Varusmiesten palveluohjesääntöä ollaan muuttamassa, niin että ainakin osassa juokko-osastoissa sen tekeminen jakkaralle päättyy.
Mediassa on ollut kuvia, kuinka varusmiehet tekevät jakkaralle pinkan päiväpeitosta.
Omasta varusmiesajastani v. 1964 muistan, että perusyksikössä ja AUK:ssa pinkka jakkaralle tehtiin määrätyistä vaatteista ja päiväpeitto laitettiin kaappiin. RUK:ssa taas kaikki laitettiin yön ajaksi kaappiin.
Punkan mallina oli tiiliskivi. Sekä pinkan, että punkan nyhräämiseen sen ajan varusmiehet käyttivät varmaan satoja tunteja. Silloin oli myös kokelas- ja aliupseerituvat, joissa ei nyhrätty pinkkoja ja sänkykin muistutti jotain muuta, kuin tiiliskiveä.
Mediassa on ollut kuvia, kuinka varusmiehet tekevät jakkaralle pinkan päiväpeitosta.
Omasta varusmiesajastani v. 1964 muistan, että perusyksikössä ja AUK:ssa pinkka jakkaralle tehtiin määrätyistä vaatteista ja päiväpeitto laitettiin kaappiin. RUK:ssa taas kaikki laitettiin yön ajaksi kaappiin.
Punkan mallina oli tiiliskivi. Sekä pinkan, että punkan nyhräämiseen sen ajan varusmiehet käyttivät varmaan satoja tunteja. Silloin oli myös kokelas- ja aliupseerituvat, joissa ei nyhrätty pinkkoja ja sänkykin muistutti jotain muuta, kuin tiiliskiveä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Liekö siellä enää perinteistä runkkupukuakaan? Korvattu homoilupuku-luukkuhousu-versiolla?
Eikä pääse enää ulkoiluttamaan pystykorvaa.
Asian vierestä mutta minä en kehtaisi lomailla jossakin maastopuvussa vaikka se olisi miten siisti. Harmaa lomapuku oli se paras.
Tai sininen.
Pakkohan se on muuttaa palveluohjesääntöjä koska nämä nykyajan Pokemonia ja muita nettipelejä pelaavat eivät osaa edes sänkyjään pedata.
Eihän nämä peräkammarin digitaaliajan surkimukset mitään arjen taitoja hallitsekaan.
Tuskin osaavat itse edes syödääkään, äiti se on joka pullamössönkin ensin jauhaa suussaan ja antaa sitten tämä mössön pennuilleen.
Ja tämmöisen joukon varassa maan turvallisuuden pitäisi olla? Eihän nuo edes tajuaisi mitä esimerkiksi on alkanut hyökkäys, luulisivat sitäkin vain joksikin nettipeliksi josta kerätään suorituspisteitä.
Eihän tuollaisista peräkammarin surkimuksista ole mihinkään tosi toimiin. Äitien kai pitäisi olla pyllyjäkin pyyhkimässä ja lusikalla syöttämässä jos edes on vieroitettuja rintamaidosta ja aamuisin panemassa sukkia jalkoihin.
Ja äitihän se tietokoneenkin joutuu käynnistämään näille peräkammarin pelureille.
Nooh, ei voi moittia. Kesäkuussa -44 ei edes Suomen armeijan päämaja tajunnut mitä oli alkanut hyökkäys.
Voi, voi. Suomen armeija harjoittelee torjuakseen vihollisen, jonka se luulee marssivan nelijonossa rajan yli.
Ensin tulee antautumisvaatimus. Suomi antautuu, eikä jää odottelemaan mihin ensimmäinen ohjus iskeytyy, tuleeko se Helsinkiin, vai mahdollisesti Tampereelle.
Jonkinlaisen suppean armeijan pieni maa voi ylläpitää, mutta mahdolliselle viholliselle ei mahdeta mitään, vaikka kuinka rynnäkkökivääreillämme ammuttaisiin.
Päämaja ei uskonut tai tajunnut, mutta eturintamalla olevat komentajat pitivät suurhyökkäystä mahdollisena.
Ongelmana taisi olla luottamuspula, ei uskottu mitä eturintaman porukka ajatteli sodan kulusta.
Tämä sama oli ongelmana myös Saksassa, Hitler ylimpänä sodankomentajana ei luottanut alaisiinsa vaan luuli hoitavansa kaiken. Hitler ei ymmärtänyt mitään ilma- ja merisodasta. Uskoi Göringiin joka lupasi ilmavoimien kykenevän hoitamaan itärintaman materiaalihuollon. Väheksyi myös merisotaa vaikka tiesi varmasti, että sukellusvenesota oli Saksan osalta jo hävitty v. 1942-43 aikana.
Saksa ei kyennyt estämään liittoutuneiden materiaaliapua Neuvostoliitolle.
Aivan sodan lopussa Hitler tuli järkiinsä ja tappoi itsensä. Ja määräsi seuraajakseen suuramiraali Raederin tuon merisodan asiantuntijan. Hitlerin oli pakko taipua tosiasioiden edessä: liittoutuneiden merikuljetukset auttoi Neuvostoliiton voittoon itärintamalla. Raederin nimitys seuraajaksi kertoo mikä Hitleriltä jäi tajuamatta: rintamaosien materiaalihuolto. Saksa ei kyennyt rajoittamaan liittoutuneiden materiaalihuoltoa Neuvostoliitolle.
Saksan sodankäyntikyky ehtyi ylijohdon virheisiin. Marsalkaksi nostettu kenraali Paulus tajusi jo tämän ja antautui joukkojensa kanssa eli sotaa ei kannattanut jatkaa itärintamalla huonon materiaalihuollon ja reservien puutteen takia. Komentajan työ ei ole omien joukkojensa tuhoaminen vaan voiton saavuttaminen.
Rintamilla olevat komentajat, ammattisotilaat tiesivät Saksan häviävän sodan jo v. 1942-43 mutta jatkoivat sotaa uskollisuuden velvoittamana katkeraan loppuun asti.
Modernin sodan perusta on materiaalihuollon varmuudessa, tehokkuudessa ja jatkuvuudessa. Ylijohto ei voi tätä unohtaa eikä väheksyä.