AKP puolue = Kokoomus ! AKP on paikallinen porvaripuole ja ääriislamistien johtama. Nyt heillä on Nato aseet
11. heinäkuuta 2016
Sennels: Muslimit näkevät toimimattomuuden pelon merkkinä, joka yllyttää hyökkäykseen
http://ibnmatti.blogspot.fi/2016/07/sennels-muslimit-nakevat.html?m=1
1) Mitä eroavaisuuksia on muslimeilla ja länsimaisilla ihmisillä?
Nicolai: Työskennellessäni muslimiasiakkaiden kanssa löysin neljä tärkeää eroavaisuutta. Näiden eroavaisuuksien tunteminen auttaa meitä ymmärtämään niitä integraatio-ongelmia, joiden kanssa länsimaat joutuvat tekemiseen muslimimaahanmuuttajien kanssa.
Ensimmäinen eroavaisuus koskee suuttumusta. Läntinen kulttuuri näkee vihastumisen heikkoutena ja vihan osoittaminen johtaa sosiaalisen arvostuksen menettämiseen. Muslimikulttuurissa, missä "voimakas on oikeassa", viha nähdään vahvuutena. Jotkut muslimiyhteisöt viettävät jopa "vihan päiviä", missä toisia yritetään vakuuttaa huutamalla, ampumalla ilmaan ja hyppimällä paikallaan. Vaikka me länsimaalaiset näemme tuollaisen käytöksen nolostuttavana tai jopa psykiatrisena, muslimit näkevät meidän aggression puutteemme heikkoutena, jota voi - ja pitää - käyttää hyväksi. Välttääksemme tällaisen hyväksikäytön meidän tulee kertoa totuus, tehdä vaatimuksia, olla johdonmukaisia - ja käytellä isoa keppiä.
Toinen eroavaisuus koskee kunniaa ja itseluottamusta. Läntisessä kulttuurissa pidetään yleensä kunniallisena ja itseluottamuksen osoituksena mikäli käsittelemme kritiikkiä joko olankohautuksella (jos olemme eri mieltä) tai sanomalla "taidat olla oikeassa - kiitos, että autoit minua kehittymään". Muslimikulttuurissa on kunniallista puolustautua aggressiolla kritiikkiä vastaan ja osoittaa rohkeutta käydä jopa fyysiseen tappeluun - oli kritiikki sitten aiheellista tai ei. Islam ei osaa puolustautua, islam osaa ainoastaan hyökätä. Tästä syystä me hyvin harvoin kuulemme muslimien puolustavan uskontoaan loogisesti tai rationaalisesti, vaan melkein poikkeuksetta pelottelulla ja väkivallalla: sillä ei ole väliä kuka on oikeassa, vaan kuka on voimakkain. Perinteisen muslimikulttuurin näkökulmasta läntinen kunniakäsitys on kunniaton. Se saa meidät näyttämään säälittäviltä ja pelokkailta, ja perustaltaan imperialistisen ja aggressiivisen uskonnon kannalta se yllyttää hyökkäämään.
Kolmas eroavaisuus koskee henkilökohtaista vastuuta ja tässä on hyvä ymmärtää psykologinen termi "hallintakäsitys". Länsimainen kulttuuri kallistuu sisäisen hallintakäsityksen suuntaan, mikä tarkoittaa, että ajattelemme elämämme hallinnan olevan sisäisissä tekijöissä, kuten omissa valinnoissamme, näkemyksissämme ja tavassamme käsitellä tunteita. Niinpä meillä on lukemattomia terapeutteja, valmentajia jne., ja lukemattomia kirjoja ja aikakauslehtiä, joiden kaikkien tarkoituksena on auttaa meitä auttamaan itseämme.
Muslimikulttuuria ja erityisesti islamia luonnehtii ulkoinen hallintakäsitys. Kaikki tapahtuu "inshallah"; lähes jokaista elämän osa-aluetta säännellään islamin määräyksillä, raakalaismaisella sharialla, joka ottaa niin monilta sen alaisuudessa elävältä pois monet ihmisoikeudet; miespuoliset auktoriteetit - isät, isoveljet, sedät, imaamit, jne. - laativat säännöt ja heillä on suuri valta, erityisesti naisiin nähden. Henkilökohtaisille valinnoille tai vapauksille on vain vähän tilaa, ja tämä luonnollisesti luo tunteen ulkoisesta hallinnasta: elämäsi määritellään ulkopuolelta ja vapaus tutkia ja kehittää sisäistä hallintakäsitystä on hyvin vähäinen. Tämä on myös syy maailmankuululle ja - läntisestä näkökulmasta - nolostuttavalle ja lapselliselle uhrimentaliteetille, joka on leimallista monille muslimiyhteisöille ja maahanmuuttajille.
Kun tämä uhrimentaliteetti kohtaa länsimaisen myötätunnon ja kysymyksiä kuten "mitä haluaisit tehdä", integraatio on tuomittu epäonnistumaan. Vasta nyt länsimaiden viranomaiset alkavat oppia, että meidän on kohdattava muslimimaahanmuuttajat vaatimuksilla, seurauksilla - "sinun on tehtävä tämä ja tämä ja ellet tee niin, siitä seuraa tämä." Ihmisillä, joilla on ulkoinen hallintakäsitys, on yleensä huono itsekontrolli ja he tarvitsevat selvää kommunikaatiota, selvät rajat ja selkeät seuraamukset, mikäli he rikkovat sääntöjä. Mutta vaikka me alammekin nyt ymmärtää tämän, saattaa olla liian myöhäistä estää miljoonien ihmisten integraation epäonnistuminen; ja estää näitä miljoonia hyvin erilaisesta kulttuurista tulevia tuhoamasta yhteiskuntiamme.
Neljäs eroavaisuus liittyy suvaitsevaisuuteen ja avoimuuteen. Länsimaissa "avoin ja suvaitsevainen" on de facto hyvän ihmisen määritelmä. Sata vuotta sitten "hyvät ihmiset" kävivät kirkossa joka sunnuntai, mutta tänään he pitelevät #RefugeesWelcome kylttejä juna-asemilla. Islamissa hyvä ihminen on se, joka noudattaa tiukasti shariaa, joka on hyvin suvaitsematon ja sulkeutunut - jopa väkivaltainen - ulkopuolisia kohtaan. Ei tarvitse olla tiedemies ymmärtääkseen, mitä tapahtuu kun kaksi näin erilaista kulttuuria kohtaa: kulttuurisessa osmoosissa "avoin" kulttuuri häviää suvaitsemat
11. heinäkuuta 2016
Sennels: Muslimit näkevät toimimattomuuden pelon merkkinä, joka yllyttää hyökkäykseen
http://ibnmatti.blogspot.fi/2016/07/sennels-muslimit-nakevat.html?m=1
1) Mitä eroavaisuuksia on muslimeilla ja länsimaisilla ihmisillä?
Nicolai: Työskennellessäni muslimiasiakkaiden kanssa löysin neljä tärkeää eroavaisuutta. Näiden eroavaisuuksien tunteminen auttaa meitä ymmärtämään niitä integraatio-ongelmia, joiden kanssa länsimaat joutuvat tekemiseen muslimimaahanmuuttajien kanssa.
Ensimmäinen eroavaisuus koskee suuttumusta. Läntinen kulttuuri näkee vihastumisen heikkoutena ja vihan osoittaminen johtaa sosiaalisen arvostuksen menettämiseen. Muslimikulttuurissa, missä "voimakas on oikeassa", viha nähdään vahvuutena. Jotkut muslimiyhteisöt viettävät jopa "vihan päiviä", missä toisia yritetään vakuuttaa huutamalla, ampumalla ilmaan ja hyppimällä paikallaan. Vaikka me länsimaalaiset näemme tuollaisen käytöksen nolostuttavana tai jopa psykiatrisena, muslimit näkevät meidän aggression puutteemme heikkoutena, jota voi - ja pitää - käyttää hyväksi. Välttääksemme tällaisen hyväksikäytön meidän tulee kertoa totuus, tehdä vaatimuksia, olla johdonmukaisia - ja käytellä isoa keppiä.
Toinen eroavaisuus koskee kunniaa ja itseluottamusta. Läntisessä kulttuurissa pidetään yleensä kunniallisena ja itseluottamuksen osoituksena mikäli käsittelemme kritiikkiä joko olankohautuksella (jos olemme eri mieltä) tai sanomalla "taidat olla oikeassa - kiitos, että autoit minua kehittymään". Muslimikulttuurissa on kunniallista puolustautua aggressiolla kritiikkiä vastaan ja osoittaa rohkeutta käydä jopa fyysiseen tappeluun - oli kritiikki sitten aiheellista tai ei. Islam ei osaa puolustautua, islam osaa ainoastaan hyökätä. Tästä syystä me hyvin harvoin kuulemme muslimien puolustavan uskontoaan loogisesti tai rationaalisesti, vaan melkein poikkeuksetta pelottelulla ja väkivallalla: sillä ei ole väliä kuka on oikeassa, vaan kuka on voimakkain. Perinteisen muslimikulttuurin näkökulmasta läntinen kunniakäsitys on kunniaton. Se saa meidät näyttämään säälittäviltä ja pelokkailta, ja perustaltaan imperialistisen ja aggressiivisen uskonnon kannalta se yllyttää hyökkäämään.
Kolmas eroavaisuus koskee henkilökohtaista vastuuta ja tässä on hyvä ymmärtää psykologinen termi "hallintakäsitys". Länsimainen kulttuuri kallistuu sisäisen hallintakäsityksen suuntaan, mikä tarkoittaa, että ajattelemme elämämme hallinnan olevan sisäisissä tekijöissä, kuten omissa valinnoissamme, näkemyksissämme ja tavassamme käsitellä tunteita. Niinpä meillä on lukemattomia terapeutteja, valmentajia jne., ja lukemattomia kirjoja ja aikakauslehtiä, joiden kaikkien tarkoituksena on auttaa meitä auttamaan itseämme.
Muslimikulttuuria ja erityisesti islamia luonnehtii ulkoinen hallintakäsitys. Kaikki tapahtuu "inshallah"; lähes jokaista elämän osa-aluetta säännellään islamin määräyksillä, raakalaismaisella sharialla, joka ottaa niin monilta sen alaisuudessa elävältä pois monet ihmisoikeudet; miespuoliset auktoriteetit - isät, isoveljet, sedät, imaamit, jne. - laativat säännöt ja heillä on suuri valta, erityisesti naisiin nähden. Henkilökohtaisille valinnoille tai vapauksille on vain vähän tilaa, ja tämä luonnollisesti luo tunteen ulkoisesta hallinnasta: elämäsi määritellään ulkopuolelta ja vapaus tutkia ja kehittää sisäistä hallintakäsitystä on hyvin vähäinen. Tämä on myös syy maailmankuululle ja - läntisestä näkökulmasta - nolostuttavalle ja lapselliselle uhrimentaliteetille, joka on leimallista monille muslimiyhteisöille ja maahanmuuttajille.
Kun tämä uhrimentaliteetti kohtaa länsimaisen myötätunnon ja kysymyksiä kuten "mitä haluaisit tehdä", integraatio on tuomittu epäonnistumaan. Vasta nyt länsimaiden viranomaiset alkavat oppia, että meidän on kohdattava muslimimaahanmuuttajat vaatimuksilla, seurauksilla - "sinun on tehtävä tämä ja tämä ja ellet tee niin, siitä seuraa tämä." Ihmisillä, joilla on ulkoinen hallintakäsitys, on yleensä huono itsekontrolli ja he tarvitsevat selvää kommunikaatiota, selvät rajat ja selkeät seuraamukset, mikäli he rikkovat sääntöjä. Mutta vaikka me alammekin nyt ymmärtää tämän, saattaa olla liian myöhäistä estää miljoonien ihmisten integraation epäonnistuminen; ja estää näitä miljoonia hyvin erilaisesta kulttuurista tulevia tuhoamasta yhteiskuntiamme.
Neljäs eroavaisuus liittyy suvaitsevaisuuteen ja avoimuuteen. Länsimaissa "avoin ja suvaitsevainen" on de facto hyvän ihmisen määritelmä. Sata vuotta sitten "hyvät ihmiset" kävivät kirkossa joka sunnuntai, mutta tänään he pitelevät #RefugeesWelcome kylttejä juna-asemilla. Islamissa hyvä ihminen on se, joka noudattaa tiukasti shariaa, joka on hyvin suvaitsematon ja sulkeutunut - jopa väkivaltainen - ulkopuolisia kohtaan. Ei tarvitse olla tiedemies ymmärtääkseen, mitä tapahtuu kun kaksi näin erilaista kulttuuria kohtaa: kulttuurisessa osmoosissa "avoin" kulttuuri häviää suvaitsemat
Vastaukset 2
Vanhimmat
Turkin nykytilanne ja tuleva Googin sota
http://www.israelprofetiassa.fi/18
Profeetta Hesekiel kuvaa luvuissaan 38 ja 39 suurta lopun ajan sotaa Lähi-Idässä. Siitä käytetään nimitystä Googin sota. Goog on paikannettavissa nykyiseen Turkkiin ja sota onkin hämmästyttävän ajankohtainen juuri meidän päivinämme. Hesekielin kuvauksessa Goog ei viittaa Venäjään, vaan se on kylmän sodan ajalta peräisin oleva, käännösvirheeseen perustuva väärä tulkinta, mikä ei saa tukea Hesekielin tekstistä.
jatkuu linkistä...
Luin linkin tekstiä. Kuten aikoinaan Yhdysvalloissa oli paljon selityksiä ja tulkintoja raamatun tarkoittavan neuvostoliittoa eli venäjää, on taas uusia tulkintoja. Mikäli asiat lutviutuvat toisin, tulee tulevaisuudessa riittämään tulkintoja.
Kun pääsin tekstissä kohtaan missä puhuttiin että tulipannuista ja soihduista, putosin aivan kärryiltä. Tuossa nimittäin lukijana ilman parempaa sisäpiirintietoa en voi mitenkään aikaisemman tekstin perusteella ymmärtää miten tuo kohta 6 kappaleessa 3 liittyy asiaan. Edes seuraavaan tekstilohkoon ennen sitä seuraavaa kappaletta sen tulkinta ei tunnu millään mahtuvan.
Lähinnä minulle tuosta lainauksesta tulee mieleen se että juudaan sukuruhtinaat kuluttavat kaiken ympäriltään. Meinaan, että se varmaan tarkoittaa hattiwatteja, jotka ulkoistavat tuliliekkinsä ja kuluttavat kaikki muut ihmiset ja kansat ympäriltään. En kyllä ymmärrä miten tuo liittyy Turkkiin.