Syytä erolle vai syytä yrittää 9v jälkeen?

olette siis vasta about 25 vuotiaita, joten en nyt aivan ymmärrä missä mies menee metsään.

9 vuoden yhdessäolon jälkeen harvemmin ollaan enää kuin paita ja peffa. Ette oel enää teinejä, aikuisena eletään aikuisten elämää ja tehdään ehkä työuraa tai liikutaan ulkona harrastuksissa, matkustellaan jne. ja tietenkin harrastetaan sitä hyvää seksiä mihin on mahdollisuus, kun ei ole lapsia häiritsemässä. Ei murehdita turhista ja olemattomista asioista eikä kyhnätä kylki kyljessä sisällä 24/7.

Mitä se on, mitä miehen pitäisi tehdä enemmän sinulle tai sinun tahtosi mukaan.
- tekeekö mies liian vähän kotitöitä
- onko liikaa töissä tai harrastuksissaan tai viettääkö aikaa ystäviensä kanssa
- käyttääkö rahojaan sinun mielestä "vääriin"kohteisiin, eli ei siihen omistusasuntoon
- eikö mies tuo kukkia vai miten hän huomioi sinua vähemmän kuin ennen
- onko puutteita henkilökohtaisessa hygieniassa, ryyppääkö rahansa tai ostelee sun mielestä vääriä ja turhia juttuja
- eikö mies ole tarpeeksi kultturelli ja sivistynyt eikö hän haluakaan muuttua trendipetteriksi tai päinvastoin onko liikaa kuntosalilla ja naisten mieleen

- itse olen sitä mieltä, että omistusasunto, kaksi autoa, piha ja puutarha ei tee hyvää parisuhdetta. Kukaan meistä ei saa asuntoaan eikä rahojaan mukaan hautaan. Jos ei ole tarkoitus lapsia tehdä. Lapsettomien kannattaa käyttää rahat itseensä jo eläessään.

teepä listaa missä mies menee metsään.
teepä lista myös hänen hyvistä puolistaan.

kun ja jos parisuhteessa on kaksi aikuista, minusta heidän pitäisi elää enemmän itselleen ja vähemmän toisilleen. Toistensa kanssa kyllä, mutta omia toiveitaan ja halujaan toteuttaen ja osittain yhteensovittaen.
Mutta tämä nyt on vain minun mielipiteeni.

Kiitos vastauksesta, esitit hyviä kysymyksiä. Olenhan toki huomannut, että aikuisten velvollisuudet vievät aikaa ja energiaa. En itsekään opiskelevana ja sivussa töitä tekevänä jaksa aina pistää parastani. Meidän arkemme kuitenkin muodostuu pitkälti siitä, että koulun ja töiden jälkeen juuri ollaan kotona, mutta enemmän kuin kämppikset. Tykkään kyllä kotona olosta, ei siinä mitään, mutta kaipaisin jonkinlaisia huomionosoituksia ja yrityksiä tehdä minut iloiseksi silloin tällöin.

Itse yritän esimerkiksi tehdä välillä ns. tavallista paremman aterian juuri kun tiedän mieheni tulevan kotiin, yllätän hänet toisinaan ostamalla hänelle jotakin ja kun hänellä on raskaita päiviä, hoidan kotityöt ja esimerkiksi ulkoilutan koiran hänen vuorollaan. Ennen tapanani oli hänen ohi kulkiessani koskettaa häntä, ja useimmiten katsoin häntä silmiin hänen saapuessaan huoneeseen. Hän ei kuitenkaan tee tällaisia asioita (paitsi jaksaessaan tekee kotitöitä, siitä en valita), joten oma intoni tehdä näitä pieniä huomionosoituksia on hiipunut, kuten selitin ensimmäisessä viestissäni.

Hän siis kuluttaa aikaansa minun vieressäni, mutta ei minun kanssani. En toki voi sanoa, ettei hän koskaan tekisi mitään minun hyväkseni tai minun kanssani. Olen tehnyt neuvosi mukaan listaa mieheni hyvistä ja huonoista puolista mielessäni jo muutamaan otteeseen, mutta voisin tehdä sen myös konkreettisesti.

En toki luule, että omistusasunto ym. tekisi parisuhteesta hyvän. Kyse on ehkä enemmän siitä, että meillä on erilaiset tavoitteet. En odota innolla tilannetta, kun vaikkapa sohva on kulunut puhki, ja se hänen mielestään kelpaa vielä vuosiksi. Sitten minä ostan uuden sohvan, koska en halua tyytyä rikkinäiseen. Minä tulen tällöin käyttäneeksi rahani meidän yhteiseen kotiimme, kun hän taas voi käyttää omat rahansa itseensä. Minua kiinnostaisi kovasti tietää, miten muut ovat toimineet tällaisissa tilanteissa. Voin kuvitella, että tällaiset näkemyserot ovat yleisiä suhteissa.

mitä tarkoittaa, mies käyttää omat rahat itseensä?
eikö mies osta omilla rahoillaan molemmille ruokaa, maksa vuokraa, laskuja jne?

Miehesi ei ilmiselvästi ole materian perään, eli hänelle on se ja sama millaisella sohvalla istuu tai onko matto jo parhaat päivänsä nähnyt.

Mitäpä jos lopettaisit narisemisen ja ehdottaisit, että sopisitte vararahasto-tilistä jolle molemmat laittavat määrätyn summan kuukausittain. Tällä säästörahalla ostettaisiin huonekaluja tai vaikkapa matkustettaisiin ulkomaille tms. Onhan sitä hyvä olla rahaa säästössä vaikkapa jos sairastuu tms. kai miehesi tämän tajuaa?

Sama monien muiden asioiden suhteen. Miehesi kanssa eläminen on vähän kuin lukihäiriöisen lapsen koulun käynti. Lukihäiriöinen ei opi lukemaan samalla metodilla kuin muut, eikä pysty tekemään esim. sanallisia tehtäviä kovinkaan hyvin, mutta hän voi olla ongelmastaan huolimatta huomattavasti älykkäämpi kuin tavalliset jantterit ja lukihäiriöisestä voi tulla vaikka ja mitä kun asiat osaa esittää oikealla tavalla. Mielestäni sinä jumitat nyt jossain yhdessä tyylissä etkä huomaa metsää puilta.
Mieti rakastatko miestäsi oikeasti vai et. Jos rakastat, kannattaa yrittää.
Mulle särähti korvaan myös koiran ulkoilutuvuorot. Hei camoon, miksi ette ulkoiluta koiraa yhdessä, kai se raitis ilma tekisi teille molemmille hyvää joka päivä?

Sanoessani, että mies käyttää rahat itseensä, tarkoitin tässä tapauksessa hänen käyttävän rahaansa mieluisiksi kokemiinsa asioihin. Esimerkkinä ulkona syöminen lounasaikaan ja elektroniikan päivittäminen. Toki hän maksaa osansa mm. ruuasta ja laskuista. Ymmärrän kyllä pointtisi siitä, että hän vain kokee eri asiat tärkeiksi (esim. materia). Tämä liittyy siihen, kun mainitsin meillä olevan erilaiset tavoitteet. Ehdotuksesi tilistä vararahalle on hyvä. Pidän tämän mielessä siihen saakka, kun alamme tienata tarpeeksi myös selvää säästämistä varten.

Olen ehkä hieman huolissani hänen tavastaan käyttää rahaansa, koska välillä hänen ratkaisunsa vain eivät tunnu minusta järkeviltä. Maksan esimerkiksi kotivakuutuksen kokonaan, koska hän ei pidä sitä tärkeänä. Hyvä, että sain hänet edes taivuteltua rokottamaan koiran, vaikka se maksaa puolitettuna hänelle vain 25 euroa. Saan kaiketi vain totutella ajatukseen, että minä huolehdin kalusteiden päivityksen ja muun hömpän.

Huomiosi asioiden esittämistavasta on myös hyvä. Voisin pohtia omia tapojani hoitaa asioita. Ihan heti ei tule mieleen toisenlaista tapaa, sillä keskustelumme tällaisista asioista ovat rauhallisia, enkä koe olevani nalkuttaja. Yritän silti pohdiskella asiaa uudelta kantilta.

Olit vielä tarkkana koiran ulkoilutusvuoroista. Olisin toki voinut tarkentaa, että arkena sovitut vuorot helpottavat ulkoilutuksia, koska tällöin jokaisesta ulkoilutuksesta ei tarvitse sopia erikseen. Ulkoilutamme koiraa yhdessä silloin kun siltä tuntuu ja ehdimme. Kiitos jälleen vastauksesta.

tämä koiran ulkoiluttamisvuorojen sopiminen yms. tuntuu yhä oudolta.
Minun lapsuuskodissani koiran ulkoilutti se perheenjäsen joka tuli ensimmäisenä kotiin. Luulisi että teilläkin koiran ulkoiluttaisi se joka tulee ekana koulusta tai mistä te nyt tulettekaan eikä koiran tarvitsisi odottaa jalat ristissä vuorolistan mukaisesti myöhemmin tulevaa ulkoiluttajaa. Minä ajattelen tässä pelkästään koiraa, en teitä kahta.
Tulee mieleen, että koira on enemmän sinun projektisi vai halusiko mieskin koiraa?
Meinaan tuo rokottaminen ja ulkoiluvuorojen sopiminen ei kuulosta kyllä siltä, että koira olisi ollut teidän molempien toivelistalla kärkipäässä.

Ei kai tämä koiran ulkoilutusvuorolista toimi teillä miehen kotiuttamislistana?
Näin teitä tuntematta, tulee sellainen mielleyhtymä, että sinä haluat koiran ulkoilutuksen avulla varmistaa, että mies tulee kotiin ajoissa.
Toivottavasti olen väärässä.

Rahan käyttö. Minusta lounas päivällä ei ole paha asia. Jos miehesi opiskelee, on luonnollista syödä ruoka koululla tai töissä yhdessä sen yhteisön porukan kanssa. Minusta on luonnotonta jos täysipäiväisesti opiskeleva tai työssä käyvä ei saisi syödä edes lounasta. Maksaahan se sen 4-10€ päivässä, mutta siitä huolimatta, lounas on päivän tärkeimpiä aterioita ja on hyvä syödä terveellisesti ja säännöllisesti. Eväitten puputtaminen päivästä toiseen yksin on todella tylsää puuhaa, samaten jos joutuu kesken koulupäivän hyppäämään kotiin syömään yksin.
Yksin syöminen erakoittaa, eristää opiskelijan tai työntekijän ympäristöstään. Kenelläkään meistä ei ole liikaa ihmiskontakteja. Tänä päivänä hyvä työpaikka voi löytyä kaverin kautta tai jopa lounaskuppilassa naapuripöydästä kuuluneen keskustelun kautta. Opiskelu- ja työkaverit ovat tärkeitä ihmisiä meille kaikille. Heidän kanssaan vietetään paljon aikaa ja silloin on hyvä jos tuntee toisen muutenkin kuin vain sen työn kautta.

Kotivakuutus, jospa miehellä ei ole mitään arvokasta vakuutettavaa, on vain se risa sohva, jonka voi korvata muutaman kympin maksavalla vastaavalla, niin eipä siinä kotivakuutuksessa ole mitään järkeä.

Elektroniikan päivittäminen. Puhutko nyt yksittäisistä kympeistä tai satasista vuodessa vai ostaako miehesi tosiaan tuhansilla euroilla tietokoneita, puhelimia tms?

Hei nuorena_eletään, kiitos jälleen vastauksesta. Olen yrittänyt tiivistää asioita viesteissäni, koska ne tuppaavat venymään niin pitkiksi. Viesteistäni ei ole ilmennyt kaikki olennainen, joten tarkennan koiran ulkoilutusta vielä. Eli koiramme pääsee kyllä aina ulos ajallaan, ei huolta. Sopivaan aikaan heräävä ulkoiluttaa sen, mikä ns. määrää päivän muut ulkoilutusvuorot molemmille vuorotellen. Jos kuitenkin toiselle sattuu kaksi ulkoilutusta peräkkäin esim. koulusta tullessa, koira tietenkin tulee ulkoiluttaa vuoroista huolimatta. Samalla tavalla hoidamme esimerkiksi tiskivuorot, sillä muuten toisesta saattaisi tuntua, että ulkoilutus ja tiskaaminen on enemmän omalla kontolla. Yksi ns. valittamisen aiheeni olikin, että mieheni ei omasta mielestäni huomioi esimerkiksi tilanteita, joissa minä olen väsynyt ja toivoisin hänen ulkoiluttavan koiran minun vuorollani. Minä taas pyrin auttamaan häntä tällaisissa tilanteissa, ja tällä hetkellä koiran ulkoilutus onkin pääasiassa minun hoidettavanani mieheni ollessa väsynyt kotiin tullessaan.

On mielenkiintoista, että ajattelit ulkoilutusvuorojen toimivan mahdollisesti tapana saada mieheni tulemaan kotiin ajoissa. Siitä ei kuitenkaan ole kyse. Hän tulee lähes aina suoraan kotiin, eikä minua todellakaan haittaa, vaikka hän käy toisinaan jossakin. Yksinolo ja rauha tulevat välillä ihan tarpeeseenkin. Kysyit lisäksi siitä, kenen toive koira oli. Se oli molempien toive, mutta mieheni oli kiirehtimässä enemmän asian suhteen. Minulle asialla ei ollut yhtä kiire, sillä tiedän koiran maksavan juuri esimerkiksi lääkärikäyntien vuoksi.

Perustelit hyvin lounaan syömistä, mitä olin kritisoinut rahankulun vuoksi. Tähän liittynee minulla muitakin ns. valituksen aiheita, mitä tarkastelen itsekin nyt vasta ensimmäistä kertaa. Itse syön opiskelijalounaita tai eväitä, jolloin voin käyttää enemmän rahaa kotona syötävään ruokaan. Olen siksi ehkä harmissani siitä, että mieheni käyttää paljon enemmän rahaa omiin ruokailuihinsa, ja käyttää muihin ruokaostoksiin rahaa mahdollisimman säästeliäästi (mutta huom.: opiskelijoina säästämme tietenkin jatkuvasti parhaamme mukaan). Siksi ehkä koen, että hän kokee oman herkuttelunsa tärkeämpänä, kuin sijoituksen terveellisempään kotiruokaan, jota me molemmat voisimme syödä. Mutta on kyllä totta, että tämäkin on vain pieni asia muiden joukossa.

Kysyit myös, paljonko miehelläni kuluu rahaa elektroniikkaan. Minun täytyy myöntää, että en tiedä. Välillä hän pohtii esimerkiksi televisin päivittämistä parempaan versioon (mutta käytettynä ostettuun), auton vaihtoa tai uutta puhelinta. Tuhansista ei kuitenkaan ole kyse. TuhlurinVaimo, sinulla on hyvä pointti siitä, että minäkin hyödyn useista mieheni elektroniikan päivityksistä, sillä onhan se totta.

Kaiken kaikkiaan kyse on kaiketi vain kahdesta asiasta minun näkökulmastani. Toivoisin kovasti hänen haluavan antaa minulle huomiota ja haluavan ilahduttaa/pitää minut iloisena. Sitä minäkin vielä aiemmin halusin hänelle, kunnes intoni tehdä näitä asioita alkoi hiipua tuntiessani, että hän ei yritä yhtä kovasti kuin minä. Toisinaan ns. parisuhteen ylläpitämiseen kuluu rahaa, tai ainakin minä olen kuluttanut. Huomioiminen ja ilahduttaminen voi kuitenkin olla paljon muutakin, kuten kerroin esimerkiksi yrittäväni valmistaa hänelle hyvän aterian hänen saapuessaan kotiin.

Eräs aamu on jäänyt todella hyvin mieleeni. Mieheni herää viikonloppuisin ennen minua. Heräsin omiin aikoihini, ja haistoin ja kuulin hänen tekevän jotain aamupalaa paistamalla jotakin. Useimmiten hän ei edes syö kunnon aamupalaa, joten toiveikkaana mietin, että hän valmistaa meille erityistä aamiaista. Odottelin sängyssä, kunnes sain huomata, että hän sai ruuan valmiiksi ja meni olohuoneeseen syömään. Nousin viimein ja jouduin toteamaan, että hän oli tehnyt tätä tavallista enemmän vaivaa vaativaa aamupalaa vain itselleen. Siinä hetkessä olin niin pettynyt, etten tainnut koskaan edes puhua hänelle tunteistani tähän tapaukseen liittyen. Taisin juuri tämän tapahtuman jälkeen alkaa ajatella, kuten taisin aiemmassa viestissä kirjoittaa: itse ajattelen paljon me-muodossa, mutta mieheni taas minä-muodossa. Minulle olisi ollut itsestäänselvyys joko tehdä meille yllätysaamiainen, tai edes kysyä, haluaako hänkin. Tällaisista pienistä asioista muodostuu sitten suurempi puro, ellei joki.

TuhlurinVaimo, toivoisin kyllä todella, että mieheni ns. kypsyisi tästä. Minun on silti vaikea uskoa sitä, sillä hän on minua vielä hieman vanhempikin, ja suhteemme on kestänyt jo ihan hyvän tovin. Vaikka muuttuu kai ihminen joissakin asioissa elämän eri vaiheissa ikään katsomatta. Itselleni alkaa ehkä pikkuhiljaa tulla ikäkriisi miettiessäni, että tässä vaiheessa ehtisi vielä hyvin "vaihtaa" ja saada vaikka ihan erilaisen elämän ja parisuhteen. Mutta kuten sanottu, on miehessäni paljon hyviäkin asioita, joita en haluaisi menettää.

Selailin kirjoitusta ja tuli kyllä sellainen olo, että jokin muu puristaa nyt sinua. Kai sitä voi syödä lounaan työpaikalla tai siellä lähellä, ei toista voi omistaa ja noista silmiin katsomisista ja muista, alussa on se huuman aika ja se todella loppuu. Nyt tuntuukin, että et ole osannut asettua arkeen, odotat sitä huuman jatkumista.
No kotivakuutus on ihan hyvä asia. Niissäkin on paljon eroja, joten kannattaa tarkistaa sieltä pienistä ehtokohdista, mitä todellisuudessa korvaa, onko merkitystä. Tosin monet vuokranantajat vaativat kotivakuutuksen vuokralaisilta. Omistusasunnossa se ehdottomasti oltava.
Minulle jää tunne, että miehesi ei oikein ole perillä kotivakuutus asiasta ja ehkä tuot sen esiin väärällä tavalla. Nuorena kun ei ihan kaikkea tiedä, eikä vanhempanakaan, täytyy ottaa selville itse asiat. Monet ajattelevat niin päällin puolin vastuita elämästä, että eivät edes osaa ajatella, mitä tarvitaan ja mikä on turhaa. Jotenkin nuorille ne turhat jutut ovat nousseet tärkeiksi ja tärkeät asiat jäävät, koska vaativat monesti hieman työtä ja rahaa.

Niin, sinun olisi nyt hyvä päivittää oma käsitys parisuhteesta; Mitä ajattelet parisuhteesta noin tunteiden puitteissa? Pitääkö olla syvää rakkautta vai pitääkö olla erittäin mukavaa toisen kanssa yhdessä olemista ? Mitenkä tämä ajattelemasi asia ilmenee parisuhteessa?

Lisäksi kannattaa miettiä mitä asioita haluat tulevaisuudessa, kuten omistusasuntoa, lapsia, lemmikkejä yms. asioita. Ylipäätään mitä asioita arvostat elämässä.

Tuon jälkeen voit miettiä omasta näkökannasta onko teillä todella yhteiseen elämään eväät vai ei.

Sen verran voin sanoa että parisuhteessa pitää olla mielestäni molemmilla hyvä olla.Siinä ei riitä että toinen on me-henkinen ja toinen minä- henkinen joka haluaa panostaa itseensä/omiin asioihin. Toinen ei voi myöskään vaatia toista muuttumaan omaksi iloiseksi itsekseen - ohan surumielisyydelle jokin syy joka pitää ratkaista YHDESSÄ.

Jos mies todella on sitä mieltä että jossain asiassa pitäisi muuttua, pitää asia pystyä sanomaan mikä se on sekä todella muuttua.

Parisuhteen ydin on siis molemmin puolinen toisen aito kuuleminen ja asioiden eteen yhdessä sekä omalla tahollaan toiminen. Parisuhde on PARISUHDE, JOTA KUKAAN EI VOI YKSIN KORJATA.

Miksi tekisit kovan itsekkään tempun. Ajattele järkevästi, äläkä ole yhtä itsekeskeinen kuin monet naiset ovat tänäpäivänä! ei se arki siitä muutu vaik uuden ukon ottaisit. Ei sitä tunteella eteenpäin mennä . Elämä on arkea, kaveruutta toisen kanssa.