sosiaaliala + sairaalloinen jännittäminen

...kauhee jännittää, etenkin sosiaalisissa tilanteissa. Esiintymiset just ja ylipäänsäkin kun "joutuu" avaa oman suunsa isomman ryhmän eessä. Olen saanut apua Propralista, se on jännityslääke ja auttaa mm. pulssiin, siis se niinku alentaa sydämensykettä. Mä suosittelisin sitä sellasiin tilanteisiin, se rauhottaa ja silleen kohottaa sit itsetuntookin.

Olen itsekkin kova jännittämään, olen opiskellut pari vuotta amk:ssa terv.alaa. Alussa pärjäilin jännitykseni kanssa melko hyvin...mutta toisena vuoteni se paheni, alkoi paniikkikohtaukset. Aikani siinä panikoituani tajusin hakea apua ja olen kohta vuoden syönyt yhtä masislääkettä rauhottavaa. Se on jonkinverran helpottanu.
Ehkä jännitys voi kohdallasi helpottaa kunhan pikkuhiljaa tulet tutuiksi muiden opiskelijoiden kanssa.
Elä vielä tässä vaiheessa luovuta, puhu vaikka opettajalle, terkkarille tai jollekkin! Uskon että saat apua jännittämiseen, se on kuitenkin aika yleistä. Eikä jännitys ole todellakaan este opiskella sosiaalialaa! Jotkut käyttävät jännitykseen lääkettä nimeltä Propral (ei ole mielialalääke), joka rauhoittaa noita oireita.
Kannattaa käydä lääkärissä, se auttaa sua sit etiäpäin. Voimia!

kuulostaa tutulta!itse opiskelen myös sosiaalialaa ja ONNEKSI on keksitty lääke nimeltä propral,luulen että sullekkin löytyy apu siitä. se on oikeasti helpottanut mun elämää ja tuonut itsevarmuutta, eikä ole edes pitkään käytettynä mitenkään haitallista eikä aiheuta riippuvuutta. mietin itsekkin ennenkuin aloitin koulun että mitä tällainen jännittäjä alalle hakee mutta pidän työstä kuitenkin eikä jännittäminen saa olla este jos muuten alasta tykkää. kärsin etenkin jännittäessäni käsien tärinästä, tämä ilmenee mm. kahvikuppineuroosina ja jos pitäätehdä jotain tarkkaa muiden nähden. ja koulussa esiintyminen tietty. ei muutaku lääkärille reseptiä hakeen, helpottaa huomattavasti elämistä ja jokapäiväisestä elämästä selviytymistä!

Opiskelen samaa alaa ja minua on vaivannut sama ongelma..Sanoisin, että vaiva on yllättävän yleinen.Itsekkin jännitän kamalasti luokan edessä puhumista, esitelmän pitoa ja yleensä suun aukaisemista koko ryhmän kuullen. Keskustelin asiasta terkkarin kanssa ja sitä kautta sain esiintymisjännitysoireita lieventävää Propral nimistä lääkettä.En ole vielä kokeillut sitä,mutta luotan sen toimivuuteen..Ei jännittäminen tee kenestäkään huonompaa, kyllä mekin täällä pärjätään!Mun mielestä sinunkin kannattaa puhua asiasta vaikka terkkarille, niin varmasti saat jonkinlaista helpotusta ongelmaan!

Voisin sanoa, että tiedän oikeastaan jännittämisestä kaiken. Olen entinen superjännittäjä. Sosiaalinen jännittämiseni oli aikoinaan sitä luokkaa, että jouduin jopa jättämään työpaikkani. Kauppaan en enää mennyt, kuin ihan pakon edessä, samoin pankit ja lopulta jopa tutut kyläpaikat olivat kauhistus.Eli olin jo hyvin lähellä täydellistä "mökkiytymistä". Söin rauhoittavia, jotka hieman helpottivat, mutta tekivät elämän muuten hankalaksi, tuoden mukanaan valtavan väsymyksen ja tunteen siitä että "olin outo". Pelkäsin oikeasti, että olin tulossa hulluksi.
Jännittäminenhän on tunne ja tunnettahan ei voi järjellä käskeä. Eli vaikka kuinka tolkutat itsellesi, että tässä ei kannata nyt jännittää, niin se ei auta pätkääkään. Hulluksi tulemisen pelko on turha, siitä ei ole kysymys. Jännittäminen on valtavan yleistä, mutta itse ei sitä välttämättä tiedä. Sitä luulee olevansa outo ilmiö normaaleitten ihmisten joukossa. Väärin. Jännittäjiä on todella paljon, mutta kuka sitä nyt muille mainostaa ja muut eivät sitä useimmiten edes huomaa. Jännittäjä itse luulee että kaikki muut huomaavat sen, mutta näin ei ole.
Itse sain aikoinaan avun suggestoterapiasta. Epäilin aluksi vahvasti koko asiaa, mutta enpä epäile enää.Terapia kestää kauan ja auttaa pikkuhiljaa, mutta auttaa varmasti. En olisi silloin pahimpina aikoina voinut ikinä uskoa, että joskus olen jännityksistä täysin vapaa.Tänä päivänä olen esimiesasemassa ja joudun olemaan paljon "esillä", mutta suorastaan nautin siitä. Terapiassa on kyse täydellisen rentoutumisen oppimisesta ja siinä käydään läpi vanhoja, ehkä vaikeitakin asioita, joista jännittäminen on saanut alkunsa. Jännittäminenhän ei kuulu ihmisen normaaleihin tuntemuksiin, vaan se on syntynyt joidenkin asioiden vaikutuksesta. Tästä syystä se on myös poistettavissa oikeilla menetelmillä. Urheilijat käyttävät sitä paljon keskittymiskykynsä, ja sitä kautta suoritustensa parantamiseen. Myös ammatikseen esiintyviä ihmisiä on paljon tässä joukossa.
Suosittelen todella lämpimästi kaikille!