heteroparien lapsilta.
Jep. Turha kuvitella, että homo- tai lesboparin keinotuotettu lapsi saisi vapaasti ilmaista puuttuvan äidin tai isän kaipuutaan. Jos lapsi toista vanhempaansa kaipaa, hänen on syytä esittää vertaisarvioitu homoyhteisön hyväksymä nivaska tieteellisiä tutkimustuloksia tunteidensa kelpuuttamiseksi. Lapsellahan ei voi olla tunteita, joita tiede ei vahvista, niih!!!
Siltä vaikuttaa kommenttien perusteella.