”Aina kun johtajat vaihtuvat suuressa maailmassa, niin historia osoittaa, että joskus valtaan nousee myös huimapäitä. Ykskaks voi pallille nousta mies, joka lyö rintoihinsa ja sanoo, että minä poika näytän maailmalle, mistä pesee. Kaikki sanovat, ettei mitään toista sotaa tule. Mutta eihän kukaan tiedä. Se on aina ollut hämärän peitossa. Moni luulee, että olen jonkinlainen pahanilmanlintu. Mutta minä olen vain nähnyt niin paljon.”
Adolf Ehrnroothin sanojaan vuonna 2000, jolloin Suomi eli aikaa, jolloin kaikki uhat tuntuivat olevan takanapäin. Oli liitytty Euroopan unioniin, Neuvostoliitto oli hajonnut, Venäjästä toivottiin toimivaa demokratiaa ja ilma oli täynnä optimismia siitä, että kriisien aika olisi ohi. Ehrnrooth kehotti silti suomalaisia pitämään puolustusvoimista huolta.
SITÄ PERSPEKTIIVIÄ on onneksi ollut myös Suomen päättäjillä, koska Suomi on pyrkinyt pikemminkin liennyttämään kriisejä kuin lisäämään niitä eikä Suomi toisaalta ole lähtenyt ajamaan puolustusvoimia radikaalisti alas vaan täällä on tehty pääosin järkeviä ratkaisuja (jos ei joitakin käsittämättömiä päätöksiä, kuten jalkaväkimiinoista luopuminen, oteta lukuun).
Monessa muussa maassa, mukaan lukien naapurimme Ruotsi, on toimittu toisin. Ruotsi jätti ulkoisesta turvallisuudesta huolehtimisen rempalleen niinä vuosina, kun moni kuvitteli maailman muuttuneen pysyvästi. Ruotsi luopui asevelvollisuudesta 2009 ja esimerkiksi strategisesti tärkeän Gotlannin puolustus ajettiin 2000-luvun alussa alas. Sitten tuli Ukrainan kriisi ja Ruotsilla on ollut hätä korjata tilannetta. Tänä vuonna yhä useampi ruotsalaispoliitikko on kiihkeästi vaatinut asevelvollisuuden palauttamista ja Gotlantiin pyritään sijoittamaan pysyviä joukkoja vuodesta 2018 alkaen.
Ruotsin omasta tilanteesta huolimatta osa ruotsalaispoliitikoista katsoo, että heillä on varaa moittia Suomea, kun Suomi pyrkii pitämään yllä dialogia Venäjän kanssa. Alkukesästä Kultarannassa presidentti Sauli Niinistön järjestämässä ulkopoliittisessa keskustelutilaisuudessa paikalla olleet ruotsalaiset, muun muassa entinen puolustusministeri ja entinen ammattiupseeri Karin Enström, paheksuivat Suomen johtoa siitä, että Venäjän presidentti Vladimir Putin oli kutsuttu Suomeen vieraaksi.
On äärettömän arvokasta, että yhteiskunta on turvallinen.
IS
Paitsi että Ruotsi on kompuroinut puolustuksensa kanssa, Ruotsilla on ongelmia myös sisäisessä turvallisuudessa. Ruotsi, kuten Ranskakin, on epäonnistunut maahanmuuttajien kotouttamisessa ja tämä näkyy käytännön elämässä. Ruotsissa on jo pitkään ollut lukuisia alueita – tämänvuotisen raportin mukaan nyt jopa 53 (kyllä, 53) – jotka ovat huolestuttavasti eriytyneitä. Osassa näistä on vallalla jo eräänlainen rinnakkaisyhteiskunta, jonne poliisin on hyvin vaikea tai lähes mahdotonta mennä. Eikä pelkästään poliisin: myös tulipaloja sammuttaneita ja pelastustehtävissä olevia palomiehiä on kivitetty ja heille on tehty ansoja ja samoin ambulanssihenkilökuntaa vastaan on hyökätty. On järkyttävää, että Ruotsin kaltaisesta pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta on tullut maa, jossa auttajien täytyy joillain alueilla aidosti pelätä oman turvallisuutensa puolesta.
Adolf Ehrnroothin sanojaan vuonna 2000, jolloin Suomi eli aikaa, jolloin kaikki uhat tuntuivat olevan takanapäin. Oli liitytty Euroopan unioniin, Neuvostoliitto oli hajonnut, Venäjästä toivottiin toimivaa demokratiaa ja ilma oli täynnä optimismia siitä, että kriisien aika olisi ohi. Ehrnrooth kehotti silti suomalaisia pitämään puolustusvoimista huolta.
SITÄ PERSPEKTIIVIÄ on onneksi ollut myös Suomen päättäjillä, koska Suomi on pyrkinyt pikemminkin liennyttämään kriisejä kuin lisäämään niitä eikä Suomi toisaalta ole lähtenyt ajamaan puolustusvoimia radikaalisti alas vaan täällä on tehty pääosin järkeviä ratkaisuja (jos ei joitakin käsittämättömiä päätöksiä, kuten jalkaväkimiinoista luopuminen, oteta lukuun).
Monessa muussa maassa, mukaan lukien naapurimme Ruotsi, on toimittu toisin. Ruotsi jätti ulkoisesta turvallisuudesta huolehtimisen rempalleen niinä vuosina, kun moni kuvitteli maailman muuttuneen pysyvästi. Ruotsi luopui asevelvollisuudesta 2009 ja esimerkiksi strategisesti tärkeän Gotlannin puolustus ajettiin 2000-luvun alussa alas. Sitten tuli Ukrainan kriisi ja Ruotsilla on ollut hätä korjata tilannetta. Tänä vuonna yhä useampi ruotsalaispoliitikko on kiihkeästi vaatinut asevelvollisuuden palauttamista ja Gotlantiin pyritään sijoittamaan pysyviä joukkoja vuodesta 2018 alkaen.
Ruotsin omasta tilanteesta huolimatta osa ruotsalaispoliitikoista katsoo, että heillä on varaa moittia Suomea, kun Suomi pyrkii pitämään yllä dialogia Venäjän kanssa. Alkukesästä Kultarannassa presidentti Sauli Niinistön järjestämässä ulkopoliittisessa keskustelutilaisuudessa paikalla olleet ruotsalaiset, muun muassa entinen puolustusministeri ja entinen ammattiupseeri Karin Enström, paheksuivat Suomen johtoa siitä, että Venäjän presidentti Vladimir Putin oli kutsuttu Suomeen vieraaksi.
On äärettömän arvokasta, että yhteiskunta on turvallinen.
IS
Paitsi että Ruotsi on kompuroinut puolustuksensa kanssa, Ruotsilla on ongelmia myös sisäisessä turvallisuudessa. Ruotsi, kuten Ranskakin, on epäonnistunut maahanmuuttajien kotouttamisessa ja tämä näkyy käytännön elämässä. Ruotsissa on jo pitkään ollut lukuisia alueita – tämänvuotisen raportin mukaan nyt jopa 53 (kyllä, 53) – jotka ovat huolestuttavasti eriytyneitä. Osassa näistä on vallalla jo eräänlainen rinnakkaisyhteiskunta, jonne poliisin on hyvin vaikea tai lähes mahdotonta mennä. Eikä pelkästään poliisin: myös tulipaloja sammuttaneita ja pelastustehtävissä olevia palomiehiä on kivitetty ja heille on tehty ansoja ja samoin ambulanssihenkilökuntaa vastaan on hyökätty. On järkyttävää, että Ruotsin kaltaisesta pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta on tullut maa, jossa auttajien täytyy joillain alueilla aidosti pelätä oman turvallisuutensa puolesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"(jos ei joitakin käsittämättömiä päätöksiä, kuten jalkaväkimiinoista luopuminen, oteta lukuun)"
Itse olen sissikoulutuksen saanut aikanaan mm käytettiin näitä paljonkin harjoitusmielessä.
Sitten myös kovia räjäyteltiin, ja kyllä on tuhoisaa viholliselle.
Laitettiin pahvit siihen ympäreille harvakseltaan useiden metrien päähän, kyllä oli pikkureikää.
Ja tämän ennakoivuus vihollisella hankalaa. Kätevän pieniä, reppuun sopi useita. Varmatoimisia.
Kenraali sanoi Halosen päätöksestä, kun nämä poistatti, että voi verrata maanpetturuuteen.
Itse ainakin häpeän halosen puolesta, miten huonon päätöksen teki.
Tuli kalliiksikin, kun korviketta piti hankkia tilalle.
Kommarit luuli,että saadaan armeija ajaa alas.
Pieni ammattiarmeija vain.Sivarit oli hekumassa,ettei tarvi armeijaan.