Kirjoitan tämän vain tänne, koska en kehtaa tästä kenellekään edes mainita.
Rakastuin erääseen tyttöön tosi paljon. Niin paljon, että en muuta pysty enää edes ajattelemaan...kaikesta huolimatta.
Luulin, että hänkin on ihastunut minuun ja olin siitä tosi iloinen.
Mutta kuinkas kävikään...pyysin häntä treffeille kanssani ja siinä sitten ilmeni, että hän on varattu.
Katkera totuus iskeytyi nyrkin lailla vasten kasvojani kun tajusin, että hän ei pidä minusta. Mieli on niin maassa, että en edes tiedä mitä tässä vielä käy. En saa öisin edes nukuttua. Haluaisin olla jossain ihan muualla kuin täällä maan päällä.
Rakastuin erääseen tyttöön tosi paljon. Niin paljon, että en muuta pysty enää edes ajattelemaan...kaikesta huolimatta.
Luulin, että hänkin on ihastunut minuun ja olin siitä tosi iloinen.
Mutta kuinkas kävikään...pyysin häntä treffeille kanssani ja siinä sitten ilmeni, että hän on varattu.
Katkera totuus iskeytyi nyrkin lailla vasten kasvojani kun tajusin, että hän ei pidä minusta. Mieli on niin maassa, että en edes tiedä mitä tässä vielä käy. En saa öisin edes nukuttua. Haluaisin olla jossain ihan muualla kuin täällä maan päällä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
joo...oo..
tuo on aikas paha juttu,kun välittää jostakii ihmisestä tosi paljon ja sitt saa tietää että se sitt onkii varattu.Mulle on käyny samalla tavalla.Mä rakastuin yhteen jätkään ja en mä tienny,ett se on varattu.Ei se edes sitä mulle halunnu kertoo,mutt sitkun mä kuulin sen,nii se sattu tosi paljon.Oletsä varma,ettei se tykkää susta?Jos se nyt vaan sattuu seurustelemaan jonku toisen kanssa,nii ei kai se sitt sun kai voi olla,ja ei kai sussa sit mitää vikaa oo,mutta jos se jo seurustelee,nii..Mutta mäkää en voinu käsittää sillon,että miten se voi olla mahdollista,että se on jonkun kaaa...joskus asiat vaan menee silleen,mutta sitä jätkää mä en unohda koskaan,vaikken mä edes tiedä,olisko se jättäny sen kimmansa mun takii...muhun vaan sattu niin paljon,että mä halusin unohtaa sen jätkän mun elämästä kokonaan pois...silti mä rakastan sitä vieläkii ja ei sitä koskaan tiedä,vielä voi olla toivoo...ja sen takii mä jaksan elää...
täälläkin joo. Eihän sitä enää muuta voi tehdä kun toivoa. Vituttaa kyllä ihan saatanasti...
aluks mä tunsin vaan vihaa sitä kohtaan,koska se ei ollu kertonu mulle,et se on toisen kaa...sit sen jälkee mulle tuli älyttömän huono olo....
mutta nyt mä en enää edes ajattele sitä paljookaa..mutt silti ,ku mä nään sen,nii ...sitt kyl....en mä kyllä näää sitä paljoo...=P
ni...siitä vaa pitää päästä yli,kyllä sä löydät jonkun muun...tsemppiii....
Kyllä minä sut huomaan heti.