Auto saksasta 2016

Hei, Itse toin henkilöauton Saksasta kesällä 2012, joten kannattaa tarkistaa, josko olisi homma tai maksut jonkun verran muuttuneet muutamassa vuodessa:

Autoja Saksassa riittää ja myyjiä on monenlaisia. Moni puhuu englantia, mutta edes auttavasta saksankielen taidosta on paljon hyötyä. Autokaupan termit ovat saksaa eikä oikein taivu englanniksi ainakaan paikallisten suussa. Puhutaan Erstzulassungista, Hauptuntersuchungista/TÜV (Protokoll)sta, Zulassungsscheinista ja muista saksankielistä termeistä, jotka syytä tuntea.

Kun se mieluinen auto on löytynyt ja kaupat lyöty lukkoon, tehdään ensin kauppakirja (Kfz.-Kaufvertrag). Ilman sitäkin homma hoituu pelkällä rekisteriotteella (Zulassungsbescheinigung), mutta selkiyttää myyntitilannetta . Niin sanottua yhdenmukaisuustodistusta (kulkee myös nimellä vaatimuksenmukaisuustodistus, Certificate of Conformity, CoC) kannattaa kysellä myyjältä, niin välttyy Suomessa rekisteröintikatsastuksessa harmeilta. Tietysti auton katsastus on syytä olla voimassa (TÜV-Protokoll), jotta sillä voi ajaa liikenteessä.

Autokauppiaille tuo 'Konformitätserklärung' tai 'Coc-Bescheinigung', pitäisi olla tuttu juttu, yksityismyyjistä en osaa sanoa. Saksasta löytyy firmojakin, jotka toimittavat noita maksusta ja saa sellaisen Suomestakin auton maahantuojalta, mutta helpoimmalla ja halvimmalla autonmyyjältä. Itse hankin vasta Suomesta, kun en ymmärtänyt pyytää myyjältä. Kulut taisi jäädä alle 200€ virallisen oloisesta A4-paperista.

Auto pitää rekisteröidä omiin nimiin ja siinä kannattaa käyttää paikallisten apua, jos sitä suinkin on tarjolla. Moni auttaa mielellään, jos tarjoutuu maksamaan kulut (saksalaiset on nuukia ja pihejä, mutta ystävällistä kansaa.) Ensin otetaan autolle lyhytaikainen autovakuutus, joita myyvät samat pajat, jotka väsää rekisterikilpiä (Kfk-KennenSchein), yleensä löytyy rekisteröintiviraston (Kfz-Zulassungstelle) naapurista. Vakuutuksia saa viikosta kahteen vientiautoihin, hinta määräytyy pituuden mukaan (n. 80€).

Kun autolla on voimassaoleva vakuutus, niin mennään auton asiapapereiden(katsastus- ja rekisteriotteet) ja Passin (EU-henkilökorttikin käy) kanssa lähimpään rekisteröintivirastoon . Tässäkin auttaa paikallistuntemus. Jonotettuasi vuoroasi auto rekisteröidään omiin nimiisi puolessa tunnissa ja siitä todistuksena saat maksua (n.50€) vastaan rekisteröintitodistuksen.

Tämä rekisteröintitodistuslappu kiikutetaan kiireellä takaisin sinne kilventekijälle, joka rustaa sinulle vartissa uudet rekisteriotteen mukaiset vientikilvet (Exportkennzeichen tai Kurzzeitkennzeichen) pientä maksua (n 15€) vastaan.

Uudet kilvet käydään vielä näyttämässä rekisteröintitoimistolla, joka tarkistaa paperit ja kilvet (saattaa halutessaan käydä kurkkaamassa valmistusnumeronkin autosta) ja liimaa hyväksynnän merkiksi kilpiin verotarran ja eikun kiinnittämään lähes lämpimät kilvet autoon (omat ruuvit ja meisseli mukaan ellei mennä sitten nippusiteillä, kilpipaja auttaa tarvittaessa).

Nyt auto on rekisteröity nimiisi Saksassa ja sillä on voimassa vakuutus. Eikun baanalle! Tankki on yleensä lähes tyhjä (nuukat saksalaiset), joten heti lähimmälle huoltoasemalle tankkaamaan menovettä uuteen hankintaasi. Navigaattori esille ja kohti uusia seikkailuja.

Nyt voit ajaa auton Suomeen vientikilvissä, saat ihailevia katseita, missä liikutkin, kun autossa on export-kilvet. Muista kuitenkin, että kilvet (vakuutus) on voimassa vain määräajan, jos maisemien katselu ja matkailu kiehtoo ja aiot viettää vähän pidempään aikaa Saksassa. Kun saavut sitten lopulta Suomeen, on sinua rajalla (satamassa) vastassa tulli, joka vinkkaa sivummalle, koska autossasi on Saksan vientikilvet. (jos näin ei käy jostain ihmeen syystä, niin aja suosiolla sivuun ja etsi tullin toimipiste. Vältyt myöhemmiltä harmeilta. Suomessahan ei suomalainen saa ajaa ulkomaille rekisteröityä autoa ettei autoveroa kierrettäisi.)

Tullissa käydään läpi auton saksalaiset paperit ("käyttöönottoilmoitus") ja tullimiehet myyvät sinulle liikennevakuutuksen ja siirtokilvet (lasiin liimattavat tarralaput 18€), saat "siirtoluvan", jolla voit ajaa autolla Suomessa sen aikaa, että saat auton Suomen rekisteriin (max 3kk). Sinun pitää vielä tehdä Tulliin autoveroilmoitus viiden päivän kuluessa maahan saapumisesta (onnistuu netissä), mikä käynnistää autoveron määräämisen autollesi.

Kun olet valmis, ajat auton katsastusasemalle rekisteröintikatsastukseen (n.120-150€), jossa auto katsastetaan normaalisti ja auton paperit katsotaan kuntoon. Mikäli autossa ja papereissa ei ole huomautettavaa, jäätkin odottamaan Tullin päätöstä autosta maksettavasta autoverosta, muutoin hoidat auton tai paperit kuntoon ja käyt uudemman kerran konttorilla.

Kun auto on läpäissyt rekisteröintikatsastuksen ja autoverot on maksettu, niin sitten voitkin käydä hakemassa auton kilvet konttorilta ja ruuvailla autoon kiinni. Onnittelut, olet saanut auton rekisteröityä Suomeen ja voit alkaa käyttää sitä kuten mitä tahansa autoa.

Vanhaan viestiin uusi kysymys: Autoliiton sivujen mukaan autoon saa Saksassa vientikilvet vasta kun on maksanut Saksan ajoneuvoveron (KFZ steuer). Osaako joku sanoa voiko sen maksaa sinne rekisteröintitoimistoon, vai mihin se maksetaan?

Onko asia muuttunut?
En minä tuodessani ( 2010) tarvinnut maksaa kuin ne keltaiset kilvet - tosin
pimeänä ilman kuittia - jotka olivat sen viisi päivää voimassa.
Liikennevakuutuksen ja kattavan kaskon sain omasta vakuutusyhtiöstäni
pelkästään auton runkonumeron perusteella.
Ajoin lisäksi Ruotsin kautta, eikä kukaan kiinnittänyt asiaan mitään huomiota
missään.
Pakkasta oli tosin -20 ja olin koko ajan huolissani, josko lämpimämpiin
olosuhteisiin tarkoitettu polttoaine oli jäätynyt.
Omituista höpötystä!

Jos tuo selostus on totta (kuka osaisi ja jaksaisi keksiäkään tuon päästään) pitäisi nimimerkille AutoHaettunaSaksasta (AHS) antaa Kuluttajaliiton Kunniamerkki ja Saksa-Suomiseuran Suurristi.

En minä yrittänytkään kilpailla AHS:n kanssa, tarkoitus oli vain kertoa, että en autoineni matkallani Berliinistä Suomeen törmännyt mainittuihin byrokratiohin.
Mitä hyötyä minulle olisi siitä, etten kertoisi miten asiat tosiaan olivat?
Mitä ostohetkellä autossa olleeseen polttoaineeseen tulee, on ymmärrettävä, että se määrä dieseliä mitä auton tankissa Berliinissä oli - vajaa puoli tankkia - ei kuitenkaan ollut mitään "talvilaatua" ja joulunalusviikolla v. 2010 oli Ruotsissakin niin kylmä, ettei Saksassa sellaisiin lukemiin ole totuttu. Lisäksi en ollut tottunut ostetun auton liioittelevaan polttoaineen määrään ilmaisemaan mittariin, joten kun asema lopuksi ennen Jönköpingiä tuli eteen, 80 l säiliöön meni 78 l! Onneksi oli "tasaista" maantietä, eikä mäkiä.
Näytön tolppia ei näytössä hetkeen ollut ensimmäistäkään.
Että tällainen tapaus!