Mitä on kun joku ihminen on emmuuton?
Mitäs ovat ruasakka ja vuitti?
Entäs kun joku sanoo toiselle jota "elä siinä holovenna".
Mitäs ovat ruasakka ja vuitti?
Entäs kun joku sanoo toiselle jota "elä siinä holovenna".
Pari murrekyselyy
tyhmäkyselöö
301546
2Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
On ilkeä.
Emmuuton on ehdoton. Vai niin sano emmuuttomasti. (Simpauttajassa).
Vuitti on läskikastikkeessa uiva lihapala.
Holventaminen on hölöttämistä.
Kaikki väärin.
Jos minulla meni väärin, niin sanopa sinä mikä on luta ja mikä on pyrri?
Mielenkiintoinen on tuo vuitin määritelmä lihapalaksi. Minä olen sen mieltänyt osuudeksi jostakin. "Tässä on sinun vuittisi voitosta". Mietin, että olisiko sana tullut tarkoittamaan lihapalaa perheen keittokattilassa, josta kukin lusikoi ennen muinoin soppaa vuoroperään suuhunsa. Lautasia ei ollut yliesesti käytössä. Jotta homma olisi käynyt tasapuolisesti, on voitu sanoa jollekin, että "tuo liha on sinun vuittisi". Pielisjärvellä vuitti on kuitenkin ollut yleisemmin käytössä osuutena jostakin.
Oliskos pyrri jonkinlainen rysä tai merta.
Luta en tiedä varmasti, mutta olen kuullut rapakoita sanottavan lutakoiksi.
Samoin Nurmeksen seudulla.
Ei oo väärin kaikki, holoventaminen on just sellaista hölöttämistä varsinkin jos kertoo nuapurille asioita mitä ei pitäis kertoa.
Eikös emmuuton ole vähän niinkuin ilkeyksissään vaikkapa sanottu asia?
Vuitti on oma osa jostain,, vaikkapa ruuasta?
Holoventaminen on huumorimielessä kerrottu asia, vähän kuin vitsinä kerrottu?
Hölötys on tyhjänpäiväistä höpinää ja hokemista jostain asiasta?
Pyrri on kalanpyydys?
Luta on muraa,,sellaista suo muraa?
Muuten sammoo mieltä mutta holoventaminen on tyhjän puhumista, höpöttämistä ja sen semmosta, kun puhuu joutavia.
Pyrri meni oikein.
Minun mielestäni ihminen ei voi olla "emmuuton", vaan lausahdus. "Jopas se oli emmuuttomasta sanottu" ja se tarkoittaa harkitsematonta, negatiivista mielipidettä asiasta tai jopa ihmisestä.
Ruasakka on isohko risu. "Pitäskö veillä ruasakalla pitkin selekkee, vae joko ossoot olla kunnolla?"
Helpotetaan, luta liittyy viikatteeseen.
Voi viikatteeseenkin liittyä, mutta minulle tutumpi on juuri tuo mura. Pieni murainen lampi on lutakko ja vielä pienempi lampi on putrakko.
Olisko emuuton nykykielessä vittumainen.Mitenkä pitkään muuten vittu sanaa on käytetty kirosanana,olen lukenut sen sata sotakirjaa eikä sitä sanaa nissä esinny.
Negatiivista sanontaa se juuri takoittaa. Ehdotelmasi sopii emuuttoman tilalle. Kirosanana v-sana lienee ollut käytössä hyvin pitkään, mutta nykyään se on nuorison puhekielessä täytesana, jota ei käsitetä enää kirosanaksi eikä sitä edes enää yhdistetä naiseuteen liittyväski. Rumalta sanan jatkuva käyttö kuitenkin vanhemman korviin kuulostaa. Nuorille se on tavallinen sana muiden joukossa.
Suomen kielen sanat saa joskus kuulostamaan aika kummallisilta ja varsinkin lapset saattavat ihmetellä kuinka ”mummo leipoi aamulla verestä pullaa”. Tuleepa tuosta mieleeni armeija-aika 60-luvun Kontiorannassa, kun verenluovutuspäivän jälkeen seuraavan päivänä oli tarjolla verilettuja. Se taisi tosin olla huumoripitoinen sattuma.
Aloituksesta tehty ilmoitus ylläpitoon.
Vai teit ilmoituksen, luuletko siellä olevan meidän murteen tuntijoita.
Saas nähdä yrittävätkö arvailla sanoja.
Ja sinusta on tehty ilmoitus sairaanhoidolle psykiatrian puolelle, joten varaudu lomareissuun hihattoman paidan kanssa, se tekee sulle hyvää!
Mitä on kun joku ihminen on emmuuton?
Mitäs ovat ruasakka ja vuitti?
Entäs kun joku sanoo toiselle jota "elä siinä holovenna".
Yritän vastata ennen kuin katson muiden vastauksia.
Emmuuton. Se on joko aivan häpeämätön, ilkeä , välinpitämätön, pahantahtoinen ihminen tai sanonta.
Ruasakka on iso risu/karahka.
Vuitti on osuus jostain.
Holovenna on puhuu paljon turhaa, liioittelua tai jopa perätöntä.
Olen kanssasi samaa mieltä sanojen merkityksistä. Voihan niillä muitakin merkityksiä jossain päin Suomea olla, mutta Pielisen Karjalassa näitä on käytetty.
Terve. Vastaus yhteen kysymykseen löytyy googlelta. Eräs kommentoija kysyi, että mikä on luta. Luta on sama kuin lusa. Katsokaa itse.
Ei kannata katsoa. Googlesta löytyy ihmisten olettamia vastauksia. Osa voi olla oikein ja osa ei. Lusa on usiemmiten puusta tehty leikkaava työkalu ja se on käytössä mm. paperi- ja kartonkitehtaissa radan poikkileikkausta varten. Lusan tunnen, mutta luta-nimitystä en ole siitä koskaan kuullut käytettävän. Suhtautukaa wikipedian tietoihin varauksella, koska ne ovat kansalaisten kirjoittamia "minusta tuntuu" -ajatuksin.
Asia selvä, jos tunnet sanan. Luta saattaa olla jotain paikallista murretta, joten ei siitä sen enempää.
Luta-sanalla on parikin merkitystä. Savossa ja Karjalassa sillä tarkoitetaan tuohen tai petun kiskontaan tarkoitettua työkalua (Länsi-Suomessa lusa, Itä-Suomessa myös nyljin). Toisaalta luta tarkoittaa tuokkosen kulmien kiinnittämiseen käytettyä halkaistua varpua (lutavarpu, säylä). Hämeessä tunnettu sana lutaat taas tarkoittaa asuntona käytetyssä riihessä kiukaan ja peräseinän välillä sijaitseva matala lavaa. Lutapylväs puolestaan on kiukaan karsinanpuoleisen seinän suojalautoja tukeva pylväs.
Lähteet: Nykysuomen sanakirja. Kolmas osa
Toivo Vuorela, Kansanperinteen sanakirja
https://www.kirjastot.fi/kysy/mika-on-luta-internetista-ei?language_content_entity=fi
Kuulin pienenä ollessani sanonnan "lähti kuin luta v....ta" joten mikä lienee ollut sillä kertaa kyseessä. Sanalle löytyy myös tälläinen selitys:
Luta, eli muikku (Coregonus albula), on makean veden kala, joka kuuluu siikakalojen heimoon. Se on yleinen erityisesti Pohjois-Euroopan järvissä ja joilla. Luta on tunnettu erityisesti ravintona sekä kalastuksen kohteena. Sen liha on mureaa ja herkullista, ja sitä käytetään usein erilaisissa ruokalajeissa. Lutan elinympäristö on puhtaat, hapekkaat vedet, ja se suosii matalia rannikoita, joissa se voi löytää ravintoa. Lutan kalastus on tärkeä osa monien paikallisten kulttuurien perinteitä. https://www.suomisanakirja.fi/luta
Elä kuotoile.
MATIN SUURI FILOSOFINEN KRIISI
Oli kaunis perjantaipäivä, kun Matti päätti lähteä kirjastoon. Hän oli kuullut huhuja, että sinne oli saapunut uunituore Jållulehti, oikein muhkea ja täynnä laadukasta sisältöä. "Nyt nautitaan!" Matti ajatteli ja asteli määrätietoisesti kohti kirjaston lehtiosastoa.
Matin riemu oli suunnaton, kun hän löysi lehtihyllystä uuden Jållun. Hän otti lehden käteensä, valitsi mukavan nojatuolin ja alkoi selailla sivuja. Vaan sitten... vatsa päätti muistuttaa olemassaolostaan. Kakkahätä!
Matti singahti salamannopeasti kohti kirjaston vessaa, unohtaen hetkeksi sekä Jållulehden että kaiken muun. Hän syöksyi koppiin, istui alas ja antoi elämän virrata luonnollisella tavalla. Kaikki meni suunnitelmien mukaan – kunnes koitti se kriittinen hetki.
Matti kurotteli vessapaperia... mutta rulla oli tyhjä!
Hiki kihosi Matin otsalle. Mitä tehdä?! Ei käynyt päinsä, että hän kävelisi housut nilkoissa hakemaan paperia. Sitten hän keksi ratkaisun. Matilla oli mukanaan kirja, jonka hän oli napannut hyllystä hetkeä ennen hätää. Se ei ollut mikä tahansa kirja, vaan Jean-Paul Sartren "Inho".
Matti katsoi kirjaa. Kirja katsoi Mattia.
"Anteeksi, Sartre," Matti mutisi ja repäisi sivun irti. Ja toisen. Ja kolmannen. Käyttäen eksistentialismin mestariteosta sananmukaisesti perseen pyyhintään, Matti hoiti tilanteen parhaansa mukaan.
Tilanne oli ohi, mutta Matin sydän hakkasi. Tämä oli kirjavandalismia! Hän ei voinut jäädä kirjastoon. Hänen täytyi paeta!
Matti ryntäsi ulos vessasta, kiersi tiskin kaukaa ja syöksyi ovesta kadulle. Hän ei vilkaissut taakseen. Hengästyneenä ja henkisesti järkyttyneenä hän juoksi suoraan Muskottiin, koska tämä tilanne vaati nyt Pirkka-olutta ja sipuliteemakkaraa.
Pirkka-kassinsa kanssa Matti lampsi Pulipenkille istumaan ja avasi oluen. Hän otti kulauksen. Sitten toisen. Kaikki tuntui hetken ajan paremmalta.
Vaan sitten... kohtalo puuttui taas peliin.
Uusi hätä iski!
Tämä ei ollut enää oikeudenmukaista. Matti yritti nousta penkiltä, mutta liian myöhään – se tuli housuun!
Matti jäi hetkeksi istumaan paikoilleen, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän huokaisi syvään, nousi ylös ja totesi:
"Nyt riittää. Lähden kotiin ryyppäämään."
Ja niin teki Matti.
Jallulehti on kuollut ja kuopattu vuosiasitten. Olet varmasti hoidon tarpeessa.