Pakko purkautua edes tänne, kun en näitä tuntemuksia voi kenellekään kertoa..
Tuntuu etten ole saanut elämältä mitään niistä asioista mitkä tekisivät ihmisen onnelliseksi ja tasapainoiseksi. Pari-kolmekymppisenä asiani olivat oikein hyvin. Oli hyvä parisuhde, kavereita, kivat työt ja harrastukset. Nyt näistä ei ole mitään jäljellä. Tuntuu, että elämäni on lopullisesti ohi ja pilalla. Tuntuu, että ympärillä olevat ihmiset elävät MINUN unelmieni elämää ja minulta on viety kaikki. Olen huomannut alkavani katkeroitumaan esim parhaalle ystävälleni, jolle siunaantunut neljä lasta. Itsellä ei enää mahdollisuuksia. En ole perusluonteeltani katkera ja haluan olla iloinen toisten puolesta. Se kun vaan on päivä päivältä vaikeampaa. Mitä pahaa olen mahtanut tehdä että olen ansainnut tälläisen kohtalon.
Olen epäonnistunut kaikessa elämässäni
28
7675
Vastaukset
- on_sininen
et ole ainoa, joka on käsikirjoittanut elämän, jota joku muu elää kuin olisit itsellesi halunnut.
toivotaan, että sinun elämäsi käsikirjoittaja muuttaa kirjoitustaan niin, ettet enää ole katkera, voit iloita muiden onnesta ja olet itsekin saanut elämän, jonka aina halusit onnellisine loppuineen - oppeliini1
Sinulla siis ei ole tyopaikka? Olet irtisanottu? Mutta pakottiko se Sinua luopumaan harrastuksistasikin? Vai oliko ne sidottu tyopaikkaasi? Kuka estää Sinua hankkimasta uusia harrastuksia? On paljon mitä voi harrastaa ilman rahaa, mihin voi osallistua lähes olemattomalla budjetilla.
Niiden parista Sinä saisit tuttavia joista ajan kanssa saattaisi kehittyä ystäviä.
Nyt Sinulla on loistava tilaisuus alkaa nähdä vaivaa ja tehdä elämästäsi mielekkäämpi. Tuo hopeatarjottimella tarjottu ...kaikki, on ohitse. Sinun on alettava alusta hankkimaan mitä Sinä itse haluat. On turhaa odottaa jonkun muun tarjoavan sitä Sinulle.
Tarpeeksi kauan kun jahkailet toimettomana, ("laiskuus kaiken pahan alku ja juuri"), saat huolellisesti harkiten elämäsi näyttämään todella kurjalta - huolimatta siitä että Sinun perustarpeet ovat aina ja kuitenkin turvattu, Suomessa kun asut!- VoimiaAloittajalle
"On paljon mitä voi harrastaa ilman rahaa, mihin voi osallistua lähes olemattomalla budjetilla."
Kuule kun jotkut ihmiset ovat ilmeisesti sinusta poiketen lahjaakkuusalueellaan harrastuksissa ja rakastavat noita harrastuksiaan ja ne ovat osa heidän identiteettiään ja niihin kiteytyy heidän tulevaisuuden unelmiaan ja ne ovat heille se voimavara ja tukijalka, jonka varassa sitten sujuu se muu ja elämä tuntuu mielekkäältä.
Juuri mikään ei ole ilmaista.
"osallistua lähes olemattomalla budjetilla.
Niiden parista Sinä saisit tuttavia joista ajan kanssa saattaisi kehittyä ystäviä."
Kaikki eivät ole läheisriippuvia jotka ovat onnellisia kun heidän ulottuvillaan vain on ihmisiä, ei niin väliä keitä.
Varattomuus ystävyyden perustana?
" huolimatta siitä että Sinun perustarpeet ovat aina ja kuitenkin turvattu, Suomessa kun asut! "
En ole aloittaja, mutta omassa vankilassani aika ajoin kärsin tuomiota kun jonkun toisen firma mennyt nurin, ei tosin minun aloitteestani.
Minä olen tosin edennyt edelleen elmässäni, mutta tuolla kaikella on ollut suuri hinta. Minun on ollut jo aikoja sitten luovuttava ajatuksista saada perhe. Kaikki perheeseen liittyvät unelmani oli poistettava opiskelujen tieltä.
Nyt minulla jo ikää, takana vuosikymmenten taistelu tuloista. Kaikkea kivaakin teen sitä myöden kuin pystyn. Elän toivossa saada tehdä työtä eläkeikään ja voin vain toivoa terveyttä että saan vielä harrastaa niitä asioita jotka ovat minulle rakkaita, ja hoitaa kotia jota minulla olisi varaa uudistaa sen verran että tietty perussiisteys pysyisi, siisteys kun on minulle ominainen laji.
Mitään tästä ei nykyisillä sosiaalituilla pysty tekemään. Ne eivät riitä edes elämiseen, toisin kuin oppeliini väittää. Eivät ainakaan yksinelävällä.
Sosiaalituet on määritelmänkin puolesta tarkoitettu nimenomaan väliaikaiseen toimeentuloon, ei suinkaan jatkuvaan.
Ja jos ikinä mahdollista, lähden Suomesta vielä pois, enkä palaa.
- vorvärts
Onnesi ei ole sinun ulkopuolella, vaan sisälläsi. Aina on niitä joilla menee paremmin mutta myös niitä joilla menee huonommin. Lapsiperheillä on myös omat huolensa. Jo se että pystyy liikkumaan ilman ulkopuolista apua, on valtava asia.
Syksyllä voi aina aloittaa uuden harrastuksen. Kansalaisopistossa ym on harrastusmahdollisuuksia
laidasta laitaan. Harrastuksissa on se hyvä puoli, että YHTEISTÄ on juuri se harrastus, erilaisista taustoista riippumatta.
Ei saa vähätellä pienintäkään onnistumista. Elämä on aina arvokasta vaikka jotain puuttuukin. Kohtalon miettiminen ei auta yhtään eikä kenenkään puhdas (ei riistoon perustuva) onni voi olla sinulta pois.
Kyse ei ole asioista vaan siitä miten niihin suhtautuu.- Anonyymi
On todellakin hienosri sanottu:)
Hei
Kirjoituksesi koskettaa. On vaikea pakottaa itseään iloitsemaan muiden puolesta jos on se tunne, että itseltä on viety kaikki. Katkeruus on tunne joka syö kuin sisältä päin, se ei johda koskaan hyvään. Kirjoituksestasi käy ainakin itselleni ilmi, ettet tahtoisi katkeroitua. Olet perustaltasi iloinen ja empaattinen ihminen.
Kukaan meistä ei jaksa loputtomiin, joskus oma kestokyky vain lakkaa kun vastoinkäymisiä tulee tarpeeksi. Silloin omat hyvät ja positiiviset luonteenpiirteet jättäytyvät taka-alalle vaikkeivät ne mihinkään onneksi katoa.
Olisiko sinun mahdollista hakeutua johonkin juttelemaan asioistasi? Toisen kanssa puhuminen auttaa todella paljon tutustumaan omaan itseen ja näkemään syitä ja seurauksia. Et ole kuitenkaan tahdoton marionettinukke, vaan olet toimijana omassa elämässäsi. Asiat eivät vain tapahdu sinulle, vaan voit koettaa parantaa olotilaasi. Toki kaikkeen emme voi vaikuttaa, mutta rohkaisisin sinua hakeutumaan avun lähteille. Yksin on vaikea päästä eteenpäin ja toisaalta kun pyörittelee yksin asioitaan, saattaa katkeruus huomaamatta hiipiä pintaan.
Tsemppiä ja uskoa tulevaan!
Pappi Elisabet- Kohta40v
Jep... Epäonnistunut elämässä... Minä en ole koskaan saanut kokea parisuhdetta tai vastavuoroista rakkautta, en ole koskaan ollut kunnolla töissä, vain joitain kesätöitä ja pätkätöitä vaikka olen korkeakoulusta valmistunut. Tosissani yritin vuosia, jopa ilmaistöitä, mutta aina tuli joku joka lyttäsi alas. Terveydellisistä syistä ammatinvalintani on ollut rajoittunutta, ei ole tarvinnut miettiä mikä kiinnostaa vaan mitä voi tehdä. Harrastuksista olen joutunut luopumaan myös terveydellisistä syistä. Kuntosalilla käyn mutta pakkopullaa se on. Ainoa motivaatio kuntosaliin on että se pitää isommat kivut poissa.
Luonteeltani olin iloinen mutta muutamaan vuoteen en ole enään saanut entistä itseäni pinnalle kuin hetkittäin väkisin vääntämällä muita piristääkseni.
En ole varma olenko niinkään katkera, vaan pettynyt ja väsynyt tähän kaikkeen, maailmaan ja ihmisiin. Vaikea sanoa mikä tämä tunne tarkalleen on.
Minulla ei kuitenkaan varmaan saisi olla näitä tunteita koska kohtaan tilannettani kohtaan kateutta ja ärtymystä kanssa ihmisiltä. Se on kai kadehdittavaa että olen sinkku sairas pitkäaikaistyötön jolla ei ole tulevaisuutta. Näennäisesti olen vapaa, se ehkä monia kismittää. - Jostahdotseonnistuu
Meidän pitäisi jutella luottamuksellisesti.
- Hyvääyötäsinne
Ensin kuitenkin nukutaan.
- mankoloita
Kuulehan rakas ihminen siellä jossain,
Elämä vaan menee niin, että lopulta olet kaiken keskellä yksin. Silloin on hyvä olla. Pari vuotta kalvaa, mutta se aika avaa uudet polut omaan elämään. Kukaan ei määrää, et tarvitse mitään, olet vain onnellinen ja vapaa. Pitää vaan olla sinut itsensä kanssa. Se on kyllä vaikeaa alusa.
Minäkin tiedän tarkkaan tuon kuvaamasi tunteen, muttta kaikilla meistä se on aina erilainen, eikä pidä lähteä toista neuvomaan. Tsemmipiä sinulle. Ajattele, että jos on tosi huono olla tänään , voi tähdätä aina parempaan huomiseen, koska alaskaan ei voi mennä :-)- eulaaliakenkk
Tuossapa täysjärkinen kommentti.
Itsekin olen loistavaan koulutukseeni ja perintönä saatuun omaisuuteen nähden aikamoinen luuseri, loistavan uran sijaan olen juuttunut rapistuvaan pihapiiriin (jossa synnyin) juuri ja juuri toimeentulevaksi pienyrittäjäksi. Kun elämä potki isolla monolla ja olin lähes kypsä johonkin osastolle kyydittäväksi, tajusin ja oivalsin aivan uusia puolia itsestäni ja historiastani. Mm. että olen mitä ilmeisimmin Aspergerin syndroomasta "kärsivä", tähän arveluuni pari ystävääni ovat tokaisseet vain "ei sulla sitä voi olla kun sä olet noin sosiaalinen" jne. En ole mennyt testeihin asiasta koska virallisesta diagnoosista saattaisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Ehkä, jos siltä tuntuu, hankinkin joskus sen dg:n. On tyypillistä, että naiset virhediagnosoidaan joksikin muuksi, masentuneiksi tai persoonallisuushäiriöisiksi ennemmin kuin aspergereiksi (joka ei ole sairaus vaan neurologinen ominaisuus, siis lievä autismi).
Katkeruudenkin läpi on varmaan joskus mentävä. Se tippuminen normi-kiertoradalta voi olla uuden, aidomman ja henkisemmän elämän alku, kunhan muutaman vuoden potee sitä menestyskrapulaansa. Sairaudet eivät ole koskaan kivoja, jokaiselle jotakin tuppaa tulemaan kun ikää karttuu. Ne ihan oikeat menestyjät ovat se yksi kymmenestä, ihmisille tulee vain optinen harha siitä että kaikilla muilla menee paremmin, jos linnoittautuu kotiinsa ja katselee elämää TV:n ja muun median kautta. Kauniit ja rohkeat ovat satua, useimmille sattuu ja tapahtuu paljon pahaa elämässä. Oma asenne ratkaisee, niin se vaan on.
"If you can't get what you want, you'll have to learn to want what you've got."
- NedFlanders
"ihmisille tulee vain optinen harha siitä että kaikilla muilla menee paremmin, jos linnoittautuu kotiinsa ja katselee elämää TV:n ja muun median kautta."
Tämä pitäisi ihmisten sisäistää. Median aikaansaamia mielenterveysongelmia voi vain arvailla. Vai onko vika ihmisessä itsessään... - 676767
Et sinä ole epäonnistunut, ehkä elämän muutokset saavay tuntemaan epäonnistujaksi.
Ei elämä ole ruusuilla tanssimista, siinä on ala- ja ylämäkiä.
Olen itse onnistunut siinä sen verran, että en kaiveleee niitä vanhoja kaavoja enää,
vaan katson eteen päin. Uusien kavereiden ja harrastusten löytäminen on joskus tosi työlästä, mutta päivä kerrallaan ja ulos ylös ja lenkille.
ei aina ole toisilla paremmin , vaikka siltä näyttää. Minullakin on omat ongelmat, mutta katson silti eteenpäin. olen yli 60, enkä sure muuta kuin en eronnut aiemmin.
nyt on hyvin. jos vastaat tähän vomme keskustella enemmän.. - känsakainen
et ole epäonnistunut.mulla on ollut elämä vuoristorataa.aina on kuopasta noustu.olin ennen katkera.en ole enää,enkä kateellinen.mulle on tärkeää.terveys perhe ystävät ja viimeksi työ.teen pätkätöitä.rupea harastamaan jotain.tapaa ystäviäsi.tsemppiä sulle.kyllä se aurinko sulle vielä paistaa.
- kaipaankaipaan
Kukaan muu et ole, vaan olet sinä, olet silti minua varten,
minä olen minä, mutta sattumalta voisin samaistua sinuun,
yhdessä olemme me, emme ketään muita,
miksi siis katson muita, enkä näe sinua? - mie.torpalliin
Niin minäkin eilen luulin, piruperkele! Paremmin nukutun yön jälkeen sain eilen ennen pimeän tuloa peitetyksi menoillaan olevan lämmityskauden halkopinot takametsässä.
Olin niin polleata äijää että ajoin edestakaisin 24 kilsaa ostaakseni grillikuuman K-broilerin. Että se maistui hyvälle. - onsevaanniinkamalaa
Elämäni on ihan hyvää, mutta katkeruus painaa minuakin. Juuri niissä omissa asioissa epäonnistuin ja katson vierestä kun toiset loistavat onneaan. En ole kateellinen, mutta katkeruus elämälle painaa. Täytyy vaan irrottautua katkeruudesta ja yrittää pienin askelin kohti uusia juttuja. Kyllä se katkeruus on hyväksyttävä tunne, mutta siitä pitää päästä eroon. Katkeruus, kateus ja niiden käsittely on osa elämää. Olen iloinen toisten puolesta, ja silti juuri silloin kun itsellä on kaikki päin p:tä. Ei vaan jaksa hymyillä kuin Naantalin aurinko toisten onnelle. En kuitenkaan haluaisi toisilta onnea pois. Jos joku arvostelee kokeilkoot ensin itse, minun puolelta ei kirjaimellisesti. Mutta elämä opettaa. Pahin mitä kuulee itselle, on yliinnokasta veisausta mahtavasta huomisesta, mutta tämä pätee vain minuun. Toiset taas tarvitsevat sitä jotakin toistamaan viereen kivoista jutuista. Kai tämä palsta on meille, jotta voi anonyymisti tunnustaa ja käsitellä asioita, vertaisryhmässä.
- tymyri
niin minäkin,totaalisesti.ennen niin meneväinen jopa iloinen.miehet joita on ollut haikailevat entisten perään,lapset jakautuuivat eron myötä.työ on ainut asia mikä sujuu.töihin,kotiin,töihin?joopa joo.ajan käsijarru päällä kun joka asia näyttää negatiiviseltä vaikka ei oliskaan.
- Näkökulmaa1
Minusta olet menestynyt elämässäsi hyvin.Haikailit entisten ystäviesi tai kolmikymppisen ajan perään.
Ei elämä niin mene.Ystäväpiiri vaihtuu eri syistä,ikääkin tulee lisää.Osa ystävistä avioituu,ja heidän ystäväpiirinsä muuttuu,kuten sinunkin on muuttunut,ja niin se pitää mennäkin.
Monet tahtovat oleilla yksin, ei siinä ole mitään omituista.Katkeruus syö ihmistä itseään,samoin viha jos sellaisia tuntemuksia on.
Monilla on asiat paljon huonommin,todella huonosti.
Kodittomat,alkoholistit,narkkarit,ja monet elämässä syrjäytyneet.
He ovat ihmisistä yksinäisimpiä,ja monet heistäkin voivat muuttua ja saavuttaa elämässään sen mistä eivät osanneet edes unelmoida.Hyvin pitkälle voimme itse vaikuttaa elämämme laatuun.
Parasta on kiittää jokaisesta päivästään jona saa elää terveenä,ruuasta ,ja asunnosta,jopa vaatteista päällään..Nämä on monille niin itsestäänselvyyksiä ettei niitä osata arvostaa,ennenkuin kaiken menettää .
Siitä onkin kokemusta,menetin joskus aivan kaiken,koko omaisuuteni,firmani,vaimo otti eron,sukuni hylkäsi,joka ei tosin ollut iso menetys.Ahneista pahoista on hyvä päästäkin,ja pidänkin sitä siunauksena nykyään,en menetyksenä
Nyt on taasen asunto vaikkei isompaa varallisuutta,terveys hiukan reistailee,mutta muutoin menee hyvin,ja en kaipaa muuta elämääni kuin elää päivän kerrallaan kunnes kuolen,ja ilman isompia häiriöitä.
Häiriötekijöihin osaan varautua,ja ei ole paha asia suunnitella elämäänsä esim kriisejä huomioonottaen,ei se ole liian vaikeaa,se on varautumista.
Armeijan leivissä ollessani varauduttiin aina takaoveen,josta pääsi pakenemaan ylivoimaisen uhkan kohdatessaan,sama pätee siviilielämään,elämään yleensä elämäntilanteiden muuttuessa,jokin takaovi varattava.Silti se voi yllättää,mutta turha semmoisista on etukäteen huolestua.
Elämä on lyhyt,ja sen huomaa vanhetessaan,ja kuka meistä tahtoisi elää ikuisesti tässä maailmassa,ja olinpaikasta riippuen tulevassakaan.
Huominen tuo omat murheensa tullessaan,eletään päivä kerrallaan,muuta emme voi.Saat kyllä aina uusia ystäviä,ja ylempänä siihen näkyy tulleenkin vastauksissa erinomaisia neuvoja.- AloittajalleVoimia
Huomaa kuinka et tunne kaikkia yksinäisyyden muotoja. Luettelemasi alko-narkkariryhmäläiset ovat tavallaan yksinäisiä, varsinkin tietyn vaiheen jälkeen. Mutta katkeraa onkin juuri se, että kun ei ole mitenkään sairas, ei mitenkään sosiaalisesti edes, vaan ehkä jopa päin vastoin, on sosiaalinen, sosiaalisesti lahjakas jopa, on taitoa, kykyä ja koulutustakin (väärille aloille tosin) ja toimeentulo menee kerta toisensa jälkeen, tulee itsestä riippumattomista syistä ihmissuhdemenetyksiä yms. Niin kyllä se laittaa ajattelemaan toisin montaakin asiaa.
Miltä luulet, että esim. minusta tuntuu, kun minä ymmärrän loistavasti, että tavallaan minä olen monessakin sarjassa samassa ryhmässä alko-narkkariryhmäläisten kanssa? Enkä tarkoita noita halveksia, en ollenkaan, heissä on paljon menestyneitä ja luultavasti melkein kaikilla paljon menetettyä potentiaalia. - Leija77
Kiva ajatus tuo takaovi. Itse olen myös menettänyt paljon..työkyvyttömyyden takia ammatin ja vakituisen työpaikan.Tuo sairaus on onneksi pysynyt lievänä mutta tuli myös tauti joka voi viedä hengen,siitäkin selvisin mutta silloinen miesystävä jätti.Isä ja appiukko kuolivat peräkkäin ja muutama vuosi siitä taistelin sisäilmaongelman kanssa.Kaikkea on mahtunut elämään paljon pahaa mutta myös hyvää kuten lapset,joista olen kiitollinen.Teen pienimuotoista työtä tällä hetkellä ja olen saanut uusia ystäviä. Tuhkasta olen noussut kuin feenix-lintu.
- Tahvo52
Hei, ollaan kaikki eri muotissa paistettuja ja hyvä niin. Joskus asiat menee suunnitelmien mukaan ja välillä pitää mennä ns. perse edellä puuhun. Sinä itse, kyllä, sinä itse voit vaikuttaa asioihin valinnoillasi ja jos et mitään tee niin et mitään saavuta. Kukaan ei tule tarjoamaan sinulle yhtään mitään, sinun pitää itse tehdä työtä asioiden eteen. Ja muista, olet yhtä hyvä kuin kuka tahansa toinen!! Voit jopa olla parempi mutta missään tapauksessa et ole huonompi!! Oma asenne ratkaisee pelin alussa, keskellä ja lopussa!!!
Perhe, kyllä, minulla on perhe joka koostuu parista veljestä, omista lapsista ja lapsenlapsista, hyvät välit kaikkiin. Vaimoa, tyttöystävää, ns panoseuraa minulla ei ole. Kaksi kertaa olen ollut naimisissa yhteensä n. 30 vuotta ja molemmalla kerra epäonnistunut raskaasti. Mitä sitten, elämä jatkuu enkä jaksa murehtia moisia asioita. Pitää osata antaa anteeksi itselle ja muille ja sitten jatkaa matkaa.
Vapaa-aika, kyllä, minulla on ystäviä ja muutama kohtalaisen miehinen harrastus. Ystäväpiiristä on ajan saatossa karsiutunut ne joiden kanssa en halua olla tekemisissä ja ne jotka eivät halua olla tekemisissä minun kanssa. Ei ystäviä haittaa vaikka olenkin epäonnistunut asioissa elämäni varrella, he ovat ystäviä hyviä sellaisia ovatkin.
Vaikka koulunkynti ei minua oikein koskaan kiinnostanut niin sen verran nyt kuitenkin olen suorittanut että minulla on alempi korkeakoulututkinto ja se riittää minulle. Koulutukseni riittää niihin tehtäviin jota teen työksi myynnin, markkinoinnin jne jne saralla ja olen päässyt etenemään työelämässä mukavasti. Tällä koulutuksella olen saavuttanut tulotason joka on huomattavasti yli suomalaisten keskiansion vuonna 2016 ja pystyn säästämään ihan kohtalaisen summan joka kuukausi.
Tulevaisuus, tulevaisuudesta en tiedä yhtään mitään enkä oikeastaan haluakkaan tietää. 52 vuotiaana olen oppinut että aivan turha jatkuvasti hötkyillä asioiden takia. Kyllä se huominen tulee ihan ilman jatkuvaa murehtimista ja maailma ei ole valmis yhdessä yössä.
Parisuhteen saralla minulla ei ole erityisiä toiveita, en etsi mitään enkä ketään. Pärjään hyvin näin, epäonnistuneet parisuhteet eivät olen jääneet kummittelemaan, nyt huomaan että en edes ajattele asiaa enää. Halipula vaivaa joksus mutta sitä helpottaa lapset, lapsenlapset ja ystävät.
En sano ei mahdollisella parisuhteelle mutta kun "ihan kiva" ei kyllä vaan riitä...pitää olla aivan hiton paljon enemmän. En myöskään aio parisuhdetta väkisin etsiä enkä nettideittailla, jos jotain tulee vastaan ajan saatossa niin tulee ja jos ei niin ihan hyvä niinkin.
No mitä sitten, kaikki elämäni tapahtumat ovat tapahtuneet koska itse olen ollut tekemässä niitä. Kukaan ei ole näitä asioita "tarjoillut" minulle vaan minä itse olen saanut ne tapahtumaan. Unohtakaa kaikki ne sanonnat jossa ulkopuolisella tekijällä on pääasiallinen vaikutus asiaan(karma, kemia, jne jne jne), itse pitää tehdä asioita/päätöksiä että asioita tapahtuu, sekä hyviä että huonoja, Näitä kutsutaan valinnoiksi, sitä saa mitä tilaa!!- eioleenäätoivoa
Hei, meikäläinen on 41 vuotiaana täysin yksin eikä se tunnu hyvältä. Ja tätä on jatkunut vuosia. Pariin viikkoon kukaan ei ole soittanut, eikä itsekkään enää jaksa yrittää unelmien ja elämänhalun jne. menettäneenä. Arvottomuuden tunne on kauhea tunne. Päivästä toiseen pitää yrittää löytää jotain positiivista ajateltavaa. En vain jaksa enää taistella pahaa ja väistämätöntä vastaan.
Onneksi olen tyytyväinen siihen, että harvat läheiset ovat kunnossa ja voivat hyvin :)
Ei tarvitse sen takia enää murehtia miten tässä käy itselle.. - päivästätoiseen
Samanikänen noin ja takana hyvä tai loistava tulevaisuus. Koulupriimus jne.
Ei sitä sitten tullut. Ei ole työtä, ei naista, ei perhettä, ei omaa asuntoa, ei tuloja, ei enää televisiotakaan. Netti on ja kännykkä mutta kenelle soittaisin? Menee monesti päiviä etten puhu kenellekään sanakaan.
Monesti ei saa mitään tehtyä. En tarkota työtä, vaan sitä että ei pääse liikkeelle. Herättyä jää makoilemaan ja päässä takoo: mitä minä teen mitä minä teen mitä minä teen mitä minä teen... Katson tuskaisena kelloa ja tunnit kuluvat.. Iltapäivällä yhtäkkiä säpsähdän ylös vuoteesta ja jään istumaan..
ON PAKKO NOUSTA YLÖS
jään paikallani vielä ehkä vartiksi ja sitten menen syömään jotain...
Alkaa olla kohta ilta ja taas yksi päivä on mennyt. Pitkä yö saattaa olla edessä ja aina saa toivoa että pystyisi nukkumaan ettei ajatukset kiertäisi kehää.
Huomenna on taas uusi päivä. - ziesus
päivästätoiseen kirjoitti:
Samanikänen noin ja takana hyvä tai loistava tulevaisuus. Koulupriimus jne.
Ei sitä sitten tullut. Ei ole työtä, ei naista, ei perhettä, ei omaa asuntoa, ei tuloja, ei enää televisiotakaan. Netti on ja kännykkä mutta kenelle soittaisin? Menee monesti päiviä etten puhu kenellekään sanakaan.
Monesti ei saa mitään tehtyä. En tarkota työtä, vaan sitä että ei pääse liikkeelle. Herättyä jää makoilemaan ja päässä takoo: mitä minä teen mitä minä teen mitä minä teen mitä minä teen... Katson tuskaisena kelloa ja tunnit kuluvat.. Iltapäivällä yhtäkkiä säpsähdän ylös vuoteesta ja jään istumaan..
ON PAKKO NOUSTA YLÖS
jään paikallani vielä ehkä vartiksi ja sitten menen syömään jotain...
Alkaa olla kohta ilta ja taas yksi päivä on mennyt. Pitkä yö saattaa olla edessä ja aina saa toivoa että pystyisi nukkumaan ettei ajatukset kiertäisi kehää.
Huomenna on taas uusi päivä.ziesus, nämä tarvitsisi jonkun koota kirjaksi. Onkohan kirjaa näistä tehty. Minulla tuollaista samanlaista elämää yhteensä todella pitkiä aikoja jo vuosikymmeniä. Sitten pääsen jonnekin opiskelemaan ja yhä uusiin ja uusiin töihin. Mitään todellista vahvaa liikettä omaksi hyväkseen ei ole ehtinyt tehdä kun työpaikka lähtee taas alta. Siinä taas pyörittelee kämpäksi muuttuneen lukaalinsa seinämaisemaa silmissään. Lenkkeilee, lenkkeilee lenkkeilemästä päästyään. Aika ajoin ei jaksa lähteä, kun jokin juttu taas katoaa josta on haaveillut ja joka on kantanut.
Mihinkään toimintaan ei voi sitoutua kun täytyy tehdä sitä suunnitelmaa tulevista töistä ja olla valmiina lähtemään.
Nyt vuosikymmiä tuollaista elämää elettyäni alan lähestyä tilannettä jossa olen saamassa punaisen langan hyppysiini. En osaa sanoa, kannattiko kaikki kärsimys, mutta toivon että vielä koittaa päivä jolloin meidän suomalaistenkin kärsimyksiä työttömyyden seurauksena havaitaan laajemmin.
Repikää siitä. - Jotainkumminkin
ziesus kirjoitti:
ziesus, nämä tarvitsisi jonkun koota kirjaksi. Onkohan kirjaa näistä tehty. Minulla tuollaista samanlaista elämää yhteensä todella pitkiä aikoja jo vuosikymmeniä. Sitten pääsen jonnekin opiskelemaan ja yhä uusiin ja uusiin töihin. Mitään todellista vahvaa liikettä omaksi hyväkseen ei ole ehtinyt tehdä kun työpaikka lähtee taas alta. Siinä taas pyörittelee kämpäksi muuttuneen lukaalinsa seinämaisemaa silmissään. Lenkkeilee, lenkkeilee lenkkeilemästä päästyään. Aika ajoin ei jaksa lähteä, kun jokin juttu taas katoaa josta on haaveillut ja joka on kantanut.
Mihinkään toimintaan ei voi sitoutua kun täytyy tehdä sitä suunnitelmaa tulevista töistä ja olla valmiina lähtemään.
Nyt vuosikymmiä tuollaista elämää elettyäni alan lähestyä tilannettä jossa olen saamassa punaisen langan hyppysiini. En osaa sanoa, kannattiko kaikki kärsimys, mutta toivon että vielä koittaa päivä jolloin meidän suomalaistenkin kärsimyksiä työttömyyden seurauksena havaitaan laajemmin.
Repikää siitä.Joo, tiedän tuon lenkkeilyn kun on pakko lähteä jonnekin... Olin joku vuosi sitten illalla aika kaukana kämpiltä, oli syksy ja satoi vähän vettä, ei silti että se olisi haitannut mutta tunnelmaan kyllä vaikutti. Kävelin sitten läpi jotain asuinaluetta ja katselin kun taloissa paloi valot ja oli hienot autot pihassa jne. Silloin tunsin olevani kuin avaruusolento, ihan yhtä kaukana tuosta maailmasta ja elämästä. Tai kuin päämäärättömästi vaeltava susi. Puistatti aivan ja oli hetken epätodellinen olo... Mutta eipä siinä muuta kun kävelin takaisin kämpille. Olin yhdentoista tietämillä takaisin kotona.
- sainhetialoituksesta
Sellaisen käsityksen että olet nuukaillut elämäsi aikana. Mitäs olet nuukaillut ja epäröinyt... noin siinä käy!
- Anonyymi
On kyllä karu tilanne!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 3673258
Miksi suomalaisia vainajia säilytetään kylmäkonteissa ulkona? Näin kuolleita kohdellaan Suomessa
Suomesta ei löydy enää tilaa kuolleille. Tänä päivänä vainajia säilytetään ympäri maata ulkona kylmäkonteissa. Kontit1461282Olen ärtynyt koska
minulla on tunteita sinua kohtaan. Tunteita joita en voi ilmaista. Kaipaan kaikkea sinussa. Siksi olen välillä hankala.621188Suomalaiset marjat loppuvat
Suomalaiset marjat mätänevät metsään, koska ulkomaalaiset, lähinnä thaimaalaiset poimijat ovat huolehtineet suomalaisten1391030- 117833
Haluaisin tietää
mikä saa sinut tuntemaan olosi rakastetuksi. Ja sitten haluaisin mahdollisuuden tehdä juuri niin. 💔46762Joku tukeva täti syyttää suomalaisia rasisteiksi Hesarissa
”Kaikki valkoiset ihmiset Suomessa ovat kasvaneet rasistiseen ajatteluun”, sanoo Maija Laura Kauhanen: https://www.hs.160752Oli mukava tavata irl
Sattuma toi sinut matkani varrelle. Ihmettelin sitä silloin, ehkä vähän vieläkin. Oli ilo jutella ja tuntea, vaikka nyt23737Mitä teen väärin?
Alkaa pikku hiljaa tympäsemään ainainen pakkien saanti. Eka ennen kun nähdään, miehet ovat kiinnostuneita viestittelemää113727Yhteiskuntaa hyväksi käyttäjät
Kyllä täällä Suomussalmellakin osaavat käyttää näitä Suomen etuja hyväksi. Vuokrataan ns. asunto lapselle että saa asu40699