Potkuri syöpynyt ruosteen väriseksi

Yleensä potkuriakseli on passiivista haponkestävää terästä, joka on jalompaa kuin pronssi (myös NiBrAl), tosin potentiaaliero on hyvin pieni.
http://www.ssina.com/corrosion/galvanic.html
http://www.jefa.com/electro-f.htm

Joakim1 kirjoitti:

Yleensä potkuriakseli on passiivista haponkestävää terästä, joka on jalompaa kuin pronssi (myös NiBrAl), tosin potentiaaliero on hyvin pieni.
http://www.ssina.com/corrosion/galvanic.html
http://www.jefa.com/electro-f.htm

Lue lisää

Kun metalliset osat on peittyneet "jollain aineella", kyseessä ei voi olla niiden keskinäisestä galvaanisesta korroosioista.

Mitä ihmettä sinä taas tarinoit ?
Meinaatko tosiaan antaa jollekin "ummikolle" neuvona että menee veden alle mittailemaan jännitteitä tai uittamaan omia metallikappaleita nähdäkseen jotain mistä ei voi päätellä mitään.
Sen sijaan että kirjoittelee kaikki mitä on asiasta kuullut tai lukenut, voisi hieman ajatella tilannetta.
Koko akseli potkuri köysileikkurin peittyminen jollain "pinnoitteella, joka ei ole likaa, koska sitä on vain metalliosien päällä, tarkoittanee että kyseinen metalliosa ei ole vuotovirran lähde, vaan negatiivinen puoli eli maadoitus.
Vuotovirta voi sitten olla joko omasta veneestä (esim keulapotkuri, läpiviennit ym) tai ulkopuolinen.
Ensimmäinen mittauskohde on tietenkin tarkistaa kulkeeko maasähkön maadoituksen kautta yhteys ja sitten veneen omat mahdolliset vuodot, jotka voi kyllä mitata ihan sisäpuoleltakin.

Veden alaiset mittaukset liittyvät sähköparien eliminointiin ulkoisella virralla, muuten edes niiden esittäminen jonain "jokamiehen ensiapuna" on älytöntä tai täydellistä tietämättömyyttä.

Mukavaahan näitä on lueskella, mutta jättäkää ihmeessä näiden "nerojen" teoriavihjeet omaan arvoonsa.

Älähyvämies kirjoitti:

Mitä ihmettä sinä taas tarinoit ?
Meinaatko tosiaan antaa jollekin "ummikolle" neuvona että menee veden alle mittailemaan jännitteitä tai uittamaan omia metallikappaleita nähdäkseen jotain mistä ei voi päätellä mitään.
Sen sijaan että kirjoittelee kaikki mitä on asiasta kuullut tai lukenut, voisi hieman ajatella tilannetta.
Koko akseli potkuri köysileikkurin peittyminen jollain "pinnoitteella, joka ei ole likaa, koska sitä on vain metalliosien päällä, tarkoittanee että kyseinen metalliosa ei ole vuotovirran lähde, vaan negatiivinen puoli eli maadoitus.
Vuotovirta voi sitten olla joko omasta veneestä (esim keulapotkuri, läpiviennit ym) tai ulkopuolinen.
Ensimmäinen mittauskohde on tietenkin tarkistaa kulkeeko maasähkön maadoituksen kautta yhteys ja sitten veneen omat mahdolliset vuodot, jotka voi kyllä mitata ihan sisäpuoleltakin.

Veden alaiset mittaukset liittyvät sähköparien eliminointiin ulkoisella virralla, muuten edes niiden esittäminen jonain "jokamiehen ensiapuna" on älytöntä tai täydellistä tietämättömyyttä.

Mukavaahan näitä on lueskella, mutta jättäkää ihmeessä näiden "nerojen" teoriavihjeet omaan arvoonsa.

Lue lisää

Kuka hullu niitä nyt vedenalta mittaisi, kun mittaus onnistuu hienosti veneen sisältäkin??? Alkuperäinen kysyjä kysyi vastuksen mittaamisesta, jossa ei ole mieltä veneen ollessa vedessä, jolloin vesi toimii johteena välissä. Jännite-eron voi sen sijaan mitata ja siitä voi päätellä mikä on epäjaloin aine ko. osassa. Jotta jännite-erosta voi kunnolla päätellä jotain, pitää olla tiedossa oleva aine referenssinä.

Mistä keksit, että potkuri olisi pinnoittunut jollain pinnoitteella, joka ei ole likaa? Ei alkuperäinen kysyjä sellaisesta puhunut. Kertoi, että potkuri on muuttunut ruosteisen väriseksi ja näyttää syöpyneeltä. Tuo on pronssipotkureille aika tavallista, jos niitä ei ole suojaamassa omaa sinkkiä. Näin käy minullakin, vaikka vetolaitteessa on sinkki (potkurissa tai akselissa ei). Se on kuitenkin lähinnä kosmeettinen ongelma eikä ole haitannut millään lailla taittolapapotkurin toimintaa (yli 20 vuotta vanha, ollut minulla neljä kautta).

Sitten sen köysileikkurin ja akselin värjäytyminen ruosteenväriseksi on toinen juttu. Onko väri tosiaan peräisin potkurista? Mitä materiaalia nuo ovat? Ei kai tuolla ole joku ruostuva ruuvi tai sokka?

Joakim1 kirjoitti:

Kuka hullu niitä nyt vedenalta mittaisi, kun mittaus onnistuu hienosti veneen sisältäkin??? Alkuperäinen kysyjä kysyi vastuksen mittaamisesta, jossa ei ole mieltä veneen ollessa vedessä, jolloin vesi toimii johteena välissä. Jännite-eron voi sen sijaan mitata ja siitä voi päätellä mikä on epäjaloin aine ko. osassa. Jotta jännite-erosta voi kunnolla päätellä jotain, pitää olla tiedossa oleva aine referenssinä.

Mistä keksit, että potkuri olisi pinnoittunut jollain pinnoitteella, joka ei ole likaa? Ei alkuperäinen kysyjä sellaisesta puhunut. Kertoi, että potkuri on muuttunut ruosteisen väriseksi ja näyttää syöpyneeltä. Tuo on pronssipotkureille aika tavallista, jos niitä ei ole suojaamassa omaa sinkkiä. Näin käy minullakin, vaikka vetolaitteessa on sinkki (potkurissa tai akselissa ei). Se on kuitenkin lähinnä kosmeettinen ongelma eikä ole haitannut millään lailla taittolapapotkurin toimintaa (yli 20 vuotta vanha, ollut minulla neljä kautta).

Sitten sen köysileikkurin ja akselin värjäytyminen ruosteenväriseksi on toinen juttu. Onko väri tosiaan peräisin potkurista? Mitä materiaalia nuo ovat? Ei kai tuolla ole joku ruostuva ruuvi tai sokka?

Lue lisää

Minä ainakin sain sellaisen käsityksen että se ruskea ei ole normaalia vedessä olevaa likaa, avaaja varmaan olisi sen huomannut ja jättänyt kysymättä ilmiselvää asiaa.
Niin, vesi on osa sitä piiriä, jossa sähkö kulkee ja jos ostat veneen kuiville, sitä piiriä ei enää ole joten mitä mittaat.
Se ruskea saattaa olla ruostetta tai mitä tahansa muuta, mutta ei kai joku sokka sentään värjää koko potkuria akseleineen köysileikkureineen, joten paljon todennäköisempää on että se on jostain lähistön rautaveneestä tai laiturin rakenteista tms.
Ja vielä kerran jos et ymmärrä asiaa, kyseessä ei voi olla potkuriakselin ja potkurin välinen galvaaninen pari, koska molemmat on saman 'moskan' peitossa.

Joakim1 kirjoitti:

Kuka hullu niitä nyt vedenalta mittaisi, kun mittaus onnistuu hienosti veneen sisältäkin??? Alkuperäinen kysyjä kysyi vastuksen mittaamisesta, jossa ei ole mieltä veneen ollessa vedessä, jolloin vesi toimii johteena välissä. Jännite-eron voi sen sijaan mitata ja siitä voi päätellä mikä on epäjaloin aine ko. osassa. Jotta jännite-erosta voi kunnolla päätellä jotain, pitää olla tiedossa oleva aine referenssinä.

Mistä keksit, että potkuri olisi pinnoittunut jollain pinnoitteella, joka ei ole likaa? Ei alkuperäinen kysyjä sellaisesta puhunut. Kertoi, että potkuri on muuttunut ruosteisen väriseksi ja näyttää syöpyneeltä. Tuo on pronssipotkureille aika tavallista, jos niitä ei ole suojaamassa omaa sinkkiä. Näin käy minullakin, vaikka vetolaitteessa on sinkki (potkurissa tai akselissa ei). Se on kuitenkin lähinnä kosmeettinen ongelma eikä ole haitannut millään lailla taittolapapotkurin toimintaa (yli 20 vuotta vanha, ollut minulla neljä kautta).

Sitten sen köysileikkurin ja akselin värjäytyminen ruosteenväriseksi on toinen juttu. Onko väri tosiaan peräisin potkurista? Mitä materiaalia nuo ovat? Ei kai tuolla ole joku ruostuva ruuvi tai sokka?

Lue lisää

Vesi ei juurikaan johda sähköä, ei edes itämeren likainen murtovesi. Vastuksen voi mitata yleismittarilla, mutta on eri asia, mitä iloa siitä on.

Jos tietää peräsimen ja potkuriakselin etäisyyden, voi mittarilla mitata ja laskea vastuksen sille matkalle vedessä, jossa ei ole johdinta välissä.
Sitten vain mittaa vastuksen akselin ja peräsimen välillä.
R= 1/(1/Rmerivesi 1/Rakselipotkuri).

Tämä on niitä amisjuttuja siinä missä ymmärrys veden konduktanssistakin.

AmisRules kirjoitti:

Vesi ei juurikaan johda sähköä, ei edes itämeren likainen murtovesi. Vastuksen voi mitata yleismittarilla, mutta on eri asia, mitä iloa siitä on.

Jos tietää peräsimen ja potkuriakselin etäisyyden, voi mittarilla mitata ja laskea vastuksen sille matkalle vedessä, jossa ei ole johdinta välissä.
Sitten vain mittaa vastuksen akselin ja peräsimen välillä.
R= 1/(1/Rmerivesi 1/Rakselipotkuri).

Tämä on niitä amisjuttuja siinä missä ymmärrys veden konduktanssistakin.

Lue lisää

Vastusmittauksen idea ei ole selvittää veden johtavuutta, vaan sitä ovatko osat muuten kuin veden kautta yhteydessä toisiinsa eli voivatko ne toimia galvaanisena parina.

Jefan suosituksen mukaisesti peräsinakseli pitää olla täysin sähköisesti eristetty muusta veneestä. VP:n vetolaitteet (ainakin 20X0-sarjasta alkaen) ovat myös sähköisesti eristettyjä moottorista ja siten kaikesta muustakin.

Kuivalla maalla voi siis mitata vastuksen näiden välillä varmistaakseen, ettei galvaanista korroosiota mahdollistavia vuotoja ole. Vastuksen pitää olla megaohmeja. Vastaavasti sinkin pitää olla hyvin kiinni metallissa, jota sen on tarkoitus suojata. Mittaamalla vastus pitää olla enintään muutamia ohmeja.

Veneen ollessa vedessä vastuksia ei pääse mittaamaan tai niitä ei ole mielekästä mitata, veden sähkönjohtavuuden ja potentiaalierojen takia. Mittaamalla ei siis saa edelläesitettyä tietoa.

Sen sijaan mittaamalla jännite-eroja saa tietoa. Jos peräsinakselin ja vetolaitteen/akselin välillä on jännite-ero, on varmaa, etteivät ne ole sähköisesti yhteydessä toisiinsa muuta kuin veden kautta. Jos potkuriakselista saa reilusti negatiivisen jännitteen (<-0,5 V) verrattuna vaikkapa messinkiseen läpivientiin, on varmaa, että potkuriakselista on hyvä kontakti sinkkiin. Jos taas positiivisen, potkuriakselissa ei ole mitään epäjaloa.

Tässä vielä pari ohjetta mittaamiseen ja niiden tulkintaan:
http://yachtwork.com/report-corrosion.htm (tuossa neuvotaan, että hyväksi referenssiksi kelpaa 10 cm pätkä hopealankaa)
http://assets.fluke.com/appnotes/electricalpower/B0269b_u.pdf
https://s3-ap-southeast-1.amazonaws.com/erbuc/files/88a2795e-2ce7-4299-a949-2903b8249d8c.pdf

Joakim1 kirjoitti:

Vastusmittauksen idea ei ole selvittää veden johtavuutta, vaan sitä ovatko osat muuten kuin veden kautta yhteydessä toisiinsa eli voivatko ne toimia galvaanisena parina.

Jefan suosituksen mukaisesti peräsinakseli pitää olla täysin sähköisesti eristetty muusta veneestä. VP:n vetolaitteet (ainakin 20X0-sarjasta alkaen) ovat myös sähköisesti eristettyjä moottorista ja siten kaikesta muustakin.

Kuivalla maalla voi siis mitata vastuksen näiden välillä varmistaakseen, ettei galvaanista korroosiota mahdollistavia vuotoja ole. Vastuksen pitää olla megaohmeja. Vastaavasti sinkin pitää olla hyvin kiinni metallissa, jota sen on tarkoitus suojata. Mittaamalla vastus pitää olla enintään muutamia ohmeja.

Veneen ollessa vedessä vastuksia ei pääse mittaamaan tai niitä ei ole mielekästä mitata, veden sähkönjohtavuuden ja potentiaalierojen takia. Mittaamalla ei siis saa edelläesitettyä tietoa.

Sen sijaan mittaamalla jännite-eroja saa tietoa. Jos peräsinakselin ja vetolaitteen/akselin välillä on jännite-ero, on varmaa, etteivät ne ole sähköisesti yhteydessä toisiinsa muuta kuin veden kautta. Jos potkuriakselista saa reilusti negatiivisen jännitteen (<-0,5 V) verrattuna vaikkapa messinkiseen läpivientiin, on varmaa, että potkuriakselista on hyvä kontakti sinkkiin. Jos taas positiivisen, potkuriakselissa ei ole mitään epäjaloa.

Lue lisää

R ja Rmerivesi on tunnettu ja kolmas muuttuja Rakselipotkuri voidaan laskea.

Tämä kuuluu peruskoulun matematiikkaan siinä missä kaava peruskoulun fysiikkaan. Tuntuu himmeältä, kun täällä pilkataan amislaisia eikä suuri osa osaa edes peruskoulun asioita.

AmisOsaaEnemmän kirjoitti:

R ja Rmerivesi on tunnettu ja kolmas muuttuja Rakselipotkuri voidaan laskea.

Tämä kuuluu peruskoulun matematiikkaan siinä missä kaava peruskoulun fysiikkaan. Tuntuu himmeältä, kun täällä pilkataan amislaisia eikä suuri osa osaa edes peruskoulun asioita.

Lue lisää

Kahden epämääräisen kappaleen välinen vastus merivedessä ei todellakaan ole tunnettu asia. Jos kappaleet olisivat levyjä, joiden pinta-ala on suuri etäisyyteen nähden homma olisi helpompi, mutta vaikeutena olisi edelleen selvittää meriveden johtavuus juuri ko. paikan saliniteetilla ja lämpötilalla.

Suomessa meriveden johtavuus on n. 1 S/m eli resistiivisyys on 1 ohm*m. Jos leikitään, että potkurin ja peräsinakselin pinta-ala on 100 cm2 eli 0,01 m2 ja ne ovat 1 m etäisyydellä on niiden välinen vastus "putkella" laskien R=1 ohm*m * 1 m /0,01 m2 = 100 ohm. Virta kulkee myös ko. putken ulkopuolella, joten todellinen vastus on pienempi. Miten luulet tuosta saavasi selville onko veneen sisällä oleva vastus vaikkapa 10 kohm, joka on jo ongelmallisen pieni vai 10 Mohm, joka taas olisi hyvä arvo? Edellisellä mittaustulos olisi 99,01 ohm ja jälkimmäisellä 100 ohm. Mistä tiedät vastuksen alle promillen tarkkuudella?

Lisäksi tavallisella yleismittarilla saat tulokseksi puuta heinää, koska noiden välillä on potentiaaliero, joka sotkee mittarin toiminnan. Saat eri tuloksen eri suuntaan mittaamalla ja myös eri mittauskaaloilla saat eri tuloksen. Kokeile vaikka mitata patterin vastus.

Peruskoulu-, lukio- tai amisopeilla ei kyllä ole toivoakaan saada noin mitattua vastusta.

Nyt kun palstan keittiöfyysikot ovat esitelleet tarpeeksi netistä lukemiaan nyansseja asian vierestä ja oman erikoislaatuisen tulkintansa lukemastaan, niin voisiko joku vaihteeksi esittää jonkinlaista arviota myös alkuperäiseen kysymykseen noin käytännön tasolla.
Meriveden vastuksen mittauksella ja vastaavilla tuskin asiaan on muuta merkitystä kuin kirjoittajan tietty tarve.

Joakim1 kirjoitti:

Kahden epämääräisen kappaleen välinen vastus merivedessä ei todellakaan ole tunnettu asia. Jos kappaleet olisivat levyjä, joiden pinta-ala on suuri etäisyyteen nähden homma olisi helpompi, mutta vaikeutena olisi edelleen selvittää meriveden johtavuus juuri ko. paikan saliniteetilla ja lämpötilalla.

Suomessa meriveden johtavuus on n. 1 S/m eli resistiivisyys on 1 ohm*m. Jos leikitään, että potkurin ja peräsinakselin pinta-ala on 100 cm2 eli 0,01 m2 ja ne ovat 1 m etäisyydellä on niiden välinen vastus "putkella" laskien R=1 ohm*m * 1 m /0,01 m2 = 100 ohm. Virta kulkee myös ko. putken ulkopuolella, joten todellinen vastus on pienempi. Miten luulet tuosta saavasi selville onko veneen sisällä oleva vastus vaikkapa 10 kohm, joka on jo ongelmallisen pieni vai 10 Mohm, joka taas olisi hyvä arvo? Edellisellä mittaustulos olisi 99,01 ohm ja jälkimmäisellä 100 ohm. Mistä tiedät vastuksen alle promillen tarkkuudella?

Lisäksi tavallisella yleismittarilla saat tulokseksi puuta heinää, koska noiden välillä on potentiaaliero, joka sotkee mittarin toiminnan. Saat eri tuloksen eri suuntaan mittaamalla ja myös eri mittauskaaloilla saat eri tuloksen. Kokeile vaikka mitata patterin vastus.

Peruskoulu-, lukio- tai amisopeilla ei kyllä ole toivoakaan saada noin mitattua vastusta.

Lue lisää

Taidat olla ihan pihalla sähköopin suhteen.
Peruskaavat pätevät tässäkin asiassa eikä diplomi muuta sitä.

Taivutetaan rautalangasta:
Kaksi osaa on vaikkapa metrin päässä toisistaan. Kun tiedetään mikä on vastus metrin matkalla ilman niitä osia JA kun tiedetään mikä on vastus osien kanssa, kyse on rinnakkain laitetuista vastuksista. Yhtälöitä on yksi, muuttujia on yksi eli tehtävä on naurettavan helppo ratkaista, siis peruskoululaiselle.

Tarkkuuden suhteen olen samaa mieltä paitsi jos resistanssi on nolla, joka kertoo, että ne on maadoitettu asianmukaisesti.

Silti koejärjestely on helppo tehdä ja matematiikka triviaalia - ja muutahan en väitänytkään.

AmisRules kirjoitti:

Taidat olla ihan pihalla sähköopin suhteen.
Peruskaavat pätevät tässäkin asiassa eikä diplomi muuta sitä.

Taivutetaan rautalangasta:
Kaksi osaa on vaikkapa metrin päässä toisistaan. Kun tiedetään mikä on vastus metrin matkalla ilman niitä osia JA kun tiedetään mikä on vastus osien kanssa, kyse on rinnakkain laitetuista vastuksista. Yhtälöitä on yksi, muuttujia on yksi eli tehtävä on naurettavan helppo ratkaista, siis peruskoululaiselle.

Tarkkuuden suhteen olen samaa mieltä paitsi jos resistanssi on nolla, joka kertoo, että ne on maadoitettu asianmukaisesti.

Silti koejärjestely on helppo tehdä ja matematiikka triviaalia - ja muutahan en väitänytkään.

Lue lisää

Juu helppo on todeta, että peräsinakseli ja potkuriakseli on maadoitetu toisiinsa, mutta se ei ole haluttu tilanne, ainakaan Jefan suositusten mukaisesti. Vaan ne pitää olla nimenomaan irti toisistaan eli yhdistetty vain veden kautta. Sitä onko ne täysin irti toisistaan (vastus megaohmeja) tai vain hiukan (vastus 100 ohm - 100 kohm) ei tuosta koejärjestelystä saa irti veneen ollessa vedessä. Sen sijaan sen saa kohtuu hyvin selville mittaamalla jännite-eron.

Vedessä ei ole vakio vastus metrin matkalla, vaan se vastus riippuu kappalaiden muodosta ja koosta. Vedelle tunnetaan ehkä 10% tarkkuudella ominaisvastus, mutta siitä ei helpolla saa kahden vedessä olevan kappaleen välistä vastusta.

Joakim1 kirjoitti:

Juu helppo on todeta, että peräsinakseli ja potkuriakseli on maadoitetu toisiinsa, mutta se ei ole haluttu tilanne, ainakaan Jefan suositusten mukaisesti. Vaan ne pitää olla nimenomaan irti toisistaan eli yhdistetty vain veden kautta. Sitä onko ne täysin irti toisistaan (vastus megaohmeja) tai vain hiukan (vastus 100 ohm - 100 kohm) ei tuosta koejärjestelystä saa irti veneen ollessa vedessä. Sen sijaan sen saa kohtuu hyvin selville mittaamalla jännite-eron.

Vedessä ei ole vakio vastus metrin matkalla, vaan se vastus riippuu kappalaiden muodosta ja koosta. Vedelle tunnetaan ehkä 10% tarkkuudella ominaisvastus, mutta siitä ei helpolla saa kahden vedessä olevan kappaleen välistä vastusta.

Lue lisää

Muuttujia on paljon. Veden voi eliminoida tekemällä käytännön kokeen. Anodin ja katodin koolla on tietenkin merkitystä tulokseen, mutta olen samaa mieltä siitä, että vaikka koejärjestelyn saisikin mittaustarkkuuden rajoissa oikeaksi, tietojen käytettävyys on olematon - ellei sitten resistanssi ole nolla.

Harjoituksen tarkoitus olikin osoitaa, että resitanssin voi mitata veneen ollessa vedessä ja sen saa tehtyä kohtuullisilla järjestelyillä. Tiedolla vaan ei tee juuri mitään :D