Ihana naislääkäri osa 4
Ihana lääkärini, tuo unelmieni nainen, soitti vain kolme päivää sen jälkeen, kun olin ollut kolmannen kerran hänen vastaanotollaan. Olin onneksi kotona, kun kännykkä soi, sillä kun kuulin lääkärin äänen, valahdin heti niin kosteaksi, että se olisi voinut olla kiusallista jossain muualla, varapikkuhousuja ei olisi välttämättä ollut mukana.
”Hei, ihana tyttö”, nainen sanoi lämpimällä äänellään puhelimessa. ”Mitä sinulle kuuluu?”
”Kiitos, hyvää”, minä henkäisin ja vajosin sohvalle, äkkiä täydellisen onnellisena siitä, että sain kuulla hänen äänensä. ”On ollut aika mahtavaa, kun ei ole tarvinnut mennä töihin.”
Rakastava lääkärini oli kirjoittanut minulle hulppeat viisi päivää sairaslomaa, kun olin kertonut kurjasta pomostani.
”Mukava, että siitä on ollut iloa”, nainen sanoi, ja sitten hänen ääneensä tuli entistä enemmän lämpöä: ”Entä oletko sinä jo toipunut viime kerrasta?”
”Olen mä…” Tunsin, kuinka poskia alkoi kuumottaa, kun vain ajattelinkin viime kertaa, ja käteni eksyi kuin itsestään farkkujen kauluksesta pikkuhousujen sisään. ”Pari päivää oli kyllä paikat arkana… mutta tänään ei enää. Mulla on vain kauhea ikävä… sua.”
Toisesta päästä kuului pehmeä naurunhyrähdys, joka sai minut kaipaamaan entistä kiihkeämmin, nyt jo oli pillu litimärkä. Aloin hieroa klitoristani samalla kun kuuntelin lääkärini ääntä, kun hän puhui minulle: ”Sittenhän minä soitin juuri sopivasti. Olen tässä juuri lopettelemassa työpäivää ja ajattelin, josko tekisin vielä kotikäynnin sinun luoksesi. Varmistaisin, että olet toipunut hyvin.”
Sydämeni teki hurjan hyppäyksen. Hän tulisi käymään, ihan oikeasti!
”Oi…” minulta pääsi. ”Ihanaa.”
”Sopiiko puolentoista tunnin päästä?”
”Joo! Mä asun…”
”Katsoin jo osoitteesi potilastiedoista. Nähdään, kulta.”
En ollut varmaan ikinä ollut yhtä innoissani. Siksi onnistuin olemaan myös harvinaisen tehokas. Puolessatoista tunnissa ehdin käväistä lähikaupassa, valmistaa raikkaan salaatin, kattaa parvekkeen pöydän, käydä suihkussa, ajella karvat ja meikata. Kun ovikello soi, en ollut kuitenkaan ehtinyt vielä miettiä, mitä pukisin päälleni, joten kipitin avaamaan kimono ylläni, alla pelkät stringit.
Ovella seisoi laupias samarialaisnainen. Näin hänet ensimmäistä kertaa ilman lääkärintakkia ja hätkähdin. Hän näytti niin erilaiselta. Ihanalla tavalla erilaiselta. Olin toki rakastanut häntä myös lääkärintakissa, itse asiassa olin rakastanut sitä takkiakin, hänen ammattitaitonsa ja auktoriteettinsa symbolia. Mutta nyt – tyylikkäässä, lyhyenmallisessa ja hieman tyköistuvassa nahkatakissaan, siisteissä, tummissa ja melkein ihonmyötäisissä housuissaan ja pitkävartisissa saappaissaan – hän oli jotenkin vielä enemmän… niin, Nainen. Ja kun hän näki minut, hänen pähkinänruskeat silmänsä syttyivät loistamaan.
Sydämeni oli pakahtua. Poskeni hehkuivat, luultavasti tulipunaisina.
”Hei…” sopersin ujosti, ja silloin naisen kasvoille levisi heltynyt hymy.
”Hei, Hanna”, hän sanoi – ensimmäistä kertaa hän sanoi minun nimeni, ja ehkä johtui siitä tai hänen siviilivaatteistaan tai sitten jostakin muusta, että kaikki tuntui heti alusta alkaen jotenkin toisenlaiselta kuin vastaanotolla, jotenkin suuremmalta, merkityksellisemmältä ja entistä kauniimmalta.
”Nämä ovat sinulle”, tohtori tummaverikkö sanoi ja ojensi minulle kimpun tuoreita, syvänpunaisia ruusuja. ”Vaikka ne kyllä kalpenevatkin sinun kauneutesi rinnalla.”
Oi! Hänen eleensä ja sanansa ihan vihlaisivat, niin lämpimästi ne yllättivät.
”Ki-kiitos…” minä änkkäsin hämilläni ja otin kukat vastaan. En ollut koskaan ennen saanut romanttisessa mielessä kukkia toiselta naiselta enkä ollut tiennyt, että se tuntuisi niin hämmentävän hyvältä. ”Ihania.” Nuuhkaisin ruusuja ja olin huumaantua.
Lääkärintakiton lääkärini astui sisään, sulki oven perässään ja veti minut eteisessä syliinsä. Olin heti sulaa vahaa hänen käsissään. Me suutelimme autuaasti.
Lopulta hän irrottautui katsomaan minua uudelleen, nyt aivan läheltä. Hän oli yhtä hymyä, hänen silmänsä täynnä tähtiä. Hän tuoksui hyvälle. Hän oli minua paljon pidempi ja muutenkin vähän kookkaampi, mikä oli minusta mukavaa, ja nyt pituuseroa oli entistä enemmän, kun olin paljasjaloin ja hänellä korkeakorkoiset saappaat jalassa. Hän hiveli kasvojani sormillaan, ja suljin silmäni mielihyvästä. Sitten hän avasi hitaasti ja määrätietoisesti kimononi vyön ja raotti kimonoa auki. Tunsin, kuinka hänen katseensa poltti vartalollani. Hänen kätensä nousivat pehmeästi rinnoilleni, kämmenet kiertyivät kupeiksi niiden ympärille kuin suojatakseen. Kivikovat nännini törröttivät hänen kämmenpohjiaan vasten, ja…
Lue koko tarina täältä:
http://seksifantasiat.runkkareille.com/lesbo/ihana-naislaakari-osa-4/
1
931
Vastaukset
- tästmietykkään
Voe luoja mikä panetus tästä tuli
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Maisan uupuvat päivitykset ja tuoreet rikosepäilyt
Mikäs kun Maisa ei ole viikkoihin päivittänyt instaa ja nyt ollaan lehdissä tälläisistä.. 👀 https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/010c6594-780f-419815402Taksinkuljettaja Niina Syrjäläinen (Ristiinasta)
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/33ec61ee-a6fb-4422-8ecc-982c68a91196 Viimeinen havainto eilen tiistailta n.17:48. Kadonnut kotoaan tilataksin kans14113269Notta ny se on tuloos! Sinimustat rekisteröityy puolueeksi.
Vanhat hyvät ajat palaavat. Joukko ultra-isänmaallisia ovat perustamassa uutta puoluetta. Työnimenä on nyt Sinimustat. Nyt tulee vihervasemmistolaisel6168826Huomio ! Huomio !
HUOMIO HUOMIO HUOMIO Niina Syrjäläinen ja Taksi auto rek SNS-438 on kadoksissa. Nina ja hänen taksiautonsa katosivat Ristiinassa: ”Huoli on suuri” –1305803Ikea palkkaa pakolaisia hienoa!
Huonekalujätti Ikea aikoo tarjota Suomessa työpestin noin 70 pakolaiselle kolmen seuraavan vuoden aikana, yhtiö kertoo tiedotteessaan. – Pakolaiset o3215442