Hei!
Haluan jakaa tässä kokemukseni siitä, miten vasta vastoinkäymisten kautta voi löytää todellisen, elävän Jeesuksen ja rauhan sydämeen. Pyhyyden kokemus koskettaa syvältä tehden elämän jokaisesta hetkestä merkityksellisen.
Olin surun murtama aviopuolisoni tapaturmaisen kuoleman johdosta ja syytin jopa Jumalaa asiasta. Ihana ja lämmin koti oli minulle kaikki kaikessa. En voinut ymmärtää, että Jumala sallii tällaisen onnettomuuden meitä kohdata. Tunsin jostain syystä epäonnistuneeni ihan totaalisesti, itkin ja surin.
Näin sitten jotenkin koko siihen astisen elämäni kokonaan uudessa valossa. Ihmettelin, miten seurakunnassa kuiskuteltiin ja otettiin etäisyyttä. Toisaalta ehkä kohteliaisuudestakin mutta tukea ei oikein tullut. Vetäydyin joksikin aikaa hiljaisuuteen kunnes yllättäen mieleeni kirkastui kuva kärsivästä Kristuksesta. Vasta menettäessäni jotain täysin korvaamatonta, löysinkin aidon Kristuksen rakkauden. Ristin juurelta!
Aloin myös ihmettelemään seurakuntani saatana keskeisyyttä. Kun Jeesushan jo ristillä voitti kuoleman kukistaen saatanan vallan. Joka vain uskoo tuohon lunastustyöhön!
Nyt tuntuu irvokkaalta kaikki se opetus, jossa kerrottiin, miten Jeesus kuoli siksi ettei meidän tarvitsisi enää kärsiä. Ikään kuin Jeesus olisi joku kuormajuhta ja sijaiskärsijä. Kysymys on ennen kaikkea siitä, että voin SAMAISTUA Jeesuksen kärsimykseen. Kärsiä Hänen kanssaan. Mikä lämpö, rauha ja onni. Ja niinhän on ihmistenkin kesken, että yhdessä koetut koettelemukset yhdistävät samalla tavalla kuin ilo; ehkä vielä vahvemminkin! SAAN olla väsynyt, onneton, surullinen ja sairas. Maailman voi olla sitä vaikea sietää mutta ei Jeesuksen!
Jes. 53
1. Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
2. Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
3. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
4. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5. mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
6. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
7. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.
8. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
9. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
10. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
11. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
12. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.
Haluan jakaa tässä kokemukseni siitä, miten vasta vastoinkäymisten kautta voi löytää todellisen, elävän Jeesuksen ja rauhan sydämeen. Pyhyyden kokemus koskettaa syvältä tehden elämän jokaisesta hetkestä merkityksellisen.
Olin surun murtama aviopuolisoni tapaturmaisen kuoleman johdosta ja syytin jopa Jumalaa asiasta. Ihana ja lämmin koti oli minulle kaikki kaikessa. En voinut ymmärtää, että Jumala sallii tällaisen onnettomuuden meitä kohdata. Tunsin jostain syystä epäonnistuneeni ihan totaalisesti, itkin ja surin.
Näin sitten jotenkin koko siihen astisen elämäni kokonaan uudessa valossa. Ihmettelin, miten seurakunnassa kuiskuteltiin ja otettiin etäisyyttä. Toisaalta ehkä kohteliaisuudestakin mutta tukea ei oikein tullut. Vetäydyin joksikin aikaa hiljaisuuteen kunnes yllättäen mieleeni kirkastui kuva kärsivästä Kristuksesta. Vasta menettäessäni jotain täysin korvaamatonta, löysinkin aidon Kristuksen rakkauden. Ristin juurelta!
Aloin myös ihmettelemään seurakuntani saatana keskeisyyttä. Kun Jeesushan jo ristillä voitti kuoleman kukistaen saatanan vallan. Joka vain uskoo tuohon lunastustyöhön!
Nyt tuntuu irvokkaalta kaikki se opetus, jossa kerrottiin, miten Jeesus kuoli siksi ettei meidän tarvitsisi enää kärsiä. Ikään kuin Jeesus olisi joku kuormajuhta ja sijaiskärsijä. Kysymys on ennen kaikkea siitä, että voin SAMAISTUA Jeesuksen kärsimykseen. Kärsiä Hänen kanssaan. Mikä lämpö, rauha ja onni. Ja niinhän on ihmistenkin kesken, että yhdessä koetut koettelemukset yhdistävät samalla tavalla kuin ilo; ehkä vielä vahvemminkin! SAAN olla väsynyt, onneton, surullinen ja sairas. Maailman voi olla sitä vaikea sietää mutta ei Jeesuksen!
Jes. 53
1. Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
2. Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
3. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
4. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5. mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
6. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
7. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.
8. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
9. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
10. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
11. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
12. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sairauden, heikkouden ja kärsimyksen pelolla on helppo rahastaa. Oikeasti me ollaan samassa veneessä sairaita kaikki mutta Jeesus tyynnyttää myrskyn vaikka siinä välissä vähän sikeitä vedellen. Muistetaan myös, että varmin sairauden merkki on sairaudentunnon puute, joten ei hätää!
2 Kor. 1:3-7
3. Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,
4. joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.
5. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.
6. Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi, ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja toivomme teistä on vahva,
7. koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.
Siunausta!
Itse olen huomannut miten juuri vaikeuksien keskellä Jeesus on lähellä, niin lähellä, että pystyn jopa kiittämään niistä hetkistä ja koetuksista.
Tälläkin hetkellä tiedän,,että joudun opettelemaan anteeksiantoa, ja ilman Jeesusta en siihen pysty. Mutta tämä on taas yksi koetus minkä käyn läpi ja vielä saan kiittää Herraa Jeesusta kun Hän on saanut tehdä jotakin uutta minussa.
Ymmärrän niin hyvin aloittajaa ja olenkin niin iloinen sun puolesta. Sillä juuri kärsimyksissä me saadaan tulla tuntemaan Jeesus kaikkein parhaiten. Siunausta!