http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016073021978464_uu.shtml
USKOMATONTA!
Onko terveet ihmiset todellakin näin idiootteja, että syrjivät ja pilkkaavat vammaisiksi syntyneitä ja onnettomuuksissa vammautuneita ym invalideja? Onko noin vaikea tajuta, että, elämä terveenäkin on joskus todella haastavaa ja vaikeaa. Mutta sairaana se vasta haastavaa ja vaikeaa onkin! Elämä on täynnä ongelmia ja rajoituksia, sen myötä joskus rankkaa masennustakin. YMMÄRTÄKÄÄ JO!
TÄLLÄISEEN ELÄMÄÄN EI KUKAAN ENÄÄ KAIPAA LISÄMURHEEKSI MUIDEN ILKKUMISTA JA ILKKEYKSIÄ! Ilkkumisen ja ilkeilyn sijaan vammainen/vammautunut kaipaa elämäänsä, tukea ja piristystä ja ymmärtäväisiä ystäviä, auttavia käsiä, eikä tälläistä mielipahaa.
Onko terveenä noin vaikea tajuta, että elämä on arvaamatonta, kukaan koskaan ei tiedä mitä sattuu. Pilkkaajat ja syrjivät voivat yhtäkkiä istua itse jonain päivänä pyörätuolissa, tai joutua liikkumaan normaalista poikkeavalla tavalla, tai mahdollisesti lopettamaan kokonaan liikkumisensa. Tiedän itse jopa 5 ihmistä, jotka on pilkanneet sairaita ja sairastuneet vakavasti sen jälkeen.
En tiedä onko sitten kyse, siitä että elämä opettaa meitä näin rankalla kädellä fiksummiksi. Muuttakaa hyvät ihmiset ajoissa asenteitanne vammaisia kohtaan ja opettakaa tämä sama myös lapsillenne. Paljon ei tarvita armoa ja rakkautta, tehdäksenne sairaiden elämän hiukan helpommaksi. Lopettakaa edes se pilkkaaminen ja syrjintä. Vammaiset ja vammautuneet erotan vain siten toisistaan että, vammaisia ovat he, jotka ovat olleet vammaisia syntymästään asti ja vammautuneilla sellaisia, jotka ovat jostain syystä vammautuneet myöhemmin. Uskoisin, että koko ikänsä vammautuneena eläneillä vammaisuuteensa sopeutuminen ei ole ihan niin vaikeaa, kuin niillä, joilta se terveys viedään yhtäkkiä, tai pikkuhiljaa. Kuitenkin samassa veneessä ollaan kaikki. Elämän ei kuuluisi olla tälläistä, mutta kun se nyt vaan on!
USKOMATONTA!
Onko terveet ihmiset todellakin näin idiootteja, että syrjivät ja pilkkaavat vammaisiksi syntyneitä ja onnettomuuksissa vammautuneita ym invalideja? Onko noin vaikea tajuta, että, elämä terveenäkin on joskus todella haastavaa ja vaikeaa. Mutta sairaana se vasta haastavaa ja vaikeaa onkin! Elämä on täynnä ongelmia ja rajoituksia, sen myötä joskus rankkaa masennustakin. YMMÄRTÄKÄÄ JO!
TÄLLÄISEEN ELÄMÄÄN EI KUKAAN ENÄÄ KAIPAA LISÄMURHEEKSI MUIDEN ILKKUMISTA JA ILKKEYKSIÄ! Ilkkumisen ja ilkeilyn sijaan vammainen/vammautunut kaipaa elämäänsä, tukea ja piristystä ja ymmärtäväisiä ystäviä, auttavia käsiä, eikä tälläistä mielipahaa.
Onko terveenä noin vaikea tajuta, että elämä on arvaamatonta, kukaan koskaan ei tiedä mitä sattuu. Pilkkaajat ja syrjivät voivat yhtäkkiä istua itse jonain päivänä pyörätuolissa, tai joutua liikkumaan normaalista poikkeavalla tavalla, tai mahdollisesti lopettamaan kokonaan liikkumisensa. Tiedän itse jopa 5 ihmistä, jotka on pilkanneet sairaita ja sairastuneet vakavasti sen jälkeen.
En tiedä onko sitten kyse, siitä että elämä opettaa meitä näin rankalla kädellä fiksummiksi. Muuttakaa hyvät ihmiset ajoissa asenteitanne vammaisia kohtaan ja opettakaa tämä sama myös lapsillenne. Paljon ei tarvita armoa ja rakkautta, tehdäksenne sairaiden elämän hiukan helpommaksi. Lopettakaa edes se pilkkaaminen ja syrjintä. Vammaiset ja vammautuneet erotan vain siten toisistaan että, vammaisia ovat he, jotka ovat olleet vammaisia syntymästään asti ja vammautuneilla sellaisia, jotka ovat jostain syystä vammautuneet myöhemmin. Uskoisin, että koko ikänsä vammautuneena eläneillä vammaisuuteensa sopeutuminen ei ole ihan niin vaikeaa, kuin niillä, joilta se terveys viedään yhtäkkiä, tai pikkuhiljaa. Kuitenkin samassa veneessä ollaan kaikki. Elämän ei kuuluisi olla tälläistä, mutta kun se nyt vaan on!
Vastaukset 7
Vanhimmat
"- Keskustan ainoaan kangaskauppaan en päässyt, koska ei ollut hissiä. Pankissa ja kaupoissa asioistani kysellään avustajilta eikä minulta. Esimerkkejä on lukemattomia. Olen niin tottunut asiaan, etten huomaa sitä, Maula kertoo.
Apulaisprofessori Rautiaisen mukaan vammaiset eivät tunnista syrjintää, koska heille syrjintä on niin jokapäiväistä. Pyörätuolilla kulkevalle syrjintä tarkoittaa esimerkiksi luiskan tai inva-wc:n puuttumista, kuulovammaiselle kaikuvaa, hälisevää tilaa ja näkövammaiselle hämärää valaistusta kaupassa."
Eihän tämmöinen ole syrjintää. Asiat on vain rakennettu standardi mattimeikäläistä ajatellen.
Minulla on omakohtainen kokemus tälläisen pilkan ja tavallaan syrjinnän kohteeksi joutumisesta. Tapaus sijoittuu keskisuomeen, saarijärvelle summassaaren kylpylään.Olimme siellä eräällä kurssilla ja liikuin ns.invaskootterilla.
Ulkoterassilla istui pöydässään seurue, ilmeisesti paikallisia nuoria, n.25-30 vuotiaita miehiä ja naisia.
Kun ajoin seurueen ohi, he katsoivat minua ja rähähtivät huvittuneina ilkeästi nauramaan. Ilmeisesti nämä maalaisnuoret eivät olleet tälläistä apuvälinettä koskaan nähneet, ehkä heillä on muutenkin tapana ymmärtämättömästi aina pilkata invalideja. Outo tapa repiä huumoria.
Suoraan sanoen, tapauksen jälkeen, jos olisin pystynyt, mieli olisi tehnyt mennä ja kaataa tuo pöytä ja vetää jokaista vuorollaan kunnolla turpaan.
Koskaan en unohda tätä nöyryytystä ja sitä miten pahalta se tuntui, minusta nuoresta naisesta. Sairaus on vienyt liikuntakykyni ja siksi joudun, tai sanotaanko saan ja voin jatkaa liikkumistani tälläisellä apuvälineellä.
Tuo tapaus vaan iski minulle sellaisen trauman ja paniikkihäiriön, että sen jälkeen olin kauan käyttämättä skootteriani ja yhä vieläkin arastelen liikkua sillä missään missä on ihmisiä.
Voi se olla myös sinun omaa kuvitelmaasi, että juuri sinulle nauroivat. Jos joku kertoi naurettavan vitsin, ja sattui juuri silloin kun sinä menit ohitse.
Valitettavasti ei ollut kuvitelmaa, minulle he nauroivat. Tiedän sen siitä, että yksi osoitti minua nauraaröhöttäen oikein sormellaan, sitten muutkin katsoivat nauroivat. Näin liikkuen on oppinut jo erottamaan kuvitelmat ja tosiasiat toisistaan.
Ehkä tämä vammaisten tarpeiden huomioiminen ja kaikki muu syrjintä.
Sekin on terveiksi itseään luulevilta jotain vammaisuutta, siellä korvien välissä ainakin. Muutenhan osattaisiin ajatella muidenkin tarpeita kuin omiaan.
No vaikeaa sitä on ajatella että liiketilaan pitäisi rakentaa hämärä huone näkövammaisia varten, akustiikka kuulovamaisia varten, tiskit asentaa 150 senttisiä varten ja huomioida jalkaproteesin synteesihäiriöt kumimatolla. Jos vammaisella on avustaja mukana niin vammaisen kannattaa avata se omaa suunsa kun menee sinne tiskille. Ei se virkailija tiedä kenenkään vamman laatua eikä siitä pidä hernettä nenäänsä vetään.
Raskasta olla kepulainen - kaikki pilkaavat ja syrjivät ja siten vielä panettelevat - olen sentäs rehellinen maatalousyrittäjä ja pidän suomalaista taloutta pystyssä - eivät muuten talottomat tee töitä, ellei meille makseta riittävästä toimeentulomaataloustukea.
Vertaa Suomen sotakorvauksiin!